"Näkökulma: Tähtäimessä Kiova – Venäjä voi pian valloittaa ison palan Ukrainaa, koska se ei usko kenenkään laittavan hanttiin
Venäjän imperiumin loiston päiviin haikailevalla presidentillä on tuhannen ruplan paikka lohkaista palanen Euroopasta. Moskovan retoriikka kielii tulevasta invaasiosta, kirjoittaa Iltalehden ulkomaantoimittaja Jaakko Isoniemi."
Venäjän imperiumin loiston päiviin haikailevalla presidentillä on tuhannen ruplan paikka lohkaista palanen Euroopasta. Moskovan retoriikka kielii tulevasta invaasiosta, kirjoittaa Iltalehden ulkomaantoimittaja Jaakko Isoniemi.
www.iltalehti.fi
Mitä
Vladimir Putinin päässä liikkuu? Mitkä ovat hänen aikeensa Ukrainan suhteen?
Vastauksen kysymyksiin tietävät varmuudella vain Putin ja mahdollisesti hyvin pieni lähipiiri. Venäjä-asiantuntijat, tutkijat ja analyytikot yrittävät kuumeisesti arvailla, mikä voisi olla Putinin seuraava siirto. Ukrainan Donbassin vastaiselle rajalle on kerätty jopa 114 000 venäläissotilasta, tykistöä ja panssarivaunuja. Viimeksi Venäjä teki vastaavan tempun huhtikuussa, joka päättyi vetäytymiseen.
Entä nyt? Venäjä on tietysti kiistänyt valmistautuvansa mihinkään aggressioon ja sanonut joukkojen siirtojen olevan maan sisäinen asia, mutta Yhdysvallat varoitti EU:ta viikko sitten siitä, että invaasio voi olla lähellä. Venäjä toki tarjosi toiseksi selitykseksi USA:n sotalaivojen ”provokaatiota” Mustallamerellä, mitä voi pitää tyypillisenä Kremlin pelikirjan harhautustaktiikkana.
Ajankohta hyökkäykselle voisi nyt olla otollinen. Venäjä on sekoittanut pakkaa ainakin rohkaisemalla Bosnian serbitasavaltaa tekemään irtioton Bosnia-Hertsegovinasta ja antanut Valko-Venäjän siirtolaiskonfliktin viedä EU:n huomion. Venäjä ei myöskään salli nyt häiriötekijöitä omassa etupiirissään. Kun Armenian ja Azerbaidžanin välillä viikko sitten leimahti, Putin ärähti, ja rauha solmittiin päivässä, kun viime vuonna sota kesti kuusi viikkoa.
Lisäksi sotilastoiminta on erilaista viime huhtikuuhun verrattuna. Tuolloin joukot vietiin avoimesti ja keskellä päivää. Tällä kertaa on toisin, rautaa on tuotu rajalle hissun kissun yön pimeydessä. Erikoisjoukot on jälleen mobilisoitu.
Kun Venäjä vuonna 2014 valloitti ja liitti Krimin niemimaan itseensä, paikalle ilmestyivät Venäjän erikoisjoukot, tunnuksettomat ”vihreät miehet” tai venäläisittäin ”kohteliaat ihmiset”, jotka ottivat kaikessa rauhassa haltuunsa tärkeimmät kohteet. Putin veti naamalleen parhaan ex-KGB-miehen tonnin seteli -ilmeensä ja valehteli, etteivät ne meidän ole.
Vastaavanlainen hybridisodankäyntioperaatio voi nyt olla valmisteilla. Erona huhtikuuhun on myös suorastaan avoimen hyytävä retoriikka.
Putin
julkaisi kotisivullaan heinäkuussa laajan esseen otsikolla ”Venäläisten ja ukrainalaisten historiallinen yhtenäisyys”. Siinä hän kuljetti lukijansa satojen vuosien halki perustellessaan, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat itse asiassa yhtä ja samaa kansaa. Historian oppitunnista päästyään Putin pudotteli sellaisia pommeja kuin ”Kiova ei yksinkertaisesti tarvitse Donbassia” ja ”Ukrainan todellinen itsenäisyys on mahdollinen vain kumppanuudella Venäjän kanssa”.
– Yhdessä olemme aina olleet ja tulemme olemaan monin verroin vahvempia ja menestyksekkäämpiä, Putin julisti.
Hän myös väitti, että Ukrainassa on valloillaan pelonlietsonta, aggressiivinen retoriikka, uusnatsien hemmottelu ja maan militarisointi.
– Sen lisäksi todistamme emme vain täyttä riippuvuutta mutta suoraa ulkopuolista hallintaa, mukaan lukien ulkomaisten neuvonantajien valvomia viranomaisia, turvapalveluja ja armeijaa, Putin kirjoitti.
Hänen sanansa eivät tuolloin aiheuttaneet niin suurta polemiikkia. Lokakuun lopulla sen sijaan moni havahtui ja älähti, kun Putin sanoi, että Ukrainaa hallitsee ”nationalistinen vähemmistö”, joka murskaa alleen ihmisten mahdollisuuden tehdä vapaita päätöksiä.
Putinin ex-sijaispresidentti
Dmitri Medvedev antoi niin ikään lokakuussa oman panoksensa kirjoittamalla varsin antisemitistisen esseen, jossa hän sanoi Ukrainan olevan ulkovaltojen vallan alla. Medvedev argumentoi, ettei Ukrainan johtajien kanssa ole mitään syytä neuvotella, koska Ukrainan identiteetti ei ole todellinen. Hän myös viittasi presidentti
Volodymyr Zelenskyin tiettyyn etniseen taustaan (juutalaisuuteen) ja vertasi tätä Saksan juutalaisiin, joiden oli pakko tehdä mitä natsit halusivat.
Eli toisin sanoen Ukrainan poloinen kansa on oikeasti venäläisiä, heitä johtavat paholaismaiset uusnatsit tai vähintäänkin äärinationalistit, joita puolestaan ohjailevat käsinuken lailla ulkomaiset imperialistit.
Jos näitä puheita ei voi pitää hyökkäyksen legitimiteetin petaamisena niin mitä sitten?
Putin miettii omaa paikkaansa maansa historiassa. Hän on jo sementoinut itsensä samanlaiseen asemaan kuin historian suuret ja istuu kolmatta vuosikymmentään vallan kahvassa. Ei ole mikään salaisuus, että hän pitää Neuvostoliiton hajoamista ”vuosisadan suurimpana geopoliittisena katastrofina”. Tuolloin vakoojana toiminut nykyinen presidentti poistui Itä-Saksasta katkerana ja haluaisi taatusti palauttaa Venäjän imperiumin entiseen loistoonsa. Vastaavanlaista ajattelua harrastetaan Kiinassa, jonka satavuotistavoite on
nollata vanhat imperialistien ”nöyryytykset”.
Xi Jinping on Putinin kaltaisessa asemassa ja nostattanut jo itsensä
Maon veroiseksi ja haluaa muun muassa ratkaista Taiwanin kysymyksen."