letkuspede
Ylipäällikkö
Tämä on juuri se pointti, mistä olen jo aiemmin maininnut. Keskityksistä tai massiivisista harjoituksista tehdään ns. "uusi normaali", johon ajan kanssa turtuu, jolloin saavutetaan yllätysmomentti.
Ukrainan konflikti/sota
KymJP1/96
Kapteeni
Mulla ei ikävä kyllä ole samanlaista uskoa ja luottoa länsimaisiin poliitikkoihin ja "punaisiin linjoihin". Jos multa kysyttäisiin, niin Ukrainassa olisi jo Eu taistelujoukko harjoittelemassa ja Ilmavoimat asettelisi Amraameja Hornetteihin Kiovan kentällä, mutta Merkelit jne ovat niin rähmällään Putinin edessä omien valintojensa takia, joten olen hemmetin pessimistinen, että mitään muuta tulisi tapahtumaan kuin sananhelinää.
Saksa on täysin riippuvainen Venäjästä mitä energiaan tulee. Ei se Suomikaan kolhuitta säilyisi jos Venäläinen puhdas ydinvoima pysähtyisi rajalle. Elämme kyllä jänniä aikoja. Jos olisin nuorempi, niin jännittäisin olenko kohta rynkky kädessä kaivamassa poteroa.
Krim?
Sama juttu. Krim?
Onko Krimi nyt sitten unohdettu? Vai kummalla puolen punaista linjaa Krimi on?
Venäläiset lähtee Krimiltä kun sopiva aika koittaa...palautus voi jossain vaiheessa olla kynnyskysymyksenä rauhansopimukselle. Krim on erillinen enklaavi ja muutenkin Venäjälle erittäin riskialtis sekä vaikea puolustaa. Se myös sitoo suuren määrän resursseja...
Kunhan sodat on sodittu niin Venäjä luopuu niin Krimistä kuin Kaliningradista... Saattaa joutua luopumaan myös Ural'in itäpuolisista alueista.
- nykyisenkaltainen väkivallan avulla ja uhalla hallittu diktatuuri-Venäjä ei ole toimintakykyinen valtio tulevaisuudessa..
- jossain vaiheessa myös venäläiset pääsevät vapaaksi väkivaltaisesta diktatuurista..aivan kuten muutkin, enemmän ja vähemmän demokraattisesti maat ja kansat.. .
....
Hyvä että edes joku on optimistinen.
Eiköhän täs käy kuin Venäjän talouden kanssa.
Huomenna se romahtaa. (kohta jo kymmenen vuotta)
Mitä tapahtuu, jos Venäjä oikeasti hyökkää Ukrainaan? ”Suomella paljon pelissä”
Suomessakin on syytä olla varuillaan, kun Venäjän raja-alueilla soditaan.
www.iltalehti.fi
Tapahtuuko tämä kenties ennen vai jälkeen kolmannen maailmansodan? Itse en uskaltaisi olla ihan noin optimistinen.
Viimeksi muokattu:
Pohdiskelua:
Voimasuhteita laskeskeleville, jos sekaan heitetään Venäjän reservejä ja joukkoja muilta alueilta, on Venäjällä hyvinkin äkkiä 1:1 suhde miehistön määrässä tai paljon enemmän. Ukrainan maavoimat ovat virallisesti 169000 hengen vahvuiset, mutta ei ole tietoa siitä, kuinka suuri osa on juuri nyt varustettuna rivissä ja minkälaisessa valmiudessa, ja kuinka suuri osa tästä on operatiivisia ensilinjan taistelujoukkoja. Venäjän terävin kärki alueella voi hyvinkin olla huomattavasti vahvempi.
