Kumpujen yöstä
Kapteeni
Sinun juttuja on aina ilo lukea, aina tulee asiaa
Ukrainan konflikti/sota
Libertas Veritas
Kapteeni
AFU käyttää hyvällä menestyksellä Lysychanskin alueelle sijoitettua tykistöä ja korkeammalla sijaisevan kaupungin suomia tähystysmahdollisuuksia. Näin saadaan tarkkaa epäsuoraa tulta jatkuvasti Severodonetskiin.
Antares
Respected Leader
Yksi mies ei päätä ydinaseiden käytöstä, ei edes Venäjällä. Jos idänmaan kääpiö alkaa moisista höpisemään niin oma lähipiiri laittanee ukon syrjään siinä vaiheessa. Olkoon miten vaan elinikäinen diktaattori.
Tässä ketjussa on aina silloin tällöin nostettu taktiset ydinaseet esiin, taisi ensimmäinen kerta olla siinä vaiheessa kun vanjan hyökkäys pysähtyi Kiovan seudulla. Muutama kommenttaattori kirjoitti silloin että "mahtaako ihan kohta Kiovassa paukkua taktiset, toivottavasti olen väärässä". Jäi paukkumatta silloin. Samat sävelet kun vanja työnnettiin pois Kharkivin seudulta, ihan kohta paukkunee. Ihmeesti nämä puheet tuntuu alkavan kun vanjan sotaonnessa tapahtuu käännös. Pohjoisesta vetäytymistä arvailtiin seuraavan ydinaseiden käyttö "kostoksi" tai taktisten käyttö rintamalla "vastarinnan murtamiseksi". Missä ne viipyy, yli sata päivää sodittu?
Taktiset ydinaseet ovat muutenkin todella pieniä, toki niitä on eri kokoisia riippuen laukaisualustasta mutta esim. Kalibr-risteilyohjuksiin ei yksinkertaisesti mahdu isoa kärkeä. Sama homma Iskanderien ja Tochkien kanssa. Muistan lukeneeni että näille olisi 10-100 kilotonnin ydinkärkiä, tosin ei ole tietoa määrästä ei niiden kunnosta. Tuo 100 kt voi hyvinkin olla reilusti yläkanttiin, yleensä taktisten ei haluta olevan liian suuria vaan niillä pitää olla riittävän suuri vaikutuskyky. Toisaalta isompi pommi voi kompensoida huonompaa osumatarkkuutta. Monta pientä kärkeä on toisaalta paljon parempi kuin yksi iso, jos kärjet hajautetaan oikein (MIRV). Kylmän sodan aikaan Lännen taktiset olivat tyypillisesti 15 kilotonnin kokoluokassa, toki näitä oli myös isompia tarpeen mukaisesti valittavana. Oletan että Neuvostoliitossa tehtiin samansuuntaisia johtopäätöksiä eikä taktisista haluttu tehdä liian suuria.
Tästä huolimatta jopa 100 kt osalta kaupunkiympäristössä "tuhoavan voiman ympyrän säde" on noin 3,3 km eli ympyrän halkaisija 6,6 km. Arviossa on oletettu ilmaräjäytys optimikorkeudessa ja raja-arvona on amerikkalainen "5 pounds per square inch" ylipaine. LÄHDE
10 kt kokeisen vaikutuskyky on selvästi pienempi:
Ydinase on toki tuhovoimainen mutta taktiset ydinaseet on silti melko pieniä. Niiden käyttö taistelukentällä hajautettua vihollista vastaan vaatii monen kärjen käytön, kuten kuvasta näkee, yksi 10 kilotonnin kärki ei vielä kesää tee.
