Tosiaan tuo akuuttisäteilysairaus tuskin pitää paikkaansa. Ensinnäkin vuonna 1986 akuuttiin säteilysairauteen sairastui vain 134 henkilöä, joista 28 kuoli. Nykyään säteily lienee luokkaa 1/100 siitä mitä se oli heti onnettomuuden jälkeen. Vuonna 1996 pahimmilla alueilla cesium 137 aktiivisuus oli luokkaa 40 curieta neliökilometrillä. Se on siis neliömetriä kohti 40 mikrocurieta ja koirilla tappava-aktiivisuus sisäisesti nautittuna noin 3800 mikrocurieta kilogrammaa kohti. Jos samaa laskukaavaa käyttää ihmisiin, niin 80 kg ihminen tarvitsisi 304000 mikrocurien aktiivisuuden, että kuolisi. Säteilysairauden saa ehkä 1/10 osalla tappavasta annoksesta, eli 30400 mikrocuriella. Cesiumin määrä on ehtinyt suunnilleen puolittua tuon 1996 jälkeen, että voidaan olettaa sitä olevan luokkaa 20 uCi neliömetrillä. Tästä siis voidaan helposti laskea, että Tshenobylin alueelta voi saada säteilysairauden, jos syö pintamaan ison omakotitalotontin alueelta (n. 1500 neliön). Toki siellä maastossa on vielä strontiumia ja ehkä myös jotain muita aktiivisia isotoopeja, mutta ne yhteensä korkeintaan puolittavat tuon pinta-alan mitä maata pitäisi omaan mahalaukkuun kauhoa.
Toisin sanoen ei tuolla ainakaan mitään metsää lapioimalla ole säteilysairautta saatu. Oletettavasti koko juttu on ankka. Joskin pienen mahdollisuuden annan sille, että siellä alueella on säilötty pahiten saastuneita esineitä paikkaan x ja ehkäpä työntekijä olisivat voineet jopa vinkata venäläisille, että paikassa x on turvallinen yösija.