Antares
Respected Leader
T-72 on suunniteltu nimenomaan hyökkäykseen, ja vaunusta näkee että vehje on tehty mahdollisimman matalaksi ja kompaktiksi, ilmeisesti suunnittelufilosofian ollessa että pieni koko parantaa selviytymistä. Tässä tavoitteessa automaattilataaja auttaa myös, kun tornissa ei tarvi tilaa lataajalle.
Vaunussahan on hyvä panssarointi (viimeistään B-version kohdalla), mutta koko vaunu on suunniteltu nimenomaan kaikkea muuta kuin yläkulmilta iskevää onteloa vastaan. Ammuskaruselli on suhteellisen pieni ja matalalla oleva maali jos osuma tulee vaakasuunnassa, mutta sitä vastoin ylhäältä pinta-ala on puolestaan isompi. Ja, no, nyt kun NLAW ja Javelin ovat käytössä niin lopputulos nähdään tässä.
Sattumoisin sama haavoittuvuus on alapuolelta tulevia ontelosuihkuja vastaan, esim. pohjamiinan kanssa.
Tuo pitää paikkansa, kun mietitään suora-ammuntana tulevia uhkia niin ammukset on ehdottomasti järkävää sijoittaa matalalle runkoon. Siinä on matemaattisesti järki takana: yleensä tähtäyspiste on tornin ja rungon liitoskohdassa ja osumat tulevat joko torniin tai rungon yläosiin. Tuolla logiikalla vanjan vaunut on alunperin suunniteltu.
Eri sotien tuhottujen vaunujen osumien perusteella on määritelty (olen nähnyt tilastodataa, olikohan btvt.info) että osumat tulevat todennäköisemmin torniin kuin runkoon. Tuota on selitetty sillä, että panssarivaunu voidaan ajaa ns. hull-down asemaan mikäli sellainen on tarjolla ja tällöin vihollisen suuntaan paljastetaan vain torni. Jos ampuvat takaisin ja osuvat niin ainoa paikka mihin voi osua on se torni.
Layoutin takana on siis vahva logiikka juuri suora-ammuntana tulevia uhkia vastaan. Heidän kannalta harmillisesti tekniikka on kehittynyt kylmän sodan ajoista ja juuri top-attack aseet kääntävät tilanteen päälaelleen: nyt rungon pohjalla horisontin suunnassa makaava ammuskaruselli edustaa isoa osumapinta-alaa ja siihen kun osuu niin joko kartussit syttyvät ja palavat energisesti tai kranaatti räjähtää katastrofaalisesti.
Pieneksi suunniteltu vaunu on kevyempi ja pienempi maali, mutta osuman tullessa kaikki on survottu (miehistöä myöten) samoihin ahtaisiin tiloihin. Jos tulee läpäisevä osuma, on melkein taattua että rikkoo jotain tärkeää. Ei ole mahdollista suunnitella ns. blow-out-panels ratkaisuita kuten Abramsissa (jolla suojataan pitkään koulutettu, kallisarvoinen miehistö) koska se ei ole fyysisesti mahdollista, karusellin toiminta vaatii oman tilansa eikä johtajan, ampujan sekä tykin + sen liikematkojen yms. jälkeen tornissa ole tilaa näille tempuille. Heillä on ollut vuosikymmenien aikana erilaisia prototyyppejä, joissa siirretään joko koko miehistö eri tilaan ammuskuormasta TAI tehdään kokonaan uusi isompi torni, jonka takaosassa on valtaosa ammuksista (kuten Abrams, Leclerc yms.).
Heillä vain ei ole varaa hankkia tällaisia vaunuja suuria määriä, liian suuri modernisointi verrattuna varastovaunuihin. Pitäisi joko valita suurempi määrä varastovaunujen modernisointeja tai pienempi määrä uusia, turvallisempia vaunuja. Vanja on valinnut tässä määrän ja nyt sitten makaa niin kuin petaa.
MUOKKAUS: tämän reddit linkin takaa löytyy Lost Armourin tekemä kuva, johon merkitty T-64 vaunuihin tulleet osumat
https://www.reddit.com/r/DestroyedT...sis_of_t64_hits_in_donbass_by_lostarmourinfo/
Kuvan merkkien selitys löytyy kommenteista:
Cross - AP
Point - HEAT
Rhombus - unknown (yksi kommentoi: artillery or mortar fire?)
Pentagon - ricochet/no penetration
Jokaisen isomman sodan jälkeen eri mailla on after-action ryhmiä jotka kiertävät taistelukentillä tekemässä tutkimusta samalla ajatuksella: mihin osuttiin ja millä, mitä siitä seurasi, mitä siitä voidaan oppia yms. Näiden oppien perusteella (toinen maailmansota ensisijaisesti, mutta myöhemmät sodat vaikutti myös) vanja tosiaan suunnitteli vaunujensa layoutin eli minne mikäki toiminnallinen komponentti sijoitetaan, tilaa kun on rajallisesti niin vaihtoehtoja ei ole paljon.
Viimeksi muokattu: