Yhtyäkseni muihin inhorealisteihin, kyllä kenraali Sonninen näyttää olevan aivan oikeilla jäljillä asiassa. Tilannetta voi olla vaikea tulkita vaikuttamis- ja tietohälyn keskellä, kun uhkia ja mahdollisuuksia maalaillaan Kiinasta ydinsotaan asti. Kyllä Venäjällä on ensisijaisesti ihan paikalliset ja viime kädessä sisäpoliittiset intressit kyseessä, ja mitkään laajemmat strategiset kuviot lännen hajauttamiseksi, Ukrainan tuhoamiseksi jne. ovat toissijaista bonusta tai yhteensattumaa.
Tulkitaan vähän tämänhetkisiä tosiasioita:
0. Venäjän ulkopolitiikka on sisäpolitiikkaa.
1. Sotilasvoiman keskittäminen luo kyvykkyyden tilapäiseen diplomaattiseen vaikuttamiseen, sotilaalliseen puolustukseen, suunniteltuun sotilaalliseen hyökkäykseen, tai opportunistiseen hyökkäykseen.
2. Venäjä ei selvästi ole pitänyt diplomaattisia yhteyksiä auki Ukrainaan, jos jo presidentin tasolta julkisesti valitetaan että Venäjä ei osallistu vuoropuheluun. Venäjä ei siis käytä joukkoja diplomaattiseen painostamiseen vaan valmistautuu joko puolustukselliseen tai hyökkäykselliseen toimintaan.
3. Venäjä tietää, ettei kukaan ole valmistautunut hyökkäämään Venäjän viralliselle maaperälle, joten joukkojen ainoan käyttötarkoituksen on oltava hyökkäyksellinen.
4. Ukraina tietää, että "separatistialueet" ovat de-facto Venäjän hallinnassa, eli todellista Ukrainan hyökkäyksen uhkaa alueiden palauttamiseksi tuskin on olemassa muuten kuin Venäläisten propagandassa. Jos Ukraina hyökkäisi, olisi Putinilla unelmien (sisäinen) casus belli.
5. Venäjä tietää, että Ukraina on valmiimpi puolustautumaan kuin 2014, ja kansainvälistä tukea on nyt paljon enemmän niin sanoissa kuin teoissa (vaikka olisikin vain materiaali- ja tiedustelutukea), eli välittömän konfliktin hinta olisi todennäköisesti paljon suurempi kuin ennen. Jos Venäjä ei kokenut täysimittaista sotaa edulliseksi 2014, miksi se kokisi sen edulliseksi nyt?
6. Venäjä tietää, että sen tämänhetkinen toiminta puskee Ukrainaa lännen syliin nopeammin kuin koskaan.
7. Venäjä toimii opportunistisesti, ja opportunismi vaatii valmiutta edullisten tilainteiden hyödyntämiseksi.
Eli Venäjä ei pyri painostamaan Ukrainaa diplomaattisesti, Venäjä ei valmistaudu puolustautumaan, eikä myöskään suunnittele välitöntä hyökkäystä Ukrainan hallitsemille alueille.
Tämä jättää ainoaksi suunnitelmalliseksi vaihtoehdoksi "separatistialueiden normalisoinnin" joko tukemalla niiden itsenäistymistä "rauhanturvajoukoin" tai liittämällä ne virallisesti Venäjään ja ajamalla kasatut joukot uuden rajan suojaksi, varmistaen paikallisella ylivoimalla että Ukraina ei vahingossakaan tätä yritä vastustaa. Tekevät siis yksinkertaisesti Krimit. Tämä on varma nakki, jolla Putin voi kasvattaa sisäistä suosiota samalla kun Ukrainan ja lännen vastatoimien mahdollisuus on aika lailla nolla, ja antaa mahdollisuuden nöyryyttää molempia.
