Ukrainan konflikti/sota

Sissi kirjoitti:
Eikös tuosta ollut juttua jo eilen. Niitä moottoreita oli valmistettu muistaakseni 227 kappaletta ja tuotanto lopetettu jo vuonna 2001
Klikkaa laajentaaksesi...

No aivan niin. Tuskin nuo myllyt ovat lojuneet viime vuosiin saakka ukrainalaisessa verstaassa kuormalavojen seassa odottamassa toimittamistaan.

En minä sitäpaitsi "tuomitse" sinun käsitystäsi siitä, että Venäjä voisi liisata koneita PKaan. Ei Venäjä todellakaan toimi niinkuin joku hyvis. Ja koneethan ovat voineet ottaa vauhtia mutkan kanssa vaikka Iranista. Iranhan on ollut jonkinlainen kummisetä PKn oivallisissa ohjelmissa. Venäjä-Iran-PK voi olla hyvinkin SE reitti.
 
BlackFox kirjoitti:
Niinkun olen kauan epäillyt.
Alkaa vahvasti näyttää että ruskipojan sormet pelissä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Luin että 17 vuoden aikana venäläiset ovat toimittaneet kimeille koko ajan jotain.
 
baikal kirjoitti:
No aivan niin. Tuskin nuo myllyt ovat lojuneet viime vuosiin saakka ukrainalaisessa verstaassa kuormalavojen seassa odottamassa toimittamistaan.

En minä sitäpaitsi "tuomitse" sinun käsitystäsi siitä, että Venäjä voisi liisata koneita PKaan. Ei Venäjä todellakaan toimi niinkuin joku hyvis. Ja koneethan ovat voineet ottaa vauhtia mutkan kanssa vaikka Iranista. Iranhan on ollut jonkinlainen kummisetä PKn oivallisissa ohjelmissa. Venäjä-Iran-PK voi olla hyvinkin SE reitti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuskinpa tosiaan.

RD-250 on "staged combustion cycle" (en tiedä suomenkielistä termiä) -tyyppinen moottori. Tämä tarkoittaa, että turbopumpun pakokaasut ohjataan moottorin polttokammioon yhdessä polttoaineen ja hapettimen kanssa. Tällä saadaan paras hyötysuhde, mutta turbopumpun turbiini joutuu toimimaan vielä kovemmassa paineessa ja kuumuudessa kuin polttokammiossa on jotta kaasujen virtaus pysyisi oikeansuuntaisena. Kyseessä on siis rakettimoottorien vastine Formula-autojen moottoreille.

Vertailun vuoksi RD-250:n aikalaisessa, amerikkalaiset kuuhun lähettäneessä F-1 -moottorissa käytettiin avointa sykliä, jossa turbopumpun pakokaasut kylmästi dumpataan syrjään. Tämä alentaa jonkin verran hyötysuhdetta mutta helpottaa turbopumpun suunnittelun ja valmistuksen vaatimuksia huomattavasti. Amerikkalaiset saivat "staged cyclen" toimimaan reilua vuosikymmentä myöhemmin sukkulan RS-25-moottorissa. Ehkä he eivät vain nähneet tarvetta sille aikaisemmin, mutta tämä olikin vasta alustusta varsinaiselle pointilleni:

RD-250 sisältää kaksi polttokammiota ja suutinta, joita syöttää yksi yhteinen turbopumppu. Pohjois-Korean ohjuksessa on kuitenkin vain yksi suutin ja kammio. Siksi se ei voi käyttää RD-250:n turbopumppua, koska kahta kammiota syöttämään tarkoitettu pumppu syöttäisi yhteen kammioon aivan liikaa polttoainetta ja hapetinta. Tämän seurauksena moottori hajoaisi hyvin nopeasti ja näyttävästi. Jonkun on täytynyt suunnitella ja valmistaa uudet turbopumput, jotka on täsmällisesti mitoitettu ja säädetty toimimaan oikein yhden polttokammion kanssa. Tämä suunnittelu ei ole helppoa etenkään "staged combustion"-moottorissa, vaan pienikin virhe tai epätarkkuus johtaa vakaviin ongelmiin. Moottorin teho voi jäädä murto-osaan tavoitellusta, se voi nousta liian suureksi jolloin moottori hajoaa tai moottorissa voi esiintyä paineenvaihtelua joka johtaa koko raketin tuhoavaan värähtelyyn (ns. pogo oscillation).

