Pettymys valtaa alaa Donetskissa
Sota Itä-Ukrainassa on kestänyt jo reilut kaksi vuotta, se alkoi keväällä 2014 separatismilla ja kesän myötä muuttui olemassa olevaksi sodaksi, jonka kuluessa on kuollut YK:n arvioiden mukaan noin 10 000 ihmistä – todellinen lukema on todennäköisesti suurempi, koska kenelläkään ei ole tarkkoja tietoja siitä kuinka paljon venäläisiä vapaaehtoisia tai Venäjän asevoimien sotilaita todellisuudessa on sodassa kuollut. Eikä tarkkaa lukemaa ole myöskään siitä kuinka paljon siviiliuhreja sota on kaikkiaan tuottanut Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.
Keväällä ja kesällä 2014 Itä-Ukrainan Venäjää tukeva väestön osa ja Venäjältä alueelle muuttaneet asukkaat ottivat separatismin vastaan hyvillä mielin. He kuvittelivat sen myötä elämän muuttuvan täysin, moni propagandaan uskoen kuvitteli ehkäpä naiivisti rikkauksien saapuvan Donetskiin idästä Venäjän liittäessä alueen itseensä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, Venäjä ei liittänyt aluetta itseensä – kuten moni kuvitteli tapahtuvan ”kansanäänestysten” seurauksena, vielä vähemmän alueelle on saapunut rikkauksia Venäjältä. Itse asiassa tilanne on päinvastoin, miehitetty Donbass on köyhtynyt ja kymmeniä alueen tehtaita on joko viety Venäjälle tai syystä tai toisesta suljettu. Viimeaikaisten suljettujen tehtaiden joukossa on Donetskissa suurtyöllistäjänä toiminut DMZ. Kombinaatin sulkeminen on tuottanut alueelle lisää taloudellisia ongelmia, työttömyys on kasvanut entisestään mutta mikä merkittävämpää, DMZ:n sulkemisen myötä paikallisen ”kansantasavaltojen” hallinnon verotulot ovat pudonneet ja tämä on johtanut epätoivoisilta vaikuttaviin tekoihin, kuten hyvin satunnaisiin ja epämääräisiin veroluonteisiin maksuihin, joita on kohdistettu alueen pienyrittäjille. Veroja langetetaan maksuun erinäisten ”laintulkintojen” perusteella, joskin paikallisviranomaisilta asiaa tiedustelemassa käynyt pienyrittäjä tuttavamme ei saanut mitään selkeää vastausta tai perustetta sille, miten mitäkin lainkohtaa tulkitaan ja miksi jonain viikkoina vedotaan kohtaan X ja seuraavalla viikolla kohtaan Y.
Paikallinen verottaja viranomaisohjeiden perusteella tuntuu myös kohtelevan yrityksiä hyvin erikoisella tapaa. Pienyrittäjiä Donetskissa on mahdollista verottaa useiden perusteiden mukaisella tapaa, eräässä tapauksessa pienyrittäjää, jolla on yrityskumppani Luhanskissa Itä-Ukrainan alueella, mutta nk. Luhanskin kansantasavallassa, kohdellaan ”kansainvälisenä yrittäjänä” ja näin häntä verotetaan ankarammin kuin yrittäjää, jolla ei ole yhteistyökumppania vaikkapa juuri Luhanskin ”kansantasavallan” alueella.
Kevään ja kesän aikana vallinnut käytäntöjen sekavuus ja yrittäjien tuntema eriarvoinen kohtelu on saanut väkeä myös kaduille alueella. Viime viikolla Horlivkassa (1) kuin myös muillakin paikkakunnilla osoitettiin mieltä pienyrittäjien toimesta alueen hallintoa vastaan, signaali oli selkeä – yrittäjät vaativat otettavan käyttöön samat käytännöt, joita noudatettiin silloin kun alue oli Ukrainan hallinnassa. Protestit ovat johtaneet myös ampuma-aseiden käyttöön Komsomolskessa (2), jossa militantit käyttivät aseita rauhanomaisia protestoijia vastaan. Komsomolskessa protestien syynä oli militanttien aie sijoittaa tykistöä ampuma-asemiin kaupungin asutuille alueille.
Mutta jos yrittäjien tilanne on tukala, ja muuttunut entistä tukalammaksi tämän vuoden kevään ja kesän kuluessa, niin samalla tapaa ihmisten mielipide ja mieliala alkaa olla entistäkin epävarmempi tulevan suhteen. Keskustellessamme paikallisten tuttujemme kanssa aiheesta, entistä useammin nousee esille ajatus siitä, että ihmiset ovat pettyneitä, osa kokee jopa tulleen harhaanjohdetuiksi. Tuolloin pari vuotta sitten etenkin Venäjältä alueelle suunnattu propaganda lupasi alueen väelle itsenäisyyttä ja runsasta Venäjän apua, asukkaat eivät oikein tienneet mitä odottaa ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan, moni kuitenkin uskoi venäläispropagandaan ja kuvitteli separatismin tuovan alueelle itsenäisyyden ja sen myötä Venäjän vankkumattoman tuen – mahdollisesti jopa liittämisen Venäjään. Totuus on kuitenkin toinen.
