Ukrainan konflikti/sota
Vonka
Supreme Leader
Rajanylityspaikkoja on 11. Etyj valvoo kahta. Pelkästään niistä kahdesta on tullut 30 000 "seppoa". Tästähän täällä on pari vuotta puhuttu. Aseet on tuotu rekoilla ja tankit niiltä ylityspaikoilta, jotka eivät ole tarkkailun alaisena.
Bushmaster
Greatest Leader
Tämä taitaa olla venäjän tapa näyttää keskisornea Eu:lle ja Muulle maailmalle.?
Venäjä olis kyennyt tuomaan joukot kenenkään tietämättä, jos olisi halunnut niin tehdä. Tämä on siis venäjän tapa näyttää voimaansa ja sen että "minä vien ja te vikisette" ettekä minulle mitään mahda...
Eu varmaan taas ponnekkasti paheksuu ja pitää korkeantason ministerikokouksen jossa paheksutaan porukalla oikeen perusteellisesti....
vlad
Respected Leader
Koko tämä kuvio alkaa jo - pahoittelen, jos rikon jotain foorumin sääntöä kirotessani - vituttamaan ja rankasti!
Venäjä on tuonut koko sodan ajan kalustoa hallussaan olevan rajan yli ihan oman halunsa mukaan. Ensimmäisen kerran raskaampaa kalustoa saapui Ukrainan puolelle kesäkuun alussa 2014 - tämän jälkeen tahti on vain lisääntynyt mutta edelleen jotkut valopäät Suomessakin puhuvat "sisällissodasta". No jollain tapaa tämä retorinen kikkailu on ymmärrettävää lahjattoman väestönosan kohdalla mutta kun maamme poliittiseen eliittiin kuuluvat käyttävät samaa retoriikkaa puheissaan niin en voi muuta kuin pyöritellä päätäni (ja kirota niin rankasti ja kirjoitella entistä kärkevämpiä kirjoituksia sinne sun tänne).
Suomessa on riittämiin Venäjän narratiivin toistavia johtajia, osa heistä on pyrkimässä presidentin tehtävään. VMP!
*purkaus päättyy ja palataan asialinjalle*
vlad
Minä en ymmärrä Ukrainan tilannetta. Miksi maa edelleen kärsii korruptiosta vaikka osa maasta on miehitetty. Miksi maassa ei ole liikekannallepanoa ja miehet rintamalla. Miksi maa käy kauppaa Venäjän kanssa. Miksei ukrainalaisia kaukopartiomiehiä ole Venäjän rajalla antamassa maistiaisia siitä mitä on olla sodassa. Olenko vaillinaisin tiedoin vai onko kyse ollenkaan sodasta ja oman maan puolustamisesta. Jos taas itäukrainan kapinalliset asettuvat maataan vastaan niin eikö tälläiset ammuta kenttäoikeudessa yhdessä tunnuksettomien Venäläisten kanssa. Johan vähenisi Venäjän armeijan tunnuksettomat lomailijat.
Niillä tiedoilla mitä minulla on, niin sanoisin, että ruvetkaa Ukrainalaiset sotimaan älkääkä pillittäkö. Tuollainen leikki vain yllyttää Venäjää sen sijaan, että antaisitte niille kuonoon.
Viimeksi muokattu:
vlad
Respected Leader
Näihin samoihin kysymyksiin ei jaksaisi vastata aina muutaman kuukauden välein. Loppukesästä - kun oli puhetta eskalaatiosta - esitettiin samoja kysymyksiä ja nyt pitäisi sama rumba aloittaa uudelleen. Ei kiitos - ei enää jaksa!
Ihmettelen hiukan kysymystäsi korruptiosta, miksi korruption pitäisi poistua maan jouduttua sotaan? Se on täysin mahdoton ajatus kun ottaa huomioon, että ennen sotaa Ukrainan taloudellinen ja poliittinen järjestelmä oli etenkin huipulta korruption mädättämä, koko järjestelmä on korruptoitunut vallanytimestä ja siihen nivoutuvista tahoista alkaen. Käytännössä on siis naiivia kuvitella, että tämä järjestelmä katoaisi mihinkään sodan alettua.
Shaakasvili on ehdottomasti siinä oikeassa, että koko Ukrainan poliittinen järjestelmä pitäisi uudistaa. Minun puolesta Verkhovna rada pitäisi hajoittaa, eikä yksikään taloudellisia tai muita merkittäviä kytköksiä omaava poliitikko tai talousvaikuttaja (oligarkki) saisi asettua uudelleen ehdolle. Samaten maassa soisi järjestettävän mahdollisimman pian presidentinvaalit ja suuria lupauksia antanut mutta vähän aikaan saanut Poroshenko saisi vetäytyä tehtävästä (ja hänenkin kohdalla olisi suotavaa penkoa kunnolla taloudelliset kytkökset ja omistussuhteet).
Täytyy vaan toivoa, että kansalaisaktivismista lähteneet liikkeet hitaasti mutta varmasti muuttaisivat Ukrainaa. Että uudet puolueet tulevien vuosien kuluessa romuttaisivat nykyisen vallan ja sen myötä Ukraina aloittaisi todellisen poliittisen ja taloudellisen reformin.
vlad
vlad
Respected Leader
Elokuun loppupuolella (24. elokuuta eteenpäin) on keskustelua Ukrainan tilanteesta useammalta kantilta tarkasteltuna. Itsekin kirjoittanut tuolloin muutamia viestejä aihetta sivuten, kopioin nyt yhden viesteistä - se vastannee osaan kysymyksistäsi.
Hmmm... Ukrainan tekemisiä voi kritisoida (ja niissä on varmasti kritisoitavaakin), mutta kritisoidessa olisi sitten syytä kyetä perustellen antamaan vaihtoehtoja, joissa huomioidaan Ukrainan yhteiskunnallinen tila, lähtötilanne ja siitä johtuvat kv. sitoumukset ja velvoitteet.
Käynnissä olevan sodan kuluessa Ukraina on tehnyt lukuisia virheitä - osa niistä on ollut ehkäpä virhearviointeja (joiden taustalla on voinut vaikuttaa tekijät, joista julkisuuteen ei ole puhuttu halaistua sanaa). Kenties jo sitä voidaan pitää virheenä kun Krimin miehityksen aikana ei aloitettu aktiivista vastarintaa Venäjän joukkoja vastaan. Toinen asia on sitten se, että olisiko siihen ollut tuolloin realistisia mahdollisuuksiakaan? Perusteena passiivisuudelle oli kuitenkin tarkoitus olla provosoimatta Venäjää tilanteessa, jossa Ukrainan yhteiskunta oli käytännössä lähes puolustuskyvytön.
Virheenä voidaan myös pitää nykyvalossa sitä, että kesällä 2014 ATO:a ei muutettu sotilasoperaatioksi kun kävi ilmi, että Venäjä on aktiivisesti omilla joukoillaan mukana sotatoimissa Donbasissa. Tässä kohdin on sitten jo ryhdyttävä huomioimaan Ukrainan yhteiskunnallista tilaa ja sen tarvitsemaa tukea länsimailta ja niiden asettamia vaatimuksia ts. kuinka suuressa määrin Ukrainan oma hallinto kykeni määrittämään sen millaisia keinoja sillä on käytössään ja onko sotatilan julistaminen nämä lähtökohdat huomioiden mahdollista. Ukrainassa on esitetty kritiikkiä sen suhteen ettei maahan julistettu sotatilaa kesällä 2014 - olennainen kysymys onkin sitten se, että oliko se edes ukrainalaisten omissa käsissä?
Monelta Ukrainan toimia kritisoineelta tuntuu unohtuvan täysin se, että kun valta maassa vaihtui maan talous oli lähellä katastrofitilaa (joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 miljardia euroa oli puhallettu maan kassasta edeltäneiden vuosien kuluessa). Talouden ohella koko yhteiskunta oli lähellä sortumista, mikä omalta osaltaan mahdollisti Krimin miehittämisen ja separatismin aloittamisen maassa.
Virheitä oli jo tehty ennen Janukovitshin kautta, oikeastaan koko itsenäisyyden ajan lyhyttä hetkeä Oranssin vallankumouksen aikoihin, mutta sekin karahti erimielisyyksiin ja Venäjän voimakkaaseen - kulisseissa tapahtuneeseen - sekaantumiseen. Sitä ennen ja sen jälkeen yhteiskuntaa olivat rapauttaneet lukuisat eri toimet alkaen kaikkialle ulottuneesta korruptiosta ja radan mädännäisyydestä ja päätyen sitten siihen, että Janukovitshin kaudella tilanne oli räjähtänyt käsiin. Janukovitshin kaudella kun turvallisuuselimiä ja oikeuslaitosta miehitettiin uskollisilla miehillä, erinäisin tukitoimin maan venöläistäminen sai tilaa ja alaa. Jo ennen Janukovitshin kautta, neuvotohallinnon perillisenä, maan asevoimat ja turvallisuuskoneisto oli ollut venäläisten suosiossa - niiden miehistöstä/henkilöstöstä venäläisten osuus oli suhteettoman suuri verrattuna siihen mikä oli venäläisten osuus maan väestöstä. Tässä kohdin voidaan osaltaan syyttää 90-luvun alkua ja maan itsenäistymistä, tuolloin - toisin kuin Baltiassa - Ukrainassa ei tehty dekommunisaatiota ts. valtiokoneistoa ei puhdistettu millään muotoa ja sen seurauksena neuvostohallinnon toiminnat periytyivät Ukrainan hallintoon. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneistä valtioista parhaiten ovat pärjänneet ne, jotka ovat suorittaneet dekommunisaation eli Baltian maat, Georgia ryhtyi puuhaan noin vuosikymmen sitten. Ukraina tämän sodan kuluessa. Edessä on siis pitkä tie.
Yllä luettelin muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen miksi Ukrainan tilanne on mikä on. Miksi sen lähtöasetelmat eivät keväällä 2014 olleet parhaat mahdolliset ja miksi se joutuu kaiken aikaa taiteilemaan monen ulkoisen vaikuttavan tekijän paineessa. Venäjä kun ei ole ainoa ulkoinen tekijä, joka pyrkii vaikuttamaan Ukrainaan. Käydessään sotaa Ukraina joutuu tasapainoilemaan EU:n asettamien vaatimusten ja sotatoimien välillä - Merkel on useamman kerran vaatinut Ukrainaa noudattamaan Minsk II sopimusta prikulleen. Ranskassa maan johtavat poliitikot ja lukuisat muut vaikuttajat höpisevät kuinka Donbasissa pitäisi valmistella vaalien järjestämistä - jokaisen luulisi ymmärtävän sen, että vaalien järjestäminen alueella, joka ei ole Ukrainan kontrollissa on täysin absurdi ajatus. Tällaiset puheet tukevat vain ja ainoastaa Venäjän narratiivia.
Ukraina joutuu myös tekemään kaiken aikaa talousuudistuksia, tai sen on ainakin yritettävä tehdä niitä - ilman uudistuksia ei tule lainoja IMF:ltä. Eikä tule tukea ulkomailta. MIkäli Ukraina olisi maana yhteiskunnallisesti siinä tilassa jossa Suomi on ollut, sen ei tarvitsisi taiteilla samalla tapaa kuin se joutuu nyt tekemään. Se voisi sanoa länsimaille "VMP" ja sotisi sotansa haluamallaan tavalla, jos he tuolloin haluaisivat, he voisivat julistaa sotatilan. Määrätä liikekannallepanon tms. No - kuten tiedettyä, Ukraina ei ole kuin Suomi, se oli ennen kevättä 2014 kaikella tapaa katastrofitilassa ja sen seurauksena se joutuu taipumaan ulkopuolisen painostuksen edessä, käytännössä se on itsenäinen valtio, joka ei voi - luettelemistani syistä johtuen - toteuttamaan täysin itsenäistä politiikkaa. Tässä suhteessa olemme ainakin tällä hetkellä Suomessa onnellisessa asemassa. Me voimme määritellä yhteiskuntamme toimia aivan toisella tapaa - se on meidän omissa käsissä.
Jokainen joka on perehtynyt tarkemmin Ukrainan yhteiskunnalliseen tilaan, ymmärtää osaltaan ne suunnattomat ongelmat ja tilanteen kiperyyden. Ukraina ei olisi pärjännyt ilman ulkoista tukea, joten sen on ollut taipuminen osaltaan ulkoisten vaatimusten edessä. Se ei voi julistaa maata sotataloudeksi, seuraukset olisivat talouden kannalta ikävät - käytännössä taloudellinen yhteistyö olisi katkolla, lainahanat jäissä ja Ukraina jäisi yksin. Siinä vaiheessa jos Ukraina lopettaisi omat uudistustoimet, sanktioiden purku kävisi helpommaksi - monen poliitikon olisi helppoa kääntää selkä Ukrainalle ja suostua sanktioiden purkuun. Mitä yhdestä Ukrainasta jos Eurooppaan saadaan rauha...