RD-250 valmistettiin kyllä Ukrainassa, mutta sitä ei suunniteltu siellä. Moottorin suunnitellut toimisto OKB-456 on nykyään NPO Energomash, jolla on toimipisteet Himkissä Moskovan lähistöllä, Samarassa ja Pietarissa. Tällä yrityksellä on tilat ja laitteet suunnittelun lisäksi valmistaa ja koekäyttää rakettimoottoreita ja niiden osia. Sieltä se osaaminen RD-250:n puolittamiseen löytyy jos mistään.
 
baikal kirjoitti:
No aivan niin. Tuskin nuo myllyt ovat lojuneet viime vuosiin saakka ukrainalaisessa verstaassa kuormalavojen seassa odottamassa toimittamistaan.

En minä sitäpaitsi "tuomitse" sinun käsitystäsi siitä, että Venäjä voisi liisata koneita PKaan. Ei Venäjä todellakaan toimi niinkuin joku hyvis. Ja koneethan ovat voineet ottaa vauhtia mutkan kanssa vaikka Iranista. Iranhan on ollut jonkinlainen kummisetä PKn oivallisissa ohjelmissa. Venäjä-Iran-PK voi olla hyvinkin SE reitti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei siellä ainakaan pitäisi lojua mitään...

http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/ukraina-tuhosi-viimeisen-ydinohjussiilon/125288/

Kun Ukraina itsenäistyi elokuussa 1991, eri puolilla sen aluetta oli Neuvostoliiton perintönä noin 5 000 ydinasetta – enemmän kuin Britannialla, Kiinalla ja Ranskalla yhteensä – sekä merkittäviä ydinasetehtaita.

Taktisten ydinaseiden lisäksi Ukrainassa oli strategisia ja mannertenvälisiä ydinohjuksia.

-SK

Toinen asia on sitten se mitä missäkin lojuu ja ei loju. Ukraina oli N-liiton hajoamisen jälkeen, niitä maita missä N-liiton asevarastoa myytiin kuin perunaa torilla :D

maxresdefault.jpg


Ydinasekauppaa nämä Kiovan ja Moskovan lordit tuskin kävivät kovin suuressa mittakaavassa, mutta kai ne sitäkin tekivät jos löysivät jostain ostajan. Ostajia ei kuitenkaan kasva ihan joka puussa kun ydinase ei ole mikään rynnäkkökivääri...sellaista ei ihan kuka tahansa kykene käyttämään tai varaosista rakentamaan.

Ei kykenisi P-Koreakaan jos ei olisi saanut kehitystyöhön muutakin kun materiaalista apua. En ihan helpolla usko että laitonta asekauppaa pyörittelevä kriminaali kykenisi sellaista tukea antamaan yhtään sen enempää kun varikolla tukkukauppaa pyörittelevä upseeri...

lordofwar5.jpg


Mitä Iraniin tulee...

Iran on hankkinut ohjuksia muista maista, lähinnä Pohjois-Koreasta. Niiden uskotaan kantavan Länsi-Euroopan pääkaupunkeihin ja Moskovaan asti.

Vuonna 2011 IAEA raportoi Iranin tutkivan Shahab 3-ohjusten varustamista ydinkärjillä.

Tarpeeksi kehittyneellä tekniikalla Iran pystyisi uhkaamaan Yhdysvaltoja, millä olisi vaikutusta myös Euroopan turvallisuuteen Venäjän vastustaman ohjuskilpihankkeen vuoksi. Egypti ja Saudi-Arabia saattaisivat ryhtyä kehittämään omaa ydinasettaan, mikä johtaisi varustelun laajenemiseen Lähi-idässä.

SE reitti ei välttämättä Venäjä-Iran-PK...se voi olla myös Venäjä-PK-Iran.

Oli miten oli, niin siitä olen jokseenkin varma että Ukraina ei ole tässä pelissä mukana edes vasemman jalan varpaalla...ei ainakaan Maidanin jälkeen ole ollut.
 
Viimeksi muokattu:
Jukkis kirjoitti:
Tuskinpa tosiaan.

RD-250 on "staged combustion cycle" (en tiedä suomenkielistä termiä) -tyyppinen moottori. Tämä tarkoittaa, että turbopumpun pakokaasut ohjataan moottorin polttokammioon yhdessä polttoaineen ja hapettimen kanssa. Tällä saadaan paras hyötysuhde, mutta turbopumpun turbiini joutuu toimimaan vielä kovemmassa paineessa ja kuumuudessa kuin polttokammiossa on jotta kaasujen virtaus pysyisi oikeansuuntaisena. Kyseessä on siis rakettimoottorien vastine Formula-autojen moottoreille.

Vertailun vuoksi RD-250:n aikalaisessa, amerikkalaiset kuuhun lähettäneessä F-1 -moottorissa käytettiin avointa sykliä, jossa turbopumpun pakokaasut kylmästi dumpataan syrjään. Tämä alentaa jonkin verran hyötysuhdetta mutta helpottaa turbopumpun suunnittelun ja valmistuksen vaatimuksia huomattavasti. Amerikkalaiset saivat "staged cyclen" toimimaan reilua vuosikymmentä myöhemmin sukkulan RS-25-moottorissa. Ehkä he eivät vain nähneet tarvetta sille aikaisemmin, mutta tämä olikin vasta alustusta varsinaiselle pointilleni:

RD-250 sisältää kaksi polttokammiota ja suutinta, joita syöttää yksi yhteinen turbopumppu. Pohjois-Korean ohjuksessa on kuitenkin vain yksi suutin ja kammio. Siksi se ei voi käyttää RD-250:n turbopumppua, koska kahta kammiota syöttämään tarkoitettu pumppu syöttäisi yhteen kammioon aivan liikaa polttoainetta ja hapetinta. Tämän seurauksena moottori hajoaisi hyvin nopeasti ja näyttävästi. Jonkun on täytynyt suunnitella ja valmistaa uudet turbopumput, jotka on täsmällisesti mitoitettu ja säädetty toimimaan oikein yhden polttokammion kanssa. Tämä suunnittelu ei ole helppoa etenkään "staged combustion"-moottorissa, vaan pienikin virhe tai epätarkkuus johtaa vakaviin ongelmiin. Moottorin teho voi jäädä murto-osaan tavoitellusta, se voi nousta liian suureksi jolloin moottori hajoaa tai moottorissa voi esiintyä paineenvaihtelua joka johtaa koko raketin tuhoavaan värähtelyyn (ns. pogo oscillation).

RD-250 valmistettiin kyllä Ukrainassa, mutta sitä ei suunniteltu siellä. Moottorin suunnitellut toimisto OKB-456 on nykyään NPO Energomash, jolla on toimipisteet Himkissä Moskovan lähistöllä, Samarassa ja Pietarissa. Tällä yrityksellä on tilat ja laitteet suunnittelun lisäksi valmistaa ja koekäyttää rakettimoottoreita ja niiden osia. Sieltä se osaaminen RD-250:n puolittamiseen löytyy jos mistään.
Klikkaa laajentaaksesi...


Tämä.
 
Coffee Man kirjoitti:
SE reitti ei välttämättä Venäjä-Iran-PK...se voi olla myös Venäjä-PK-Iran.

Oli miten oli, niin siitä olen jokseenkin varma että Ukraina ei ole tässä pelissä mukana edes vasemman jalan varpaalla...ei ainakaan Maidanin jälkeen ole ollut.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri näin.
 
En usko mihinkään kokonaisen moottorin toimittamiseen. Ei nämä jutut niin mene. Sirpaleina maailmalla on jutut,kuten totuuskin.
Moottorin piirrustuksia on voitu toimittaa jo vuosia sitten ties kuinka monessa osassa.. Samoin joitakin komponentteja. P-korea rakentaa itse moottorinsa mitä tulee Jenkkien tiedustelun uskomuksiin.

Iran on hankkinut ohjuksia P-koreasta sitä varten, että saavat oman projektinsa aluille ja hyvin näyttää tuotanto toimivan propagandan mukaan. Mutta se ohjus ei ole venäläinen tai p-korealainen. Se on Iranilainen. Perustuu toki esikuvaansa,mutta oma valmistus ja aivan varmasti omaa kehitystyötä ja osaamista jota voivat p-korean kanssa vaihtaa.
Epäilen Iranin ja P-korean tämän kesän yhteistyön liittyvän nimenomaan ohjukseen sopivaan ydinaseeseen, sen sytyttimiin ja muuhun sellaiseen mitä Iran on itse kehittänyt viimeiset kymmenen vuotta.
 
aj77 kirjoitti:
En usko mihinkään kokonaisen moottorin toimittamiseen. Ei nämä jutut niin mene. Sirpaleina maailmalla on jutut,kuten totuuskin.
Moottorin piirrustuksia on voitu toimittaa jo vuosia sitten ties kuinka monessa osassa.. Samoin joitakin komponentteja. P-korea rakentaa itse moottorinsa mitä tulee Jenkkien tiedustelun uskomuksiin.

Iran on hankkinut ohjuksia P-koreasta sitä varten, että saavat oman projektinsa aluille ja hyvin näyttää tuotanto toimivan propagandan mukaan. Mutta se ohjus ei ole venäläinen tai p-korealainen. Se on Iranilainen. Perustuu toki esikuvaansa,mutta oma valmistus ja aivan varmasti omaa kehitystyötä ja osaamista jota voivat p-korean kanssa vaihtaa.
Epäilen Iranin ja P-korean tämän kesän yhteistyön liittyvän nimenomaan ohjukseen sopivaan ydinaseeseen, sen sytyttimiin ja muuhun sellaiseen mitä Iran on itse kehittänyt viimeiset kymmenen vuotta.
Klikkaa laajentaaksesi...


Osuit varmasti naulan kantaan. En usko että kukaan roistovaltio haluaa olla riippuvuussuhteessa huoltovarmuuden takia toiseen roistovaltioon, siksi hankitaan tietoa eikä valmista tavaraa. Roistot kyllä tietää kuinka luotettavia roistot ovat, perävalotakuulla taitaa olla kaikki diilit näidenkin kesken.
 
ULKOMAAT
Venäläisiä palaa invalideina Ukrainan sodasta, missä he eivät koskaan olleet
ARNO RYDMAN
18 minuuttia sitten
Tuhansien aktiivipalveluksessa olevien venäläissotilaiden kerrotaan osallistuvan Itä-Ukrainan taisteluihin.

  • 0ed5592d63fd06dab1eafe421ebee0bf2e3a89a631ba07a61cf3fe3da3b2bad2

    Iso osa etulinjan molemminpuolista Ukrainaa on raunioina.

    (Lehtikuva/Martti Kainulainen)
Venäläinen Andrei Kamajev saapui vapaaehtoisena sodan runtelemaan Itä-Ukrainaan syyskuussa 2014. Kamajev oli täynnä isänmaallista intoa ja halusi taistella Ukrainan hallituksen joukkoja vastaan. Venäjän hallinnon propagandan mukaan Ukrainan hallitus ja ukrainalaisjoukot koostuvat pääosin ”natseista ja fasisteista”, joita vastaan Venäjän tukemat separatistit taistelevat.

49-vuotias Kamajev kertoo Radio Free Europelle ilmoittautuneensa vapaaehtoiseksi myös muista syistä. Hän halusi palauttaa ”venäläisen maailman” (Russki Mir) entiselleen ja torjua Venäjän propagandassa toisteltua Naton tunkeutumista Venäjän vaikutuspiiriin.

Kamajevin taistelut jäivät kuitenkin lyhyeksi, kun heittimestä laukaistu kranaatti räjähti helmikuussa 2015 hänen vieressään repien osan vasemmasta jalasta irti. Hänet vietiin läheiseen sairaalaan, jossa lääkärit joutuivat amputoimaan jalan lonkan alapuolelta.

Kamajev kuitenkin selvisi hengissä toisin kuin monet muut venäläisvapaaehtoiset, jotka kuolivat Ukrainassa. Nyt hän asuu Pietarissa ja käyttää kainalosauvoja. Kamajevin kaltaisille niin sanotuille veteraaneille ei ole tarjolla paljon kunniaa Itä-Ukrainan taistelukenttien ulkopuolella.

Taisteluista selvinneet vapaaehtoiset eivät palanneet kotiin sankareina. Monilla on sekä henkisiä että fyysisiä arpia. Koska vapaaehtoiset eivät saa veteraaneille suunnattua valtionavustusta eikä töitä ole juurikaan tarjolla, heillä on vaikeuksia tulla toimeen. Vapaaehtoiset eivät myöskään ole järjestäytyneet kattavasti keskinäisten riitojen vuoksi.

