Ukrainan konflikti/sota

Siinä mainittiin että NL:ssa väitetään Raatteen tien taisteluissa kuolleen 1001 heidän sotilastaan. Suomessa käsitys on 7000-9000. Tarkempaa tietoa saisi kaivamalla auki joukkohaudat joiden paikkoja ohjelmassa suomalainen tutkimusryhmä karkoitti, näin ohjelmassa väitettiin.
Tästähän on ihan dokumentoituja aikalaiskertomuksia: Ihmeteltiin, mitä neuvostoliittolaisille ruumille tehdään. Vastaus oli, että ei saa tehdä mitään ja NL tulee hakemaan omansa. Haju alkoi olla aika paha ja kun naapuri sitten tuli niin ihmetelivät, että miten näitä on näin paljon, kun meidän listassa on X kaatunutta. No venäläiset sitten ottivat ne X helpoiten mukaan otettavaa kaatunutta ja jättivät muut. Kun suomalaiset ihmettelivät, mitä lopuilla tehdään oli vastaus muotoa ihan mitä haluatte, ne ei ole neuvostoliittolaisia, koska me jo keräsimme kaikki NL:n kaatuneet. Näin helppoa se on...
 
Btw. jos näitä ei haluta tänne niin lopetan.
Mutta tässä viime päivien ryssän ajatuksien pääsanoma -päin helvettiä mennyt kaikki!

Russiadefence.net:
Tuon sivuston kirjoittajilla näyttää olevan sellainen harhakäsitys, että Venäjä ei Ukrainassa yritä tosissaan. Järkyttävät tappioluvut kuitenkin kertovat, että kyllä yrittää. Fakta on vain se, että Putlerin Ukrainassa oleva armeija ei taida pystyä parempaan. Se on tullut yllätyksenä lukemattomille ihmisille kautta maailman, eikä vain sotilasasiantuntijoille. Venäjän poliittinen ja sotilaallinen johto kokevat varmasti myös itsensä täydellisesti nöyryytetyiksi, sillä Venäjä on propagandassaan pyrkinyt luomaan kuvaa tehokkaasta ja nykyaikaisesta sotakoneesta. Tuo viesti onkin uponnut yleisöön hyvin. Suomessakin on saanut kuulla, kuinka meillä ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta Venäjää vastaan sodassa, vaan puolustusvoimamme pyyhkäistäisiin pois tunneissa hyökkäyksen alkaessa.

Ryssän kannalta tämä on kaikkein pahin mahdollinen skenaario. Sotilaallinen voima on suunnilleen ainoa asia, jonka vuoksi Venäjää on maailmalla kunnioitettu. Nyt kun sekin on paljastunut yllättävän surkeaksi, jäljellä ei jää enää mitään.
 

Hyytävä paluu koivun ja tähden aikaan​

Topeliuksen ikivanhasta sadusta on tullut Ukrainan sodan sytyttyä liiankin totta.

Antero Mukka HS

2:00 | Päivitetty 6:24

79e0defda88ce6b20b724d3e92c28624.jpg

TARINAN voima on häkellyttävä. Luulin unohtaneeni kummitätini, nyt jo edesmenneen, kirjahyllystä löytyneen Zacharias Topeliuksen satukokoelman, jonka äärelle palasin lapsena kerta toisensa jälkeen. Unohdin Koivun ja tähden vuosikymmeniksi, mutta viime viikkoina tuo koskettava kertomus on puskenut muistoistani pintaan.

Tiedän toki syyn, ja niin tiedätte tekin. Helmikuun lopulla käynnistynyt Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kasannut rinnan päälle painolastin, voimattomuuden tunteen ja pahan olon, joka saa mielen myllertämään päivin ja öin.


Tässä herkkyystilassa tunnen, kuinka ikivanhasta sadusta tuli liian totta.


TOIMITTAJA Heikki Aittokoski luonnehti viime kesänä Kuukausiliitteessä julkaistussa jutussaan isonvihan aikaa hirvittävimmäksi, mitä Suomessa on kuunaan koettu. Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan, josta tuli viime vuonna kuluneeksi 300 vuotta.