Tilanteen absurdiutta kuvaa osaltaan se, että saadakseen kaipaamaansa valuuttaa Ukraina vie aseita ja asejärjestelmiä. Mutta ilman näitä kauppoja maan tilanne olisi entistä heikompi ja talouden kannalta sodankäyntikyky olisi vieläkin nykyistä huonompi. Toisaalta nämäkin kaupat auttavat Ukrainaa, tekevät muut maat riippuvaiseksi siitä ja näin luovat kv. yhteisöön painetta tukea Ukrainaa. Jos kyse on suurista investoinneita, kymmenistä kuljetuskoneista, yhteisprojekteista tms. niillä voi olla rahaansa suurempi arvo yhteiskunnallisesti tulevaisuudessa.
Mitä tulee sodankäyntikykyyn - tuntuu, että osa elää edelleen vuotta 2014 huomioimatta, että monessa asiassa on edistytty ja että etenkin koulutuspuolella on tapahtunut asennemuutosta. Ymmärrettävistä syistä johtuen kaikkia koulutettuja miehiä ei voi uhrata rintamalle, moni jää kouluttamaan tulevia taistelijoita, tulevia johtajia - lyhytjänteisesti ajatellen toiminta voi tuntua idioottimaiselta, mutta kun tilanne rintamalla ei ole se, että Venäjä hyökkää laajalla rintamalla, on järkevää panostaa siihen tulevaan ja kouluttaa lisää, kierrättää miehiä rintamalla hankkimassa kokemusta, ottaa siitä opiksi ja näin kerätä tärkeää oppia tulevan varalle ja olla näin valmiimpi kuin pari vuotta sitten jos/kun vihollinen hyökkää laajalla rintamalla.
Sanoisin, että rintamallakin on edistystä tapahtunut. Venäjä (ja militantit) joutuvat tekemään entistä enemmän töitä saavuttaakseen saman tuloksen mikä kesällä 2014 saavutettiin olennaisesti helpommin. Donetskin pohjoispuolella Avdiivkassa ja sen ympäristössä on taisteltu hyvinkin kiivaasti kevään ja kesän ajan. Vihollinen on menettänyt kenties jopa satoja sotilaita/taistelijoita alueen taisteluissa saavuttamatta juuri merkittävää tulosta. Ukrainalaiset ovat siis onnistuneet puolustustaistelussa olennaisesti paremmin kuin loppukesästä 2014 tai talvella 2014/2015. Enkä tarkoita, että tulos on erinomainen, mutta ollakseni rehellinen, muutosta on kuitenkin selkeä parinvuoden takaiseen aikaan. Ja kun katselee videoiden ohella ilmatiedustelun välittämiä kuvia, niin onhan moni asia muuttunut alkaen aina juoksuhautojen ja linnoitteiden tekemisestä alkaen. Perinteinen hyökkäämään tottunut "puna-armeijan" perillinen on oppinut uusia tapoja.
Ongelmia tietty on edelleen - etenkin kalustopuolella. Pimenäkölaitteita on liian vähän, samoin panssaritorjunnassa on ongelmia - toisaalta tilannetta tasoittaa sitten se, että vihollisella ei aina ole parasta mahdollista kalustoa käytössä vaan niissäkin on puutteensa, jotka rajoittavat operointia esim. illalla ja yöllä.
Kuten olen aiemminkin todennut, Ukrainan kannalta asetelma ei ole enää niin surkea mitä se pari vuotta sitten oli, talous kasvaa ensimmäistä kertaa aikoihin, hitaasti mutta varmasti asevoimat uudistuvat ja siinä rinnalla toimii kansalliskaarti. Mutta ehkäpä merkittävämpänä muutoksena pidän sitä, että valtion ollessa heikko, kansalaiset alkavat ottaa enemmän vastuuta toimistaan ja yhteisöstään - vielä on vaikea sanoa mikä lopputulos on, mutta nyt Venäjän on entistä vaikeampi nujertaa Ukrainaa yhteiskuntana. Ukraina on nyt olennaisesti valmiimpi kuin pari vuotta sitten, tai vuosi sitten.
Yhteiskunta ei muutu yhdessä yössä, rapautunut yhteiskunta ei muutu toiseksi vuodessa tai parissa. Rauhan aikanakin siihen menee aikansa, mutta mahdollista se on - muistetaan mitä Singaporessa tapahtui. Maa oli aikanaan eräs maailman korruptoituneimmista, asennemuutos ja tahto sekä määrätietoinen työ, sukupolvi pari eteenpäin ja yhteiskunta oli jo aivan toinen. Euroopan kannalta olisi parasta, että 43 miljoonan asukkaan Ukraina saa vietyä uudistuksensa läpi, että Venäjän toimet estetään tarvittaessa kv. yhteisön tuella.
vlad
Hmmm... Ukrainan tekemisiä voi kritisoida (ja niissä on varmasti kritisoitavaakin), mutta kritisoidessa olisi sitten syytä kyetä perustellen antamaan vaihtoehtoja, joissa huomioidaan Ukrainan yhteiskunnallinen tila, lähtötilanne ja siitä johtuvat kv. sitoumukset ja velvoitteet.
Käynnissä olevan sodan kuluessa Ukraina on tehnyt lukuisia virheitä - osa niistä on ollut ehkäpä virhearviointeja (joiden taustalla on voinut vaikuttaa tekijät, joista julkisuuteen ei ole puhuttu halaistua sanaa). Kenties jo sitä voidaan pitää virheenä kun Krimin miehityksen aikana ei aloitettu aktiivista vastarintaa Venäjän joukkoja vastaan. Toinen asia on sitten se, että olisiko siihen ollut tuolloin realistisia mahdollisuuksiakaan? Perusteena passiivisuudelle oli kuitenkin tarkoitus olla provosoimatta Venäjää tilanteessa, jossa Ukrainan yhteiskunta oli käytännössä lähes puolustuskyvytön.
Virheenä voidaan myös pitää nykyvalossa sitä, että kesällä 2014 ATO:a ei muutettu sotilasoperaatioksi kun kävi ilmi, että Venäjä on aktiivisesti omilla joukoillaan mukana sotatoimissa Donbasissa. Tässä kohdin on sitten jo ryhdyttävä huomioimaan Ukrainan yhteiskunnallista tilaa ja sen tarvitsemaa tukea länsimailta ja niiden asettamia vaatimuksia ts. kuinka suuressa määrin Ukrainan oma hallinto kykeni määrittämään sen millaisia keinoja sillä on käytössään ja onko sotatilan julistaminen nämä lähtökohdat huomioiden mahdollista. Ukrainassa on esitetty kritiikkiä sen suhteen ettei maahan julistettu sotatilaa kesällä 2014 - olennainen kysymys onkin sitten se, että oliko se edes ukrainalaisten omissa käsissä?
Monelta Ukrainan toimia kritisoineelta tuntuu unohtuvan täysin se, että kun valta maassa vaihtui maan talous oli lähellä katastrofitilaa (joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 miljardia euroa oli puhallettu maan kassasta edeltäneiden vuosien kuluessa). Talouden ohella koko yhteiskunta oli lähellä sortumista, mikä omalta osaltaan mahdollisti Krimin miehittämisen ja separatismin aloittamisen maassa.
Virheitä oli jo tehty ennen Janukovitshin kautta, oikeastaan koko itsenäisyyden ajan lyhyttä hetkeä Oranssin vallankumouksen aikoihin, mutta sekin karahti erimielisyyksiin ja Venäjän voimakkaaseen - kulisseissa tapahtuneeseen - sekaantumiseen. Sitä ennen ja sen jälkeen yhteiskuntaa olivat rapauttaneet lukuisat eri toimet alkaen kaikkialle ulottuneesta korruptiosta ja radan mädännäisyydestä ja päätyen sitten siihen, että Janukovitshin kaudella tilanne oli räjähtänyt käsiin. Janukovitshin kaudella kun turvallisuuselimiä ja oikeuslaitosta miehitettiin uskollisilla miehillä, erinäisin tukitoimin maan venöläistäminen sai tilaa ja alaa. Jo ennen Janukovitshin kautta, neuvotohallinnon perillisenä, maan asevoimat ja turvallisuuskoneisto oli ollut venäläisten suosiossa - niiden miehistöstä/henkilöstöstä venäläisten osuus oli suhteettoman suuri verrattuna siihen mikä oli venäläisten osuus maan väestöstä. Tässä kohdin voidaan osaltaan syyttää 90-luvun alkua ja maan itsenäistymistä, tuolloin - toisin kuin Baltiassa - Ukrainassa ei tehty dekommunisaatiota ts. valtiokoneistoa ei puhdistettu millään muotoa ja sen seurauksena neuvostohallinnon toiminnat periytyivät Ukrainan hallintoon. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen itsenäistyneistä valtioista parhaiten ovat pärjänneet ne, jotka ovat suorittaneet dekommunisaation eli Baltian maat, Georgia ryhtyi puuhaan noin vuosikymmen sitten. Ukraina tämän sodan kuluessa. Edessä on siis pitkä tie.
Yllä luettelin muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen miksi Ukrainan tilanne on mikä on. Miksi sen lähtöasetelmat eivät keväällä 2014 olleet parhaat mahdolliset ja miksi se joutuu kaiken aikaa taiteilemaan monen ulkoisen vaikuttavan tekijän paineessa. Venäjä kun ei ole ainoa ulkoinen tekijä, joka pyrkii vaikuttamaan Ukrainaan. Käydessään sotaa Ukraina joutuu tasapainoilemaan EU:n asettamien vaatimusten ja sotatoimien välillä - Merkel on useamman kerran vaatinut Ukrainaa noudattamaan Minsk II sopimusta prikulleen. Ranskassa maan johtavat poliitikot ja lukuisat muut vaikuttajat höpisevät kuinka Donbasissa pitäisi valmistella vaalien järjestämistä - jokaisen luulisi ymmärtävän sen, että vaalien järjestäminen alueella, joka ei ole Ukrainan kontrollissa on täysin absurdi ajatus. Tällaiset puheet tukevat vain ja ainoastaa Venäjän narratiivia.
Ukraina joutuu myös tekemään kaiken aikaa talousuudistuksia, tai sen on ainakin yritettävä tehdä niitä - ilman uudistuksia ei tule lainoja IMF:ltä. Eikä tule tukea ulkomailta. MIkäli Ukraina olisi maana yhteiskunnallisesti siinä tilassa jossa Suomi on ollut, sen ei tarvitsisi taiteilla samalla tapaa kuin se joutuu nyt tekemään. Se voisi sanoa länsimaille "VMP" ja sotisi sotansa haluamallaan tavalla, jos he tuolloin haluaisivat, he voisivat julistaa sotatilan. Määrätä liikekannallepanon tms. No - kuten tiedettyä, Ukraina ei ole kuin Suomi, se oli ennen kevättä 2014 kaikella tapaa katastrofitilassa ja sen seurauksena se joutuu taipumaan ulkopuolisen painostuksen edessä, käytännössä se on itsenäinen valtio, joka ei voi - luettelemistani syistä johtuen - toteuttamaan täysin itsenäistä politiikkaa. Tässä suhteessa olemme ainakin tällä hetkellä Suomessa onnellisessa asemassa. Me voimme määritellä yhteiskuntamme toimia aivan toisella tapaa - se on meidän omissa käsissä.
Jokainen joka on perehtynyt tarkemmin Ukrainan yhteiskunnalliseen tilaan, ymmärtää osaltaan ne suunnattomat ongelmat ja tilanteen kiperyyden. Ukraina ei olisi pärjännyt ilman ulkoista tukea, joten sen on ollut taipuminen osaltaan ulkoisten vaatimusten edessä. Se ei voi julistaa maata sotataloudeksi, seuraukset olisivat talouden kannalta ikävät - käytännössä taloudellinen yhteistyö olisi katkolla, lainahanat jäissä ja Ukraina jäisi yksin. Siinä vaiheessa jos Ukraina lopettaisi omat uudistustoimet, sanktioiden purku kävisi helpommaksi - monen poliitikon olisi helppoa kääntää selkä Ukrainalle ja suostua sanktioiden purkuun. Mitä yhdestä Ukrainasta jos Eurooppaan saadaan rauha...
Tilanteen absurdiutta kuvaa osaltaan se, että saadakseen kaipaamaansa valuuttaa Ukraina vie aseita ja asejärjestelmiä. Mutta ilman näitä kauppoja maan tilanne olisi entistä heikompi ja talouden kannalta sodankäyntikyky olisi vieläkin nykyistä huonompi. Toisaalta nämäkin kaupat auttavat Ukrainaa, tekevät muut maat riippuvaiseksi siitä ja näin luovat kv. yhteisöön painetta tukea Ukrainaa. Jos kyse on suurista investoinneita, kymmenistä kuljetuskoneista, yhteisprojekteista tms. niillä voi olla rahaansa suurempi arvo yhteiskunnallisesti tulevaisuudessa.
Mitä tulee sodankäyntikykyyn - tuntuu, että osa elää edelleen vuotta 2014 huomioimatta, että monessa asiassa on edistytty ja että etenkin koulutuspuolella on tapahtunut asennemuutosta. Ymmärrettävistä syistä johtuen kaikkia koulutettuja miehiä ei voi uhrata rintamalle, moni jää kouluttamaan tulevia taistelijoita, tulevia johtajia - lyhytjänteisesti ajatellen toiminta voi tuntua idioottimaiselta, mutta kun tilanne rintamalla ei ole se, että Venäjä hyökkää laajalla rintamalla, on järkevää panostaa siihen tulevaan ja kouluttaa lisää, kierrättää miehiä rintamalla hankkimassa kokemusta, ottaa siitä opiksi ja näin kerätä tärkeää oppia tulevan varalle ja olla näin valmiimpi kuin pari vuotta sitten jos/kun vihollinen hyökkää laajalla rintamalla.
Sanoisin, että rintamallakin on edistystä tapahtunut. Venäjä (ja militantit) joutuvat tekemään entistä enemmän töitä saavuttaakseen saman tuloksen mikä kesällä 2014 saavutettiin olennaisesti helpommin. Donetskin pohjoispuolella Avdiivkassa ja sen ympäristössä on taisteltu hyvinkin kiivaasti kevään ja kesän ajan. Vihollinen on menettänyt kenties jopa satoja sotilaita/taistelijoita alueen taisteluissa saavuttamatta juuri merkittävää tulosta. Ukrainalaiset ovat siis onnistuneet puolustustaistelussa olennaisesti paremmin kuin loppukesästä 2014 tai talvella 2014/2015. Enkä tarkoita, että tulos on erinomainen, mutta ollakseni rehellinen, muutosta on kuitenkin selkeä parinvuoden takaiseen aikaan. Ja kun katselee videoiden ohella ilmatiedustelun välittämiä kuvia, niin onhan moni asia muuttunut alkaen aina juoksuhautojen ja linnoitteiden tekemisestä alkaen. Perinteinen hyökkäämään tottunut "puna-armeijan" perillinen on oppinut uusia tapoja.
Ongelmia tietty on edelleen - etenkin kalustopuolella. Pimenäkölaitteita on liian vähän, samoin panssaritorjunnassa on ongelmia - toisaalta tilannetta tasoittaa sitten se, että vihollisella ei aina ole parasta mahdollista kalustoa käytössä vaan niissäkin on puutteensa, jotka rajoittavat operointia esim. illalla ja yöllä.
Kuten olen aiemminkin todennut, Ukrainan kannalta asetelma ei ole enää niin surkea mitä se pari vuotta sitten oli, talous kasvaa ensimmäistä kertaa aikoihin, hitaasti mutta varmasti asevoimat uudistuvat ja siinä rinnalla toimii kansalliskaarti. Mutta ehkäpä merkittävämpänä muutoksena pidän sitä, että valtion ollessa heikko, kansalaiset alkavat ottaa enemmän vastuuta toimistaan ja yhteisöstään - vielä on vaikea sanoa mikä lopputulos on, mutta nyt Venäjän on entistä vaikeampi nujertaa Ukrainaa yhteiskuntana. Ukraina on nyt olennaisesti valmiimpi kuin pari vuotta sitten, tai vuosi sitten.
Yhteiskunta ei muutu yhdessä yössä, rapautunut yhteiskunta ei muutu toiseksi vuodessa tai parissa. Rauhan aikanakin siihen menee aikansa, mutta mahdollista se on - muistetaan mitä Singaporessa tapahtui. Maa oli aikanaan eräs maailman korruptoituneimmista, asennemuutos ja tahto sekä määrätietoinen työ, sukupolvi pari eteenpäin ja yhteiskunta oli jo aivan toinen. Euroopan kannalta olisi parasta, että 43 miljoonan asukkaan Ukraina saa vietyä uudistuksensa läpi, että Venäjän toimet estetään tarvittaessa kv. yhteisön tuella.
vlad
Bushmaster
Greatest Leader
Olet täysin asian ytimessä....
Miettikääs muut ihan vakavissanne hetken, miten suomen "venäjää ymmärtävä" poliittinen eliitti, viranomaisyhteydet ja kaikki muut tuntenattomat pinnanalla lymyävät venäjän vaikuttaja akentit sekä kaikki muut viidennen kolonnan venäjän mielistelijät toimisivat, jos/kun tilanne menee suomessa samaan pisteeseen kuin Ukrainassa...?
Beerfect
Eversti
Ehkä se ajatus oli tässä että "Miksi näitä korruptoituneita tahoja ei olla salamurhattu tähän mennessä systemaattisesti". Luulisi että jatkuva korruptio (petturuus, laiminlyönnit, mädännäisyys) saisi edes yksittäiset sudet liikkeelle. Puhumattakaan kaatuneiden sukulaisista ja ystävistä, jotka saattavat olla hieman katkeria. Tai ehkä ihmiset eivät halua alentua venäläisten tasolle ja vastata sotaan sodalla, tai ylipäätään ei riitä henkiset voimat vastataisteluun? Löytäneet muuta helpotusta? Tai ehkä ukrainalaiset ovat löytäneet muita keinoja Venäjän pään menoksi tai Venäjän vihollisten eduksi?
Tällai niinku kotipsykologin näkökulmasta.
Olet täysin asian ytimessä....
Miettikääs muut ihan vakavissanne hetken, miten suomen "venäjää ymmärtävä" poliittinen eliitti, viranomaisyhteydet ja kaikki muut tuntenattomat pinnanalla lymyävät venäjän vaikuttaja akentit sekä kaikki muut viidennen kolonnan venäjän mielistelijät toimisivat, jos/kun tilanne menee suomessa samaan pisteeseen kuin Ukrainassa...?
No eihän se voi mennä. Sisällissodasta on sata vuotta ja siitä on sekä kasvettu, että opittu. Meillä sotatilan kyseessä olleen maanpetturit ammutaan. Omien toimesta.
Bushmaster
Greatest Leader
Niih...kuka ja ketkä määrittelevät sen ketkä ovat pettureita ja ketkä eivät...?
Sodassa komento on armeijalla ja sitä ohjaavalla hallituksella. Ensitilassa siis kenttäoikeus. Sitten sotaoikeus. Myös toki siviilituomioistuimet. Pointti on nyt se, että tälläinen välitilan malli ei ole oikein sotaa eikä rauhaa, ei terrorismia eikä sisällissotaa. Eikä yhdistä kansaa yhteisen vihollisen vastarintaan.Niih...kuka ja ketkä määrittelevät sen ketkä ovat pettureita ja ketkä eivät...?
En minä sano, että olisin oikeassa mutta olen siitä ihan varma, etten ymmärrä miksi ukrainalaiset toimivat kuten toimivat.
Bushmaster
Greatest Leader
Koska koko järjestelmä on korruptoitunut /vaikuttamiselle altis tavalla ja toisella ylhäältä alas...
Kyllä, kyllä ja kansan pitää aloittaa taistelunsa sieltä. Eli herätys - muuten Venäjä vie.Koska koko järjestelmä on korruptoitunut /vaikuttamiselle altis tavalla ja toisella ylhäältä alas...
jurppi
Ylipäällikkö
Kerrataanpa lyhyesti Ukrainan tapahtumat:
Venäjä oli valmistellut koko Ukrainan palauttamista takaisin Kremlin valtapiiriin jo vuosituhannen alusta alkaen. Tätä suunnitelmaa toteutettiin kaikissa järjestäytyneen yhteiskunnan rakenteissa. Erityisesti Venäjä solutti omilla miehillään korkeimmat vallanhaltijat, presidenttiä myöten. Käytännössä venäläismieliset lamauttivat armeijan sekä kaikki muutkin turvallisuuselimet hyvin laajasti omien suunnitelmiensa toteuttajiksi..
Kaikesta tästä huolimatta valmistelut olivat 2014 keskeneräisiä kaikkialla muualla paitsi niissä kohteissa joissa venäläisen ja venäjänkielisen väestön osuus oli suurinta. Ilmeisesti venäläisten suunnitelmat, niiden tarkoitus ja laajuus alkoi paljastua isänmaallisislle ukrainalaisille mikä johti Maidanin tapahtumiin. Venäläismielisen maanpetturi-presidentin paettua Venäjä joutui aloittamaan suunnittelemansa vallansiirron Ukrainassa liian aikaisin tai ehkä asiat eivät edenneetkään siten kuin Kremlissä oli suunniteltu. Kenties yksittäisenä asiana presidentti Janukovich'in, suorastaan "pelkurimainen" pako johti siihen ettei venäläismielinen osa Ukrainan hallinto/turvallisuuskoneistoa kyennyt ryhtymään avoimeen väkivaltaan ukrainalaista kansaa vastaan. Venäjä olisi nimittäin ottanut haltuunsa koko Ukrainan jos riittävän laajasti olisi saatu aikaan aseellista taistelua ja vallattua aluehallintoa. Sitä kyllä yritettiin monissa kaupungeissa tosissaan. Ukraina oli kuitenkin tällaiseen liian yhtenäinen maa. Venäläismielisiä asuu Ukrainassa vain rajallisilla alueilla. Eniten Itä-Ukrainan muutamissa suurissa kaupungeissa ja tietysti Krimillä.. Niissä vallanvaihto onnistui. Kaikkialla muualla isänmaallisten ukrainalaisten suuri osuus väestöstä riitti ehkäisemään/estämään venäläisten vallankaappausta.
Nyt venäläiset toteuttavat Ukrainassa varasuunnitelmaa. Kaikki ei mennyt putkeen, mutta varmasti siihenkin oli varauduttu. Sota ei ole missään tapauksessa vielä loppunut. Venäjä tekee kaikkensa jotta se saisi palautettua valtaansa Ukrainassa. Täysin avoimeen sotaan Venäjä (maavoimien, ohjusten ja ilmavoimien käyttö hyökkäyksissä) ei voi ryhtyä. Ukraina kykenee jo puolustautumaan varsin tehokkaasti tällaista vastaan..ja toisekseen kansainvälinen yhteisö todennäköisesti aktivoituisi apunsa ja Venäjään kohdistuvien pakotteiden muodossa. Joidenkin vuosien kuluessa (veikkaan 5-10 vuotta) Itä-Ukrainan tilanne ratkeaa. Samoin käy Krimin suhteen. Venäjällä tulee äärettömän paljon halvemmaksi luopua siitä kuin säilyä ikuisesti rikollisvaltiona.
Venäläisten suunnitelmien mukainen valtataistelu Ukrainassa jatkuu kuitenkin yhteiskunnan valtaapitävien tasolla. Oligarkeilla on säilynyt vahva taloudellinen asema jolla ostetaan poliitikkoja. Maassa käydään taistelua korruptiota vastaa sekä sen puolesta. Venäläisillä on edelleen näppinsä pelissä erityisesti rikollisuuden, korruption, harmaan talouden jne. rattaissa. Oligarkit käyvät taloussotaa omien taloudellisten etujen vuoksi sekä hankkiakseen valtaa kaikin mahdollisin keinoin. Kaikesta tästä huolimatta Ukraina on tiellä joka johtaa maan lähemmäksi vapaan maailman arvoja sekä talouden kehitystä. Tässä EU tulee olemaan Ukrainalla hyvä kumppani seuraavien vuosikymmenien aikana.
Ukrainan suunta on jo selvillä mutta matkaa vielä paljon taitettavana..
P.S. Jos Suomessa ei ymmärretä Ukrainan poliittista merkitystä niin tulemme todennäköisesti kokemaan samanlaisen kohtalon. Asukasluvultaan paljon pienempänä ja geopoliittisesti eristyneempänä maana ehkä pahemmankin.
Venäjä oli valmistellut koko Ukrainan palauttamista takaisin Kremlin valtapiiriin jo vuosituhannen alusta alkaen. Tätä suunnitelmaa toteutettiin kaikissa järjestäytyneen yhteiskunnan rakenteissa. Erityisesti Venäjä solutti omilla miehillään korkeimmat vallanhaltijat, presidenttiä myöten. Käytännössä venäläismieliset lamauttivat armeijan sekä kaikki muutkin turvallisuuselimet hyvin laajasti omien suunnitelmiensa toteuttajiksi..
Kaikesta tästä huolimatta valmistelut olivat 2014 keskeneräisiä kaikkialla muualla paitsi niissä kohteissa joissa venäläisen ja venäjänkielisen väestön osuus oli suurinta. Ilmeisesti venäläisten suunnitelmat, niiden tarkoitus ja laajuus alkoi paljastua isänmaallisislle ukrainalaisille mikä johti Maidanin tapahtumiin. Venäläismielisen maanpetturi-presidentin paettua Venäjä joutui aloittamaan suunnittelemansa vallansiirron Ukrainassa liian aikaisin tai ehkä asiat eivät edenneetkään siten kuin Kremlissä oli suunniteltu. Kenties yksittäisenä asiana presidentti Janukovich'in, suorastaan "pelkurimainen" pako johti siihen ettei venäläismielinen osa Ukrainan hallinto/turvallisuuskoneistoa kyennyt ryhtymään avoimeen väkivaltaan ukrainalaista kansaa vastaan. Venäjä olisi nimittäin ottanut haltuunsa koko Ukrainan jos riittävän laajasti olisi saatu aikaan aseellista taistelua ja vallattua aluehallintoa. Sitä kyllä yritettiin monissa kaupungeissa tosissaan. Ukraina oli kuitenkin tällaiseen liian yhtenäinen maa. Venäläismielisiä asuu Ukrainassa vain rajallisilla alueilla. Eniten Itä-Ukrainan muutamissa suurissa kaupungeissa ja tietysti Krimillä.. Niissä vallanvaihto onnistui. Kaikkialla muualla isänmaallisten ukrainalaisten suuri osuus väestöstä riitti ehkäisemään/estämään venäläisten vallankaappausta.
Nyt venäläiset toteuttavat Ukrainassa varasuunnitelmaa. Kaikki ei mennyt putkeen, mutta varmasti siihenkin oli varauduttu. Sota ei ole missään tapauksessa vielä loppunut. Venäjä tekee kaikkensa jotta se saisi palautettua valtaansa Ukrainassa. Täysin avoimeen sotaan Venäjä (maavoimien, ohjusten ja ilmavoimien käyttö hyökkäyksissä) ei voi ryhtyä. Ukraina kykenee jo puolustautumaan varsin tehokkaasti tällaista vastaan..ja toisekseen kansainvälinen yhteisö todennäköisesti aktivoituisi apunsa ja Venäjään kohdistuvien pakotteiden muodossa. Joidenkin vuosien kuluessa (veikkaan 5-10 vuotta) Itä-Ukrainan tilanne ratkeaa. Samoin käy Krimin suhteen. Venäjällä tulee äärettömän paljon halvemmaksi luopua siitä kuin säilyä ikuisesti rikollisvaltiona.
Venäläisten suunnitelmien mukainen valtataistelu Ukrainassa jatkuu kuitenkin yhteiskunnan valtaapitävien tasolla. Oligarkeilla on säilynyt vahva taloudellinen asema jolla ostetaan poliitikkoja. Maassa käydään taistelua korruptiota vastaa sekä sen puolesta. Venäläisillä on edelleen näppinsä pelissä erityisesti rikollisuuden, korruption, harmaan talouden jne. rattaissa. Oligarkit käyvät taloussotaa omien taloudellisten etujen vuoksi sekä hankkiakseen valtaa kaikin mahdollisin keinoin. Kaikesta tästä huolimatta Ukraina on tiellä joka johtaa maan lähemmäksi vapaan maailman arvoja sekä talouden kehitystä. Tässä EU tulee olemaan Ukrainalla hyvä kumppani seuraavien vuosikymmenien aikana.
Ukrainan suunta on jo selvillä mutta matkaa vielä paljon taitettavana..
P.S. Jos Suomessa ei ymmärretä Ukrainan poliittista merkitystä niin tulemme todennäköisesti kokemaan samanlaisen kohtalon. Asukasluvultaan paljon pienempänä ja geopoliittisesti eristyneempänä maana ehkä pahemmankin.
Viimeksi muokattu:
vlad
Respected Leader
Luetko sinä lainkaan viestejä joita sinulle kirjoitetaan? Jos et vieläkään ymmärrä sitä miksi ukrainalaiset toimivat kuten toimivat niin asia taitaa olla mahdotonta pukea ymmärrettävään muotoon.
Huomaa myös, että et näytä seuraavan Ukrainan tapahtumia juurikaan tai jos seuraat et ole perillä koko tilanteen kompleksisuudesta. Mikäli Ukrainassa ryhdyttäisi teloittamaan satoja (tai kenties tuhansia) myyriä, voit olla varma, että länsimaiden tuki loppuisi siihen hetkeen kun jo nyt Ukrainan ihmisoikeustilanne on suurennuslasin alla.
Ukrainalta vaaditaan selitystä sille miksi maassa on tapettu jokunen toimittaja sodan aikana, miksi Ukrainan hallinto ei ole kyennyt suojelemaan paria kolmea pro-Venäjä-mediaa hyökkäyksiltä riittävän hyvin, miksi sotatoimialueella katosi joitain militanttitaistelijoita sodan alkupuolella ja miksi etenkin sodan alussa vankeja kidutettiin, ja nyt sinä esität Ukrainan ratkaisuksi joukkoteloituksia. Samoin Ukrainan tiedustelupalvelun SBU:n toimia on kritisoitu, sitä syytetään vankien kidutuksesta.
Et todellakaan tunnu ymmärtävän sitä, että Ukraina oli kevättalvella 2014 käytännössä lähellä konkurssia valtiona. Sen olemassa olo oli vaakalaudalla, joten silloisella - Janukovitshin tilalle tulleella hallinnolla - ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua niihin ehtoihin, joita länsimaat ja esim. IMF sille määrittelivät. Maalla ei ollut mahdollisuuttakaan ryhtyä sotatalouteen, se ei tullut kuuloonkaan jos maa halusi läntistä tukea. Ja koska yhteiskunnan rattaiden on pyörittävä, yhteiskuntaa ja sen rakenteita on uudistettava - ehtona tuelle - ei Ukraina voi määrätä liikekannallepanoa tai ajaa yhteiskuntaa sotatalouteen.
Toki kuten aiemmassa viestissäni totesin, Ukrainassa tehtiin keväällä ja etenkin kesällä 2014 selkeitä virheitä. ATO olisi pitänyt muuttaa sotilasoperaatioksi terrorisminvastaisen operaation sijaan. Myöhemmin se on ollut entistä vaikeampaa, koska lännen - etenkin Saksan - vaatimukset ovat sen verran tiukat. Muistetaan mitä Merkel on sanonut.
Kannattaa myös muistaa se, että etenkin valtamedia Suomessa seuraa varsin huonosti Ukrainan tapahtumia. Pelkästään niitä seuraamalla muodostuu vääristynyt kuva Ukrainan tilanteesta. Muistan kun kesällä minulta kyseltiin, että miksi ukrainalaiset eivät osoita mieltään hallintoaan vastaan, miksi ei protestoida? Hiukan ihmettelin kysymystä, koska esim. niiden kolmen viikon aikana jolloin olin ollut kevätkesällä Ukrainassa Kiovassa järjestettiin useampi mielenosoitus. Tuolloin Kiovassa marssi Azovin tukiporukat, Kiovassa muisteltiin myös Krimin tataarien kohtaloa - Kiovassa oli myös muita vastaavia tapahtumia niiden kolmen viikon aikana. Tsernivtsissä järjestettiin muistomarssi sodanuhreille, Lvivissä vapaaehtoisjoukkoihin kuuluvat taistelijat järjestivät protestin Ukrainan hallinnon toimia vastaan - syytettiin leväperäisyydestä ja liiasta myötäilystä. Samaa tapahtui lukuisilla muilla paikkakunnilla, mutta ongelmana on sitten se, että jos Azov tai Pravyi Sektor tai jokin muu vapaaehtoisryhmä marssii osa eurooppalaisesta mediasta repii otsikoita, joiden mukaan "natsit ja äärioikeisto marssivat Ukrainassa" ja vastaavasti venäläismedia rummuttaa "fasistien marsseista".
Ukrainassa on huomioitava kaikki tällaiset tekijät, mikä vaikutus niillä on, millaisen signaalin ne välittävät ulkomaailmaan - etenkin kuinka länsi suhtautuu niihin. Yhteiskunnan militarisointi on NO-NO! Kun jo nyt osa länsimaisista poliitikoista on sitä mieltä, että Ukrainan tulisi hajoittaa kaikki vapaaehtoisjoukot, myös ne jotka on liitetty asevoimiin/kansalliskaartiin. Ukrainalaisten halutessa osaksi läntistä yhteisöä, he joutuvat tässä tilanteessa - kun ovat riippuvaisia lännen tuesta - nöyrtymään joiltain osin myös länsimaiden vaatimuksiin tai mikäli eivät myönnyt, asetelma on hyvin pian se, että Ukraina taistelee aivan yksin Venäjää vastaan. Länsimaissa on suuri joukko poliitikkoja ja talousvaikuttajia, jotka odottavat hetkeä, jolloin löytyy riittävä syy unohtaa Ukraina ja purkaa sanktiot. Sanoa hei hei ukrainalaisille...
Kiittäkää onnea, että Suomi ei ole samassa jamassa jossa Ukraina on ollut, että meidän on mahdollista tehdä itsenäisiä päätöksiä jos joku yrittää hyökätä Suomeen. Toivoa sopii, että valtiojohtomme on tarvittaessa hereillä eikä nuku ruususen unta.
vlad
No en minä nyt teloitusten aloittamista ehdottanut vaan kirjoitin, että järjestyneessä yhteiskunnassa armeijan vastaisesta toiminnasta tai ilman tunnuksia tunkeutuvien joukkojen kohtalo on joutua sotaoikeuteen ja tulla jopa ammutuksi.
Ukrainalaisten tärkein seuraava taistelu tulisikin tapahtua poliittisesti ja karsia kaikin voimin yhteiskunnasta niin Venäjän soluttautuminen kuin omien edustajiensa korruptiokin.
45mijl. kansasta luulisi löytyvän myös nostoväkeä jolla kansan ja kortuptoimattoman hallituksen johtama armeija pistäisi kampoihin Venäjän pyrkimyksille ja sotatilan vallitessa.
Se, että on kortuptiota, oman edun tavoittelua ja Venäjämielisyyttä oman kansallisen edun kustannuksella niin siihenkin varmaan löytyy niin historialliset kuin elinkeinoelämänkin perustelut. Sen ei pitäisi kuitenkaan riittää selitykselle nyt sille, ettei näiden asioiden korjaamiseen saada vauhtia vaikka panoksena on kansallinen olemassaolo.
En minä ymmärrä, että maassa pelataan UEFAn futista ja samalla ollaan sodassa.
Se, että vlad joutuu toistamaan itseään ja selittämään tilannetta lienee kuvaavaa. Sitä tilannetta on vaikea ymmärtää vaikka kuinka selittäisi koska olettaa, että toimintatapa ei olisi lainkaan nykyisenlainen.
Ukrainalaisten tärkein seuraava taistelu tulisikin tapahtua poliittisesti ja karsia kaikin voimin yhteiskunnasta niin Venäjän soluttautuminen kuin omien edustajiensa korruptiokin.
45mijl. kansasta luulisi löytyvän myös nostoväkeä jolla kansan ja kortuptoimattoman hallituksen johtama armeija pistäisi kampoihin Venäjän pyrkimyksille ja sotatilan vallitessa.
Se, että on kortuptiota, oman edun tavoittelua ja Venäjämielisyyttä oman kansallisen edun kustannuksella niin siihenkin varmaan löytyy niin historialliset kuin elinkeinoelämänkin perustelut. Sen ei pitäisi kuitenkaan riittää selitykselle nyt sille, ettei näiden asioiden korjaamiseen saada vauhtia vaikka panoksena on kansallinen olemassaolo.
En minä ymmärrä, että maassa pelataan UEFAn futista ja samalla ollaan sodassa.
Se, että vlad joutuu toistamaan itseään ja selittämään tilannetta lienee kuvaavaa. Sitä tilannetta on vaikea ymmärtää vaikka kuinka selittäisi koska olettaa, että toimintatapa ei olisi lainkaan nykyisenlainen.
tiedotusosasto: Korruption hävittäminen yhteiskunnasta on käytännössä aina useamman ihmissukupolven projekti. Siihen nähden nyt menneet kolme vuotta on vasta puolikas silmänräpäys. Toki vähemmän asian monimutkaisuutta ymmärtävien mielestä tuloksia pitäisi olla nyt-eikä-heti.
Ukraina EI ole sodassa (de jure) eikä voi siihen ryhtyäkään, jo moneen kertaan kerrotuista syistä johtuen. Sotatilan olemattomuus sitten tietysti vaikuttaa aika paljonkin, mihin toimenpiteisiin Ukrainan hallinto ja viranomaiset kykenevät.
Ukraina EI ole sodassa (de jure) eikä voi siihen ryhtyäkään, jo moneen kertaan kerrotuista syistä johtuen. Sotatilan olemattomuus sitten tietysti vaikuttaa aika paljonkin, mihin toimenpiteisiin Ukrainan hallinto ja viranomaiset kykenevät.
Joo. Mun mielestä kun osa maasta on anastettu niin silloin se tarkoittaa sotatilaa.