Kärjistäen ilmaisten toinen vaihtoehto olisi sitten ollut se, että ei olisi tehty mitään. Ukrainalla oli (ja on osin edelleen) pulaa pst-aseistuksesta, joten tätä puutetta on jouduttu korvaamaan kaikella mahdollisella tapaa ja eräs keino ovat sitten olleet panssarihaupitsien käyttö panssaritorjunnassa (suorasuuntauksella siis). Toki panssarihaupitseja on käytetty runsaasti myäs epäsuorassa tulessa vihollisen joukko-osastojen torjuntaan.
Samalla on kuitenkin syytä muistaa se, että asetelma Itä-Ukrainan aroilla on hiukan toinen kuin Suomessa, näkyvyyttä on useita kilometrejä - toisinaan kymmeniä kilometrejä - joten panssarihaupitseja on tietyissä tilanteissa olennaisesti turvallisempi käyttää panssaritorjunnassa kuin Suomessa, etenkin kun asetelma kesällä 2014 oli se, että vihollisella ei ollut niin pajon UAV:tä käytössä kuin nyt. Eikä vihollinen operoinut ilmavoimilla alueella. Toisaalta avoin maasto tuo muassaan paljon riskejä, sekin on toki huomioitava.
Mikäli Ukrainalla olisi ollut pst-ohjuksia runsaasti venäläisten hyökkäysvaiheessa, panssarihaupitseja tuskin olisi käytetty pst:nä. Oli puute pst-ohjuksista ja tämä puute oli korjattava jollain tapaa, tässä kohdin panssarihaupitsit olivat yksi vastaus ongelmaan. Ei paras, mutta kaikkea oli käytettävä, jotta vihollinen saadaan pysäytettyä. Kaaottinen tilanne luo tavallaan kaaottisia - epätyydyttäviä - korjauksia tilanteeseen. Muistetaan samalla se, että kesästä 2014 lähtien Ukraina on pyytänyt länneltä pst-aseistusta saamatta sitä.
vlad