Ukrainan konflikti/sota

Ukrainahan pyysi Javelineja Yhdysvalloilta, ja ainakin osa republikaaneista kannatti sitä, muttei se toteutunut. Toki pienimuotoista koulutusta yhdysvaltalaiset ovat antaneet ukrainalaisille. Yhdysvallat on antaneet myös pimeänäkölaitteistoa, suojaliivejä, droneja ja Humvee -ajoneuvoja Ukrainalle.
 
Baltianmailla oli myös Suurlähetystöt Washingtonissa jonka kustannukset USA maksoi.

Viron pakolaishallituksella oli Suomessa suurlähetystö vuoteen 1944. Silloisen Viron suurlähettilään muistelmat voi ehkä löytää vielä kirjaston varastosta.

Minulla on sillä tapaa hyvä fiilis näistä Yhdysvaltojen presidentinvaaleista, että nähdäkseni kaikki varteenotettavat ehdokkaat (Sandersista ei tule demokraattien ehdokasta saatika Yhdysvaltojen presidenttiä, ja hyvä niin) ovat varmasti ulkopoliittisesti voimakkaampia kuin Obama. Mutta aika näyttää.

Itse asiassa Sanders on hyvin järkevä poliitikko, keskittynyt sisäpolitiikkan kylläkin...
 
Viron pakolaishallituksella oli Suomessa suurlähetystö vuoteen 1944. Silloisen Viron suurlähettilään muistelmat voi ehkä löytää vielä kirjaston varastosta.
Totta tämä on hyvä lisäys.

Mutta Koko kylmänsodanaikana Viron ja Baltian maiden Suurlähetystöt Washingtonissa nauttivat virallisen Suurlätyston statuksesta ainoana mailmassa ja lähettiläät saivat mm. kutsun Valkoiseen Taloon
 
ATO alueella on ollut kriisin alusta ( ATO statuksen saaneet ) noin 70000 Ukrainan sotilasta.
Jokainen voi suhteuttaa tähän maavoimien 150000 miehen SA-vahvuuden. Olisi "ehkä" meilläkin syytä varautua siihen että väkeä voidaan tarvita enemmän jos uloste roiskuu flektiin.

No niin..tässä on ilmeisesti hinta jonka Suomi ja Eu maksoi Venäjälle itärajanvalvonnasta ....Krimi myytiin...:confused:

Mitä/kenet myyvät/pettävät seuraavaksi?


http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2016030821235891_ul.shtml

Saman huomasin ja meinasi mennä aamukahvi väärään kurkkuun. Noheva VALTIOVARAINMINISTERIMME lupailee Venäjälle Krimiä, kunhan Itä-Ukrainassa vähän löysätään eikä uhata Kiovaa.

Ei voi olla todellista. Millä lihaksilla TUO jätkä antaa noita lausuntoja ohi EU:n (vai onko se pantu juoksupojaksi)? Eikös sitä suuta saa millään pysymään kiinni? Erittäin vahingollinen sairaus tuo pakonomainen tärkeäksi ja tietäväiseksi tekeytymisen pakko tuossa asemassa olevalla ihmisellä. VMP.

Kyllä...ei saatana :mad: Näin annetaan siis viesti että on OK ottaa osia naapurimaasta. Hyvä viesti minkä annamme, jippii!

Muuten...Haglund myös mielestäni meni aiemmin liian pitkälle! Näennäisesti eri linjoilla kuin esim. Juho Eerola, mutta mielestäni rivien välistä välittyy, että "intoa" olisi löysätä liekaa vaikka Krim ei palaudu. Mutta ei tämä lähellekään Stubbin tasoa ollut.

http://www.talouselama.fi/lehti/haglund-torjuu-pakotekoplauksen-suomi-on-osa-eu-rintamaa-6249459

Haglundin mukaan osaa pakotteista voidaan kuitenkin lieventää, jos Itä-Ukrainan sodan rauhoittamiseksi tehdyn Minskin sopimuksen täytäntöönpano etenee. Krimin miehityksestä johtuneiden pakotteiden purkaminen on sen sijaan "erittäin kimurantti asia".

"Jos toimitaan johdonmukaisesti, niin niistä (pakotteista) ei voida luopua ennen kuin Venäjä palauttaa Krimin Ukrainalle. Itse en usko, että se palauttaa Krimiä koskaan vapaaehtoisesti", Haglund sanoo.

Tilanne näyttää täydelliseltä umpikujalta, mutta Haglund sanoo kuitenkin ettei Venäjä voi pidemmän päälle olla eristettynä.
 
Jokainen voi suhteuttaa tähän maavoimien 150000 miehen SA-vahvuuden. Olisi "ehkä" meilläkin syytä varautua siihen että väkeä voidaan tarvita enemmän jos uloste roiskuu flektiin.



Saman huomasin ja meinasi mennä aamukahvi väärään kurkkuun. Noheva VALTIOVARAINMINISTERIMME lupailee Venäjälle Krimiä, kunhan Itä-Ukrainassa vähän löysätään eikä uhata Kiovaa.



Kyllä...ei saatana :mad: Näin annetaan siis viesti että on OK ottaa osia naapurimaasta. Hyvä viesti minkä annamme, jippii!

Muuten...Haglund myös mielestäni meni aiemmin liian pitkälle! Näennäisesti eri linjoilla kuin esim. Juho Eerola, mutta mielestäni rivien välistä välittyy, että "intoa" olisi löysätä liekaa vaikka Krim ei palaudu. Mutta ei tämä lähellekään Stubbin tasoa ollut.

http://www.talouselama.fi/lehti/haglund-torjuu-pakotekoplauksen-suomi-on-osa-eu-rintamaa-6249459

Haglundin mukaan osaa pakotteista voidaan kuitenkin lieventää, jos Itä-Ukrainan sodan rauhoittamiseksi tehdyn Minskin sopimuksen täytäntöönpano etenee. Krimin miehityksestä johtuneiden pakotteiden purkaminen on sen sijaan "erittäin kimurantti asia".