Tämän seurauksena voi hyvinkin kehittyä lyhyt mahdollisuus ottaa haltuun Ukrainan hallitsemia alueita ja kohteita, olkoon nyt sitten Azovin rannikko, Pohjois-Krimin kanava, tai mitä tahansa muuta kivaa jos Ukrainalaiset ovat löysäilleet jollain suunnalla ja antavat ilmiselvän kehityskulun yllättää itsensä. Kasakka ottaa ja niin edelleen, ja tämä riippuu täysin Ukrainan ja myötämielisten toimintavalmiudesta. Ukrainan on helppo ryhtyä perusteltuun puolustukseen ja vastahyökkäyksiin jos luodit lentävät heti kun Igor astuu rajan yli, ja tämä tekisi Venäjän yritykset epäedulliseksi. Jos taas Venäjä onnistuu valtaamaan laajoja alueita ilman mainittavaa vastarintaa, on kynnys ryhtyä vastatoimiin paljon suurempi ja lopputuloksena on lisää krimiytymistä. (vrt. Krim ja Itä-Ukraina 2014)
Kun tilanne on normalisoitunut rajansiirtojen ja krimiytymisen myötä, näemme tod.näk. Ukrainan liittyvän NATO:on, mutta Krim ja Donbas jäävät Venäjän haltuun. Tämä olisi Venäjän valtiolle sekä valtaeliitille ihan suotuisa ja voittoisa lopputulos. Ukraina pääsisi liittymään länteen omasta tahdostaan mutta vain maksettuaan siitä valtavan hinnan... toimien varoittavana esimerkkinä Suomelle, Keski-Aasian naapureille jne. Käytännössä uusi "normaalitila" hyväksytään kansainvälisesti, ja virallinen sormenheristely ja pakotteet jatkuvat hamaan tulevaisuuteen, mutta niin kauan kuin nämä eivät uhkaa Venäjän valtaeliitin selviytymistä ei näillä tule olemaan mitään konkreettista vaikutusta Venäjän sisä- tai ulkopolitiikkaan.
Pohjaoletuksena tässä kaikessa on tietysti se, että Venäjän johto toimii tavoilla jotka rationaalisesti tukevat heidän omaa selviytymistään. Jos näin ei ole ja heidät on vallanut täysi kansallishurmos tai muu hulluus, mitä tahansa voi tapahtua, jolloin valmistautuminen on silti ainoa oikea toimintatapa.
Kotirintaman propagandasta vielä sen verran, että mitä synkemmäksi ja verisemmäksi lähitulevaisuus maalataan, sen suurempi on riemu, voiton tunne, ja Suuren Tsaarin oveluus ja viisaus jos jotain näennäisesti suurta saavutetaankin nopeasti ja vähin tai olemattomin tappioin. Tämä olisi Putinille erittäin mieluisaa.
Lisämainintana, en usko että Krimin kanava on minkäänlainen päätavoite Venäjälle ellei mahdollisuutta helppoon haltuunottoon tule. Ajatus siitä, että Venäjä haluaisi kanavan lopettaakseen humanitaarisen kriisin on Läntistä logiikkaa, ei Venäläistä. Nykytilanne ja jatkuva vesikriisi ovat jopa mieluisa asetelma, sillä sehän on jo nyt maalattu Ukrainan (eli NATO:n... eli Yhdysvaltojen ja Britannian) aiheuttamaksi ja on viimeiset vuodet todistanut Lännen pahuutta. Tilanne on sisäpoliittista kultaa pienelle ryöstäjäeliitille jonka vallan peruste on kansan suojaaminen Pahalta Länneltä. Ulkovaltojen syystä kärsivä alue on suunnaattoman paljon arvokkaampi heille kuin yksikään hyvinvoiva ja taloudellisesti tuottava alue. Jos jossain vaiheessa vettä väkisin tarvitaan, voi Ukrainan varmasti lahjoa kaasulla raottamaan kanavaa, sillä joka tapauksessa Ukraina tulee vielä pitkään olemaan energiariippuvainen ja taloudellisesti heikompi kuin Venäjä.
www.suomenmaa.fi