On myös tärkeää muistaa, että joukot tuottavat vaikutusta vain jos ne ovat ryhmittyneet toimintaa varten. Jos näin ei ole, voi käydä niin että pari tuntia lähtölaukauksen jälkeen monta omaa tukikohtaa ja lähtöaluetta on jo piiritetty tai tuhottu kun porukka vasta vetää maihareita jalkaan. Ukrainalla on paperilla riittävästi miehistöä ja kalustoa suoriutumaan suurestakin rähinästä omin päin, mutta ovatko he valmiina pysäyttämään hyökkääjän rajalle? Ukraina ei ymmärtääkseni ole ryhmittänyt joukkojaan vahvasti rajan läheisyyteen tai itään "välttääkseen provosoimasta Venäjää." Laajaan puolustukseen täytyisi siis ryhmittyä lennosta ja eteenpäin työntyen jolloin hyökkääjä voi olla jo hyvinkin syvällä Ukrainassa lähellä tavoitettaan ja hyökkäyksen painopiste voi olla vaikea havaita kaaoksen keskellä. Ukraina ei ole Suomi, jossa voi luottaa rikkonaiseen maastoon ja vesistöihin hidastamaan ja kanavoimaan hyökkääjää sallien painopisteen löytämisen, pysäytyksen ja vastahyökkäyksen. Liikkeessä ja edullisissa asemissa täytyy olla heti, sillä avomaastossa painopiste ei ole siellä minne sen maasto määrää, vaan siellä minne hyökkääjä sen laittaa. Vain kosketuksessa olevat, tavoitteita hallitsevat ja niihin liikkuvat joukot luovat vaikutuksen viholliseen.
Vastapuolena on kuitenkin armeija jonka vahvuus ja olemassaolon tarkoitus jotakuinkin viime vuosisadan on ollut suorittaa nopeita syviä iskuja nimenomaan Ukrainan kaltaisessa ympäristössä. Voi vain toivoa, että Ukrainan taistelutapaa ja organisaatiota on kehitetty nopeasti ja määrätietoisesti 2014 jälkeen, eivätkä Ukrainalaiset ole jumittuneet itäiseen asemasotaan tai vanhaan neuvostodoktriiniin. Läntisiä kouluttajia on toki ollut paikalla ainakin 2015 lähtien, ja sopii toivoa että muutakin on kehitetty kuin taktista toimintaa. Viimeisin Rapid Trident-harjoitus koski prikaatitason toimintaa, eli toivoa ehkä on, mutta Ukrainan organisaatio saattaisi silti olla selkeä altavastaaja usean kymmenen prikaatin samanaikaisessa tanssahtelussa.
Javelineista ja muusta materiaalista on toki hyvä innostua, mutta jos hyökkääjä on rittävän varustautunut, määrätietoinen, ja nopea, suuretkaan tappiot eivät estä tavoitteiden saavuttamista ja puolustajan motittamista tai lyömistä. Tämä pätee erityisesti Ukrainassa jossa avoin maasto tarkoittaa että hyökkäyksen tulppaus on mahdotonta ilman tiivistä rintamaa. Ei riitä, että yksi hyökkäävä panssaripataljoona on liekeissä pellon laidassa, vaan kaikki täytyy pysäyttää kaikkialla, sillä yksikin läpimurto voi johtaa romahdukseen. Ei ole väliä, vaikka hyökkääjän vaunut olisivat vuosimallia 62, sillä riittävä määrä niitäkin pysäyttää ja tuhoaa logistiikan ja muut tukevat osat jos ne pääsevät läpimurtoon. Erityisesti avomaastossa jossa liike on vapaata, määrällä on edelleen laatunsa, sillä ei ole mitään yksittäistä uraa joka kätevästi suljetaan ampumalla letkan ensimmäiset vaunut tai miinoittamalla kuten meillä päin.
Mitä tulee ulkoiseen apuun, ikävänä muistutuksena historiasta voi katsoa miten 1939 Britannia ja Ranska antoivat Puolalle turvatakuut vain kuukausia ennen sotaa, ja sitten seisoivat tumput suorina vasten Saksan rajaa sen jälkeen kun Puolaan oli hyökätty. Näin vaikka heillä oli jo päivien sisällä paikallinen ylivoima ja kyky hyökätä syvälle Saksaan. Eivät vain uskaltaneet, ja pian totesivat että eipä enää kannatakaan sillä Puola on jo miehitetty, voi voi. Tämä siis sen jälkeen kun molemmat olivat kerta toisensa jälkeen jankuttaneet diplomatiaa, ja vaatineet Puolaa lopettamaan liikekannallepanon etteivät germaaniparat vain pahastuisi. Aivan liian paljon samaa henkeä ilmassa Ukrainaa kohtaan, tällä kertaa hyssyttelijöinä Saksa ja Ranska.