"Jos toimitaan johdonmukaisesti, niin niistä (pakotteista) ei voida luopua ennen kuin Venäjä palauttaa Krimin Ukrainalle. Itse en usko, että se palauttaa Krimiä koskaan vapaaehtoisesti", Haglund sanoo.

Tilanne näyttää täydelliseltä umpikujalta, mutta Haglund sanoo kuitenkin ettei Venäjä voi pidemmän päälle olla eristettynä.

Huoli taloudesta on poliitikoilla kova niin Eu:ssa kuin Suomessakin ja nyt ollaan valmiit selittämään musta valkoiseksi että saadaan kauppa käyntiin Venäjän kanssa. Aika äkkiä menivät "arvoyhteisön arvot" sekä "periaatteet" romukoppaan ...?
 
Huoli taloudesta on poliitikoilla kova niin Eu:ssa kuin Suomessakin ja nyt ollaan valmiit selittämään musta valkoiseksi että saadaan kauppa käyntiin Venäjän kanssa. Aika äkkiä menivät "arvoyhteisön arvot" sekä "periaatteet" romukoppaan ...?

No onneksi JOHONKIN ollaan oltu valmiita panostamaan hurjia rahasummia. En sano mitä se on ettei tämäkin keskustelu käänny siihen suuntaan :rolleyes:
 
Harmi että Foreign Policy on rekisteröitymisen takana ja nyt joutuu käyttämään Iltalehteä toisen käden lähteenä.

FP aukesi linkistä, joka oli alkuperäisessä twiitissä jossa siteerattiin Suomea Pohjolan karhukuiskaajana. Tässäpä tämä. Kuten näkyy, sitaatti juuri kuten IL lainaa on lainausmerkeissä. Näyttääpi Stuppi juurikin sanoneen kuten IL lööppi kertoo. Kts ihan artikkelin lopussa, lihavointi minun o_O


How Finland Became Europe’s Bear Whisperer

Helsinki has figured out how to stand up to Russia without provoking Putin’s wrath. Its neighbors call that appeasement.

h_52306153.jpg

HELSINKI — When Finnish Foreign Minister Timo Soini met his Russian counterpart, Sergei Lavrov, for the first time since April elections, Lavrov was prepared. Word had already reached the Russian diplomat that the new government in Helsinki was preparing a report on whether to join NATO.

As far as Baltic defense policy white papers go, this was big news. Since World War II, Finland has remained militarily neutral, walking a political tightrope between Moscow and Western powers. Lavrov wasted no time in prodding Soini over the report’s implications, worried that more than 60 years of Finnish foreign policy was about to be upended.

Soini was able to assure Lavrov that no decision had been made; the report is still being prepared and is set to be released in spring 2016, when it will be debated in parliament. With the NATO question out of the way — for now — the two foreign ministers went on to discuss cooperation on a variety of issues, from building nuclear power plants together to managing the flow of refugees across their shared border.

1.gif

The exchange highlights the contradictions at the heart of Helsinki and Moscow’s relationship. Over the last 25 years, Russia has emerged as a top trading partner — a multibillion-dollar market for Finnish exports like dairy products and machinery. Hundreds of thousands of Russians visit Finlandeach year for tourism and shopping. But if geography has made Moscow one of Helsinki’s most vital partners, it has also made Russia Finland’s greatest potential military threat. And that threat is higher now than it has been in recent memory.

The Baltic region’s fears about a military confrontation with Russia have exploded since Moscow’s 2014 annexation of Crimea, the outbreak of war in eastern Ukraine, and Russia’s intervention in Syria. Finland’s neighbors to the south have sounded the alarm that their region could be the next flashpoint with Russia, and a September 2015 U.S. Defense Departmentreview showed that, should there be a confrontation, Moscow would win. Moscow seems to feel the same, judging from its recent provocations, including incursions into Baltic airspace by Russians jets. Sweden — Finland’s closest military ally and another non-NATO member — recently shifted its defense posture, remilitarizing the remote island of Gotland in the Baltic Sea for the first time since the end of the Cold War. From Oslo to Warsaw, NATO countries have appealed to Washington for military assistance; the Pentagon has responded with plans to boost its defense spending in the region.

Yet Finland has so far remained an exception among Russia’s Western neighbors by continuing to reap the economic benefits of friendly relations without making any overt shows of force. How has Finland managed to keep the bear next door so tame? In interviews with Foreign Policy, top officials from the Finnish government say the secret for any small country bordering Russia is to find a way to stand up to Russian provocations without provoking it in return.

Helsinki has faced accusations that such a policy amounts to appeasement — but Finnish officials prefer to say it’s simply good sense.Helsinki has faced accusations that such a policy amounts to appeasement — but Finnish officials prefer to say it’s simply good sense.


“As a small nation, we know when big countries are fighting that it’s better to be in the audience than in the ring,” Soini said. “You can think whatever you want about Russia — and we do — but it’s very important to maintain good relations. It’s just good policy.”

Cultivating a strong relationship with Moscow is one of Soini’s most important responsibilities as foreign minister. It’s a task, he says, that requires him not to underestimate Russia’s military capabilities or its resolve. “Their economy is horrible, the price of oil is very low, and there are still some limitations on what they can do militarily. But if they make a decision, they do it. No Western power can rival that type of commitment, and one should always keep that in mind.”

Helsinki and Moscow share a complex history going back to when Finland — previously under Swedish control — was a made a Grand Duchy of the Russian Empire in 1809. Following the Bolshevik Revolution, Finland declared independence in 1917 and, after a brutal civil war, emerged from the ashes intact. But danger always loomed to the east. Total war returned in 1939, after a Soviet invasion to claim parts of eastern Finland in what came to be known as the Winter War, which took more than 400,000 lives. The Soviets annexed parts of eastern Finland in 1940 only for Helsinki to return to war in 1941, this time allied with Nazi Germany, in an attempt to take that territory back. After World War II, Moscow demanded reparations from Helsinki. “It’s important to know the Russian way of thinking. They are a country of chess players, and whether we accept it or not, they will make the moves that are strategic for them at the time,” Soini said.

