Tuosta Lännen toiminnan järkevyydestä voi olla myös toista mieltä. Seuraavassa muutamia ajatuksia joita kriitikot ovat esittäneet,ks.esim.
Special Report: How the U.S. made its Putin problem worse
http://news.yahoo.com/special-report-u-made-putin-problem-worse-110711843.html
Bush/USA esitti (v. 2008) että Ukrainan ja Georgian NATO-jäsenyyttä alettaisiin virallisesti suunnitella (ns. Membership Action Plan). Ranska ja Saksa estivät tämän, koska pelkäsivät että joutuisivat aikanaan lunastamaan lupauksensa kun Venäjä aikanaan vahvistuu. Niinpä Nato sitten kompromissina antoi vain julkilausuman jossa todettiin että mainitut valtiot tulevat aikanaan liittymään NATOon.
Kriitikoiden mukaan tämä oli mahdollisimman huono lopputulos: se suututti Venäjää antamatta kuitenkaan mitään takeita Ukrainalle ja Georgialle. Toisaalta näissä maissa edelleen elätellään toiveita (turhaan ?) NATOon liittymisestä tuon julkilausuman pohjalta.
Muita merkittäviä Lännen ja Venäjän suhteita huonontaneita tapahtumia olivat Kosovon itsenäistyminen, jota Venäjä oli yrittänyt diplomaattisin keinoin estää 10 vuotta, ja NATOn suunnitelma sijoittaa ohjuspuolustusjärjestelmä Itä-Eurooppaan.
Niinpä Putinille tuli kuva että Venäjän heikkoutta yritetään käyttää hyväksi.
Elokuussa 2008 Putin iski takaisin. Georgian käynnistettyä aseelliset toimenpiteet separatistisen Ossetian palauttamisesta hallintaansa, Putin käynnisti sotilasoperaation Ossetiassa ja Abhaasiassa jolla ne liitettiin Venäjän valtapiiriin.
Bush ja Länsivallat protestoivat, mutta eivät halunneet puuttua tilanteeseen sotilaallisesti. Putin saavutti siten merkittävän voiton ja osoitti pystyvänsä vastustamaan Länsivaltoja.
Länsivallat pyrkivät sitten nopeasti lakaisemaan Georgian tapahtumat "maton alle": kyseessähän oli vain "kuuma-kalle" Saakashvilin aiheuttama konflikti.
Obaman tultua USAn presidentiksi, hän julisti tekevänsä "resetin" Venäjän suhteissa. Alkuun kaikki näyttikin menevän hyvin: Venäjä mm. salli USAn huoltaa joukkojaan Afganistanissa Venäjän ilmatilan kautta.
Vuonna 2011 Putin kuitenkin syytti ulkoministeri Hillary Clintonia Venäjän sisäisiin asioihin puuttumisesta, tukemalla mielenosoituksia Venäjällä, kiisteltyjen parlamenttivaalien jälkeen. Putin syytti Länsivaltoja satojen miljoonien dollarien tukien jakamisesta häntä vastustaville ryhmittymille Venäjällä. Ilmeisesti tuo summa oli kuitenkin kymmenkertaisesti liioiteltu, mutta tukea oli jokatapauksessa annettu kansalaisjärjestöille.
Vuonna 2012 Putin valittiin presidentiksi kolmanneksi kaudeksi ja hän käynnisti toisinajattelijoiden murskauskampanjan ja vallan keskittämisen. USAn senaikainen Moskovan suurlähettiläs McFaul kritisoi julkisesti näitä toimia puheissaan ja Twitter-viesteissään.
Viimevuonna USAn ja Venäjän suhteet sitten painuivat pohjalukemiin Venäjän annettua turvapaikan Edward Snowdenille. Tämän johdosta Obama perui syksyllä suunnitellun tapaamisensa Putinin kanssa Moskovassa. Tämä oli ensimmäinen kerta 50 vuoteen kun kun tällaisen huippukokouksen peruminen tapahtui USAn presidentin toimesta.
Palataanpa sitten tähän nykyiseen Ukrainan tilanteeseen. Kriitikoiden mukaan ei ollut järkevää asettaa Ukrainaa valintatilanteeseen: EU tai Venäjä. Vaikka Janukovyts oli konna joka pelasi omaan ja tukijoidensa pussiin (niinkuin ilmeisesti hänen edeltäjänsäkin), niin hän osasi kuitenkin laskea yhteen. Jos vaihtoehtoina olivat Venäjän lupaamat 11 miljardia euroa tukea ilman ehtoja ja alennettu kaasun hinta vs. EUn tarjoama Kreikka-tyylinen matokuuri, ei valinta ollut vaikeaa. Mutta sitä hän ei osannut laskea että merkittävä osa Oligarkkien ja muiden kannattajien tuesta meni Maidanin tapahtumien seurauksena.
No, optimistien mukaan Lännellä on tässä sitten kuitenkin paremmat kortit käsissään pidemmän päälle: Venäjän talous on yksipuolisesti öljystä ja kaasusta riippuvainen, taloutta ei ole kyetty uudistamaan. Poliittinen järjestelmä ja talous on korruption mädättämä.
Viimeksi muokattu:
