Mielestäni (näin muistelen asiaa joskus selvittäneenä) että noihin venäläisohjuksiin pitää vaihtaa ihan rautaa, piirikortteja yms. kun ne konfiguroidaan toisenlaista tutkatyyppiä vastaan.
Tuo on helppo uskoa, analogiteknologian hienoutta / huonoutta. Käyttäjä SatSotHist kirjoitti seuraavasti
toisessa ketjussa (aiheena BUK, mutta voinee soveltaa muihinkin vanhempiin ohjuksiin):
Olen kasaamassa pientä esittelyvideota BUK:sta, ja koska aihe on itselle vieras saanut paljon apuja ex-BUK-ressuilta. Heidän pohdinnat BUK luopumisesta menevät about seuraavasti:
- Huhu että BUK sisälsi "bugin" joka esti ampumasta venäläisiä koneita oli silkkaa roskaa. BUK-M1 perustui pitkälle analogia-teknologiaan, ei siihen voinut mitään noin ovelaa ohjelmoida. Ja 20v aikana kukaan ei huomannut mitään tuohon viittaavia toimintoja.
- Analogisuus oli BUK:n vahvuus ja heikkous. Analoginen tietokone tekee yhden asian hyvin, mutta kun kaikki perustuu piirikortteihin eikä koodiin niin päivittäminen on vaikeaa.
- Analoginen järjestelmä on yhteensopiva vain itsensä kanssa. Tietojen yhdistäminen muihin järjestelmiin toki mahdollista, mutta tavattoman työlästä.
Kaikki ketä jututin sanoivat että BUK luopuminen oli harmillinen mutta ymmärrettävä päätös. Olivat ylpeitä kun saivat sitä operoida, mutta venäläisten tuki asejärjestelmälle ei herättänyt luottamusta. Mm BUK:ssa oli paljon asioita joita ei suomalaisille paljastettu vaan ne piti itse selvittää koe-ammunnoilla ja käänteismallintamalla toimintoja.
/lainaus päättyy
Jos hävittäjien käymä elektroninen sodankäynti Vietnamin sodan aikaan kiinnostaa, niin tässä ansiokas ja mukavan lyhyt (16 minuuttia) yhteenveto:
Jos pitäisi tiivistää muutamalla sanalla niin ei ollut helppoa tuohon aikaan, molemmilla puolilla oli käytössä oman aikansa paras tekniikka ja koko sodan ajan käytiin kiivasta ase vs vasta-ase vääntöä. Selvää voittajaa vaikea julistaa ja toisaalta usein ohjuspatterin/tutkan saattoi saada hiljenemään mutta niiden tuhoaminen oli vaikeaa. Sanoisin että vasta 1982 Bakaa laaksossa sijainneiden it-ohjusten ja tutkien tuhoaminen oli selvä osoitus Neuvostoliiton teknologian rajoituksista ja jäämisestä jälkeen tällä alalla (joku voisi syyttää tutkien käyttäjiä, vaan en ole koskaan saanut 100% vahvistusta sille, etteikö ne olisi olleet Neuvostoliiton "advisor" miehiä). Yhdysvallat sovelsi samaa taktiikkaa 1991 Irakissa Bagdadin tutkien hiljentämiseen: ensin maaliksi lennokkeja ja niiden perään HARM-ohjuksia kun tutkat menevät päälle.
Tuolla linkittämälläni kanavalla oli muitakin hyviä, esim. Sidewinderin historiaa. Ei ehkä ammattimiehelle tule paljoa uutta, mutta minunlaiselle harrastajalle tuli.
Minulle on jäänyt Allied Force -operaatiosta huvittava knoppitieto mieleen, löytyy myös AGM-88 HARM ohjuksen wikipediasta:
"Magnum" is spoken over the radio to announce the launch of an AGM-88.
[5] During the Gulf War, if an aircraft was illuminated by enemy radar a bogus "Magnum" call on the radio was often enough to convince the operators to power down.
[6] This technique would also be employed in
Yugoslavia during air operations in 1999.
t.me
