Venäjän keskeisimmät haasteet liittyvät sen poliittisen linjan jatkuvuuteen sekä talousjärjestelmän toimivuuteen kriittisesti linkittyviin talous- ja energiaintresseihin sidonnaisiin kysymyksiin sen intressialueilla. Näillä on suoraan sen kansainväliseen asemaan ja suurvalta-asemaan liittyviä vaikutuksia. Se pyrkii turvaamaan ne kaikilla käytössään olevin keinoin, myös voimapoliittisesti. Tämä johtuu alueella olevien kehittyvien talouksien sen perinteistä energiamarkkina-aluetta suuremmasta tulevaisuuden potentiaalista ja energiatarpeesta, jonka kautta Venäjä kykenee ylläpitämään talousjärjestelmänsä toimivuutta.
Tällä on myös sen ulko- ja sisäpolitiikkaan ja tätä kautta myös sen kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia. Sen talousjärjestelmän toimivuus ja vakaus mahdollistaa sille sen poliittisen
linjan jatkuvuuden Yhdysvaltojen ja Naton suuntaan. Tämä on Venäjän kannalta merkittävä
haaste, johon sillä on oltava vastaus kaikissa tilanteissa.
Venäjän historialla on roolinsa osana sen nykyisen toimintaympäristön määrittelyä. Neuvostoliiton hajoamisesta käynnistynyt poliittinen kehitys ja siitä muodostuneet yllätykset muodostavat historiallisen linjan. Linja rakentuu Neuvostoliiton hajoamisesta sekä eriasteisista konflikteista, kuten Tšhetšenian sodista, Abhasian ja Etelä-Ossetian tilanteesta, Georgian sodasta, Krimin valtauksesta ja Itä-Ukrainan konfliktista sekä Syyrian sodasta.
Tämä osoittaa, että monet Venäjän turvallisuusympäristössä tapahtuneet asiat ovat edelleen sidoksissa Neuvostoliiton hajoamisesta johtuviin tekijöihin. Neuvostoliiton hajoamisesta aiheutunut kyvyttömyys vaikuttaa Venäjän intresseihin, Yhdysvaltojen vaikutusvallan laajeneminen sekä uhka värivallankumouksista ovat vaikuttaneet Venäjän valtionjohdon turvallisuusajatteluun. Tämä kokonaisuus on myös ohjannut sitä kohti sen 2000-luvulla omaksumaa voimapoliittista linjaa.
Pakotteiden ja huonosti toimivan talousjärjestelmän yhdistelmästä syntynyt haastava sisäinen
ja taloudellinen tilanne tulee vaikeuttamaan Venäjän sisäistä ja ulkopoliittista tilannetta lyhyelläkin aikavälillä. Sen talouden merkittävä kasvu on nykytilassa mahdotonta. Tällä on vaikutuksia aseteollisuuteen, reformeihin, sisäiseen tilanteeseen ja jossain vaiheessa myös valtionjohdon
uskottavuuteen.
Valtionjohto, presidentti etunenässä kykenee toistaiseksi tasapainoilemaan ulko- ja sisäpolitiikan välissä uhkaan, historiaan ja nationalismiin vetoamalla. Aktiivisella ulko- ja sotilaspolitiikalla on tätä tukeva vaikutus. Valtaeliitin vallassa pysyminen on varmistettava ja sisäinen korruptio on kyettävä pitämään piilossa kansalta. Opposition hajanaisuus ei nykytilassa mahdollista poliittista vastavoimaa presidentti Putinin valtapuolueelle Venäjän sisäpoliittisessa asetelmassa.
Venäjän pitkän linjan politiikka on kuvattu sen strategia-asiakirjoissa ja doktriineissa, mutta se kykenee reagoimaan avautuviin tilaisuuksiin tai sitä vastaan kohdistuviin uhkiin nopeasti ja tehokkaasti. Tämä
antaa Venäjälle yliotteen etenkin sen lähiympäristössä, mutta nykytilassa myös sen intressialueilla toteutuvalle turvallisuuskehitykselle verrattuna länsimaihin.
Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmä Euroopassa uhkaa Venäjän näkökulmasta sen suurvaltaidentiteetin mittarina toimivan ydinpelotteen uskottavuutta ja Naton laajeneminen sen kansallista turvallisuutta. Tästä syystä Venäjä käyttää voimapolitiikkansa tukena sotilaallista voimaansa tasapainottaakseen alueellista tilannetta. Venäjän ja länsimaiden välille syntynyt reaktiokierre on muodostanut tapahtumaketjun, mistä kenenkään on vaikea perääntyä. Entisten neuvostotasavaltojen luisuminen lännen vaikutusvallan piiriin on palauttanut traumaattisen muistikuvan Neuvostoliiton hajoamisesta, jonka Venäjä pyrkii estämään kaikin mahdollisin keinoin.
Venäjä näkee itsensä suurvaltana ja sen on kyettävä todistamaan tämä myös muille suurvalloille.
Venäjän asema on heikentynyt globaalisti, millä on ollut sen muita saavutuksia kumoava vaikutus. Venäjän taloudessa ja poliittisessa tilanteessa olevat epävarmuudet tulevat estämään toistaiseksi Venäjän nousun vakiintuneeksi järjestelmää määritteleväksi suurvallaksi.
Tilanne ei tule muuttumaan niin kauan kuin kansainvälinen järjestelmä on Yhdysvaltojen ja
länsimaiden kontrolloima. Venäjä pyrkii tästä syystä tasapainottamaan Yhdysvaltojen valta-asemaa Kiinan ja eri liittolaismalliensa kautta myös niiden tulevaisuuden potentiaalin vuoksi.
Venäjä ei nykyisessä tilanteessaan kykene haastamaan Yhdysvaltojen globaalia vaikutusvaltaa.
Venäjän 2000-luvulla omaksuma voimapoliittinen linja on parantanut hetkellisesti Venäjän suurvalta-asemaa kansainvälisessä järjestelmässä. Mikäli Venäjä jatkaa poliittisella linjallaan, tulee se lopulta heikentämään kokonaisuutena Venäjää kaikilla sen politiikan osa-alueilla. Tämä tulee, ilman Venäjän poliittisen linjan muutosta, estämään Venäjän nousun yhdeksi järjestelmää määrittelevistä moninapaisen kansainvälisen järjestelmän navoista myös tulevaisuudessa.
yle.fi
www.iltalehti.fi
