Käytännössä kaikesta siitä taloudellisesta hyödystä joka saadaan pelkästään Venäjän sotajoukkoja siirtelemällä, on eduksi nykyiselle diktatuurihallinnolle, sen tukijoukoille, oligarkeille ja muulle Putinia kannattavalle virkamieseliitille. Suuren osa hyödystä saa myös asevoimien ja erillaisten järjestyskaartien ja turvallisuusjoukkojen henkilöstö. Varoja käytetään myös asevarusteluun ja operatiiviseen toimintaan, kaiken kattavaan korruptioon ja varmasti pieni osa myös yhteiskunnalle hyldyllisiin kohteisiin..
Todennäköisesti suurin hyöty realisoituu sotilaallisen uhkan aiheuttamana epävarmuutena strategisten hiilivetyjen markkinoilla. Se aiheuttaa markkinahintojen nousua, millä on erittäin suuri fiskaalinen vaikutus Venäjällä tuotetun maakaasun ja öljynvientituloihin. Toki hintojen noususta hyötyy muutkin tuottajat..mikä varmasti miellyttää vastaavia diktatuuritalouksia (arabimaat jne.)
- tässä pitää huomioida se että ko. raaka-aine vienti on Venäjälle absoluuttisesti suurin ja merkittävin tulonlähde.
- Venäjä pyrkii myös monella muulla tavalla (niin uhkailuilla kuin vastatilausten myötä) sitouttamaan asiakkaitaan Venäjän tuotantoon jne. Saamaan lievennyksiä pakotteisiin jne.
- käytännössä kaasun ja öljyn tuotanto sekä vienti kertautuu Venäjän omassa taloudessa ja tuottaa valtavan määrän tuotantoon liittyvää teollisuutta, alihankintaa jne.
Ja, tottakai Venäjä pyrkii parhaansa mukaan "hajoittamaan ja hallitsemaan" läntisten demokratioiden yhtenäisyyttä niin sisältä (tukemalle itselleen suopeita poliitikkoja, puolueita jne.) kuin ulkoa päin..niin porkkanoilla kuin kepeilläkin. Tässä toiminnassa Venäjä ei juurikaan piittaa kv. sopimuksista, lainsäädännöstä, muuten kuin rikkomalla ja tulkitsemalla niitä omaksi edukseen.
Toisaalta Venäjällä ei ole juuri muuta tarjottavana mailman markkinoille kuin em. hiilivetyjä..joiden elinkaari on ilmastosyistä kääntymässä jo ehtoon puolelle. Viimeistään tulevien vuosikymmenien kuluessa. Kansainvälisessä kaupassa ja teollisuuden tuotannossa Venäjä on likimain merkityksettomän pieni tekijä..
Neuvostoliiton aikana kehitetyt ydinaseet tarjoavat nykyiselle Venäjän diktatuurille uskottavuutta sotilaallisesti.. Ydinpelotteella ja muullakin sotilaallisella esiintymisellä Venäjä pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan palauttamaan vanhaa imperiumiaan. Toisekseen nykyinen diktatuurihallinto tarvitsee ja käyttää asevoimia sekä muuta väkivaltakoneistoaan myös oman valta-asemansa säilyttämiseen.
- sinällään on vaikea nähdä ja löytää mitään konkreettista hyötyä Venäjän sotilaallisista toimista...esimerkiksi hyökkäyksista Georgiaan, Ukrainan Itäosiin tai Krimillekään..
- näistä ei koidu minkäänlaista taloudellista hyötyä Venäjälle. Päinvastoin sodankäynnin seurauksena tulleet pakotteet ovat vain eristäneet ja haittaavat Venäjän ulkomaisia suhteita, kaupankäyntiä sekä taloudellista ja tuotannollista kehitystä jne.
täysin selvää on myös se ettei edes koko Ukrainan miehittäminen johtaisi Venäjän kannalta minkäänlaiseen positiiviseen lopputulokseen.
Mutta, uhkaamalla Ukrainaa ja muitakin maita hyökkäyksellä. Liikuttelemalla rajojen lähellä kaikenlaista kalustoa ja sotajoukkoja (jotka ovat varsin vähäisiä ajateltuun tehtävään nähden) luodaan vaikutelmaa todellisista sotavalmisteluista. Sellaisesta ei kuitenkaan liene kysymys...Vaikka joitakin operaatioida voitaisiin toki pyrkiä toteuttamaan (esim. Krimin vesihuollon varmistamiseksi). Mahdollisesti muitakin alueellisia valloituksia jne. Kysymys on kuitenkin siitä mitä järkeä tällaisilla sotatoimilla olisi?
- nyt ollaan jo ikävässä tilanteessa kun lännessä varaudutaan aikaisempaa kovemmilla pakotteilla jos Ukrainan koskemattomuutta loukataan...
- mahdollisesti jo pienet rajakahakat tai alueellisesti rajoitetut hyökkäysiskut laukaisevat koko Venäjään kohdistuvia sanktioita....siis Venäjään itseensä kohdistuvat seuraukset olisivat taatusti kovempia kuin mikään ajateltavissa oleva hyöty.
- NATO:n uhkaileminen onkin sitten jo kertaluokkaan suurempi typeryys Venäjän johdolta..ja vaatimuksen esittäminen julkisesti osoittaa että maan hallinta lienee jo karkaamassa Putinilta.
Silti Venäjä on jo voittanut sen mitä sotavoimia liikuttelemalla on voitettavissa... Lännen johtajat on saatu neuvottelemaan täysin yhdentekevistä asioista...joissa ei ole mitään neuvottelemista.
Saksan uusi liittokansleri on innokkaana ryntäämässä Moskovaan, mikä on sinällään hyvä asia. Mutta tuskinpa hän voi antaa venäläisille rosvoille mitään suurempia myönnytyksiä..
Mutta ompahan tässä tulossa mielenkiintoista seurattavaa, neuvotteluita jne. Onhan tällaisia käyty ennenkin. Jää nähtäväksi mitä niistä kerrotaan julkisuuteen ja minkälaisia lappuja heilutellaan keskusteluiden päätteeksi?