Brittien lupaus erikoisjoukkopataljoonasta on kiva ele, mutta eivät edes aio olla paikan päällä valmiiksi, kuten ei ilmeisesti moni muukaan apua lupaileva. Näin vaikka nimenomaan Ukrainassa läsnä olevat ansalankajoukot NATO:n tapaan mukaan olisivat ainoa varma tae siitä etteivät he taistele yksin. Tietysti Ukrainassa on aika-ajoin ollut ulkomaisia taistelujoukkoja harjoituksissa, mutta tämä ei ole lähelläkään jatkuvaa läsnäoloa. Lisäksi paikalla olevat ulkomaiset kouluttajat tuskin ovat kovin lähellä rajoja tai riskialueita idässä. Lähin mahdollinen auttaja äkkitilanteessa olisi Puola, mutta Kaliningradissa ja Valko-Venäjällä on aivan riittämiin väkeä ja vempelettä sitomaan Puolan voimavarat.
Jos länsimaat eivät vyörytä paikalle ilmaylivoimaa ja massoittain joukkoja ilmateitse parin päivän sisällä (johon on varmasti valmius ja kyky, mutta onko tahtoa?), huonosti voi käydä. Materiaaliapua varmasti tulisi vaikka mistä, ja esim. Turkki voi ehkä kiristää ruuvia tarpeen tullen Azerbaijzanin kautta. Kuitenkin, jos Venäjän päätavoite olisi vaikka Dnepr, heillä voisi äkkiä olla käsissään fait accompli jos Ukrainan organisaatio romahtaa paineen alla. Jos taas Ukraina kykenee pysäyttämään hyökkäyksen (ehkä) tai jatkaa vastarintaa vaikka organisaatio olisi hajalla (epätodennäköistä, tuskin he ovat täysin muuttuneet sitten 2014), Venäjällä on edessä pitkä ja tappiollinen kulutussota läntisiä ohjuksia ja lentovehkeitä vastaan.
Kaikki näyttäisi viime kädessä riippuvan, yllätys yllätys, Ukrainan organisaation sietokyvystä ja johdon ja joukkojen taistelutahdosta.
Toki olisi hienoa nähdä laaja kansainvälinen koalitio viemässä ukkoa ja akkaa riviin Ukrainaan, ja Ukraina voisi vaikka sitä myöten laskea omaa valmiuttaan ettei vain "provosoi" rakasta naapuria. Jos kuitenkin toistaiseksi uhkarohkein tarjous on Britannian 600 kuperkeikkamiestä jos Ukrainaan hyökätään (ja britit ovat yleensä uskaliaammasta päästä sekä puhumaan että toimimaan), en pidätä hengitystä.
Kaliningrad toki taas on paljon alttiimpi ja avoimempi. Täysin erillinen eksklaavi jne., mutta kukapa sinnekään on lähiaikoina hyökkäämässä. Siellä on jo valmiiksi enemmän väkeä paikalla kuin Puolan asevoimilla, ja se johtaakin jo Suwalkin käytävään ja mahdollisen ydinsodan kysymyksiin.
Voimasuhteita laskeskeleville, jos sekaan heitetään Venäjän reservejä ja joukkoja muilta alueilta, on Venäjällä hyvinkin äkkiä 1:1 suhde miehistön määrässä tai paljon enemmän. Ukrainan maavoimat ovat virallisesti 169000 hengen vahvuiset, mutta ei ole tietoa siitä, kuinka suuri osa on juuri nyt varustettuna rivissä ja minkälaisessa valmiudessa, ja kuinka suuri osa tästä on operatiivisia ensilinjan taistelujoukkoja. Venäjän terävin kärki alueella voi hyvinkin olla huomattavasti vahvempi.