During the Cold War, Helsinki followed a policy of neutrality, allowing it to balance further integration with Europe with its insistence on maintaining good relations with the Soviet giant next door. The country notably refrained from joining NATO and often bowed to Moscow’s wishes to preserve its independence, a stance that some Western detractors condemned as too accommodating to the Soviets. Cold Warriors even dubbed it, derisively, “Finlandization.” Since the outbreak of war in Ukraine in 2014, the term has returned to the security debate around Russia, with foreign-policy heavyweights like Henry Kissinger and Zbigniew Brzezinski suggesting Kiev could look to Finland for lessons on how to manage relations with Moscow. (In Helsinki today, the term Finlandization is dismissed as an oversimplification that glosses over the difficulties of Helsinki’s balancing act during the Cold War, including its resistance of Soviet pressure to join the Warsaw Pact.)

After the fall of the Soviet Union in 1991, Finland quickly moved to join the European Union and adopt the euro, but stayed militarily neutral toward NATO, even as Baltic neighbors like Estonia, Latvia, and Lithuania joined in 2004. Meanwhile, Helsinki moved fast to expand trade links with Moscow, with Russia becoming a top destination for Finnish exports, and Finland deepening its dependence on Russian energy. Even today, Finland imports all of its natural gas and more than 90 percent of its oil and coal from Russia, meaning that around half of the country’s energy use is dependent on its eastern neighbor.

Russian President Vladimir Putin has praised Finland’s security policy for providing the “optimum model for guaranteed and sustainable good relations for nonaligned countries.” In Helsinki, the comments were seen as a veiled threat against pursuing NATO membership. But for many of Finland’s Baltic neighbors, it was confirmation that the essence of Finnish neutrality was weakness toward Russia. Prominent Estonian academic Andres Kasekamp, director of the Estonian Foreign Policy Institute,denounced Finland’s approach in December 2014 when Helsinki did not summon the Russian ambassador over airspace violations in Sweden. Kasekamp dismissed the “traditional Finnish approach” as turning a blind eye to Russia’s aggressive tendencies.


But government officials say Finland’s neutrality policy should not be mistaken for complacency.But government officials say Finland’s neutrality policy should not be mistaken for complacency. The country has boosted its military arsenal by acquiring cruise missiles from the United States and coastal mine hunters from Italy, all while maintaining its conscription-based defense force of 230,000 soldiers, designed to repel a full-scale land invasion. It has also built friendly relations with NATO as a nonmember, cooperating with the alliance in Afghanistan and routinely conducting joint exercises with its member states in the Baltic region. Moreover, the Pentagon’s proposed boost to European defense for 2017 means that the U.S. Air Force will be conducting exercises with Finnish forces. While modest, the exercises, which will occur about 100 miles from the Russian border, will be the largest to ever take place in Finland involving U.S. aircraft.


“Only very few people in the world could have anticipated everything that happened in Ukraine, but we were not totally taken off guard by it,” said Jussi Niinisto, Finland’s defense minister. Since taking his position, Niinisto pushed through Finland’s first increase in military spending in three years after repeated incursions by Russian fighter planes into Finnish airspace in the aftermath of Putin’s annexation of Crimea. “Our aim is to have a defense capability so strong that no enemy would want to attack us,” Niinisto said. “Finland doesn’t feel threatened by Russia right now, but, of course, we are concerned by recent negative developments and are improving our preparedness.”

It’s clear that suspicions of Russia run deep in the Finnish government especially after Russia’s provocations in Europe over the last two years. Carl Haglund, Finland’s former defense minister, raised the alarm in parliament last spring about Russian investments in land near military sites in eastern Finland, saying they could be used as staging grounds for an attack. According to Niinisto, the Finnish government is considering legislation that would allow it to seize private land near military sites to prevent such infiltration.

Still, opinion polls show that a majority of Finns remain opposed to joining NATO with only about a quarter of Finland’s 5.5 million people in favor. Many Finns are enthusiastic about hosting the flocks of Russian shoppers and tourists who spend money in Finnish border towns — and, if they’re concerned about anything, it’s the way that falling oil prices and economic sanctions have cut into what had been a bright spot in a contracting Finnish economy. “We are now trying to adjust to the Russian economic down spiral,” said Alexander Stubb, Finland’s finance minister and a former prime minister. “Given the price of oil and lack of modernization in the Russian economy, it will be a long-term adjustment.”

For Stubb and his colleagues, the challenge has been trying to salvage what they can from Finland’s eastern trade while still taking a stand against Russia’s aggressive actions in Ukraine. “Finland has always been a middle-ground country on Russia sanctions. We haven’t been the most hawkish, but we haven’t been the most dovish, either,” said Stubb, noting the balance Finland has tried to strike between its economic interests and European Union unity. Despite the hit to its own economy, Helsinki has condemned Russia’s annexation of the Crimean Peninsula and its role in the outbreak of war in Ukraine while embracing targeted sanctions.

Still, Finland’s distinctive history with Russia is reflected in its insistence on using diplomatic carrots, in addition to sticks. Unlike some other European countries, like Estonia and Lithuania, Helsinki seems less inclined to treat sanctions against Russia as a punishment than a bargaining chip for better behavior.

European governments will convene in July to reconsider the existing sanctions against Russia. Finland’s Baltic neighbors, including Lithuania, Estonia, and Latvia, are presumed to want to see the sanctions extended, butItaly and France have already suggested they would like to have them lifted. For now, the Finnish government is reserving its judgment. “I think Crimea is a lost cause no matter how much we want to believe otherwise, but if Russia proves that it is easing off on Kiev and eastern Ukraine, then I think that can cause some movement on removing sanctions,” Stubb said.

As for most of the 20th century, Helsinki is not trying to solve its problems with Russia so much as keep them at a manageable level. Soini, Niinisto, and Stubb are well aware that the Russian bear will always be next door and that it has a history of lashing out. They are happy to acknowledge the potential bully’s superior force if they think, together with commerce, deterrence, and quick-footed diplomacy, that will help them avoid its wrath. What’s much less clear is whether this is a model that others in Europe can, or even want to, emulate.
 