Ne kenen kiinnostaa tutkia lisää erikokoisten ydinaseiden tuhokykyä, löytyy kätevä (toki yksinkertaistettu) karttapalvelu. Siitä vain kokeilemaan:
https://nuclearsecrecy.com/nukemap/
En muista mistä Jenkkilän älykkäämmästä aviisista luin maaliskuussa, moten Venäjän mahdollinen taktisiin turvautuminen on ilmaistu olevan USA:lle ja Britannialla ns. punainen viiva. Sen ylittäminen laukaisisi luonnollisesti täydellisen Venäjän taloudellisen ja sotilaallisen eristämisen, mm. Ukrainan lentokieltoaluueksi julistamisen, Venäjän valtion ja yritysten sulkemisen tietoverkoista ja kaikista pankkijärjestelmistä. Lännellä on myös työkalupakissaan mahdollisuus toimittaa Ukrainalle tykistöön tai raketinheittimiin sopivia taktisia kärkiä lähetettäväksi Venäjälle näiden sotilaallisiin kohteisiin.
Ja: tämä kaikki on Putinin ja hänen kenraaliensa tiedossa. Kremlillä ei voi olla mitään haavetta, harhakuvaa tai suunnitelmaa, että se selviäisi taktisten ydinaseiden käytöstä voittajana: se ei selviäisi ja se on tehty selväksi.
@v_stus
Zaporozhye direction. Tactical actions have begun. Yesterday's covering of BC warehouses and equipment in Polohy was not easy.
Kharkiv direction - there is progress along the Pecheneg reservoir and towards the state border near Kharkiv!
We are waiting for good news very soon and we believe in the Armed Forces!
Zaporozhye direction. Tactical actions have begun. Yesterday's covering of BC warehouses and equipment in Polohy was not easy.
Kharkiv direction - there is progress along the Pecheneg reservoir and towards the state border near Kharkiv!
We are waiting for good news very soon and we believe in the Armed Forces!
Ja silti on varaa ajella mökille 100-300km päähän joka vkonloppu...Noh, ehkä tämä OT voidaan stoppailla pikkuhiljaa.
Kumpujen yöstä
Kapteeni
On se kaikkea tätä mitä hyvä Maidan tässä sanoo. En olisi kumminkaa tästä liian huolissani. Nimittäin…Sodan stupor
Jaba Devdariani 3.6.2022
Katso liite: 62397
Makronin hupparissa erikoisjoukot logo.
EU:n suurimmat valtiot eivät olleet valmiita sotaan - poliittisesti ja moraalisesti. Nykyinen Länsi-Euroopan johtajien sukupolvi on monen vuoden "rauhanomaisen byrokratian" tulos. He kieltäytyvät hyväksymästä uutta sotilaallista todellisuutta, joka muuttaa sekä taloutta että yhteiskuntaa. Tämän kolumnin on kirjoittanut entinen georgialainen diplomaatti ja Civil.ge:n perustaja. Alkuperäisen version on julkaissut ranskaksi Desk Russie.
Euroopan unioni on rauhanomainen liitto, mutta sen loivat ihmiset, jotka tiesivät hyvin, mitä sota on. He ymmärsivät, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen äänekkäästi ilmaistu moraalinen ja poliittinen vaatimus "ei koskaan enää" ei riittänyt kestävän rauhan luomiseen. Sen sijaan he päättivät luoda perustaksi taloudellisen keskinäisen riippuvuuden järjestelmän strategisten resurssien (ensisijaisesti hiilen ja teräksen) alalla, mikä johti ajan mittaan hienosäädetyn poliittisen superrakenteen luomiseen, joka mahdollisti konflikteja ruokkivien elementtien murskaamisen. pieniä paloja, jotta EU:n toimielimet voisivat "sulattaa" ne ilman, että ne johtavat aseellisiin yhteenotoihin.
Tuloksena syntynyt poliittinen järjestelmä tarjosi mantereen länsiosalle pitkän rauhanajan. Olisi hienoa ajatella, että EU:n läpinäkymätön, hidas ja tekninen luonne ei ole ongelma, vaan ominaisuus: banaanin muodosta tai sardellin koosta koskevat kiistat tuskin kasvaa sotilaalliseksi konfliktiksi. Tämä "byrokraattinen maailma" synnytti kuitenkin poliitikkojen sukupolven, joka ei ollut tottunut ajattelemaan sotaa poliittisena, taloudellisena ja yhteiskunnallisena prosessina ja mikä tärkeintä, eivät uskoneet sen alkavan heidän omalla alueellaan.