On myös tärkeää muistaa, että joukot tuottavat vaikutusta vain jos ne ovat ryhmittyneet toimintaa varten. Jos näin ei ole, voi käydä niin että pari tuntia lähtölaukauksen jälkeen monta omaa tukikohtaa ja lähtöaluetta on jo piiritetty tai tuhottu kun porukka vasta vetää maihareita jalkaan. Ukrainalla on paperilla riittävästi miehistöä ja kalustoa suoriutumaan suurestakin rähinästä omin päin, mutta ovatko he valmiina pysäyttämään hyökkääjän rajalle? Ukraina ei ymmärtääkseni ole ryhmittänyt joukkojaan vahvasti rajan läheisyyteen tai itään "välttääkseen provosoimasta Venäjää." Laajaan puolustukseen täytyisi siis ryhmittyä lennosta ja eteenpäin työntyen jolloin hyökkääjä voi olla jo hyvinkin syvällä Ukrainassa lähellä tavoitettaan ja hyökkäyksen painopiste voi olla vaikea havaita kaaoksen keskellä. Ukraina ei ole Suomi, jossa voi luottaa rikkonaiseen maastoon ja vesistöihin hidastamaan ja kanavoimaan hyökkääjää sallien painopisteen löytämisen, pysäytyksen ja vastahyökkäyksen. Liikkeessä ja edullisissa asemissa täytyy olla heti, sillä avomaastossa painopiste ei ole siellä minne sen maasto määrää, vaan siellä minne hyökkääjä sen laittaa. Vain kosketuksessa olevat, tavoitteita hallitsevat ja niihin liikkuvat joukot luovat vaikutuksen viholliseen.
Vastapuolena on kuitenkin armeija jonka vahvuus ja olemassaolon tarkoitus jotakuinkin viime vuosisadan on ollut suorittaa nopeita syviä iskuja nimenomaan Ukrainan kaltaisessa ympäristössä. Voi vain toivoa, että Ukrainan taistelutapaa ja organisaatiota on kehitetty nopeasti ja määrätietoisesti 2014 jälkeen, eivätkä Ukrainalaiset ole jumittuneet itäiseen asemasotaan tai vanhaan neuvostodoktriiniin. Läntisiä kouluttajia on toki ollut paikalla ainakin 2015 lähtien, ja sopii toivoa että muutakin on kehitetty kuin taktista toimintaa. Viimeisin Rapid Trident-harjoitus koski prikaatitason toimintaa, eli toivoa ehkä on, mutta Ukrainan organisaatio saattaisi silti olla selkeä altavastaaja usean kymmenen prikaatin samanaikaisessa tanssahtelussa.
Javelineista ja muusta materiaalista on toki hyvä innostua, mutta jos hyökkääjä on rittävän varustautunut, määrätietoinen, ja nopea, suuretkaan tappiot eivät estä tavoitteiden saavuttamista ja puolustajan motittamista tai lyömistä. Tämä pätee erityisesti Ukrainassa jossa avoin maasto tarkoittaa että hyökkäyksen tulppaus on mahdotonta ilman tiivistä rintamaa. Ei riitä, että yksi hyökkäävä panssaripataljoona on liekeissä pellon laidassa, vaan kaikki täytyy pysäyttää kaikkialla, sillä yksikin läpimurto voi johtaa romahdukseen. Ei ole väliä, vaikka hyökkääjän vaunut olisivat vuosimallia 62, sillä riittävä määrä niitäkin pysäyttää ja tuhoaa logistiikan ja muut tukevat osat jos ne pääsevät läpimurtoon. Erityisesti avomaastossa jossa liike on vapaata, määrällä on edelleen laatunsa, sillä ei ole mitään yksittäistä uraa joka kätevästi suljetaan ampumalla letkan ensimmäiset vaunut tai miinoittamalla kuten meillä päin.
Mitä tulee ulkoiseen apuun, ikävänä muistutuksena historiasta voi katsoa miten 1939 Britannia ja Ranska antoivat Puolalle turvatakuut vain kuukausia ennen sotaa, ja sitten seisoivat tumput suorina vasten Saksan rajaa sen jälkeen kun Puolaan oli hyökätty. Näin vaikka heillä oli jo päivien sisällä paikallinen ylivoima ja kyky hyökätä syvälle Saksaan. Eivät vain uskaltaneet, ja pian totesivat että eipä enää kannatakaan sillä Puola on jo miehitetty, voi voi. Tämä siis sen jälkeen kun molemmat olivat kerta toisensa jälkeen jankuttaneet diplomatiaa, ja vaatineet Puolaa lopettamaan liikekannallepanon etteivät germaaniparat vain pahastuisi. Aivan liian paljon samaa henkeä ilmassa Ukrainaa kohtaan, tällä kertaa hyssyttelijöinä Saksa ja Ranska.
