Voittivat natsit osana koalitiota, mutta eivät vapauttaneet ketään. Vain kokardi vaihtui keskitysleirin vartijalla.
Talvisodassa tykistön a-tarvike loppui pahasti kesken. Olisi pitänyt ampua enemmän. Lihavia maaleja olisi ollut.
---
Talouseliitin vastustus on perusteltu vain taloudellisella seikoilla. Muuten ei sodassa tuon perusteella ole vikaa. Koko venäläinen yhteiskunta on vastuussa sodasta.
Moskovassa kytee: Eliitin rivit rakoilevat, sotaa arvostellaan | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi
Olet oikeassa, talvisodassa yksi sotatilanteen määrääviä tekijöitä oli tykistön surkea ammustilanne. En voi olla kommentoimatta, vaikka menee offtopiciksi, kun minulla on tuossa toisella näytöllä aiheesta kerättyä dataa:
Tällä siis lähdettiin sotaan, jos vertaa kirjanpidossa olevia laukausmääriä jatkosodan alkuvaiheen tilanteeseen, niin tämän 271 300 saa kertoa kymmenellä.
Tuosta on nopea laskea tilanne sodan kuluessa:
Talvi- ja jatkosodasta lukeneet tietävät että kenttätykistö oli huomattavan kirjava, eri tykkimalleja oli kymmeniä ja kaliipereitä myös. Tuossa taukossa yllä on kaksi merkittävintä hahmottamaan lohdutonta tilannetta: laukausmäärät sodan alussa olivat surkean pienet koska puolustusmäärärahoista oli pihdattu jo kauan eikä sodanaikainen tuotanto kyennyt korvaamaan kulutusta. Ammustuotanto oli kulutukseen nähden aivan liian vähäistä niin talvisotaan kuin myös jatkosotaan. Oikeastaan mitään ei tuotettu riittävästi, ei ruutia, ei trotyyliä, ei ammusten kuoria, ei hylsyjä, ei sytyttimiä.
Toistan myös saman minkä laitoin edelliseen viestiin: kaikki tuossa taulukossa kerrotusta määrästä EI ollut käytettävissä siellä missä niitä olisi tarvittu eli rintamalla torjumaan vihollisen hyökkäystä. Osa laukauksista (ammus, sytytin, hylsy, ruutipanos) oli tehtailla, varikoissa, kuljetuksessa, täydennyspaikoilla tai sellaisilla rintamanosilla asemissa, jossa niille ei ollut välitöntä uhkaavaa tarvetta, mutta varalla piti kuitenkin olla.
Hieman paradoksaalisesti tykistön ammustilanne oli selvästi parempi jatkosodan alussa mutta myös silloin sen käytöllä pihtailtiin: sodan alun hyökkäysvaiheessa tykistöä ja heittimiä käytettiin liian vähän ja usein raskaita ei juuri ollenkaan, mikä johti tarpeettomasti omiin tappioihin. Asemasotavaiheessa tilanne rauhoittui ja tasoittui, mutta vanjan käydessä suurhyökkäykseen 1944 oli silloinkin vielä tilanteita, missä tykistön käyttöä arasteltiin, lainaan tähän yhden pätkän malliksi:
Kevyen patteriston 24. komentaja majuri P. Aalto pyysi divisioonan komentajalta kenraalimajuri A.E.Martolalta 7.6.1944 lupaa ampua lihavia maaleja tykistön koko voimalla, todeten että yksikään kranaatti ei mene hukkaan - mutta Martola kielsi ampumasta.
Vihollinen keskitti joukkoja suurhyökkäykseen silmien edessä vaan vieläkin oli vahva pelko talvisodan ajoista: mitä jos tulee sama tilanne ja laukaukset loppuvat kesken. Kun tykistöä sitten vihdoin käytettiin suurella kädellä, Kannaksella vihollisen hyökkäys pysäytettiin usein pelkällä tykistötulella. Painotan: kun käytettiin ammuksia reilusti. Jos katsoo edellisen viestini numeroita, niin käytännössä koko jatkosodan läpi tykistön kirjanpidollinen laukausmäärä pysyi yli 2 miljoonassa, tosin 1944 kesän suurtaisteluiden takia 1.7.1944 se oli 1 639 325 kpl.
Edelleen muistettava: kaikki näistä ei todellakaan olleet oikeassa paikassa vaan pitkin poikin varastoketjua tai siirron eri vaiheissa, mutta silti on ilmeistä, että tykistön laukausmäärien osalta sodan jatkaminen olisi ollut mahdollista (tosin ehkä oli paras solmia rauha kun siihen tuli tilaisuus?).
En ole tykkimies joten tykistön käytön osalta vaikea mennä ohjeistamaan. Toivon silti jalkaväen kiväärimiehenä, että meillä ei koskaan tule talvisodan tai jatkosodan tilannetta vastaan vaan 1) meillä on aina varastossa reilusti sirpalekranaattia (ja muuta sotatarviketta), 2) kun sota koittaa niin missään vaiheessa ei pihdata käyttää sitä mitä varastossa on, vaikka hieman pelottaisi että tavara loppuu ja 3) toivottavasti tykistöä ja heittimiä on jakaa mahdollisimman laajasti koko organisaatiolle. Kaikille ei löydy shoot-and-scoot telatykkejä, mutta toivon että raskaita heittimiä ja perässä vedettäviä ei laiteta paaliin vain niiden "vanhanaikaisuuden" takia. Kiväärimiehenä tulee kylmät väreet kun lukee talvisodan muistelmia, miten miehet makaavat juoksuhaudoissa ja vihollisen tykistö jauhaa asemia rikki. Joku yleensä tuumaa: "miksei omat ammu takaisin ollenkaan?"
MUOKKAUS: edelleen, pahoittelut offtopicista - yritetään pitäytyä Ukrainan tilanteessa. Laitan vielä lisäyksenä niille ketä kiinnostaa, kannattaa käydä vilkaisemassa muistin virkistämiseksi tämä wikipedian sivu:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_jatkosodassa
Siinäpä haastetta tuotannolle ja logistiikalle, on nimittäin melkoisen kirjava kattaus. Minulla on iso taulukko jatkosodan aikaisesti tykkimallikohtaisista laukausmääristä (kokonaismäärä, ei ajallisesti jaettu valitettavasti) joten halutessaan voisi laskea keskiarvoisen tykkikohtaisen ammuskulutuksen. Lisäksi jossain on linkki sivulle, missä on kerrottu mitkä tykit oli milläkin porukalla joten voisi olla mielenkiintoista kokeilla joskus tutkia miten ne oli sijoitettu sodan aikana ja millainen ammuskulutus oli sodan eri vaiheissa. Ehkä se on sopiva haaste jollekin sadepäivälle.