Isoviha oli terrorintäyteinen Venäjän miehitysaika Suomessa. Venäläisten sotilaiden ja kasakkojen harjoittaman hävityksen, ryöstelyn ja väkivallan ohella julmaa satoaan niitti isoksi kuolemaksi kutsuttu rutto.


Tuhansia suomalaisia vietiin väkivalloin Venäjälle. Heitä päätyi muun muassa maaorjiksi ja seksiorjiksi.


Tähän maisemaan asettui Topeliuksen kuvaus Venäjälle kaapattujen lasten kotimatkasta.


”Sota raivosi joka paikassa, kaupunkeja ja taloja paloi, viljavainiot tallattiin ja ihmisiä kuoli sadoin tuhansin miekan, nälän, maanpakolaisuuden ja hirveitten tautien kautta”, Topelius kuvaa sadussaan tuota kauheata ajanjaksoa.


Sadun tyttö ja poika vietiin "kauaksi vieraalle maalle”, missä he päätyivät onnekseen hyvään perheeseen. Vuosien kuluttua ja rauhan jo tultua he alkoivat kaipailla oikeaan kotiinsa.


Kodistaan he muistivat vain ison koivun, jonka oksilla linnut lauloivat auringonnousun aikaan – ja tähden, joka iltasella kimaltelee koivun lehtien lävitse.


Kahden pikkulinnun johdattamina lapset selviytyvät pitkästä matkasta edelleen elossa olevien vanhempiensa luokse. Pikkulinnun hahmossa lasten tietä varjelleet enkelit olivat heidän kuolleet pikkusiskonsa.


”MITÄÄN rajaa raakuudelle ei ollut. Isonvihan vuosina vainolainen kidutti äitejä ja isiä pikkulasten nähden. Tai sitten pikkulapsia äitien ja isien nähden.”

”Voi vain kuvitella, kuinka riipaisevia tilanteita on koettu Lohtajan pihamailla, kun lapsia on riistetty kodeistaan — epäilemättä myös niin, että lapset ovat ensin joutuneet todistamaan vanhempiensa tappamista.”


Aittokosken kirjaukset isonvihan raakuudesta asettuvat keväällä 2022 luettuna hyytävän todentuntuisempaan valoon kuin vielä muutamia kuukausia aiemmin.


Isoviha ei jäänyt 300 vuoden taakse. Ukrainalaiset, 1700-luvun alun esivanhempiemme kohtalotoverit, elävät sitä paraikaa.


HS:n toimittajat Petteri Tuohinen ja Kalle Koponen haastattelivat kuluneella viikolla silminnäkijöitä, jotka kertoivat venäläismiehittäjien sortovallasta, järjestelmällisestä siviilikohteiden tuhoamisesta ja paikallisen väestön terrorisoinnista ukrainalaiskylässä.


Päädyimme laittamaan jutun alkuun varoituksen siitä, että sen sisältö voi järkyttää lukijaa. Niin se tekikin.


SATUIHIN kuuluu onnellinen loppu. Ehkä historian kulku tarjoaa sellaisen lopulta Ukrainallekin. Ehkä jotkut lapset – pakolaisiksi lähteneet tai kotoaan rajan taakse kaapatut – löytävät rauhan tultua tiensä takaisin kotiin. Kenties he löytävät vielä vanhempansa hengissä.

Tämän vuosisadan isoviha taipuu varmasti kertomukseksi, jota ukrainalaiset isät ja äidit siirtävät lapsilleen. Toivoen, ettei jälkipolvien tarvitse ikinä kohdata yhtä hirvittävää ajanjaksoa.

Tätäkään vihan aikakautta, tuhoa ja raakalaismaisia surmatöitä ei saa koskaan unohtaa. Eikä kenellekään tule suoda tilaisuutta häivyttää hirmutekojaan valheen tai vaikenemisen suojiin.

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.


Tuostapa tuli mieleeni kysymys - miten ihmeessä Koivu ja tähti livahti aikoinaan tiukan Venäjän sensuurin läpi?
 