Brittien lupaus erikoisjoukkopataljoonasta on kiva ele, mutta eivät edes aio olla paikan päällä valmiiksi, kuten ei ilmeisesti moni muukaan apua lupaileva. Näin vaikka nimenomaan Ukrainassa läsnä olevat ansalankajoukot NATO:n tapaan mukaan olisivat ainoa varma tae siitä etteivät he taistele yksin. Tietysti Ukrainassa on aika-ajoin ollut ulkomaisia taistelujoukkoja harjoituksissa, mutta tämä ei ole lähelläkään jatkuvaa läsnäoloa. Lisäksi paikalla olevat ulkomaiset kouluttajat tuskin ovat kovin lähellä rajoja tai riskialueita idässä. Lähin mahdollinen auttaja äkkitilanteessa olisi Puola, mutta Kaliningradissa ja Valko-Venäjällä on aivan riittämiin väkeä ja vempelettä sitomaan Puolan voimavarat.
Jos länsimaat eivät vyörytä paikalle ilmaylivoimaa ja massoittain joukkoja ilmateitse parin päivän sisällä (johon on varmasti valmius ja kyky, mutta onko tahtoa?), huonosti voi käydä. Materiaaliapua varmasti tulisi vaikka mistä, ja esim. Turkki voi ehkä kiristää ruuvia tarpeen tullen Azerbaijzanin kautta. Kuitenkin, jos Venäjän päätavoite olisi vaikka Dnepr, heillä voisi äkkiä olla käsissään fait accompli jos Ukrainan organisaatio romahtaa paineen alla. Jos taas Ukraina kykenee pysäyttämään hyökkäyksen (ehkä) tai jatkaa vastarintaa vaikka organisaatio olisi hajalla (epätodennäköistä, tuskin he ovat täysin muuttuneet sitten 2014), Venäjällä on edessä pitkä ja tappiollinen kulutussota läntisiä ohjuksia ja lentovehkeitä vastaan.
Kaikki näyttäisi viime kädessä riippuvan, yllätys yllätys, Ukrainan organisaation sietokyvystä ja johdon ja joukkojen taistelutahdosta.
Toki olisi hienoa nähdä laaja kansainvälinen koalitio viemässä ukkoa ja akkaa riviin Ukrainaan, ja Ukraina voisi vaikka sitä myöten laskea omaa valmiuttaan ettei vain "provosoi" rakasta naapuria. Jos kuitenkin toistaiseksi uhkarohkein tarjous on Britannian 600 kuperkeikkamiestä jos Ukrainaan hyökätään (ja britit ovat yleensä uskaliaammasta päästä sekä puhumaan että toimimaan), en pidätä hengitystä.
Krim nimenomaan on helppo puolustaa, se on käytännössä saari yhteydessä Venäjään. Pohjoisosan hajanainen rajamaasto ei anna myöten laajalle maahyökkäykselle puolin tai toisin, jättäen ainoaksi järkeväksi hyökkäyssuunnaksi meren tai ilman. Asovanmeri on käytännössä Venäjän hallinnassa ja yhdistää alueen tiukasti manner-Venäjään vaikka Kertshin silta menisi poikki. Eteläosa on vuoristoista, sulkien lisää käytännöllisiä hyökkäyssuuntia mereltä, sekä antaen luonnollista suojaa joukoille ja ohjusjärjestelmille. Ympäröivä laaja meri ja tasamaa ei anna suojaisia lähestymissuuntia maahanlaskulle, ja maihinnousu Krimille vaatisi jo aikamoista D-Day henkeä. Lisäksi Krim on päinvastoin erittäin hyvä sijoituspaikka sotilaallisille resursseille, antaen huomattavaa hallintaa koko Mustanmeren yli. Ei Venäjä pitänyt Sevastopolissa suurta tukikohtaa tyhmyyttään, eikä vallannut Krimiä tyhmyyttään.
Kaliningrad toki taas on paljon alttiimpi ja avoimempi. Täysin erillinen eksklaavi jne., mutta kukapa sinnekään on lähiaikoina hyökkäämässä. Siellä on jo valmiiksi enemmän väkeä paikalla kuin Puolan asevoimilla, ja se johtaakin jo Suwalkin käytävään ja mahdollisen ydinsodan kysymyksiin.