Jo sodan ensimmäisen vuoden kuluessa kävi ilmi se, että kovin harva todellisuudessa jakoi ajatukset ”
kansantasavalloista” ja moni huomasi, ettei alue kykene tarjoamaan tulevaisuutta itselleen lapsista puhumattakaan, joten he lähtivät – kuka länteen, kuka itään. Alueelta muutti pois suurin joukoin koulutettua ja aiemmin ostovoimaista väkeä, tämä jo omalta osaltaan heijasteli alueen talouteen. Moni myös lähti, ei itsensä vaan juuri lastensa tähden, saadessaan tietää, että käytännössä alueen oppilaitosten todistuksilla ei ollut enää mitään painoarvoa lännessä mutta ei myöskään Venäjällä.
Ennen varsin rikas ja toimeentuleva Donetskin alue on köyhtynyt melkoisesti, Luhansk on köyhtynyt vieläkin enemmän – menetykset ovat suuret ja alueen asukkaat heräävät huomaamaan tämän. Vielä ei suoranaisia protestiaaltoja esiinny ”kansantasavaltojen” hallintoja kohtaan, yrittäjien pienimuotoisia mielenosoituksia lukuun ottamatta, mutta en pitäisi ihmeenä sitäkään, etteivätkö kansalaiset lähde kaduille huomatessaan, ettei sota tuo ratkaisua ongelmaan, ettei Venäjältä tullutkaan niitä luvattuja rikkauksia. Tällä hetkellä alueen kontaktieni mukaan vallalla on tunteista epätietoisuus, epävarmuus ja pettymys – vaikea kuvitella alueen autoritaarisesta hallintotavasta huolimatta, etteikö tämä voi johtaa tulevaisuudessa protesteihin ja aktiivisempaankin vastarintaan.
Sota näyttäytyy kansalaisten arjessa myös siten, että terveydenhoitojärjestelmä on suurissa ongelmissa. Lääkkeistä on akuuttia pulaa, mutta niin ammattitaitoisesta henkilökunnastakin. Sodan myötä moni ammattitaitoinen terveydenhoitosektorin työntekijä on muuttanut alueelta pois, mutta suurempana ongelmana on lääkkeiden puute kuin myös se, että välineistö sairaaloissa kärsii varaosien puutteesta ja näin välttämättä kaikkia tarvittavia hoitotoimenpiteitä ei voida suorittaa. Vaillinainen ammattitaito yhdistettynä puutteellisiin hoitovälineisiin ja akuuttiin lääkepulaan saa sitten aikaan sen, että vähäisilläkin hoitovirheillä voi olla ikäviä seuraamuksia. Tästäkin on omakohtaista kokemusta läheisten kautta, kun suomalaisittain pieni päiväkirurginen toimenpide epäonnistui eikä nyt saatavilla ole tarvittavaa hoitoa puhumattakaan lääkkeistä, joita mahdollisesti saisi mustasta pörssistä huomattavaan hintaan.
Donetskissa elävien tuttavieni ja muiden kontaktien mukaan kokonaistilanne on heikentynyt entisestään. Köyhyys on lisääntynyt, työttömiä on entistä enemmän johtuen esim. tehtaiden sulkemisista, samoin asunnottomien määrä on kevään ja kesän kuluessa on lisääntynyt. Köyhyys ja asunnottomuus on tuonut kerjäläisiä entistä enemmän kaduille. Vieraillessani viimeksi Donetskissa elokuussa 2013, kaupunki oli vapaa ja hyvinvoiva, kerjäläisiä ei näkynyt sen enempää kaduilla mitä Helsingissäkään, nyt tilanne on toinen. Köyhyys, asunnottomuus ja kerjäläisten määrä on omalta osaltaan lisännyt turvattomuutta kaupungissa, etenkin keskustan ulkopuolella. Mutta heitäkin suurempana ongelmana nähdään militantit ja erilaiset ”asemiehet” – alueella kun ei ole toimivaa järjestyksenpitoa tai oikeuslaitosta niin tilannetta on kuvattu siten, että
valta on sillä, kenellä on ase. Kuvioon kun lisää sen, että osa venäläisvapaaehtoisista sotii alueella ruoka ja vodka-palkalla hankkien lisätienestejä tavalla tai toisella, niin asetelma ei ole omiaan lisäämään turvallisuutta. Pelko on läsnä kaiken aikaa…
Marko
1.
http://www.unian.info/society/14227...nbas-we-want-system-we-had-under-ukraine.html
2.
http://www.unian.info/society/14237...eful-protesters-in-occupied-donbas-intel.html