Eu:n toiminta Ukrainaa kohtaan muistuttaa samanlaiselta kuin suomi koki talvisodan aikana ..."me olemme sinun takanasi.....mutta hyvin kaukana"

Sympatiaa. Paheksuntaa. Puheita...mutta aika vähän konkretiaa?
(Olemattomasti)...Eu on antanut aseita "maltillisille islamisteille" mutta Ukrainaan ei...?
Ainoa sotilaallinen tuki on tullut usa:sta ja briteiltä ja kanadalta mutta ei Eu:lta..? Miksi ?

Sama kuvio toistuu pakolaisvyöryssä kun ei Eu kykene laittamaan rajojaan kuntoon niin nyt Turkki sanelee ehdot ja hinnan miten Eu toimii pakolaisten kanssa..ja tuo sopimus itsessään on jo ihan typerä joka ei tuo muutosta muuhunkuin Turkin pankin eurosaldon kasvuun..

Tartun nyt tohon lihavoituun osaan, sorry, menee OT:ksi. Mutta kun tuo myytti Talvisodassa yksin jäämisestä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Saatiin ihan helvetisti rautaa josta osa ehti perillekin, vaikka mm. Saksa osaltaan sulki satamansa ja rautatiensä. Samoin, vielä Talvisodan kestäessä olivat ranskalaiset vuoristojoukot jo laivassa kohti Pohjolaa (vaikka kuka tietää olisivatko Suomeen asti tulleet tahi päässeet).

Yhtäkaikki, reilun kolmen kuukauden aikana Suomi sai (edit: sekä sai, että sai ostaa) sympatiaa, rahaa, varusteita ja materiaalia aika h-tisti, vaikka YYA-Suomi myytin yksin jäämisestä rakensikin.
 
Tämä blogisti ei ole kertaakaan kirjoittanut mitään, mikä ei olisi toteutunut, ja siksi tämä ennustus harmittaa. Tässä on täysin todennäköisiä skenaarioita eri suunntia ajatellen.

Itämeren alueella Venäjä pyrkii liittämään Suomen etupiiriinsä ja käyttämään sitä välineenä Länteen integroitujen Baltian maiden, Ruotsin ja Norjan epävakauttamiseen. Ennustukseni on, että vuoden 2016 aikana Ruotsi lännettyy ja Suomi suomettuu. Tämä trendi on ollut näkyvissä jo edellisinä vuosina ja vahvistumaan päin viime vuoden kuluessa. Trendi tulee heijastumaan Suomen sisäpolitiikan, elinkeinoelämän ja yleisen yhteiskunnallisen turvallisuuden heikentymisenä, monenlaisina kummallisuuksina ja mahdollisesti yrityksinä palauttaa itsesensuuri. Suomi on oma-aloitteisesti asettunut alueen heikoksi lenkiksi, joten se houkuttelee kohdistamaan vaikutustoiminnan nimenomaan Suomeen - samaan aikaan toki operoiden Baltiassa ja Ruotsissa.

http://maailmajapaikat.blogspot.fi/2016/01/uusi-vuosi-vanhat-kujeet.html?m=1
Lainataan taas @Vonka kommenttia maailmajapaikat -blogitekstistä, koska ennustettu kehitys on nähtävissä jo nyt maaliskuun alussa. Lihavointi minun.
 
FP aukesi linkistä, joka oli alkuperäisessä twiitissä jossa siteerattiin Suomea Pohjolan karhukuiskaajana. Tässäpä tämä. Kuten näkyy, sitaatti juuri kuten IL lainaa on lainausmerkeissä. Näyttääpi Stuppi juurikin sanoneen kuten IL lööppi kertoo. Kts ihan artikkelin lopussa, lihavointi minun o_O


How Finland Became Europe’s Bear Whisperer

Helsinki has figured out how to stand up to Russia without provoking Putin’s wrath. Its neighbors call that appeasement.

h_52306153.jpg

HELSINKI — When Finnish Foreign Minister Timo Soini met his Russian counterpart, Sergei Lavrov, for the first time since April elections, Lavrov was prepared. Word had already reached the Russian diplomat that the new government in Helsinki was preparing a report on whether to join NATO.

As far as Baltic defense policy white papers go, this was big news. Since World War II, Finland has remained militarily neutral, walking a political tightrope between Moscow and Western powers. Lavrov wasted no time in prodding Soini over the report’s implications, worried that more than 60 years of Finnish foreign policy was about to be upended.

Soini was able to assure Lavrov that no decision had been made; the report is still being prepared and is set to be released in spring 2016, when it will be debated in parliament. With the NATO question out of the way — for now — the two foreign ministers went on to discuss cooperation on a variety of issues, from building nuclear power plants together to managing the flow of refugees across their shared border.

1.gif

The exchange highlights the contradictions at the heart of Helsinki and Moscow’s relationship. Over the last 25 years, Russia has emerged as a top trading partner — a multibillion-dollar market for Finnish exports like dairy products and machinery. Hundreds of thousands of Russians visit Finlandeach year for tourism and shopping. But if geography has made Moscow one of Helsinki’s most vital partners, it has also made Russia Finland’s greatest potential military threat. And that threat is higher now than it has been in recent memory.

The Baltic region’s fears about a military confrontation with Russia have exploded since Moscow’s 2014 annexation of Crimea, the outbreak of war in eastern Ukraine, and Russia’s intervention in Syria. Finland’s neighbors to the south have sounded the alarm that their region could be the next flashpoint with Russia, and a September 2015 U.S. Defense Departmentreview showed that, should there be a confrontation, Moscow would win. Moscow seems to feel the same, judging from its recent provocations, including incursions into Baltic airspace by Russians jets. Sweden — Finland’s closest military ally and another non-NATO member — recently shifted its defense posture, remilitarizing the remote island of Gotland in the Baltic Sea for the first time since the end of the Cold War. From Oslo to Warsaw, NATO countries have appealed to Washington for military assistance; the Pentagon has responded with plans to boost its defense spending in the region.

Yet Finland has so far remained an exception among Russia’s Western neighbors by continuing to reap the economic benefits of friendly relations without making any overt shows of force. How has Finland managed to keep the bear next door so tame? In interviews with Foreign Policy, top officials from the Finnish government say the secret for any small country bordering Russia is to find a way to stand up to Russian provocations without provoking it in return.

