Tästä jo puhuttu useampaan kertaan, mutta ei toi 6k murkulaa yhdellä laitteella varmaan kovin kauaa kestä.
Riippuu tietysti siitä, millaista sotaa ollaan käymässä. Olen höpöttänyt talvi- ja jatkosodan laukausmääristä toisessa ketjussa vaan en voi olla höpöttämättä lisää, jalkaväen kiväärimiehenä tykistön ja heittimistön rooli on lähellä sydäntä ja iso huoli aina ettei niille ole tarpeeksi kranaattia käyttöön. Keskiarvoisesti talvi- ja jatkosota:
1) talvisota kesti 105 kunnian päivää, sen aikana kenttätykistö ampui 508 966 laukausta. Keskiarvo siis 4 847 laukausta per päivä
2) pyöristän jatkosodan kestoksi 1 200 päivää (noin kolme vuotta, kolme kuukautta), sen aikana kenttätykistö ampui noin 4 500 000 laukausta. Keskiarvo siis 3 750 laukausta per päivä
Nämä on poimittu Jyri Paulaharju (et al) kirjasta "Suomen kenttätykistön historia, Osa 2". Huom, tässä menee kevyet tykit, kevyet haupitsit, raskaat tykit ja haupitsit kaikki yhteen nippuun.
Molemmissa sodissa on tietysti aktiivisempia vaiheita sekä hiljaisempia, jolloin vihollinen vetää henkeä ja kerää voimia ennen uutta yritystä.
Kenttätykistön ammuskulutus Tali-Ihantala 20.6.-7.7.1944 oli 113 000 laukausta (reilussa kahdessa viikossa, keskiarvo 6 650 laukausta per päivä).
Esimerkki Äyräpää-Vuosalmen suurtaistelusta: tykistö ampui 2.D lohkolle 5.7.1944. klo 18 ja 6.7.1944. klo 18 välisenä aikana Vuosalmella noin 12 500 ja heittimistö noin 9 700 laukausta. 9.7.1944 suomalainen kenttätykistö ampui Vuosalmella uuden ennätyksen 13 500 laukausta. Taistelualue oli noin 6 km levyinen. Vihollinen ei päässyt läpimurtoon vaikka kovasti yrittikin.
Suomalaisten ammuskulutus on poimittu Matti Koskimaan kirjasta "Murtajan tykistö".
Jatkosodan ammustilanteesta lyhyesti. Laukaus sisältää ammuksen, ruutipanoksen, hylsyn, nallin ja sytyttimen. Kevyissä tykeissä ne kaikki oli yhtenä kokonaisuutena (kuljetuksen aikana ilman sytytintä). Raskaissa tykeissä ammus sytyttimineen oli yksi kokonaisuus, joka heitettiin putkeen ja työnnettiin ensin kiinni johtorenkaastaan ja sitten hylsy ruutipanoksineen ja nalleineen perään. Laukausten kokonaismäärä kirjanpidon mukaan:
1.7.1941 - 2 760 755 kpl
1.7.1942 - 2 187 268 kpl
1.7.1943 - 2 226 632 kpl
1.7.1944 - 1 639 325 kpl
19.9.1944 - 2 122 346 kpl
Tuohon lisäksi: ammuksen kuoria ja vajaita elementtisarjoja oli varastossa sodan päättyessä 569 874 kpl.
Kuitenkin muistettava: kotimainen ampumatarviketeollisuus kykeni tyydyttämään vain asemasodan aikana kevyiden kanuunoiden kulutuksen. Kevyiden haupitsien ammusten kotimainen tuotanto korvasi kulutuksen vasta vuodesta 1943 alkaen. Raskaiden tykkien kohdalla kotimainen ammusteollisuus tyydytti asemasodan kysynnän vasta 1944 alkuvuodesta alkaen. Kaikkiaan kotimaassa tuotettiin vuosina 1941-1944 noin 3,8 miljoonaa ammuskuorta.
Lisäksi kun näitä isolta näyttäviä numeroita pyöritetään, niin AINA pitää muistaa seuraava: läheskään kaikki ei ollut käytettävissä siellä missä niitä olisi tarvittu: rintamalla torjumassa vihollisen hyökkäystä. Osa laukauksista (ammus, sytytin, hylsy, ruutipanos) oli tehtailla, varikoissa, kuljetuksessa, täydennyspaikoilla tai sellaisilla rintamanosilla asemissa, jossa niille ei ollut välitöntä uhkaavaa tarvetta, mutta varalla piti kuitenkin olla.
Edellä antamani esimerkit ovat päiväkohtaisia laukausmääriä eri rintamalohkoilla.
Jos siis palataan sinun esittämään kysymykseen,
mihin riittää 6 000 laukausta per tykki? Sanoisin että melko pitkälle, tosin edelleen muistettava että riippuu siitä millaista sotaa käydään. Lukemieni ukrainalaisten sotilaiden sekä ulkomaalaisten vapaaehtoisten kommenttien perusteella tykistö on tässäkin sodassa kuningas joten ammuskulutuksen voi kuvitella olevan suurta. Painopistealueella 6 000 laukausta menee tietysti joutuisammin vaan ei ihan hetkessä kuitenkaan, tästä vielä yksi esimerkki meidän sodista:
3.7.1944 klo 9 hyökkäyksessä vihollinen tunkeutui suomalaisten asemiin Pyöräkankaalla, mutta heitettiin takaisin vastahyökkäyksellä. Tämän vastahyökkäyksen tykistövalmisteluun osallistui 15 suomalaista kenttätykistöpatteristoa, eli 180 tykkiä. Tykistömme ampui 3.7. 12 000 kranaattia
Jos tuosta ottaa karkeasti keskiarvon, 12 000 / 180 = 66,67 laukausta per tykki. Tällaisella keskiarvoisella päiväkulutuksella 6 000 laukausta per tykki riittäisi siis 90 päivän tarpeiksi. Meidän sodissa vihollisen kaukovaikutuskyky oli rajallisempi joten ammusvaraston totaalinen menetys ei ollut niin iso riski. Karjalankannas oli kohtalaisen kapea ränni hyökättäväksi, joten tykistöä voi keskittää tiheämpään. Ehkä Ukrainalla tykit on pakosta hajallaan, joten tykkikohtainen laukausmäärä on tuota suurempi kun torjutaan hyökkäystä? Ehkä telatykit vaihtavat paikkaa sujuvasti ja ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa tukemassa ko. lohkon tykistöä?
Meidän sodissa logistiikan kyky toimittaa kranaatteja joukoille 80 vuotta sitten oli tietysti selvästi heikompi kuin Ukrainalla nykypäivänä ja meidän jatkosodan tykistön mallimäärä oli järkyttävän laaja (logistinen ja tuotantotekninen haaste). Ulkomailta saatava apu oli hyvin rajallinen, joten piti pärjätä sillä mitä oli varastossa + sodan aikainen tuotanto. Ukrainan tilanne on näiden osalta parempi joten tykistöä luulisi voivan käyttää rohkeammin ja reilummin, tosin käytöstä riippuu milloin rihlaus on ammuttu läpi ja korvaavan tykin saaminen voi viedä aikaa.
MUOKKAUS: luin kirjoittajan viestin liian hätäisesti, hän kysyi it-aseen ammuskulutuksesta ja minä vastasin kenttätykistön ammuskulutuksella. Näitä ei voi tietysti vertailla joten minun kirjoitus on aiheen vierestä. Olkoot nyt silti kun tuli kirjoitettua.
Itselle kävi vain mielessä seuraavan tiedon perusteella, että kyllä sitä murkulaa kuluu jos teoreettinen tulinopeus on 1100 ammusta minuutissa. Teoriassa yksikin ammus voi pudottaa kohteen, mutta näin tuskin käytännössä on. Lainaus wikistä ”Vaunun Oerlikon KD:ssä voidaan käyttää kahta ammustyyppiä, tavanomainen käytäntö on 320 ilmatorjuntakranaattia ja 20 panssarikranaattia asetta kohden. Yhteenlaskettu tulinopeus on 1 100 laukausta minuutissa.”.
