Ruotsalaiskenraali: Jaetaan vaan Suomi kahtia
Elämme marraskuuta 2026, Kaakkois-Suomesta on osa lohkaistu irti ns.
Lappeenrannan kansantasavallaksi venäläisten suorittaman hybridioperaation myötä. Sota – tai kuten eurooppalaismedia tilaa kuvaa ”
sisällissota” – on jatkunut jo parin vuoden ajan. Suomen länsinaapurissa Ruotsissa Suomen jännittyneeseen tilanteeseen ja sen myötä Itämeren alueen jatkuvan eskalaation uhkaan on jo kyllästytty, niinpä entistä useampi poliitikko ja upseeri on ottanut irtiottoja EU:n rintamasta vaatien Suomea koskettavan kriisin ratkaisua tavalla tai toisella. Rohkeimmat ehdottavat tosiasioiden tunnustamista ja Suomen jakamista kahteen osaan - Suomeen sekä Lappeenrannan kansantasavaltaan, jonka kansalaiset saavat sitten vapaasti valita liittävätkö alueen Venäjään vai pysyvätkö itsenäisenä kansantasavaltana.
Tämä on fiktiota, jollaisen emme soisi koskaan toteutuvan, joka tuskin koskaan toteutuukaan. On vaikea kuvitella, että Venäjä millään hybridioperaatiolla kykenisi masinoimaan Kaakkois- ja Itä-Suomeen sellaisia sisäisiä levottomuuksia joiden myötä maamme hallinto menettäisi alueiden hallinnan, että kyseiset alueet olisivat epämääräisen ”
paikallishallinnon” alaisuudessa, joka tosiasiallisesti pysyisi vallassa vain ja ainoastaan Venäjän voimakkaan aseellisen ja taloudellisen tuen avulla.
Vielä vähemmin toivoisimme sitä, että tällaisessa tilanteessa naapurimaistamme tai muualta Euroopasta alkaisi kantautua viestejä, joiden mukaan Venäjään kohdistetut sanktiot on syytä lopettaa ja että tämä ”
sisällissota” on parempi ratkaista tavalla tai toisella, ja että ratkaisuksi ehdotetaan Suomen jakamista kahtia. Me tuskin pitäisimme siitä, että joku ottaisi asian esille ja olisi jopa valmis tekemään sopimuksia puolestamme.
* * *
”
– Olisi toivottavaa, että Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet paranisivat. Se tarkoittaisi, että Krimin asiaa olisi enää turha jauhaa. Se on menneen talven lumia ja on täysin epärealistista ajatella, että se koskaan palautuisi Ukrainaan. On parempi elää tosiasioiden maailmassa.” (1)
”
— Jos välit paranevat, on mahdollista, että Ukrainasta tulee sopimus. Se voisi olla sellainen, että jaetaan maa.” (2)
Nämä ovat Viipurissa syntyneen Suomen puolustusvoimien entisen komentajan kenraali Gustav Hägglundin sanoja. Näistä sanoista tulee mieleen taantumus ja suomettuneisuuden aika, nämä sanat toistavat prikulleen Venäjän narratiivia, niinpä niiden kuuleminen entiseltä puolustusvoimien komentajalta on monella tapaa oudoksuttavaa, koska ne näin lausuttuina ne tarjoavat samalla Venäjälle oivallisen propaganda-aseen tai vähintäänkin sellaisen tahoille Suomessa, jotka ajavat Venäjän etua Eurooppaa hajottavassa kriisissä ja sodassa. Pidän niitä äärimmäisen harkitsemattomina kuin myös lyhytnäköisinä, samalla ne tavallaan antavat hyväksynnän Venäjän aggressiolle ja sille, että Venäjä on miehittänyt ja laittomasti liittänyt itseensä itsenäisen valtion alueita.
Väistämättä ensinnä tulee mieleen ajatus, että Hägglund ei ole ajatellut sanojensa seurauksia tarkoin. Hän ei ole ajatellut signaalia, jonka hänen sanansa välittävät, mutta hän ei myöskään ole ajatellut seurauksia joita hänen sanojensa mukainen toiminta saisi aikaan Euroopassa ja globaalisti. Mikäli hyväksyisimme Venäjän laittomat toimet ja olisimme valmiit hajottamaan itsenäisen valtion osiin saadaksemme aikaan jonkin sopimuksen, olisimmeko valmiit siihen, että Suomea kohdeltaisi samoin vastaavassa tilanteessa? Tuskinpa olisimme. En usko, että haluaisimme, että puolestamme laadittaisi sopimuksia joihin meidän odotettaisi sitoutuvan.
Tietenkin on olemassa myös se mahdollisuus, että Hägglund on ajatellut todella tarkoin sanojaan ja hänen ehdotuksensa kokonaisvaltaista seurausta. Tämä vaihtoehto on itse asiassa edellistä – ajattelemattomuutta – olennaisesti pelottavampi vaihtoehto. Harkittu Venäjän etua ajava lausunto tänä aikana ei mielestäni palvele sotilaallisesti liittoutumattoman maan etua. Se kätkee sisäänsä turvallisuuspoliittisia riskitekijöitä.
Me Suomessa panemme paljon turvallisuuspolitiikassa myös sen varaan, että kansainvälisiä sopimuksia noudatetaan. Viime aikainen Ahvenanmaan demilitarisointia koskeva keskustelu on osa tätä, joten etenkin tässä kontekstissa on suorastaan outoa, että Suomen puolustusvoimien entinen komentaja on valmis hylkäämään kansainvälisten sopimusten noudattamisen ja ehdottaa astumista itsenäisen valtion päätöksenteon yli – käytännössä hänen ehdotusta voi verrata historiallisiin sopimuksiin, joissa Eurooppaa jaettiin. Myös meitä suomalaisia tällaiset sopimukset ovat koskettaneet ja olemme maksaneet tästä kalliin hinnan.
Kuinka pitkälle Hägglund on valmis menemään? Ukrainalaiset tuskin allekirjoittavat hänen ehdotusta, he eivät ole valmiit jakamaan maataan osiin vaan ovat valmiit taistelemaan vapautensa ja itsenäisyytensä puolesta. Onko Gustav Hägglundin maailmassa marssijärjestys se, jonka suuret maat viitoittavat tien ja johon muiden on tyytyminen?
Gustav Hägglund: ”…
Krimin asiaa olisi enää turha jauhaa. Se on menneen talven lumia ja on täysin epärealistista ajatella, että se koskaan palautuisi Ukrainaan.”
Paavo Väyrysen Suomen ulkopoliittista doktriinia käsittelevä väitöskirja
Finlands utrikespolitik – den nationella doktrinen och framtidens mänsklighetspolitik (Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka) hyväksyttiin Åbo Akademissa 1988. Väitöskirjassaan Väyrynen esitti, että Neuvostoliitto ei hajoa ja että Euroopan kahtiajako on pysyvä. Niinpä niin Gustav Hägglundin arvio Krimin kohtalosta on
kärpäsen surinaa korvissani.
Marko
1.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001952745.html
2.
http://www.esaimaa.fi/Online/2016/11/14/Gustav Hägglund: Jaettaisiin vaan Ukraina kahtia ja sillä selvä/2016121484748/4