Helsinki has faced accusations that such a policy amounts to appeasement — but Finnish officials prefer to say it’s simply good sense.Helsinki has faced accusations that such a policy amounts to appeasement — but Finnish officials prefer to say it’s simply good sense.


“As a small nation, we know when big countries are fighting that it’s better to be in the audience than in the ring,” Soini said. “You can think whatever you want about Russia — and we do — but it’s very important to maintain good relations. It’s just good policy.”

Cultivating a strong relationship with Moscow is one of Soini’s most important responsibilities as foreign minister. It’s a task, he says, that requires him not to underestimate Russia’s military capabilities or its resolve. “Their economy is horrible, the price of oil is very low, and there are still some limitations on what they can do militarily. But if they make a decision, they do it. No Western power can rival that type of commitment, and one should always keep that in mind.”

Helsinki and Moscow share a complex history going back to when Finland — previously under Swedish control — was a made a Grand Duchy of the Russian Empire in 1809. Following the Bolshevik Revolution, Finland declared independence in 1917 and, after a brutal civil war, emerged from the ashes intact. But danger always loomed to the east. Total war returned in 1939, after a Soviet invasion to claim parts of eastern Finland in what came to be known as the Winter War, which took more than 400,000 lives. The Soviets annexed parts of eastern Finland in 1940 only for Helsinki to return to war in 1941, this time allied with Nazi Germany, in an attempt to take that territory back. After World War II, Moscow demanded reparations from Helsinki. “It’s important to know the Russian way of thinking. They are a country of chess players, and whether we accept it or not, they will make the moves that are strategic for them at the time,” Soini said.

During the Cold War, Helsinki followed a policy of neutrality, allowing it to balance further integration with Europe with its insistence on maintaining good relations with the Soviet giant next door. The country notably refrained from joining NATO and often bowed to Moscow’s wishes to preserve its independence, a stance that some Western detractors condemned as too accommodating to the Soviets. Cold Warriors even dubbed it, derisively, “Finlandization.” Since the outbreak of war in Ukraine in 2014, the term has returned to the security debate around Russia, with foreign-policy heavyweights like Henry Kissinger and Zbigniew Brzezinski suggesting Kiev could look to Finland for lessons on how to manage relations with Moscow. (In Helsinki today, the term Finlandization is dismissed as an oversimplification that glosses over the difficulties of Helsinki’s balancing act during the Cold War, including its resistance of Soviet pressure to join the Warsaw Pact.)

After the fall of the Soviet Union in 1991, Finland quickly moved to join the European Union and adopt the euro, but stayed militarily neutral toward NATO, even as Baltic neighbors like Estonia, Latvia, and Lithuania joined in 2004. Meanwhile, Helsinki moved fast to expand trade links with Moscow, with Russia becoming a top destination for Finnish exports, and Finland deepening its dependence on Russian energy. Even today, Finland imports all of its natural gas and more than 90 percent of its oil and coal from Russia, meaning that around half of the country’s energy use is dependent on its eastern neighbor.

Russian President Vladimir Putin has praised Finland’s security policy for providing the “optimum model for guaranteed and sustainable good relations for nonaligned countries.” In Helsinki, the comments were seen as a veiled threat against pursuing NATO membership. But for many of Finland’s Baltic neighbors, it was confirmation that the essence of Finnish neutrality was weakness toward Russia. Prominent Estonian academic Andres Kasekamp, director of the Estonian Foreign Policy Institute,denounced Finland’s approach in December 2014 when Helsinki did not summon the Russian ambassador over airspace violations in Sweden. Kasekamp dismissed the “traditional Finnish approach” as turning a blind eye to Russia’s aggressive tendencies.


But government officials say Finland’s neutrality policy should not be mistaken for complacency.But government officials say Finland’s neutrality policy should not be mistaken for complacency. The country has boosted its military arsenal by acquiring cruise missiles from the United States and coastal mine hunters from Italy, all while maintaining its conscription-based defense force of 230,000 soldiers, designed to repel a full-scale land invasion. It has also built friendly relations with NATO as a nonmember, cooperating with the alliance in Afghanistan and routinely conducting joint exercises with its member states in the Baltic region. Moreover, the Pentagon’s proposed boost to European defense for 2017 means that the U.S. Air Force will be conducting exercises with Finnish forces. While modest, the exercises, which will occur about 100 miles from the Russian border, will be the largest to ever take place in Finland involving U.S. aircraft.


“Only very few people in the world could have anticipated everything that happened in Ukraine, but we were not totally taken off guard by it,” said Jussi Niinisto, Finland’s defense minister. Since taking his position, Niinisto pushed through Finland’s first increase in military spending in three years after repeated incursions by Russian fighter planes into Finnish airspace in the aftermath of Putin’s annexation of Crimea. “Our aim is to have a defense capability so strong that no enemy would want to attack us,” Niinisto said. “Finland doesn’t feel threatened by Russia right now, but, of course, we are concerned by recent negative developments and are improving our preparedness.”

It’s clear that suspicions of Russia run deep in the Finnish government especially after Russia’s provocations in Europe over the last two years. Carl Haglund, Finland’s former defense minister, raised the alarm in parliament last spring about Russian investments in land near military sites in eastern Finland, saying they could be used as staging grounds for an attack. According to Niinisto, the Finnish government is considering legislation that would allow it to seize private land near military sites to prevent such infiltration.

Still, opinion polls show that a majority of Finns remain opposed to joining NATO with only about a quarter of Finland’s 5.5 million people in favor. Many Finns are enthusiastic about hosting the flocks of Russian shoppers and tourists who spend money in Finnish border towns — and, if they’re concerned about anything, it’s the way that falling oil prices and economic sanctions have cut into what had been a bright spot in a contracting Finnish economy. “We are now trying to adjust to the Russian economic down spiral,” said Alexander Stubb, Finland’s finance minister and a former prime minister. “Given the price of oil and lack of modernization in the Russian economy, it will be a long-term adjustment.”

For Stubb and his colleagues, the challenge has been trying to salvage what they can from Finland’s eastern trade while still taking a stand against Russia’s aggressive actions in Ukraine. “Finland has always been a middle-ground country on Russia sanctions. We haven’t been the most hawkish, but we haven’t been the most dovish, either,” said Stubb, noting the balance Finland has tried to strike between its economic interests and European Union unity. Despite the hit to its own economy, Helsinki has condemned Russia’s annexation of the Crimean Peninsula and its role in the outbreak of war in Ukraine while embracing targeted sanctions.

Still, Finland’s distinctive history with Russia is reflected in its insistence on using diplomatic carrots, in addition to sticks. Unlike some other European countries, like Estonia and Lithuania, Helsinki seems less inclined to treat sanctions against Russia as a punishment than a bargaining chip for better behavior.

European governments will convene in July to reconsider the existing sanctions against Russia. Finland’s Baltic neighbors, including Lithuania, Estonia, and Latvia, are presumed to want to see the sanctions extended, butItaly and France have already suggested they would like to have them lifted. For now, the Finnish government is reserving its judgment. “I think Crimea is a lost cause no matter how much we want to believe otherwise, but if Russia proves that it is easing off on Kiev and eastern Ukraine, then I think that can cause some movement on removing sanctions,” Stubb said.

As for most of the 20th century, Helsinki is not trying to solve its problems with Russia so much as keep them at a manageable level. Soini, Niinisto, and Stubb are well aware that the Russian bear will always be next door and that it has a history of lashing out. They are happy to acknowledge the potential bully’s superior force if they think, together with commerce, deterrence, and quick-footed diplomacy, that will help them avoid its wrath. What’s much less clear is whether this is a model that others in Europe can, or even want to, emulate.

Jep. Paljon saa virrata vettä maskva-joessa ennen kuin Venäjä luopuu aggressioista Itä-Ukrainassa. Mutta, mitä silloin, on se kysymys.
 
Nadjalla sisu tallessa huolimatta vähän pitkäksi venähtäneestä tutkintovankeudesta. Kuva neidin ilmeestä näkyy linkin takana artikkelissa.

http://www.bbc.com/news/world-europe-35760985

Ukraine pilot Savchenko mocks judges in final appearance

A Ukrainian pilot on trial in Russia over the killing of two journalists has addressed the court and says she will continue a hunger strike she has been on for five days.

Nadia Savchenko was making her closing statement in the trial.

She denies directing artillery fire at the Russian journalists in June 2014.

She is reported to have refused all food and drink since 4 March when the hearing was adjourned before she could make her final statement.

At one point in her appearance on Wednesday, she leapt onto the bench inside the cage and showed the judges her middle finger, the BBC's Sarah Rainsford reports from the court in Donetsk in southern Russia, where the trial is being held.

She mocked the judges in Ukrainian, saying they were proving that Russians were "fascists".

A translator read out her formal, final statement in which she proclaims her innocence and describes her trial as a "farce".

The EU and US have both called for her immediate release.
 

Jos Venäjän miehitykset Krimillä ja Itä-Ukrainassa hyväksytään ja suhteet palautetaan normaaleiksi niin voimme olla 100%:in varmoja että Putin suorittaa seuraavaksi taas uuden miehityksen. Näin ainakin uskon. Kehityssuunta (ehkä myös Putinin suunnitelma) on siis aivan samanlainen kuin Hitlerin johtamalla Saksalla 1930-luvun lopulla.

Jokaisella saa olla oma mielipiteensä tästä..Tiedämmehän että suurin osa Euroopan poliitikoista uskoi myös Hitlerin vakuuttelut siitä että Saksa ei jatka miehityksiä ja esitä mitään lisävaatimuksia kun suostutaan Saksan alueloukkauksiin. Tässä suhteessa Euroopan nykyiset poliitikot ovat vielä hyväuskoisempia kuin silloin aikoinaan.

Esitän vain mielipiteeni vaikka tiedän että monet luottavat täydellisesti Putinin lausuntoihin. Enkä aio esittää siitä enempää perusteluita..jääköön tämä tulevaisuudessa nähtäväksi.
 
Jos Venäjän miehitykset Krimillä ja Itä-Ukrainassa hyväksytään ja suhteet palautetaan normaaleiksi niin voimme olla 100%:in varmoja että Putin suorittaa seuraavaksi taas uuden miehityksen. Näin ainakin uskon. Kehityssuunta (ehkä myös Putinin suunnitelma) on siis aivan samanlainen kuin Hitlerin johtamalla Saksalla 1930-luvun lopulla.

Jokaisella saa olla oma mielipiteensä tästä..Tiedämmehän että suurin osa Euroopan poliitikoista uskoi myös Hitlerin vakuuttelut siitä että Saksa ei jatka miehityksiä ja esitä mitään lisävaatimuksia kun suostutaan Saksan alueloukkauksiin. Tässä suhteessa Euroopan nykyiset poliitikot ovat vielä hyväuskoisempia kuin silloin aikoinaan.

Esitän vain mielipiteeni vaikka tiedän että monet luottavat täydellisesti Putinin lausuntoihin. Enkä aio esittää siitä enempää perusteluita..jääköön tämä tulevaisuudessa nähtäväksi.

Olen samaa mieltä.

Mutta, jos Itä-Ukraina saadaan takaisin Ukrainalle ja sota loppumaan. Entä sitten?

Krimiä ei hyväksytä. Mutta osana Itä-Ukrainan rauhaa tullaan todennäköisesti pakotteitakin lieventämään

Mutta, ei mennä suotta asioiden edelle. Tuohon on vielä piitkä matka.
 
Harmi että Foreign Policy on rekisteröitymisen takana ja nyt joutuu käyttämään Iltalehteä toisen käden lähteenä.

Sopiiko, jos esitän silti pari kommenttia?

Stubbin erikoisuus poliitikkona on, että hän sanoo, mitä ajattelee. Välillä ajattelu ja ulostulot osuvat kohdalleen ja tuntuvat rohkeilta "miten joku uskaltaa sanoa noin?", kuten 080808 http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=135322&contentlan=2&culture=en-US. Välillä sitten tulee huteja, kuten vaikka hallintarekisterin kohdalla.