Niin usein toistettu eurooppalainen mantra "konflikteille ei ole sotilaallisia ratkaisuja" on syvästi virheellinen: tietysti kaikki valtioiden välisten ja jopa valtioiden sisäisten konfliktien "ratkaisut" ovat pohjimmiltaan poliittisia. Mutta sodat - vihollisuudet - luovat olosuhteet, joissa yksi konfliktin lopputulos on todennäköisempi kuin toinen. Siksi Euroopan unionista on tullut Kremlin tulkitsevia tarinoita tukemalla ja Venäjän rajojen jäätyneet konfliktit ratkaisemattomina tukemalla kokonaisuutta, joka on usein täysin avuton Moskovan määräämien "sotilaallisten ratkaisujen" edessä.
Tämä on hinta, jonka Länsi-Eurooppa on maksanut rauhanomaisen mentaliteetin ylläpitämisestä: se on vaihtanut tilaa Euroopan reuna-alueilla ajaksi, joka sen keskusmoottorin taloudellisen voiman rakentamiseen kuluu. Tämä antoi sille tarvittavan vakauden, jotta se voisi toivomme voittaa kaikki erimielisyydet ilman tarvetta ryhtyä aseellisiin konflikteihin, varsinkin kun Yhdysvallat maksoi sotilasvakuutuslaskun.
Kuitenkin, kuten Ukrainan sota osoittaa, on vaikea teeskennellä, ettet olisi sodassa, kun vastustajasi on sodassa sinua vastaan. Vaikka Venäjän julmasta ja täydellisestä hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut kolme kuukautta, monet Euroopan johtajat onnistuvat silti sanomaan samalla lauseella, että "sota on palannut Eurooppaan" ja "emme ole sodassa". Tällaiset lausunnot voitaisiin tuomita tekopyhiksi, mutta ne ovat vaarallisia juuri siksi, että niihin liittyy usein vilpitön vakaumus.
Kuten Italian ehdottama ns. rauhansuunnitelma sekä presidentti Emmanuel Macronin ja liittokansleri Olaf Scholzin jatkuvat eleet Kremliä kohti osoittavat, Länsi-Euroopan johtajat eivät voi lakata ajattelemasta jo "sodanjälkeistä" aikaa, sillä heille sota on poikkeama ja maailma on normaali tila. Tämä uskomus, jota tukee erittäin valikoiva historiallinen muisti, on vaarallisesti ristiriidassa vastustajan mentaliteetin kanssa. Putinille hänen siloviki-sataa ja valitettavasti monille tavallisille venäläisille sota on jatkuvaa, kun taas rauhanaika on sopeutumisen, ryhmittymisen ja vastahyökkäyksen aikaa.
Neuvotellakseen tehokkaammin Putinin kanssa ja saavuttaakseen kestävän rauhan Euroopan johtajien on lakattava katsomasta "sodanjälkeiseen" tulevaisuuteen ja sen sijaan keskittyä tilanteeseen, jossa olemme nyt - sotatilanteeseen. Kuten valtava määrä tutkimusta osoittaa, sota on historiallisesti yksi yleisimmistä ihmisen sosiaalisen olemassaolon tiloista, ja se on prosessi, joka luo omat kannustinjärjestelmänsä. Se, että suurin osa näistä tutkimuksista tehtiin muilla mantereilla, ei tarkoita, että meidän eurooppalaisten pitäisi jättää huomioimatta niiden tulokset.
Sodan huomattavin sosioekonominen seuraus on valtava pakolaisvirta. Eurooppalaiset näkevät tämän ilmiön edelleen enimmäkseen hyvänlaatuisen linssin kautta, mutta sen vaikutukset ovat todennäköisesti pitkäaikaisia. Aiemmat pakolaisaallot Venäjältä ja Itä-Euroopasta vaikuttivat syvästi länsimaailmaan, eikä pelkästään negatiivisesti - ajattele kaikkia taiteilijoita ja kirjailijoita, jotka pakenivat Venäjän vallankumouksesta rikastuttamaan sitä, mitä me kutsumme eurooppalaiseksi kulttuuriksi. Todennäköisimmin Keski- ja Itä-Eurooppaan asettuvilla ukrainalaisilla pakolaisilla on todennäköisesti demografinen vaikutus ja ne voivat jopa elvyttää taloutta, joka on romahtanut monien Länsi-Euroopasta parempaa elämää etsivien nuorten ja ammattilaisten lähdön jälkeen.
