Tavoitteita hakiessaan Putin tuli antaneeksi Natolle uuden elämän ja tarkoituksen. Strateginen virhe. Lisäksi lännen yhtenäisyys on ollut melko hyvää. Heikoin lenkki Saksa on jotenkin pysynyt ruodussa ja Ranskan sooloilu ollut siedettävää. Jopa Sauli on uskaltanut elämöidä optiolla. Huonoa on se, että USA johtaa tällä hetkellä EU:n ulkopolitiikkaa, onneksi hyvin. Mä olen alkanut diggamaan Bidenistä. Euroopalla on syytä katsoa peiliin ja tarkasti.
Sinänsä olen suunnilleen samaa mieltä, USA on panostanut taas vähän enemmän Eurooppaan, mikä on tietysti hyvä. Tosin tarkoittaa myös sitä, että saksalaisten ei tarvitse vieläkään panostaa puolustukseen enempää. EU:n ulko- ja sisäpolitiikan suhteen taas olen aika eri mieltä. Nimenomaan USA:n roolin ottaminen parantaa Ukrainan tilannetta, mutta hajoittaa EU:ta. Sisäisesti on syntynyt selkeä jakolinja länsi-EU vs. itä. Läntiset EU-maat eivät halua katkaista kauppasuhteita Venäjään, vanhoja Varsovan liiton maita tämä ei niin kiinnosta, koska EU korvaa taloudellisest menetykset. Tämä hiertää myös EU:n ja USA:n välejä, varsinkin, jos pakotteet säädetään USA:n teollisuuden toiveiden mukaisesti niin, että ne eivät haittaa USA-Venäjä-kauppaa. Lisäksi erityisesti Italian, Espanjan ja vaihtelevasti muidenkin maiden suhteen pitää muistaa, että järjestäytyneellä rikollisuudella on merkittävää vaikutusvaltaa ja tiiviit yhteydet sekä taloudelliset intressit Venäjän piireihin.
Putinille nauraa aidanseipäätkin, jos tämän hässäkän jälkeen kipittää kotiin. Putin leimautuu koulukiusaajaksi. Suurvallaksi halajava ei voi moista hyväksyä. Leiman varmistamiseksi USA on vuotanut joko oikeaa tai keksittyä tietoa Venäjän aikeista ja samalla aseistanut kumppanien kanssa Ukrainaa isolla kädellä. Sisäpoliittista asemaansa parantaakseen Putin päätti pitää näytöksen ja yhtä äkkiä on vain huonoja vaihtoehtoja. Ukrainaa vastaan isosti sotimien on hyvin epäsuosittua kotona ja kunnolliset tappiot vaarantaa vallan. Uhoaminen ei tuonut tulosta. (Ellei Schulz mokaa huomenna Moskovassa.)
Venäjällä mediakone kääntää kaiken menestykseksi, mutta regimen sisällä tiedetään totuus. Heikko diktaattori on äkkiä entinen diktaattori.
Jotkut nauraa, suurimmalle osalle aivan sama, joillekin taas osoitus siitä, että Venäjä ei missään vaiheessa halunnutkaan sotaa. Jenkeissä ja joissain Itä-Euroopan maissa ensimmäinen, Venäjällä, Kiinassa ja joissain läntisissä piireissä jälkimmäinen ja lopuille pitkälti keskimmäinen. Hetken saattaa moni naureskella, jos porukka ympärillä naureskelee, mutta loppujen lopuksi tilanne säilyy samana kuin aina ennenkin, koskaan ei tiedä, mitä Venäjä tekee. Jos nyt naureskelu on laajempaa, sekin on eräällä tavalla voitto Venäjälle, kun seuraavalla kerralla uhkaa ei oteta niin tosissaan ja operaatio voidaan toteuttaa huonommin valmistautunutta kohdetta vastaan.
Ei tässä kenenkään kannalta selkeitä hyviä lopputuloksia näytä olevan, mutta katsotaan, mitä lähiaikoina tapahtuu. Toivottavasti Schulz ei kuvittele, että Nord Stream 2 on kovin kova neuvotteluvaltti Saksalle, se aukeaa jossain vaiheessa kuitenkin. Vähintään väliaikaisesti turvaamaan Euroopan kaasunsaanti, jos muissa putkissa alkaa ilmenemään häiriöitä tarvepiikin aikaan. Väliaikainen se on ajoneuvoverokin.
www.wsj.com
