vlad
Respected Leader
Ei koko aluetta tarvitsisi käsitellä kerralla vaan se voidaan inventoida ja suojata vähitellen.
Ja tässä on ollut nyt jotain kolme vuotta aikaa.
Onko tosiaan noin vähän työvoimaa johon voivat luottaa vai eivätkö vain osaa?
Tietojeni mukaan ainakin joitain alueita on uudistettu ja niille rakennettu parempia suojia, mutta samoilla varikoilla ammuksia voi sitten olla kohtalaisen hyvissä suojissa ja sitten täysin heitteillä ja kun varikot ovat niin pirun massiivisia, niin jälki on jo kohtalaista vaikka siellä lentäisi ilmoille vain pieni osa koko varikon koosta.
Ukrainan puolustusministeriön ilmoituksen mukaan eilen illalla (26.9) lojahtaneeseen Kalinovkan ammusvarastoon oli varastoitu 82 000 tonnia erilaisia ammuksia ja räjähteitä, eikä se ilmeisesti tuhoutunut kokonaan - eli josta voitaneen päätellä, että osa oli suojattu riittävän hyvin.
Kysymykseesi eivätkö osaa vai eikö ole riittävästi luotettavaa työvoimaa, on sitten olennaisesti hankalampi vastata kun tuskin kukaan meistä tietää mitä todellisuudessa on tehty v. 2013 ja v. 2017 välillä eli ennen sotaa ja sodan aikana. Sen tiedän, että joitain varikkoja on parannettu ja kohennettu, mutta onko kaikkia? Siihen en osaa vastata, mutta jos veikkaisin, niin tuskin - kuten arvelevat ukrainalaisetkin tahot.
Sen tiedän, ettei ennen sotaa välttämättä kenelläkään ollut tarkkaa tietoa siitä, mitä kaikkea nämä ammus- ja asevarikot pitivät sisällään, tai jos oli, ei ollut yhtenäistä rekisteriä, josta kokonaistilanne oli nähtävillä. Vasta viime vuoden puolella (vuoden toinen puolisko) asevoimien hankintoihin tms. alkoi tulla mukaan läpinäkyvyyttä, tämän vuoden puolella toimintaa ja samalla korruptionvastaista työtä on ryhdytty tehostamaan, josta voi ainakin tehdä sen suuntaisia päätelmiä, että vuosien 2014 ja 2015 aikana toiminta on monelta osin ollut näpertelyä, etenkin logistisella ja huollon puolella on ollut ongelmia.
Korruptio, luottamuspula ja leväperäisyys - siinä on kolmikko, joka tuotti ongelmia ja tuottaa osin edelleenkin, mikä näkyy etenkin isommissa yksiköissä toimittaessa. Ukraina on itsenäisyytensä aikana, osin omaa syytään, menettänyt suuren joukon kykeneviä nuoria upseereja, jotka vaihtoivat alaa asevoimien tarjoaman näköalattomuuden tähden. Asevoimat oli ennen, etenkin etnisesti ukrainalaisten taholla, epäsuosittu työpaikka, vastaavasti sinne hakeutui suhteessa enemmän etniseltä taustaltaan venäläisiä. Janukovitshin kaudella heitä myös suosittiin, arvattavista syistä johtuen. Nyt asevoimienkin suosio on hiljalleen nousussa ja samalla sen arvostus kasvaa, ja kun arvostus kasvaa, se tietänee sitä, että hitaasti mutta varmasti pätevämmät ihmiset hakeutuvat sinne töihin ja sen myötä osaaminen kasvaa entisestään, muutoshalukkuus voi lisääntyä etc. Huom: kansalliskaarti ja eräät, asevoimiin sulautetut, vapaaehtoisjoukot ovat olennaisesti asevoimia arvostetumpia.
Tällä sekavalla viestillä haluan ehkäpä kertoa sen, että sodan alun jälkeen menetettiin kyvyttömyyteen ja organisaatiotaidonpuutteeseen vähintään kaksi vuotta - ehkäpä 2½ vuotta. Hajonnut korttitalo on rakennettava uudelleen, eikä tätä tehtävää helpota käynnissä oleva sota, vaikka se toisaalta on saanut aikaan sen, että asevoimienkin suunta on alkanut kääntyä. Ukrainassa on ruvettu ymmärtämään se, mitä vaaditaan, jotta asevoimat on jotain muuta kuin savijaloilla seisova "jätti", jota se Euroopan mittakaavassa kaluston ja joukkojen määrässä oli ennen sotaa, ja jolle kävi kehnosti sodan ensikuukausina.
Vielä kun eräät poliitikot ja oligarkit ymmärtäisivät tehdä oikeat ratkaisut ja vetäytyisivät syrjään politiikasta, niin sekin osaltaan helpottaisi muutosten tekoa. Ikävä kyllä Ukrainassa on edelleen kokojoukko päättäjiä ja eliittiä, jotka eivät ajattele "Ukraine first!" - heille voisi antaa "kiväärit kouraan" ja lähettää itään ansaitsemaan kunniaa.
vlad