Kamajevin mukaan Itä-Ukrainassa taistelevia ja taistelleita vapaaehtoisia varten on perustettu useita järjestöjä, kuten Donbassin vapaaehtoisten yhdistys (Union of Volunteers of Donbas), Uuden Venäjän julkinen -liike (Public Movement of Novorossia) ja Uuden Venäjän veteraanit (Veterans of Novorossia). Novorossija on Donetskin ja Luhanskin separatistialueista sodan alussa lanseerattu nimi, jota myös Kreml aluksi käytti.

Radio Free Europen tekemät tusinan Ukrainan veteraanin haastattelua osoittavat, kuinka tuhansilla Itä-Ukrainassa taistelleilla venäläisvapaaehtoisilla on vaikeuksia sopeutua arkeen, ja he ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta.

He eivät saa lainkaan virallista valtiontukea. Kamajev elää pienellä valtioneläkkeellä, jota hänelle ei kuitenkaan myönnetä asepalveluksesta vaan invalidistatuksen perusteella.

– Ihan kuin olisin jäänyt bussin alle, Kamajev sanoo.

Vapaaehtoiset tuntevat itsensä ulkopuolisiksi, koska heillä ei ole virallista roolia. Venäjän presidentti Vladimir Putinin mukaan venäläisiä saattaa taistella Ukrainassa vapaaehtoisina. Putin kuitenkin kiistää vapaaehtoisten aseellisen tukemisen, eikä hänen hallintonsa suostu tunnustamaan vapaaehtoisten roolia.

Siten Kremlillä on käytössää suuri ja voimakas sijaisarmeija, jonka turvin Venäjä voi kiistää osallistumisensa Ukrainan sotaan. Vapaaehtoiset eivät puolestaan hyödy asetelmasta omien sanojensa mukaan juuri ollenkaan.

Kamajevin mukaan Venäjän veteraanit -järjestössä on noin 3 000 venäläisvapaaehtoista, mutta venäläisten vapaaehtoisten kokonaismäärästä ei ole tarkkaa tietoa. Venäjän hallinnon mukaan lukumäärä on nolla, kun taas Kiovassa arvioidaan vapaaehtoisjoukon vahvuuden olevan jopa kymmenissä tuhansissa.

Ukrainan sotilastiedustelu arvioi, että Venäjän Ukrainassa tukemissa joukoissa taistelee yhteensä 39 300 sotilasta, joista 36 400 on tullut vapaaehtoisina Venäjältä, Ukrainasta, muista entisistä neuvostotasavalloista ja muualta. Loput 2 900 ovat Venäjän aktiivipalveluksessa olevia sotilaita. Kreml kiistää sotilaidensa osallistumisen lukuisista todisteista huolimatta.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
BlackFox kirjoitti:
Onkohan Ukraina yhtään edes merimiinoittanut mairupolin vesialueita.

Ei välttämättä olisi huonompiratkaisu
Klikkaa laajentaaksesi...

Palaillaanpa tähän reilun viikontakaiseen viestiin.

Ymmärtääkseni tähän mennessä Ukraina ei ole miinoittanut merialueita Asovanmerellä, rannikkoalueita Itä-Ukrainan suunnalla on paikoin miinoitettu (kuin myös suunnitelmia miinoitteista on laadittu), sama pätee Krimin niemimaahan rajoittuvaan rannikko- ja merialueeseen. Toisaalta tähän mennessä Ukainan ei välttämättä ole edes ollut järkevää laskea mitään miinoitteita Asovanmerelle (eikä välttämättä jatkossakaan ja kerron miksi), koska merialue on ollut myös ukrainalaisten käytössä Kertsin salmen sulkuun saakka, ja sitä "suljettuna merenä" edelleenkin.

Huomioitavaa on myös se, että merimiinoitteiden laskemiseen alueelle sisältyisi olemassa olevia riskejä, joita Venäjä todennäköisesti pyrkisi hyödyntämään, jopa siten, että niitä käytettäisi perusteena jollekin - kuvitellulle - "oikeudelle" iskeä takaisin. Voin vaan kuvitella, että mitä seuraisi, jos "yllättäen" jokunen merimiina "ihan itsestään" irtoaisi ja lähtisi matalalla merialueelle liikkeelle, jossa laivojen käyttämien reittien määrä on muutenkin rajallinen (Asovanmeren keskisyvyys on jotain 14 m). Merimiinat alueella olisivat hyvin todennäköinen sabotoinnin kohde.

