Vladimir Portnikov
Donetskissa vihaisesti kielletään oletuksia sitä että Givista tuli sisäisten välien selvittelyn uhri.
Venäläisen ja lähellä sitä olevan propagandan mukaan on mieluisempi ajatella että Givi kuollut martyyrinä, jota tappoivat ukrainalaiset "diversantit", - ihan kun ei olisi koko hänen asetovereiden puhdistusarjaa. Myytin "Novorossijan sankareista" levittäjille oli sietämätöntä edes olettaa, että heitä tappavat ihan omia. Että "ukrainalaista junta" vastaan taisteleva voinut olla ihan tavallinen improvisaatio, sotilaskarkurii, joka jätti oman bandiittikoplan kuolemaan Avdejevkaan.
Kuten Morotolakin, Mikhail Tolstyh alkanut liikkua kohti kuolema kun valitsi oman hissinsa - "DNR" sosialinen hissi. Ja Givi ajanut sillä todella vauhdikkasti, kun hänestä, tavallisesta Ilovaiskin työmiehestä tuli päälikkö yhden kovimmista bandiittikoplista. Mutta tälläisen koplan johtaminen ei ole ainoastaan osallistumista taistelujen lentokentästä ja muista miehettäjille tärkeistä kohteista. Se on myös varastetut asunnot, autot, yritykset ja rahat. Ne ovat mahdollisuudet. Käytännössä kaikki Surkovin keksityt "kansantasavaltojen" "kenttäpääliköt" ovat tehneet sodan aikana loistavat karjäärit, ottamalla itselleen kaikkea mitä oli huonosti kiinni. Entisistä autopesijoista, kuskeista ja vartioista alettiin puhua uusina autoriteetteina (huom.slangi rikollispiireissa), jotka kykenevät ratkaisemaan mitä tahansa ongelmaa kohtalaista korvausta vastaan. Donbassissa tälläinen maine on jo raha sinänsä.
Ihan muutamassa kuukaudessa Givista tuli yksi menestyksellisimmistä ihmisista tällä depressiivisellä alueella. Hän on elännyt, kun toiset tulivat toimeen,- ja tietenkin sota kiinnosti häntä puhtaana liiketoimintana. Vaikka olihan se mukava tappaa jonkun tai rääkätä jotakuta. Lopulta kaikki uutiset kertoneet hänen mahdollisesta pakenemisesta jonnekin kauemmaksi sotatapahtumista. Jonnekin mihin varastettu voisi ei ainoastaan säilyttää, vaan myös kuluttaa. Mikä tarkoitus kuolla jalolle donille jossain Avdejevkan lokassa? Kuolkoon muut.
Selvä on että tälläinen menestys ja suhtautuminen elämään eivät voineet olla herämättä ärtymystä muissa. "Givin" olisivat voineet eliminoida kuka tahansa - ukrainalaiset kostajat, aseveljet, kilpailijat. Hänet vihattiin molemmilla puolella. Banaali tarina. Jos ei yksi mielenkiintoinen seikka.
Tolstyh ei ole ensimmäinen eikä viimeinen bandiitti, jota venäläinen propaganda käyttää hyväkseen luodakseen "internationalistia", venäläisen maailman sankaria" ja onnellisen menneisyyden puolustajana. Sellaisia syntyi jokaisessa Kremlin järjestämässä sodassa. Ja aina nämä ihmiset kuolivat ikuisesti tutkimattomaksi jääneissä, epäselvissä olosuhteissa eikä taisteluissa. Juuri tämä salli ajattelun, että liekinheitin, josta Givi otti kuolemaan, oli ladattu Lubjankalla. Sen työntekijät eivät koskaan pitäneet elävistä bandiiteista - mutta heitä aina kiinnostaneet kuolleet sankarit.
http://graniru.org/opinion/portnikov/m.258705.html