Mikähän mahtaa olla Venäjän todellinen kyky sodan laajentamiseen? Riskit saattavat olla paljon suuremmat kuin yleisesti arvataankaan..Lisäksi meillä Suomessa, "suuren ja mahtavan" Venäjän karhun naapurissa on totuttu pelkäämään ja liioittelemaan jopa järkyttävällä tavalla Venäjän kapasiteettia ja sotilaallista kykyä. Siihen on meidät suomalaiset opetettu ihan konkreettisesti.
Mutta otetaanpa nyt hieman etäisyyttä ja katsotaan asioita kylmän rauhallisesti sekä hahmotellaan kokonaisuutta:
A)Sotilaallisesti
- kykenisikö Venäjä edes hyökkäämään Ukrainaan?
- Puolustajilla on aina suuri etu hyökkääjiin nähden. Venäjän nykyiset maajoukot eivät todellakaan ole riittävän suuret/vahvat Ukrainan valtaamiseen ja miehittämiseen. Hyökkääjällä pitäisi olla moninkertaisesti enemmän sotilaita ja kalustoa puolustajiin nähden..Suurien tappioiden riski on erittäin suuri, jopa todennäköinen.
- Ukraina on laaja maa jolla on ihan itsellään ja oikeasti puolustuskykyä. Jopa niin paljon että Venäjän ilmavoimien kyky operoida Ukrainan alueella (esim. maajoukkojen tukena) on varsin kyseenalainen.
- toistaiseksi sotaa on käyty vain Venäjän rajan läheisyydessä. Venäläisten ja terroristien joukkoja on kyetty tukemaan aseellisesti Venäjän puolelta rajaa sekä myös huoltamaan käytännössä venäläismielisen ja venäläisten hallussa olevan alueen kautta.
- Mahdollisten Ukrainan vallattujen alueiden miehittäminen vaatisi valtavat resurssit. Hyökkäyksen kohteena kun on laaja lähes 50 miljoonan asukkaan muodostama valtio.
- Donetsk'in ja Luhansk'in tapainen terroristimiehitys ei ole mahdollista alueilla joissa asukkaan ovat lähes yksinomaan ukrainalaisia ja Venäjän sotajoukot olisivat täydellisesti ukrainalaisväestön eristämiä.
- Ukrainan kyky ja mahdollisuudet parantuvat myös huomattavasti kun muut lännen demokratiat ryhtyvät tulemaan ukrainalaisia antamalla heille uudenaikaista tehokasta aseistusta, tiedustelu-/satelliitti jne. tietoa yms.
B)Taloudellisesti
- Länsimaiden kannalta ajatellen Venäjällä ei ole juurikaan merkitystä niiden taloudessa.
- Toisaalta tiedetään että Venäjän talous on täydellisesti riippuvainen yksinomaan öljyn ja kaasun viennistä Eurooppaan. (= n. 50% Venäjän valtion tuloista). Lisäksi tietenkin muu raaka-ainevienti (Itä-)Eurooppaan jne.
- Miksi EU (=Euroopan maat) kustantaisivat Ukrainaa ja käytännössä myös omia jäsenvaltiotaan uhkaavia sotatoimia/hyökkäystä?
- Jos Venäjä hyökkäisi Ukrainaan niin öljyn ja kaasun osto Venäjältä tuskin voisi jatkua entiseen tapaan?
- Euroopan mailla on hyvät mahdollisuuden korvat Venäjän tuonti, hankkimalla öljyä ja kaasua myös muualta. Sekä ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia energialähteitä, säästää öljyä ja kaasua jne. jne.
- Mistä Venäjä löytäisi jatkossa, eurooppalaisten tilalle, uudet Asiakkaat ainoalle todelliselle vientituotteelleen ja valuutan lähteelleen?
Asiaa voi katsoa myös Venäjän suunnalta. Haluaako Putin riskeerata kauppasuhteensa maihin jotka edustavat 80 %:ia Venäjän
viennistä? Putin on todennut että talous on osa sodankäyntiä. Tämä varmasti tiedetään ja kauppasotaa osataan myös EU:ssa, jos tilanne etenee sotilaallisesti pidemmälle. Maailmalla on tarjolla paljon kilpailevia öljyn ja kaasun tuottajia jotka erityisen mielellään haluavat korvata venäläiset. Ja, luoda samalla kauppasuhteita maailman parhaan Asiakkaan suuntaan.
