Venäjä on julistanut, että se puolustaa kaikissa rajamaissaan venäläisten asemaa ja oikeuksia. Venäjän erikoisjoukkojen isku Krimin pääkaupungin Simferopolin aluehallintoparlamenttiin ”radaan” ja kahdelle tärkeimmälle lentokentälle oli kuin maan sotilasopin kirjasta.
Sen jälkeen on käynnistynyt sotilaallisten toimien sarja. Lisää joukkoja on siirtynyt Krimin alueelle. Venäjän ilmavoimat operoivat jo Krimin ilmatilassa. Myös Sevastopolin laivastotukikohdan alue on nyt varmistettu sotilasvoimin.
Venäjän korkein johto on vastannut Krimin venäjänkielistä enemmistöä edustavan ”pääministerin” avunantopyyntöön myönteisesti, joka muistuttaa talvisodan aikaisen Terijoen hallituksen ”avunantopyyntöä”.
Venäjän parlamentti on antanut presidentti
Vladimir Putinille valtuuden käyttää asevoimaa Ukrainassa. Putin pyysi valtuutusta parlamentin ylähuoneelta ja vetosi Venäjän perustuslakiin.
Toimenpiteiden tempo on niin nopea, että Ukraina ei ehdi reagoida sotilaallisesti. Sen oma sotilaallinen voima on lisäksi mitätön Venäjään verrattuna.
Ukrainan välitön uhka näyttävät olevan ilmakuljetteiset maajoukot eli maahanlaskujoukot, jotka siirretään kohdealueelle jo kriisin aikaisessa vaiheessa. Mukanaan ne tuovat omat satelliittiviestintäjärjestelmänsä, epäsuoran tulen tykistönsä ja ilmatorjuntayksikkönsä.
Kohdemaa yllätetään yhtäaikaisesti maalta, mereltä ja ilmasta. Venäjän nykyisen sotilasopin mukaan ”desantteja” saattaa sataa taivaan täydeltä sellaiseen maantieteelliseen kohteeseen, joka otetaan haltuun ennen maajoukkojen hyökkäystä.
Venäjän erikoisjoukkojen tehtävinä on tiedustelu, häirintä ja lamauttaminen. Ne pyrkivät estämään vastustajan liikekannallepanoa ja eliminoimaan kohdemaan johtoa.
Erikoisjoukkojen kohteina ovat esikunnat, viestikeskukset, lentokentät, liikenteen solmukohdat, asevarikot, voimalaitokset ja siviiliyhteiskunnalle elintärkeät laitokset, kuten sähköverkon muuntaja-asemat, joita ei hetkessä korjata.
Venäjän ilmavoimien kuljetuskyky riittää kerrallaan yhden maahanlaskurykmentin eli noin
1600–2400 sotilaan ja 500 ajoneuvon ja raskaan aseen siirtoon varusteineen.
Kuljetusilmavoimilla on yhteensä 390 kuljetuskonetta, jotka soveltuvat laskuvarjojoukkojen pudotuksiin. Lisäksi ilmavoimilla on 566 kuljetushelikopteria.
Venäjän maahanlaskujoukot tunnetaan nimellä ”Vozdušno-Desantnye Voiska” (VDV). VDV-joukoissa on 35 000 sotilasta. VDV-joukkoja on neljä divisioonaa ja varsinaisia erikoisjoukkoja (spetsnaz) yhdeksän prikaatia.
VDV-joukkojen motto on ”Nikto, krome nas” (Ei kukaan, paitsi me).
Maahanlaskujoukkoja pidetään asevoimien eliittilajina, koska miehistöltä edellytetään erityistä fyysistä suorituskykyä, älykkyyttä ja isänmaallista uskollisuutta.
Joukot tunnetaan vaaleansinisistä baskereista ja vaaleansiniraitaisista t-paidoista, ”telnyaškoista”.
Varsinaiset erikoisjoukot tunnetaan nimellä ”voisko spetsialnogo naznatšenija” eli ”spetsnaz”.
Suomesta katsoen lähin erikoisjoukko-osasto on 33. spetsnazprikaati Kamenkassa Pietarin alueella. Toiseksi lähimpänä on 2. spetsnazprikaati Pihkovassa, joka lukeutuu 76. kaartin maahanlaskudivisioonan kokoonpanoon.
Venäjän herännyt turvallisuuskilpailu ja valtakamppailu Yhdysvaltoja vastaan kohdistuu erityisesti Itä-Eurooppaan ja aivan erityisesti Ukrainaan.
Venäjän Mustanmeren laivaston asema on tärkeä, mutta ei elintärkeä. Sen vähäiset alukset voidaan sijoittaa muuallekin kuin Sevastopoliin.
Mustanmeren laivaston alukset ovat Venäjän laivaston vanhimpia. Laivastossa on enää vain kaksi risteilijää, yksi hävittäjä, kaksi fregattia, 19 partioalusta, yhdeksän miina-alusta, yhdeksän maihinnousualusta ja yksi sukellusvene. Lisäksi toinen sukellusvene on varastoituna. Krimin alue on tärkeä vain valtapoliittisista syistä.
