Tätä sotaa aktiivisesti seuranneena ymmärrys Venäjän puheista ja perusteluista on muuttunut.
Edelleenkään en usko, että Putin on niinsanotusti hullu tai edes tyhmä. Vaatii omanlaistaan suurtakin älyä ja häikäilemättömyyttä pystyä hallitsemaan Venäjän kaltaista maata saaden koko ajan lisää valtaa.
Venäjän esittämät perustelut tulee nähdä oikeastaan vain keinoina saada kotirintama edes jossain määrin toimien taakse. Länsimaisten tuotteiden kato kaupasta, hintojen nousu, työttömyys ja tiedot tappioista eivät varmasti ilman propagandaa lisää kannatusta kansan edessä.
Ennen sotaa tilanne oli Venäjällä se, että Putinin kannatus alkoi vähentyä, demokratiakehitys Ukrainassa kasvaa ja Ukraina vahvistui aseellisesti koko ajan, mikä uhkasi todennäköisesti Venäjän kykyä ratkaista Donbassin kriisiä. Toki Venäjällä oli koko ajan mahdollisuus tyytyä tulitaukoon ja jäätyneeseen konfliktiin ilman uhreja, mutta samalla oltaisiin menetetty sisäpoliittinen vipu Ukrainan kehitykseen. Päätäntävaltaa Ukrainan asioista ei taas haluttu antaa Venäjälle.
OMA TULKINTA SODAN SYISTÄ
Oikeita syitä on mielestäni muutama
1.) Ukrainan onnistunut demokratiakehitys olisi tehnyt Ukrainasta rikkaan ja elintasokuilu Venäjän ja Ukrainan välillä olisi kasvanut ja lisännyt tyytymättömyyttä Venäjällä.
2.) Krimin ja Donbassin alueen luonnonvarat. Nämä nappaamalla Venäjä saisi vielä isomman otteen koko maailman energiavaroista. Muiden maiden riippuvuus Venäjästä kasvaisivat edelleen
3.) Putinin henkilökohtainen fiksaatio Suur-Venäjään. Tämä saattaa olla oikea syy tai sitten tämä voi olla tarinaa, joka on helpompi myydä kansalle kuin se, että sotaa tarvitaan oman maan denokratiakehityksen estämiseen.
4.) Naton laajeneminen Venäjän kokemaan etupiiriin. Tämä on monta kertaa äänen sanottu syy ja se saattaa olla tottakin. Mutta tämäkin liittyy kohtaan yksi. Jos Ukraina päästetään Natoon, vipuvarsi Ukrainan sisäpolitiikkaan katoaa.
LÄNSIMAIDEN REAKTIOT JA ESKALAATIO
Venäjän tapa kertoa, että toimet johtyvat Ukrainasta ja lännestä jatkuu edelleen.
Jos Ukraina ampuu takaisin sotalaivaa, joka on ampunut Ukrainan rannikkoa, niin seuraavat sotatoimet johtuvat Venäjän propagandan mukaan sitten Ukrainan röyhkeydestä.
Silti se, mitä Venäjä oikeasti tekee ilman eskalaatiota näkyy nyt Mariupolissa ja näkyy myös Buchassa.
On käsittämätöntä, että monet EU-maiden poliitikot puhuvat tällä hetkellä liennytyksestä. Ikäänkuin Venäjä ei olisi vielä ylittänyt kaikkia mahdollisia rajoja. Puhutaan vastakkainasettelun välttämisestä.
Ajatus rauhanomaisesta rinnakkainelosta on kaunis, mutta valitettavasti se ei toiminut. On älyllistä epärehellisyyttä ajatella, että vielä isommilla myönnytyksillä liennytyspolitiikka toimisi. Nykytilanne on tulos tästä liennytyspolitiikasta, jota meillä myös Halonen harrasti.
ENNUSTE
Niin kauan kuin Venäjä uskoi, että se voi panoksia nostamalla saavuttaa haluamansa, panoksia varmaan nostetaan. Tuen nostaminen pikkuhiljaa johtanee siihen, että Venäjä koittaa löytää vastakeinot.
Siinä vaiheessa kun Venäjä ymmärtää ettei voi enää isollakaan panostuksella saavuttaa sotilaallisesti mitään, on rauhanneuvotteluiden aika.
NATOn kanssa käytävässä sodassa Venäjä tietää ettei voi saavuttaa mitään. Siksi kerrotaa , että länsimaiden asekuljetukset Ukrainan puolella ovat laillinen kohde. Se on totta. Mutta tästä huolimatta Venäjä varoo hyökkäämästä Puolaan, Baltiaan, Britteihin tai USA:aan.
Länsimaiden tuen Ukrainalle pitäisi olla kasvavaa sillä tavalla selitettyä että Venäjä tietäisi ettei ole saavutettavissa mitään.
Se on loppupeleissä Venäjänkin etu, että pääsisivät perääntymään vielä tässä vaiheessa ennenkuin maan ikärakenne on tuhottu ja omia sotilaita tapatettu kertaluokkaa enemmän kuin tähän asti.
Mutta Venäjän perääntyminen ei tapahdu niin kauan kuin länsi osoittaa Venäjälle pelkäävänsä kostoa ja antaa Ukrainalle vain hyvin rajallista tukea.