Jokainen näkee asiat omasta näkökulmastaan, muodostaa siitä mielipiteensä ja arvioi tulevaisuutta slltä pohjalta. Ehkä joku voi antaa sympatiansa myös Venäjän diktatuurille?
Mielestäni Venäjän ulkoinen turvallisuus ei ole erityisemmin heikentynyt...vai onko joku muu toista mieltä?
- en ole havainnut että yksikään valtio olisi esittänyt pienintäkään uhkausta tai osoittanut haluaan hyökätä Venäjälle.
- uskallan myös olettaa että tämä yksinkertainen tosiasia on myös Putinin ja Venäjän roistohallinnon tiedossa..päinvastaisesta propagandasta huolimatta.
- eikä nykyään ole kysymys edes samanlaisesta ideologisesta sodasta (demokratia/markkinatalous vs. kommunismi) kuin lännen ja Neuvostoliiton kylmän sodan aikana
- Venäjällä olisi kaikki mahdollisuudet kehittää omaa yhteiskuntaansa, kansalaisten hyvinvointia yhdessä kaikkien muiden maiden kanssa..
- tämä ei ole diktatuurin tavoitteena, valtaa pitävät rikolliset, puoluekoneisto, FSB, oligarkit jne. eivät todellakaan halua jakaa yhteiskunnan varallisuutta kaikille kansalaisille..
Poliittisesti Venäjällä on kysymys jatkuvasti lisääntyvästä paineesta ja maan sisältä tulevasta uhkasta Ptinin roistohallintoa kohtaan.
- sisäinen valvonta on kiristymässä äärimmilleen ja hallinnon käyttämät keinot alkavat olla jo samaa tasoa kuin Stalin'in aikoina...salamurhia myöten.
- eikä todellakaan ole näköpiirissä että omaan kansaan kohdistuvat pakkokeinot ja rajoitukset olisivat lieventymässä - päinvastoin.
- Putin ja hänen lähipiirinsä joutuu puolustamaan asemaansa ottamalla käyttöön kerta kerralta yhä kovempia keinoja..
Ulkomainen uhka realisoituu ehkä siitä että venäläiset tietävät (kaikesta propagandasta huolimatta) että NL:n jälkeen itsenäistyvissä maissa kansalaiten vapaudet, elintaso sekä hyvinvointi lisääntyy vuosi vuodelta. Venäjällä valtion ja kansalle kuuluvat yhteiset luonnonvarat ja niiden tuotot kulkeutuu suurelta osaltaan pienelle, väkivaltakoneistoa hallussaan pitävälle, eliitille ja rikollisjoukolle..j
- hyvin suuri osa venäläisistä ymmärtää ettei nykyinen diktatuurihallinto ole hyväksyttävää, oikeudenmukaista yhteiskuntaa eikä kansaa kohtaan...
- eikä ole uskottavaa että venäläiset tavalliset kansalaiset haluaisivat sotaa, sen mukanaan tuomia poikkeusoloja, entisestäänkin lisääntyvää sota-ajan kontrollia, köyhyyttä, rajoituksia jne
Selvää on että rikollisten johtama diktatuuri romahtaa ennemmin tai myöhemmin..ja suuri osa kansalaisista haluaa Venäjälle muutoksen mahdollisumman pian.
- sota Ukrainaa ja ukrainalaisia vastaan ei paranna tavallistan venäläisten elämää millään tavoin...mutta kenties se voisi antaa lisäaikaa Putinin hallinnolle..tai sitten ei.
En pidä (3.) maailmansotaa kovin todennäköisenä...mutta kaikenlaista kahinaa ja sotaa varmasti tullaan näkemään. Ihmiset eivät ole muuttuneet miksikään ja historia opettaa kuinka aina on löydetty hyviä syitä sotimiselle ja tappamiselle. Harvemmin niistä on kuitenkaa ollut hyötyä kenellekään..
Itse näen Venäjän kehityksen kulkevan kohden uutta sisäistö katastrofia.. Samanlaista kuin koettiin Neuvostoliiton romahtaessa. Siinä yhteydessä tapahtui monenlaista maa-alueiden ja valtioiden muokkautumista... Eikä juurikaan jouduttu sotimaan.
- mielestäni monet merkit viittaavat juuri samanlaiseen kehityskulkuun kuin em. NL:n romahdus..
- toki sillä erolla että NL:n kohtalo katkesi koko kommunistisen yhteiskunnan köyhtymiseen ja järkyttävät mittasuhteet saaneeseen asevarusteluun..Sitten kansalaiset lähti liikkeelle, ensin alusmaissa ja myös Venäjällä...Armeija siirtyi uusien hallitsijoiden taakse ja se ratkaisi pelin.
- tällä kertaa Venäjä köyhtyy järjettömäksi kasvaneeseen korruptioon, sekä yhteisten, kansalle kuuluvien (luonnon)varoijen jne. ryöstöön. Kansa köyhtyy ja pieni roistojoukko hallitsee käytännössä väkivallan avulla. Toki nykyuinen hallintokin tuhlaa varoja surutta asevarusteluun sekä oman hallintonsa puolustamiseen..
Eli, Venäjän diktatuurihallinto tulee kaatumaan sisäisistä syistä.. Syinä voi olla esim. huonosti toteutettu sota (esim. juuri hyökkäys ystäväkansaa ja valtiota kohtaan) ja siitäå aiheutuvat tappiot (= kuolleet, poliittiset, taloudelliset). Se obn varmaa että Ukrainaan tehty hyökkäys aiheuttaa levottomuutta monien aluetasavaltojen suunnalla.
- tämä johtaa sisäiseen hajaannukseeen..joukko nykyvenäjän osavaltioita julistautuu itsenäiseksi, saaden tukea esim. islamilaisilta valtioilta jne.
- hajoaminen voi tapahtua esim. vallantavoittelijoiden kilpailun johdosta...esim. armeijan johtajaehdokas vs. FSB:n johtaehdokas. Vallankaappaukset, vastakaappaukset jne.
- itse en oikeastaan usko että ukrainalaiset ja venäläiset haluaisivat sotia keskenään ja tappaa toisiaan oikein urakalla..
- varsinkaan siitä syystä että Ukraina on demikraattisesta hallittu yhteiskunta jossa kansalaiset pääsevät ihan oikeasti valitsemaan eri puolueiden ehdokkaita johtajakseen.
- veikkaan jopa niin että monet venäläisetkin haluaisivat mieluummin samanlaisen kansan valitseman hallinnon ja johtajat..
Tällaisessa tilanteessa myös Krim palautuu Ukrainalle ilman sen suurempia kahinointia.. Sotilaat tottelee kun poliittinen johtaja käskee. Tähän Krim'in tapaukseen voi liittyä vaikka minkälaisia mahdollisuuksia..Sotaa sen hallinnasta tuskin tarvitsee käydä.
Kerrankin toivon ihan tosissani, että joku minulle tuntematon henkilö internetissä olisi oikeassa ja minä väärässä. Helvetin kaunis ajatus, mutta en silti löisi vetoa puolestasi.
rty19
Greatest Leader
Ukrainian Troops Have Been Firing American-Made Javelin Missiles At Russian-Backed Forces
The disclosure that Ukrainian troops have been employing Javelin missiles in combat comes as fears grow that Russian could launch a new invasion.
www.thedrive.com
Kustaanmiekka
Kenraali
Yhdysvallat harkitsee lisää aseistusta Ukrainalle – Tiedustelutietojen mukaan Venäjällä on valmius laajaan ja nopeaan hyökkäykseen
Yhdysvallat harkitsee lisää aseistusta Ukrainalle – Tiedustelutietojen mukaan Venäjällä on valmius laajaan ja nopeaan hyökkäykseen
Yhdysvallat on huolissaan "Venäjän asevoimien toiminnasta ja ankarasta retoriikasta Ukrainaa kohtaan", kertoi Valkoisen talon tiedottaja Jen Psaki. CNN:n ja Bloombergin mukaan Yhdysvallat varoittaa liittolaisiaan Venäjän mahdollisesta hyökkäyksestä.
yle.fi
Juuri näin. Ei tässä tarvitse odotella mitään hyökkäystä....sehän on tapahtunut de facto jo ajat sitten. Jäähtyneeseen hiileen puhalletaan lisää onkaa, kun katsotaan se tarpeelliseksi: Kremlin näkökulmasta.
Maihinnousukalustoa näyttäisi olevan matkalla kohti Mustaamerta.
Mustanmeren laivaston Ropucha Tsezar Kunikov palasi Mustallemerelle 14.11. Itämeren laivaston Ropuchat Minsk ja Korolev saapuivat Välimerelle 20.11.
https://russianfleetanalysis.blogspot.com/2021/11/russian-forces-in-mediterranean-wk462021.html
Mustanmeren laivaston Ropucha Tsezar Kunikov palasi Mustallemerelle 14.11. Itämeren laivaston Ropuchat Minsk ja Korolev saapuivat Välimerelle 20.11.
https://russianfleetanalysis.blogspot.com/2021/11/russian-forces-in-mediterranean-wk462021.html
Lapinukko
Respected Leader
Läpällä kirjoittelet? Opiskelehan Venäjän historiaa, milloin siellä on viimeksi ollut vapaus ja demokratia. Toki jos tarkoitat venäläisten vapaaksi pääsyllä keikausta tästä olgarkiasta ja Putinin kurjistavasta politiikasta äärivasemmistolaiseen "parempaan diktatuuriin" niin se on mahdollista, hyvinkin mahdollista.
Suomen ja Baltian kannalta Venäjä ei muutu siinä prosessissa yhtään paremmaksi ja ystävällisemmäksi kuin ehkä hetkellisesti - sekasorron ajan, ellei sieltä tule kymmeniä tuhansia venäläisiä pakolaisia ja "pakolaisia" maatamme sotkemaan. Mutta sama Venäjä siellä on edelleen. Valitettavasti se maa meni raiteiltaan jo 1500-luvulla.
Viimeksi muokattu:
YliKoo
Greatest Leader
Millä varjolla Venäjä käynnistää - tai uudelleen kärjistää - konfliktin, jos niin tapahtuu.
Venäjän kansalaisten turvaaminen on jo käytetty ja suurin osa taitaa olla jo miehitetyllä alueella.
Laajamittainen rintamasota tuntuu aika epätodennäköiseltä, mutta joku kunnon ultimaatumi Venäjän pitää antaa, ja sille on pontimeksi lähetetty satatuhatta ukkoa rajojen tuntumaan.
Voisiko muutama kaasuputki joutua sabotaasin kohteeksi, jolloin niitä olisi - ymmärrettävästi - turvattava, ettei Eurooppa-parka joutuisi hytisemään. Ankaraa uhkailua Ukrainalle, ja tavoitteena vähän sama tilanne kuin Valko-Venäjän suhteen. Ja viesti Euroopalle, että älkäähän puuttuko, tai putket pysyvät kiinni.
Venäjän kansalaisten turvaaminen on jo käytetty ja suurin osa taitaa olla jo miehitetyllä alueella.
Laajamittainen rintamasota tuntuu aika epätodennäköiseltä, mutta joku kunnon ultimaatumi Venäjän pitää antaa, ja sille on pontimeksi lähetetty satatuhatta ukkoa rajojen tuntumaan.
Voisiko muutama kaasuputki joutua sabotaasin kohteeksi, jolloin niitä olisi - ymmärrettävästi - turvattava, ettei Eurooppa-parka joutuisi hytisemään. Ankaraa uhkailua Ukrainalle, ja tavoitteena vähän sama tilanne kuin Valko-Venäjän suhteen. Ja viesti Euroopalle, että älkäähän puuttuko, tai putket pysyvät kiinni.
TeVu
Kapteeni
Ei taida Venäjä tarvita mitään sen kummempaa tekosyytä kuin että "Ukraina on kiihdyttänyt hyökkäyksiään".
Nuijamies
Kapteeni
Tähän kun lisätään energiantuotannon murros ja fossiilisten polttoaineiden kysynnän väheneminen muutaman vuosikymmenen kuluessa. Alkaa rahahanat tyrehtyä. Mitä jää jäljelle? Sisäinen kaaos? Naapureiden ryöstely? Muiden syyttely? Huomion kiinnittäminen pois ongelmista? Yhteistyö muun maailman kanssa? (viimeinen vaatisi täydellisen asenne/valtaapitävien muutoksen).