Venäjän aktiivisuus Putinin kolmannen presidenttikauden aikana osoittaa, että Venäjälle ei riitä Euroopan nykyinen voimatasapaino.
Sotilaallisen kokonaisvoiman vertailussa Venäjä on Euroopassa sotilaallisesti ylivoimainen.
Nyt Venäjä näyttää 150 000 sotilaan harjoituksella voimaansa Ukrainan rajoilla ja Krimillä. Jos se johtaa voimankäyttöön, palauttaisi Venäjä Krimin imperiumin yhteyteen yhtä kevyesti kuin Tšekkoslovakian elokuussa 1968.
Uusimman
The Military Balance (2014) -kirjan tietojen mukaan Venäjän asevoimien aktiivivahvuus on nyt 845 000 sotilasta.
Kokonaisvahvuudesta 186 000 sotilasta on pysyvän valmiuden joukoissa, joiden vahvuudesta puolestaan 35000 lukeutuu maahanlaskujoukkoihin (desant) ja erikoisjoukkoihin (spetsnaz), jotka on koottu vain ammattisotilaista.
Näiden lisäksi on Venäjän sisäministeriön joukoissa 519 000 sotilasta. Ne ottaisivat vallatut alueet haltuunsa ja varmistaisivat ne.
Pysyvän valmiuden prikaateja on Venäjällä nyt yhteensä 104. Lisäksi Venäjän asevoimilla on 60 varikkoa, joista jokainen pystyy perustamaan ja aseistamaan vähintään prikaatin suuruisen yhtymän niin, että parissa vuorokaudessa prikaateja voidaan muodostaa yhteensä noin 180–200.
Venäjä saa aseisiin 48 tunnissa 700 000 miestä, jotka ovat suorittaneet varusmiespalveluksen viiden vuoden sisällä. Venäjän asevarikot pystyvät kuitenkin aseistamaan peräti kaksi miljoonaa reserviläistä.
Venäjän läntisen sotilaspiirin pysyvän valmiuden joukot koostuvat 36 prikaatista, joista kahdeksan on moottoroituja jalkaväkiprikaateja, kaksi panssariprikaatia, kolme maahanlaskudivisioonaa ja muun muassa kaksi erikoisjoukkojen prikaatia. Ne ovat 24–48 tunnin operatiivisessa valmiudessa.
Näiden tueksi on perustettu lisäksi 21 prikaatia muista aselajeista kuten ohjus-, tykistö- raketinheitin-, pioneeri-, viesti- ja radioelektronisen sodankäynnin joukoista.
Entä Ukraina?
Sen asevoimien aktiivivahvuus on Military Balance -kirjan mukaan nyt 129 950 sotilasta, joista on maavoimissa 64 750 sotilasta, laivastossa 13 950, ilmavoimissa 45 250, maahanlaskujoukoissa 6000, sisäministeriön joukoissa 39 900 sekä vapaaehtoisissa joukoissa 45 000 sotilasta.
On kyseenalaista, ovatko nämä joukot taistelukykyisiä.
Niillä on kuitenkin vahva aseistus.
T-84-taistelupanssarivaunuja on 1100 kappaletta ja muita panssaroituja taisteluajoneuvoja 2850 sekä tykistöä 2080 putkea. Mi-24 Hind –taisteluhelikoptereita on 139 ja kuljetushelikoptereita 160 kappaletta.
Hävittäjälentokoneita on 220, joista ensilinjan MiG-29 Fulcrum –hävittäjiä 90 kappaletta. Kuljetuskoneita ilmavoimilla on 65, joista raskaita Il-76 Candid –koneita 20 kappaletta. Laivastolla on yksi fregatti, yksi sukellusvene ja 37 rannikkopartioalusta.
Kapasiteettia siis on, mutta sen taistelukunnosta ei ole varmuutta Ukrainan heikon valtiontalouden takia.
Krimin alue liitettiin entisen Ukrainan johtajan ja Neuvostoliiton johtoon nousseen
Nikita Hruštšovin huomenlahjana Ukrainalle 1954.
Krimin palauttamisella vedettäisiin geopoliittinen raja Euroopan ja Euraasian välille.
Naton pääsihteeri
Anders Fogh Rasmussen ilmaisi hätääntyneesti, että sotilasliitto on ”Ukrainan vilpitön ystävä”, mutta varoi visusti ilmaisemasta sanakaan mahdollisista välillisistä turvatakuista.
Myös Yhdysvaltain korkein johto on antanut Ukrainalle moraalista tukea ja uhannut Venäjää vakavilla seurauksilla, jos se miehittää Krimin, mutta ei ole yksilöinyt, mitä vastatoimet mahdollisesti olisivat.
Naton parhaista ja iskukykyisimmistä joukoista on 52000 sotilasta vielä tämän vuoden loppuun juuttuneina Afganistaniin. Naton nopean toiminnan NRF-joukkojen vahvuus on vain 25000 sotilasta, jotka eivät tähän kriisiin edes riittäisi.
Kirjoittaja on Euroopan sotahistorian dosentti Itä-Suomen yliopistossa.
http://suomenkuvalehti.fi/tilaa/