Tietyssä mielessä, samaa tekee usein Soini, vaikka hän tekee sen harkitusti, pelkistäen ja "populisoiden".

S&S ilmaisivat kaksi asiaa:
  1. Krim on aikalailla menetetty tapaus. Venäjä ei ainakaan Putinin aikana tule luovuttamaan sitä takaisin Ukrainalle.
  2. Venäjä on ainoa maa Euroopassa (ehkä koko maailmassa) joka kykenee toimimaan tällä hetkellä sotilaallisesti häikäilemättömästi. Ja siihen tulee varautua.
Onko joku näistä asioista eri mieltä?

Toinen asia on sitten se, että vaikka näin olisi, niin onko sopivaa puhua siitä ääneen?

No, nuo samat kaksi kommenttia on ilmaistu moneen kertaan monen eri maan diplomaattien suulla Krimin kriisistä lähtien. Presidentti Niinistö on mielestäni myös käyttänyt molempia. No news here.

Sitten on se ikävämpi kolmas asia. Stubb pohdiskelee jo sitä, että joskus tulevaisuudessa pakotteita tullaan todennäköisesti lieventämään, jos Venäjä vain ensin lopettaa aggression Ukrainaa vastaan. "Krim on menetetty tapaus, joka tapauksessa".

Tämäkin on todennäköisesti kylmää realismia.

Sopiiko sitä sitten sanoa ääneen? Siitä ehkä voikin keskustella.

Itse näen suurimpana ongelmana juuri tämän "ääneen puhumisen" - etenkin kun kohteena on Venäjän toiminta ja tilanne on edelleen sellainen, että on olemassa oleva vaara sille, että vastaava voi tapahtua tulevien vuosien aikana uudelleen juuri Venäjän toimesta. Kun merkittävä poliitikko (no halusimmepa tahi emme Stubb on suomalaisittain merkittävä poliitikko) lausuu tällaista on huomattava riski sille, että sitä tullaan käyttämään väärin tai se tulkitaan tahallisesti väärin.

Sinänsä se mitä Stubb ja Soini sanoivat ovat realistisia arvioita, mutta etenkin tämä mitä Stubb sanoi on sen suuntainen kommentti joita mielestäni tulisi vallitsevassa tilanteessa välttää. Etenkin Venäjän naapurina pitäisin kieleni sikäli keskellä suuta etten antaisi sen suuntaisia lausuntoja joiden perusteella laittomat toimet tulisivat normiksi (ei suoranaisesti hyväksytyksi) ja lähinnä juuri sen tähden ettei eteen tule tilannetta jossa rajanaapurina edessä on hetki jolloin Venäjä esittääkin vaateita meille. Kyseisenä hetkenä joku muu voi kaivaa muistilokerosta esille Stubbin (harkitsemattoman) lausunnon ja se voikin kääntyä meitä vastaan.

vlad
 
Olen samaa mieltä.

Mutta, jos Itä-Ukraina saadaan takaisin Ukrainalle ja sota loppumaan. Entä sitten?

Krimiä ei hyväksytä. Mutta osana Itä-Ukrainan rauhaa tullaan todennäköisesti pakotteitakin lieventämään

Mutta, ei mennä suotta asioiden edelle. Tuohon on vielä piitkä matka.

Juuri näin.

Ajatellaanpa asiaa hieman pidemmälle.
1. Pakotteista Venäjään vaikuttaa oikeastaan vain investointien ja lainarahoituksen sulkeutuminen. Mutta..
- kuka haluaa investoida Venäjälle nykyisessä taloustilanteessa?
- eihän Venäjällä ole käytännössä minkäänlaista takaisinmaksukykyä..
- ja kuka haluaa lainata rahaa Venäjälle, kun se käyttää lähes kaikki mahdolliset varansa armeijansa vahvistamiseen? Siis olisiko länsimaat niin "höfveleitä" että rahoittaisivat Venäjän asevoimien resurssien kasvattamisen yhä tehokkaammaksi?
- Kuinka luotettavaksi (siis tuottaviksi) mahdolliset investointi arvioitaisiin? Putin on jo etukäteen ilmoittanut että perusteollisuudessa säilytetään venäläisten määräysvalta..siis osake-enemmistö jäisi kaikissa tapauksissa venäläisille.

Itse ajattelen niin että Venäjä (=Venäjän nykyinen johto) on laittomien sotatoimiensa vuoksi menettänyt luottamuksensa sopijaosapuolena. Mutta voin olla väärässä. Ehkä EU ja USA haluaa antaa vapaasti rahaa Venäjän/Putinin käytettäväksi?

2. Öljyn maailmanmarkkinahinta..
- siihen ei oikein voida vaikuttaa vaan se määräytyy markkinoilla. Venäjä on yhtä riippuvainen öljyn ja kaasun myynnistä nyt kuin tulevaisuudessa. Venäjä ei kykene millään tuotannolla korvaamaan öljy-/kaasutulojen putoamista 1/3 huippuvuosista.
- Vai kuvitellaanko jossain että EU ja USA ryhtyisivät maksamaan Venäjälle yli 100 USD:n tynnyrihintaa, vaikka markkinahinta jäisi vuosiksi enintään 30-40 usd/tynnyri tasolle?

Olen sitä mieltä ettei Venäjä tule lähivuosinakaan saamaan öljystä ja kaasusta riittävästi valuuttatuloja että se kykenisi ylläpitämään nykyistä varustelu- ja elintasoa. Käytännössä yhteiskunta yhä köyhtyy ja tuotantotalouden tila jatkaa heikkenemistään. Varsin todennäköisesti jo ensi talven aikana Venäjän yhteiskunta (ainakin syrjäisemmät osat) tulee olemaan sosiaalisen katastrofin partaalla.