Mutta sillä on myös muita seurauksia. Maailmanlaajuinen elintarvikekriisi on toinen kiireellinen ongelma, joka saattaa pakottaa Euroopan ryhtymään sotilaallisiin toimiin viljan toimitusten palauttamiseksi Mustanmeren yli: se on loppujen lopuksi puhtaasti humanitaarinen velvollisuus. Jos Kremlin sallittaisiin hakea pakotteiden lieventämistä vastineeksi oman viljasaartonsa purkamisesta, se olisi räikein osoitus tietämättömyydestä sen käymän sodan todellisuudesta.
Lisäksi siellä on sotateollisuus. Ukraina on jo nyt suuri sotilastarvikkeiden kuluttaja, ja Euroopan sydämessä sijoitetaan jo nyt merkittäviä varoja itäpuolen uudelleenaseistamiseen. Tämä vaikuttaa talouden rakenteeseen. Onhan sotateknologia ollut Euroopan taloudellisen kehityksen moottori vuosisatojen ajan, ja nyt ranskalaiset ja saksalaiset sotilastoimittajat ovat nopeasti lisänneet tilauslistojaan. Sota-ajan teollisuus ei tarvitse, kuten eräs ranskalainen sotilasanalyytikko ironisesti totesi, "ainutlaatuisia käsintehtyjä mestariteoksia" vaan nykyaikaisten aseiden massatuotantoa. Tämä voi antaa Euroopalle tarvittavan edun tavanomaisissa konflikteissa, ja nämä aseet riittävät Kremlin hillitsemiseen.
Lopuksi Keski- ja Itä-Euroopan maat, joiden kynnyksellä sota on jo käynnissä, muuttavat radikaalisti taloudellisten kannustimiensa rakennetta. Tietoisuus sodasta muuttaa suhtautumista investointeihin ja saa meidät ymmärtämään rationaalisuutta aivan eri tavalla. Itävalta hylkäsi pommisuojansa 1980-luvun lopulla, ja muutamaa vuotta myöhemmin syttyi toisen maailmansodan tason sota 500 kilometriä sen rajalta.
Esimerkiksi pankkiuraa hakevalle italialaiselle tai ranskalaiselle ajatus armeijaan liittymisestä tuntuu edelleen kaukaa haetulta, kaukaa haetulta, jopa hurjalta. Hänen puolalainen tai tšekkiläinen kollegansa saattaa jo nähdä asiat aivan eri tavalla. Ja puolalainen tai tšekki saattaa nähdä lastensa tulevaisuuden täysin eri valossa kuin ennen helmikuun 24. päivää. Nämä henkiset muutokset vaikuttavat demokraattisiin poliittisiin järjestelmiin. Miten Eurooppa olisi reagoinut - tai olisi pitänyt reagoida - ukrainalaiseen tai puolalaiseen Mannerheimiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa? Monet ovat pilkanneet Emmanuel Macronia siitä, että hän pukeutui collegepaitaan, jossa on erikoisjoukkomerkki viikkoja Venäjän hyökkäyksen jälkeen, mutta kuinka kauan kestää, ennen kuin näemme Länsi-Euroopan johtajan vihdoin vaihtavan sotilasunivormuihin?