C)Poliittisesti
Toistaiseksi Venäjän (hieman yllättäen tapahtunutta) hyökkäystä Georgiaan, Krimille, Itä-Ukrainaan sekä Moldovan alueiden miehitystä ikään kuin "siedetään" ja Venäjälle on asetettu vain varsin lieviä sanktioita ja pakotteita. Niiden tarkoituksena on ollut käytännössä vain osoittaa Venäjälle ettei hyökkäyksiä hyväksytä. Samalla on haluttu jättää Venäjälle poliittisesti mahdollisuus perääntymiseen ns. sepratistiterroristien tukemisessa. Jatkossa ja pidemmälle etenevä hyökkäys ei enää olisi samalla tavalla yllätys. Venäjän agression jatkon suhteen on varmasti laadittu suunnitelmia vastatoimista.
- Toistaiseksi ns. "virallisessa politiikassa" Venäjää ei ole toistaiseksi pidetty edes täydellisesti sodan osapuolena.
- Poliittisesti tilanne muuttuisi täysin erilaiseksi jos Venäjä hyökkäisi omilla sotavoimillaan syvemmälle Ukrainan alueelle.
- Vaikkei Ukraina ole EU:n jäsenmaa niin hyökkäys kohdistuisi myös Eurooppaa/EU:n jäsenmaita vastaan ja toisi Venäjän sotavoimat käytännössä Itä-Eurooppaan EU:n jäsenmaiden rajalle.
- tällaista tilannetta ei Euroopassa todennäköisesti hyväksyttäisi/sallittaisi. Ainakaan samalla tavalla perääntyen kuin Venäjän aikaisempia hyökkäyksiä. Niihin vastattaisiin uusilla pakotteilla ja paljon nykyistä pidemmälle menevällä Venäjän eristämisellä.
- Venäjän mahdolliseen jatkohyökkäykseen on jo varauduttu myös sotilaallisesti.
- pakotteiden lisäksi Ukrainalle ollaan valmiina antamaan myös sotilaallista apua ja aseistusta Venäjän hyökkäyksen sekä Ukrainan alueellisen miehityksen torjumiseksi.
Poliittisesti on käytettävissä valtava määrä keinoja joilla Venäjän sotatoimia voidaan tehokkaasta vastustaa. Niissä voidaan edetä asteittain ja tilanteen huomioiden kiristämällä. Viime kädessä Venäjä sekä heidän mahdolliset tukijansa voidaan eristää kokonaan kansainvälisestä poliittisesta yhteisöstä. Esimerkiksi itse allekirjoittamansa UK:n peruskirjan vastaisesti, itsenäisiin demokraattisia valtioita vastaan sotaa käyvälle diktatuurille/laittomalle hyökkääjälle voidaan tarvittaessa asettaa erittäin tiukkoja sanktiota:
- erotetaan kaikista kv. pankki- ja investointijärjestelmistä
- erotetaan Venäjä kaikista muistakin kv. organisaatioista ja yhteistyöstä.
- voidaan erottaa myös YK:sta lopullisesti. (menettäen tietysti kaikki oikeutensa järjestön suhteen)
- kaikki yhteistyö kulttuuri-, sosiaali-, urheilu-, media-, matkustus- jne. lopetaan Venäjän kanssa kokonaan.
- venäläistä passia tai matkustusasiakirjoja ei hyväksytä missään.
- rajat Eurooppaan suljetaan.
Kaikki nämä ovat normaaleita sanktioita/toimenpiteitä joita on tapana toteuttaa/ottaa käyttöön sotatilanteessa.
Tilanteen näin kiristyessä Venäjällä ei ole kovin suuria mahdollisuuksia/poliittisia keinoja muun maailman ja Euroopan valtioiden painostamiseksi. Ehkä jotain sentään löytyisi:
- pakolaisuuden lisääminen ja pyrkiä kohdistamaan pakolaisvirtaa EU-maihin.
- jatkaa uhkaamista ydinaseiden käytöllä. (toki tässä on omat haittapuolet venäläisten itsensä kannalta)
- hyökätä esim. joidenkin EU:n jäsenmaiden (ei NATO:n jäsenmaihin) alueelle ja sekä niiden miehitys.
- Esim. Suomen itäosia, tai Suomen katkaisu (alakurtti-pohjanlahden perukka), Ahvenanmaan tai Gotlannin valtaaminen jne. Näitä pyrittäisiin käyttämään myöhemmissä poliittisissa vaihtokaupoissa esim. EU:n kanssa.
- Arktisten alueiden (siperian pohjoispuoli) julistaminen Venäjän sisäiseksi alueeksi ja asettamalla sotilaallinen uhka Koillisväylälle pyrkiville, siellä liikkuville aluksille jne.