Samalla on edelleenkin muistettava, että kaikissa toimissaan Ukraina joutuu painimaan kansallisen edun ja ulkoisten vaatimusten välillä, tarkoitan näillä ulkoisia vaatimuksia esittävillä tahoilla niitä länsimaita, jotka tukevat Ukrainaan ja toisaalta sitouttavat sen eri sopimuksiin (esim. Minsk II tai sitten Ukrainan ja EU:n väliset sopimukset etc.) Kuten on nähty, myös EU:n piirissä on runsaasti poliitikkoja sekä jäsenmaita, joilla on selkeitä intressiristiriitoja Ukrainan kanssa, ja jotka hyvin mielellään kampittavat Ukrainaa. Tähän kuvioon merimiinoitteet, kasvanut riski siviilimeriliikenteelle, ei välttämättä sovi hyvin. Enkä nyt edes ryhdy pohtimaan mahdoll.

Ukrainan sisäisiä intressieroja sodan laajentamisen tai eri puolustustoimenpiteiden suhteen, liian kompleksinen kuvio yhteen viestiin avattavaksi, etenkin kun intressierimielisyyksissä ei aina ole kyse oligarkkien välisestä taistelusta vaan myös siitä, kuinka pitkälle Ukrainan on alistuttava lännen vaatimuksiin.

vlad
 
James Mattis vierailee Ukrainassa itsenäisyyspäivänä.
Yhdysvaltain puolustusministeri vierailulle Kiovaan Ukrainan itsenäisyyspäivänä
PEKKA VIRKKI
9 tuntia ja 45 minuuttia sitten
Yhdysvaltain puolustusministeriön mukaan tarkoituksena on vakuuttaa maan sitoutumista Ukrainan tukemiseen.

  • 70ef39c20630855fe68e0f998f4a34ec2742a608a1fe21dd867ca45e28cb564e

    James Mattis.

    (Lehtikuva/John Thys)
Vierailunsa aikana James Mattisin on tarkoitus tavata sekä virkaveljensä, puolustusministeri Stepan Poltorak että presidentti Petro Poroshenko.

Ukrainan itsenäisyyspäivänä, 24. elokuuta tapahtuvan vierailun tarkoituksena on lisäksi vahvistaa maiden välistä strategista sotilasyhteistyötä.

Ennen Kiovaa Mattis vierailee Jordaniassa ja Turkissa aiheinaan muun muassa alueelliset turvallisuuskysymykset ja terrorismintorjunta.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Se on tiedossa, että ilman Venäjää näistä "banaanivaltioista" ei olisi mihinkään, joten sen suhteen tämä uutinen ei tarjoa mitään uutta:

"Despite sanctions, Russia exports significant amounts of meat to Ukraine, LIGA news website writes. For example, the "State Unitary Company" established in 2015 by the separatist LPR (Luhansk People’s Republic) is listed as a Ukrainian legal entity according to Russian documents, although there is no company with this name in the register of the Ukrainian Ministry of Justice.

In Russia, all operations with companies registered in Donetsk and Luhansk have the status of official export or import in Ukraine, excepting the supply of weapons and other military goods, indicating that Russia supports illegal armed groups in the Donbas. Deliveries of such specific goods are not processed by the Russian customs at all.

Analysis of insider data of the Russian Federal Customs Service (FCS) and Russian Railroads indicates that in 2016, Russia supplied goods to the LPR and DPR (Donetsk People’s Republci) for worth about $735 million without considering natural gas. These are products that have passed official customs clearance of Russian authorities or are listed in the invoices of the Russian railway monopoly.

The bulk of Russian supplies, about 36% or worth $264 million, consists of agricultural products and food.

Even though the LPR and DPR exist as separate quasi-states, most of the goods from Russia to both "republics" are supplied by the same group of Russian companies. Overall, there are more than two hundred such Russian legal entities. The larger companies number no more than thirty. Most of them were created recently and registered with fictitious owners. This indicates a well-organized, top-down structure of supplies.

The separatist territories also supplied a large list of products to Russia. Last year, the volume of such "exports" amounted to about $200 million. Grain and finished agricultural products accounted for 35.7% or $72 million.

The total "turnover" between the separatist republics and Russia in 2016 amounted to about $935 million. This figure matches the difference in the official data of the FCS of the Russian Federation and the Ukrainian State Statistics Service."

