Kertoisitko meille lisää?
Mitähän tähän nyt suht lyhyesti yrittäisi? Yritän tiivistää olennaisen, poikkeuksellisesti:
Ainakin näillä aktiivisilla ja jopa koulutetuilla ihmisillä puuttuu usko Ukrainaan. He rakastavat kotimaataan, mutta eivät usko siihen. Ja syystä, kun kuulee heidän kertomuksiaan mm. korruptiosta, joka lyö läpi kaikessa.
He ihmettelevät suu auki, miten Suomessa asiat hoituvat hyvin. Ja ihmettelevät, miksi me valitamme jatkuvasti. Heidän mielestään palkkamme ovat loistavat ja työpäivät lyhyitä. Terveydenhoitoa he ällistelevät usein. Samoin he pitävät suomalaisia hiljaisina, mutta ystävällisinä. He ihmettelevät, miten suomalaiset jättävät puhelimiaan ja lompakoitaan taukohuoneen pöydälle: eikö niitä varasteta.
Usko kotimaahan on olematon, sitä minä pidän pahimpana tekijänä. Korruptio on selvästi oikea syöpä, meidän on mahdotonta tajuta sitä, se on valtio valtiossa.
Minä pidän tuntemistani ukrainalaisista ja minua vistoo se Venäjän toiminta siellä. Se on imperialismia puhtaaksi viljeltynä. Minäkin haluaisin, että Rus joutuisi lähtemään Krimiltä ja Itä-Ukrainasta. Mutta en usko, että ainakaan meistä vanhimmat sitä näkevät tässä maailmassa.
Valtio, joka menettää oman liikkumavapautensa ja jonka pään yli neuvotellaan itä-länsi-malliin, siinä ei ole tarjolla paljon, oikeasti. On helppo tajuta nyt, mihin Venäjä pyrki ja kenties saavutti ne tavoitteet, joita haki.
Suomen on pidettävä pää kylmänä ja huolehdittava asioistaan siten, ettei tänne tule niitä repaleita, joita Rus takuulla hyödyntää, se ei ole vitsi.
Kun kuuntelee noita ukrainalaisia, niin onhan tosiasia, että me suomalaiset valitamme ihan helvetin turhista asioista, oikeasti. Meillä maailma kaatuu, kun joku järkyttyy kohdatessaan uhkaavan varusmiehen tai kuntavaaleja siirretään kaksi kuukautta tai jäädään paitsi vuosittaisesta palkankorotuksesta tai bensalitran hinta nousee 11 senttiä.....kaikki on suhteellista.