Venäläisiä matkalla ukrainaan. Mitä tuossa on oikeastaan merkityksellistä on vararenkaiden määrä ja säiliöautojen naamiointi tavallisiksi kuoma-autoiksi. Monessa videossa on näkynyt ryssän hylättyä kalustoa, josta on kannibalisoitu renkaat. Kyllä se ryssäkin oppii ja vihollista ei sovi koskaan aliarvioida.
”De-natzifikaatio” operaatio. Jep.

Oikeaoppiset tervehdykset joka ajoneuvon kohdalla ao. henkilöillä. Pikkupoika baretissa ja sotatamineissa seuraa esimerkkiä.

273B7DE7-1F6C-4603-849E-7CE6516F0437.jpeg
 
Ulkoministeri Kuleba sanoi sunnuntaina Yhdysvaltojen ja muiden jäsenmaiden yrittäneen ottaa Ukrainaa osaksi Natoa vuonna 2008, mutta Saksan ja Ranskan torpanneen ajatuksen.

- Saksa tai Ranska eivät maksa tämän virheen seurauksia, vaan Ukraina.

7a157f50-0001-0004-0000-000000783709_w1200_r1.33_fpx32.3_fpy49.97.jpg
 
Sen sijaan, että Elon Muskin kaltaiset miljardöörit haastavat twittereissä puutinta kaksintaisteluihin, voisivat he ostaa Puolan, Bulgarian ja Romanian Mig-hävittäjät itselleen, ja lahjoittaa ne sitten Ukrainalle. Ryssä ei voisi syyttää Natoa eikä muitakaan länsimaita toimenpiteestä
 
Sen sijaan, että Elon Muskin kaltaiset miljardöörit haastavat twittereissä puutinta kaksintaisteluihin, voisivat he ostaa Puolan, Bulgarian ja Romanian Mig-hävittäjät itselleen, ja lahjoittaa ne sitten Ukrainalle. Ryssä ei voisi syyttää Natoa eikä muitakaan länsimaita toimenpiteestä
Elon Musk on niin rikas, että voisi halutessaan perustaa vaikka yksityisarmeijan taistelemaan Ukrainaan...
 
Glory to Heroes!

Videossa tekstityskin, mutta kommenteista vielä käännöstä:

Ukrainian warrior child explains he told Russian invaders,
“If you don’t leave our land I’ll shoot you and they quickly left.”
“Where are your parents?”
“My mom and dad died.”
Even the kids prove Zelenskyy’s point:
“Being brave is our brand.”
The Ukrainian spirit is invincible.
Occupiers, go home!
Slava Ukraini!


 
Tuon sivuston kirjoittajilla näyttää olevan sellainen harhakäsitys, että Venäjä ei Ukrainassa yritä tosissaan. Järkyttävät tappioluvut kuitenkin kertovat, että kyllä yrittää. Fakta on vain se, että Putlerin Ukrainassa oleva armeija ei taida pystyä parempaan. Se on tullut yllätyksenä lukemattomille ihmisille kautta maailman, eikä vain sotilasasiantuntijoille. Venäjän poliittinen ja sotilaallinen johto kokevat varmasti myös itsensä täydellisesti nöyryytetyiksi, sillä Venäjä on propagandassaan pyrkinyt luomaan kuvaa tehokkaasta ja nykyaikaisesta sotakoneesta. Tuo viesti onkin uponnut yleisöön hyvin. Suomessakin on saanut kuulla, kuinka meillä ei olisi minkäänlaista mahdollisuutta Venäjää vastaan sodassa, vaan puolustusvoimamme pyyhkäistäisiin pois tunneissa hyökkäyksen alkaessa.

Ryssän kannalta tämä on kaikkein pahin mahdollinen skenaario. Sotilaallinen voima on suunnilleen ainoa asia, jonka vuoksi Venäjää on maailmalla kunnioitettu. Nyt kun sekin on paljastunut yllättävän surkeaksi, jäljellä ei jää enää mitään.
Jonkun verran lukenut noiden juttuja ja aika sekopäitä tuo porukka kyllä alkaa olemaan, eli varmaan pääasiassa venäjältä on kirjoittajat. Joku suomalainen tuolla kirjoittelee myös. Eivät uskalla päästää uusia kirjoittajia enää rekisteröitymään. Minkähän vuoksi heh...
 
Back
Top