(linkki: http://uawire.org/russia-exported-2...ts-to-separatist-held-territories-of-ukraine# )

Itä-Ukrainan miehityksen ja sodan kokonaiskustannukset ovat tietty olennaisesti suuremmat Venäjälle, unohtamatta Krimin niemimaan miehityksestä syntyviä miljardikuluja. Kuten uutinen antaa osviittaa, Itä-Ukrainan sodasta hyötyy kokojoukko henkilöitä Venäjällä, kuin myös miehitetyillä alueilla, joilla poliittinen ja monin osin merkittävä liike-elämän valta on keskittynyt (mutkien kautta) muutamiin käsiin.

Jo parisen vuotta sitten nostettiin esille Donetskin banaanitasavallan "johtajan" Zahartšenkon haalineen hallintaansa (ei lailliseen omistukseen) kokojoukon paikallisia yrityksiä tai yrityksiä, joiden todellinen omistaja ei asu miehitetyllä alueella, joukkoon kuului tuolloin muun muassa Amstore-ketjun tavaratalo(t) Donetskissa etc. liiketoimintaa.

vlad
 
Mielenkiintoinen kirjoitus Moscow Timesissa Venäjän armeijan vaikeuksista rekrytoida sotilaita ja painostaa heitä osallistumaan Ukrainan sotaan. Johtopäätös muutaman faktan perusteella on mielestäni ehkä liian tiukka tai pitkälle viety, mutta toisaalta kuulostaa uskottavalta, että lupaus korkeista palkoista ja veteraanin statuksesta Ukrainan keikasta ja näiden lupausten systemaattinen pettäminen alkaa saada kaikupohjaa. Ensimmäiset rotaatiot saatiin vedettyä, mutta nyt Ukrainasta palanneiden kertomukset saavat jo palkkasotilaitakin pakenemaan palveluspaikaltaan.

Linkki artikkeliin: https://themoscowtimes.com/articles/war-in-ukraine-ruined-russian-military-reform-op-ed-48110

https://twitter.com/x/status/899160375685468160
 
Törmäsinpä jälleen kerran venäläisnarratiivia toistavaan trolliin, joka jaksoi muistuttaa "ukrainalaisfasisteista" - niinpä palautin mieleeni aiemman kirjoituksen venäläisfasisteista sotimassaItä-Ukrainassa Venäjän riveissä, tuloksena hiukan laajempi kirjoitus aiheesta:

"Venäläinen äärioikeisto taistelemassa ”ukrainalaisfasisteja” vastaan

Tämä blogiteksti käsittelee Ukrainan sodasta ”kaistaletta”, josta Venäjä parhaansa mukaan pyrkii vaikenemaan – häivyttämään oman roolinsa äärioikeistolaisten joukkojen hyödyntäjänä sodassa Ukrainaa vastaan. Venäläisessä retoriikassa ryhdyttiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa Maidanin aikaan esittämään maidanilaiset äärioikeistona ja rauhan vihollisina – mitä pidemmälle Euromaidan eteni, sitä kovemmaksi kielenkäyttö muuttui ja käyttöön otettiin perinteisiä viholliskuvaa voimistavia termejä, kuten fasistit. Ukrainalaiset leimattiin äärioikeistoksi ja väkivaltaisiksi fasistisiksi ryhmiksi, tähän leimaamiseen osallistui pontevasti myös Johan Bäckman. Todellisuudessa tämä äärioikeisto oli Maidanilla marginaalissa, kuten Timo Hellenberg omassa osuudessaan yhdessä Nina Leinosen kanssa kirjoittamassa teoksessa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta kertoo. Sama trendi on nähty Viktor Janukovytšin syrjäyttämisen jälkeisissä Ukrainassa järjestetyissä vaaleissa – Venäjän puheet äärioikeiston vallasta Ukrainassa ovat osoittautuneet paikkansapitämättömiksi. Todellisuudessa näiden, määritelmällisesti äärioikeistoon, laskettavissa olevien puolueiden äänisaaliin valtakunnallisissa vaaleissa ovat olleet 1,5-2 % (Pravyi Sektorin kannatus 2014 parlamenttivaaleissa 1,8 %), paikallisvaaleissa äänisaalis on paikoin ollut korkeampi.

..."

Linkki laajahkoon kirjoitukseen: http://vartiopaikalla.blogspot.fi/2017/08/venalainen-aarioikeisto-taistelemassa.html

vlad
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top