- lentoliikenteen kieltäminen Venäjä ilmatilassa.
- Venäjälle tehtyjen ulkomaisten investointien kansallistaminen
- kaikenlaisen mm. avaruus- yms. yhteistyön katkaiseminen länsimaiden kanssa.
- sotilaallisen tuen/aseiden myyminen ja antaminen ns. kolmansissa maissa länsimaista markkinataloutta ja demokratiaa vastustaville toimijoille.
- jne.
Mutta yksin jäädessään Venäjällä ei ole kovin hyviä mahdollisuuksia jatkaa sodankäyntiään. Katsellaan ja kuunnellaan mitä lopulta tapahtuukaan... Mielenkiintoisia aikoja lienee edessä.
Sinulla on paljon hyviä pointeja. On totta että Suomessa ihan liian usein liioitellaan Venäjän iskukykyä. Venäjän tai pitäisikö sanoa Putinin armeijan iskukyky on kohentunut ihan merkittävästi, mutta eihän se vieläkään ole mikään rasvattu salama missä vasen käsi tietää mitä oikea on tekemässä.
Ukrainassa Venäjä on sotinut ihan uudella taktiikalla, kun Ukraina yritti vastata siihen hyökkäykseen vanhojen Leningradin oppien mukaisesti ja homma ei oikein toiminut. Enkä tarkoita nyt vihollisille antautuvia tai puolta vaihtavia urhoja tai panssarivaunun päällä itkeviä sotilaita, joita mummot toruivat sormea heilutellen, en tarkoita edes varuskuntia ja varikkoja jotka muuttuivat kapinallisten supermarketeiksi, kun sotilaat hylkäsivät ne heti kättelyssä
En todellakaan tiedä mikä Ukrainan armeijan tilanne on tällä hetkellä, mutta tähän saakka on ollut vapaaehtoisten patrioottien vastuulla todella paljon. Ilman näitä jätkiä nämä Putinin
"kapinalliset" olisivat kävelleet voitosta voittoon ja Venäjän lippu liehuisi aina Odessassa saakka...
http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2016022121149829_uk.shtml
On jokseenkin varma asia, että Kiovaan Venäjä ei hyökkää, sillä sitä soppaa ei suostuisi nielemään edes Valko-Venäjä...EU:sta, Natosta, Puolasta, Saksasta ja kumppaneista puhumattakaan. Odessa on vaarassa ainakin niin kauan kun Putin pysyy vallassa ja luultavasti sen jälkeenkin, mutta sen aika ei ole nyt eikä ihan välttämättä ikinä.
Länsimailla on kyllä keinoja joilla Venäjä saadaan kuriin, mutta kokonaan toinen asia on missä vaiheessa niitä käytetään...missä kulkee se kriittinen raja, jota Venäjä ei voi ilman vakavia seurauksia ylittää? Minä en osaa sitä rajaa kovin tarkasti arvioida, mutta Putin ja kumppanit melko varmasti osaavat.
Se raja ei ollenkaan välttämättä kulje vielä Mariupolin kohdalla, vaikka tuskin Venäjä tällä hetkellä on sinnekään menossa, kun siellä on puolustus ihan hyvässä kunnossa, eikä sinne kävellä kuten Krimille. Odessa on ilman muuta jo riskirajoilla ja punaisen viivan huonommalla puolella.
Kun näitä asioita pohditaan, niin pitää muistaa että kuten ihmiset niin myös valtiot ovat itsekkäitä ja monimutkaisia kokonaisuuksia, eikä homma toimi aina ihanteiden ja moraalin mukaisesti...ihminen on ihmiselle susi ja tässä yksi esimerkki...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015070619988833_uu.shtml
Tässäkin tuli paljon hyviä pointteja...
Tilanteen näin kiristyessä Venäjällä ei ole kovin suuria mahdollisuuksia/poliittisia keinoja muun maailman ja Euroopan valtioiden painostamiseksi. Ehkä jotain sentään löytyisi...
Tuosta herää ihan ensimmäiseksi kysymys, että kumpi on länsimaille mieluisampi vaihtoehto, se että Venäjä laajenee jatkossakin Mustanmeren rannikkoalueilla, vai se että tehdään jotain liian jyrkkää ja sota laajenee ihan eri lätäkköön ja sen tuntumaan.
Tästä olen tismalleen samaa mieltä...
Katsellaan ja kuunnellaan mitä lopulta tapahtuukaan...Mielenkiintoisia aikoja lienee edessä.