Sota on jo herättänyt niin monia perustavanlaatuisia kysymyksiä ja luonut niin monia uusia ärsykkeitä. Ja tämä on vasta alkua. Tällä hetkellä Ukraina on Euroopan linnoitus ja ensimmäinen puolustuslinja. Tämän yksinkertaisen tosiasian huomiotta jättäminen repii jo Euroopan osiin - vertaa yhä enemmän sodan tiellä olevien brittien, puolalaisten ja skandinaavien käyttäytymistä Rooman, Pariisin ja Berliinin rauhansuunnitelmiin. Ensimmäinen askel, joka poliitikkojen on otettava tämän sodan lopettamiseksi, on tunnustaa sen todellisuus.
Hallitsijoilla on velvollisuus kertoa kansalaisilleen, että nämä muutokset jatkuvat, kunnes Putinin sota Eurooppaa vastaan - eikä Ukrainaa tai Zelenskin hallintoa vastaan - on voitettu. Eurooppaa vastaan käytävän sodan todellisuus ja yhteisen voiton tavoite on otettava huomioon eurooppalaisten johtajien päätöksenteossa, ennen kuin he mielettömästi - yksinkertaisesti siksi, että rauhalla on positiivinen moraalinen arvo - ojentavat oliivipuun oksan Putinille, ja mikä tärkeintä - ennen kuin he esittävät pyynnön Ukrainalle luovuttamaan "oman" alueensa "meidän" maailman rauhan takua. Venäjä on sodassa Euroopan kanssa. Eurooppa ei voi pyrkiä rauhaan hyväksymättä ensin tätä tosiasiaa.
Грани.Ру: Ступор войны
Крупнейшие государства ЕС оказались не готовы к войне - политически и морально. Нынешнее поколение западноевропейских лидеров - продукт многолетней "мирной бюрократии". Они отказываются признать новую военную реальность, которая меняет и экономику, и общество. Колонка Джабы Девдариани.graniru.org
Nimittäin kumminkin , kaikesta huolimatta, uskallan arvioida että sodankäynti on Euroopassa syvällä, syvällä geeneissä. Kyllä se sieltä tulee, jopa ranskalaisilta
.Puhumattakaan tietenkin briteistä, tai vaikka skoteista. Kävin aikoinaan Edinburghin linnassa ja sieltä löytyi hautamuistomerkkejä ja muisteloja eri sodista 700 vuoden ajalta… 1200 luvulta alkaen siis. Vähintään.
Stirling Bridgen taistelu – Wikipedia
fi.m.wikipedia.org
Kyllä sodankäynti Euroopassa osataan. Vähän pintaa raaputtaa niin se on siinä. Nykyinen EC /EU aika on ollut jo todella pitkä rauhan aika keski-Euroopassa.
Kumpujen yöstä
Kapteeni
Vaunuilla pääsee ja tykillä kurittaa natseja.No nyt on todella kaivettu laarin pohjia. Eihän tuo toinen edes mahdu mihinkään naapurin sillipurkkiin ilman liukastetta.
Kumpujen yöstä
Kapteeni
Ei vittu
tämmöinen pistää vihaksi taas vanhaa historian harrastajaa.Häpäisevät vanhan Venäjän perinnön ihan totaalisesti ja lopullisesti nämä NKVD:n seuraajat ja urpot.
Jopa oikeat natsit säästi Pariisin vetäytyessään Ranskasta.
Näille taas ei ole mitään pyhää. Ei sitten mitään. Ihmiset ja historiallinen perintö, kaikki hengiltä ja paskaksi vaan. 2020 luvun Euroopassa.
Leaderwolf
Respected Leader
"Ammun itseni jos lyöt minua"
Suolaa! Miksi kolme ambulanssia vieressä odottamassa.
Korjaus tähän: MI-24/35 kopteri kyseessä. Tunnistaa pyöreästä tuulilasista.
proileri
Kenraali
Mietin tuosta että tietenkään ei ole mahdotonta etteikö yksittäisiä ATACMS tai ER-versioita olisi eksynyt vahingossa vääriin podeihin ja nämä päätyneet jenkkituristien avustamien yksiköiden käyttöön.
No se oli jo kunnon kaukolaukaus... Etäisyyttä varmaan aika maksimit.
edit: Twitterissä on laskettu että olisi 5,4 km.
tviiru
Kapteeni
Go ahead - Make My Day!
