Itse olen sitä mieltä, että sotavankeja käsitellessä tulee jättää tunteet pois ja toimia kylmän rauhallisesti, mutta kalkuloidusti. Kun venäläinen sotilas kaatuu, hänet krematoidaan paikan päällä, ja hän lakkaa yksinkertaisesti olemasta. Kotiin ei tule mitään viestiä hänen kaatumisestaan. Hän ei saa edes vittu hautakiveä! Vangiksi joutuessaan hänen kotiväki saa sentään tiedon, että hän on elossa ja turvassa.Tulipahan vaan mieleen että olisiko suomalaiset hirviporukka prikaatit välttämättä näinkään humaaneja? Tämähän se on kai kumminkin ongelma kansalaisten tarttuessa itse aseisiin että tällaisista porukoista tulee pahimmillaan lentäviä kenttäoikeuksia, ettei vain kävisi tässäkin sodassa niin? Ja hyökkäjää nostaa vaan kierroksia sitten edelleen ja kierre jatkuu?
Ettei tulisi erityisen julma sota tästäkin?
Yhtä juttua olen alkanut pohtia, eli voiko koko sotaretken lopputuloksena olla Ukrainan lipuminen jonkilaiseen laajaa sisällissodan kaltaiseen tilanteeseen ja kaaokseen vuosiksi vai säilyykö kansallinen yhtenäisyys?
On tämä hirveä asia Ukrainalle mutta jollakin tavalla myös koko Euroopalle ja maailmalle.