Minusta jopa tuntuu että monilta ihmisiltä on kadonnut ymmärrys nähdä Venäjän yhteiskunnan voimavarat, ottaen huomioon valtion- ja tuotantotalouden, puolustusvoimien, kaupan ja liiketoiminnan kokoluokka suhteessa EU:n, USA:n, Kiinan jne.. Venäjän osuus maailman teollisesta tuotannosta, kaupasta jne. on vain joitakin "promillen osia" (oikeasti ehkä joku prosentti tai kaksi) verrattuna muuhun ympäröivään maailmaan. Toki ymmärrän että pienelle Suomelle Venäjällä on ollut suhteellisesti suurempi merkitys..mutta siinäkin enää vain muutaman prosentin osuudella maamme kokonaiskauppavaihdosta.

Sekin on suorastaan hämmästyttävää että erityisesti Suomessa halutaan tukea poliittisesti Putinin ja hänen taustajoukkojensa, Venäjän asevoimien, FSB:n ja miliisin, väkivallan avulla ylläpitämää diktatuurihallintoa.
 
Juuri näin.

Ajatellaanpa asiaa hieman pidemmälle.
1. Pakotteista Venäjään vaikuttaa oikeastaan vain investointien ja lainarahoituksen sulkeutuminen. Mutta..
- kuka haluaa investoida Venäjälle nykyisessä taloustilanteessa?
- eihän Venäjällä ole käytännössä minkäänlaista takaisinmaksukykyä..
- ja kuka haluaa lainata rahaa Venäjälle, kun se käyttää lähes kaikki mahdolliset varansa armeijansa vahvistamiseen? Siis olisiko länsimaat niin "höfveleitä" että rahoittaisivat Venäjän asevoimien resurssien kasvattamisen yhä tehokkaammaksi?
- Kuinka luotettavaksi (siis tuottaviksi) mahdolliset investointi arvioitaisiin? Putin on jo etukäteen ilmoittanut että perusteollisuudessa säilytetään venäläisten määräysvalta..siis osake-enemmistö jäisi kaikissa tapauksissa venäläisille.

Itse ajattelen niin että Venäjä (=Venäjän nykyinen johto) on laittomien sotatoimiensa vuoksi menettänyt luottamuksensa sopijaosapuolena. Mutta voin olla väärässä. Ehkä EU ja USA haluaa antaa vapaasti rahaa Venäjän/Putinin käytettäväksi?

2. Öljyn maailmanmarkkinahinta..
- siihen ei oikein voida vaikuttaa vaan se määräytyy markkinoilla. Venäjä on yhtä riippuvainen öljyn ja kaasun myynnistä nyt kuin tulevaisuudessa. Venäjä ei kykene millään tuotannolla korvaamaan öljy-/kaasutulojen putoamista 1/3 huippuvuosista.
- Vai kuvitellaanko jossain että EU ja USA ryhtyisivät maksamaan Venäjälle yli 100 USD:n tynnyrihintaa, vaikka markkinahinta jäisi vuosiksi enintään 30-40 usd/tynnyri tasolle?

Olen sitä mieltä ettei Venäjä tule lähivuosinakaan saamaan öljystä ja kaasusta riittävästi valuuttatuloja että se kykenisi ylläpitämään nykyistä varustelu- ja elintasoa. Käytännössä yhteiskunta yhä köyhtyy ja tuotantotalouden tila jatkaa heikkenemistään. Varsin todennäköisesti jo ensi talven aikana Venäjän yhteiskunta (ainakin syrjäisemmät osat) tulee olemaan sosiaalisen katastrofin partaalla.

Minusta jopa tuntuu että monilta ihmisiltä on kadonnut ymmärrys nähdä Venäjän yhteiskunnan voimavarat, ottaen huomioon valtion- ja tuotantotalouden, puolustusvoimien, kaupan ja liiketoiminnan kokoluokka suhteessa EU:n, USA:n, Kiinan jne.. Venäjän osuus maailman teollisesta tuotannosta, kaupasta jne. on vain joitakin "promillen osia" (oikeasti ehkä joku prosentti tai kaksi) verrattuna muuhun ympäröivään maailmaan. Toki ymmärrän että pienelle Suomelle Venäjällä on ollut suhteellisesti suurempi merkitys..mutta siinäkin enää vain muutaman prosentin osuudella maamme kokonaiskauppavaihdosta.

Sekin on suorastaan hämmästyttävää että erityisesti Suomessa halutaan tukea poliittisesti Putinin ja hänen taustajoukkojensa, Venäjän asevoimien, FSB:n ja miliisin, väkivallan avulla ylläpitämää diktatuurihallintoa.

Juuri näin. Vähän tuohon jo viittasin sillä keisarin vaatteilla. Vaikea nähdä, että asiat palautuisivat samalla tavalla suht. normaaleiksi kuin Georgian jälkeen. Se vaatisi todennäköisesti vähintään Putinin luopumista vallasta ja konkreettisia todisteita sen lisäksi muutenkin.
 
Tuo Foreign Policyn teksti, it's the finland, stupid. Jenkkiyleisö ei niitä varmaan tunne, mutta suomalaisille kaikki siinä sanottu oli ihan, että arvaa vittu montako miljoonaa kertaa tää on kuultu. En ostaisi Foreign Policya koska se vain tukkii pään kaikenlaisella oheispaskalla mitä reunoilla näkyy. En kyllä ymmärrä miksi sivun tekijän pitää sotkea sinänsä hyvän tekstin omaava juttu laittamalla sen reunoille shokeeraavaa kakkaa sotkemaan ajatukset.
 
Viimeksi muokattu:
Oletteko ollenkaan ajatelleet, että tiedotusvälineet kohtelee lukijakuntaa sätkynukkeina. ..... Rauhoittukaa tuon kanssa, että media sanoi iiiik, että ihan hirveetä ja seuraa ihan hysteerinen käsittely.

Temput toki tunnetaan.

Hesari on puolivirallisesti hallituksen lehti, vaikka esiintyykin sitoutumattomana.

Ihan rauhallisia täällä ollaan, mutta omaakin kantaa voi painottaa. Verkkokirjoittelussa ei voi äänenpainoa ja muita sävyjä käyttää, joten sananvalinnoilla ja muilla korostuksilla mennään.
 
Back
Top