Ukrainan konflikti/sota

Hieman turhaa tietysti lähteä arvailemaan, mutta veikkaan etteivät anna ATACMS:eja Ukrainalle. Vanhemmista raketeista oletan että tehdään ns. varaston tyhjennys eli käyttöikänsä päähän tulleita unitaari- sekä sirotekärkisiä. Tarkoittaisi siis M26 jos niitä on vielä varastossa sekä M30, M30A1 ja M31 ja M31A1. Varsinkin nämä sirotekärkiset purevat varmasti logistiikkaan kun kyseessä pehmeät maalit, samoin tykistö avoimessa maastossa. Unitaarikärjet tietysti hyviä pistemaaleja vastaan, kuten sillat, logistiikkakeskukset yms. isommat kohteet.

M30 - with M101 cluster munitions (2% duds)
M30A1 - Alternative Warhead, with 160,000+ Tungsten balls - it is like a giant shotgun

Ilmeisesti virallinen kantama ei ole julkinen tieto, tuo 70km on GMLRS-raketeille kerrottu kantama. Tässä se viesti, jossa törmäsin asiaan: LÄHDE

Officially GMLRS missiles have a range of 70 km... I can tell you that this is not true. Just how much further their real range is I cannot disclose, but the russians are about to make painful discoveries soon.

Samasta ketjusta pari poimintaa (suosittelen lukemaan kokonaisuudessaan, hyvää asiaa):

Just one M142 or M270A1 can not only fire at almost every russian position in Kherson Oblast, it can also hit the choke points of russia's two supply lines:
• the Antonovskiy Bridge near Kherson and
• the Kakhovka Dam near Nova Kakhovka

Send up a drone:
• find russian supply point - hit it with a M30A1
• find a russian command post - hit it with a M31A1
• find a russian battery - give it a taste of both
• find russian infantry - one M30A1 will hit them with 160,000 scorching hot, 3 Mach fast shrapnels

---

The entire russian supply line using the railway from Vovchansk to Kupiansk is in range. The russian supply point at Kupiansk, which supplies the russian salient at Izyum is in range. And there is no need to worry about counter battery fire: M142 and M270A1 fire their missiles so quickly that whatever russia fires in return will hit long after both vehicles are gone. The M142 crew doesn't even have to get out of their vehicle to reload. The only risk to them are drones. So both vehicles need air defense close by.

Koska rakettien todellinen kantama ei ole tiedossa, useampi minun seuraama OSINT-tili on spekuloinut tuolla 80-100 km etäisyydellä ja sillä, minne kaikkialle sillä yltäisi. Aika näyttää ja toisaalta rakettaja ei voi ampua heti etulinjan takaa, osa kantamasta menee aina "hukkaan".

Itseä eniten kiihottaa M270 ja M142 ajoneuvoissa sekä niiden raketeissa tämä: molemmat ovat alunperin suunniteltu toteuttamaan Yhdysvaltojen kylmän sodan aikaista Air-Land Battle doktriinia jossa isketään isolla voimalla Neuvostoliiton hyökkäyskärkien takana seuraaviin ns. toisen ekhelonin joukkoihin. Kylmän sodan aikaan se tarkoitti ihan oikeita panssarijoukkoja, mutta myös niiden huoltoa. Nyt olisi paras tilaisuus päästä kokeilemaan niitä lähellä alkuperäistä käyttötarkoitusta, tosin Venäjän joukot Ukrainassa ei voi ikipäivänä verrata 80-luvun suursotaan Euroopassa.
Sinun juttuja on aina ilo lukea, aina tulee asiaa(y)
 
Kyllä vain, mutta onko psykopaatti kykeneväinen ymmärtämään sitä ja jos viikatemies on syövän muodossa kintereillä, niin päätökset voivat olla sen mukaisia? No, aika näyttää.

Yksi mies ei päätä ydinaseiden käytöstä, ei edes Venäjällä. Jos idänmaan kääpiö alkaa moisista höpisemään niin oma lähipiiri laittanee ukon syrjään siinä vaiheessa. Olkoon miten vaan elinikäinen diktaattori.

Tässä ketjussa on aina silloin tällöin nostettu taktiset ydinaseet esiin, taisi ensimmäinen kerta olla siinä vaiheessa kun vanjan hyökkäys pysähtyi Kiovan seudulla. Muutama kommenttaattori kirjoitti silloin että "mahtaako ihan kohta Kiovassa paukkua taktiset, toivottavasti olen väärässä". Jäi paukkumatta silloin. Samat sävelet kun vanja työnnettiin pois Kharkivin seudulta, ihan kohta paukkunee. Ihmeesti nämä puheet tuntuu alkavan kun vanjan sotaonnessa tapahtuu käännös. Pohjoisesta vetäytymistä arvailtiin seuraavan ydinaseiden käyttö "kostoksi" tai taktisten käyttö rintamalla "vastarinnan murtamiseksi". Missä ne viipyy, yli sata päivää sodittu?

Taktiset ydinaseet ovat muutenkin todella pieniä, toki niitä on eri kokoisia riippuen laukaisualustasta mutta esim. Kalibr-risteilyohjuksiin ei yksinkertaisesti mahdu isoa kärkeä. Sama homma Iskanderien ja Tochkien kanssa. Muistan lukeneeni että näille olisi 10-100 kilotonnin ydinkärkiä, tosin ei ole tietoa määrästä ei niiden kunnosta. Tuo 100 kt voi hyvinkin olla reilusti yläkanttiin, yleensä taktisten ei haluta olevan liian suuria vaan niillä pitää olla riittävän suuri vaikutuskyky. Toisaalta isompi pommi voi kompensoida huonompaa osumatarkkuutta. Monta pientä kärkeä on toisaalta paljon parempi kuin yksi iso, jos kärjet hajautetaan oikein (MIRV). Kylmän sodan aikaan Lännen taktiset olivat tyypillisesti 15 kilotonnin kokoluokassa, toki näitä oli myös isompia tarpeen mukaisesti valittavana. Oletan että Neuvostoliitossa tehtiin samansuuntaisia johtopäätöksiä eikä taktisista haluttu tehdä liian suuria.

Tästä huolimatta jopa 100 kt osalta kaupunkiympäristössä "tuhoavan voiman ympyrän säde" on noin 3,3 km eli ympyrän halkaisija 6,6 km. Arviossa on oletettu ilmaräjäytys optimikorkeudessa ja raja-arvona on amerikkalainen "5 pounds per square inch" ylipaine. LÄHDE

10 kt kokeisen vaikutuskyky on selvästi pienempi:

10 kt nuclear bomb effects 2.JPG

Ydinase on toki tuhovoimainen mutta taktiset ydinaseet on silti melko pieniä. Niiden käyttö taistelukentällä hajautettua vihollista vastaan vaatii monen kärjen käytön, kuten kuvasta näkee, yksi 10 kilotonnin kärki ei vielä kesää tee.

Ne kenen kiinnostaa tutkia lisää erikokoisten ydinaseiden tuhokykyä, löytyy kätevä (toki yksinkertaistettu) karttapalvelu. Siitä vain kokeilemaan:

https://nuclearsecrecy.com/nukemap/
 
No jos kääpiö lähtee kaupunkeja ytimillä ammuskelemaan, niin silloin tuskin taktisia käytetään, vaan isoja strategisia. Jos taktinen ydinase peliin tulee, niin se tulee taistelukentällä, ja putlerille on tehty selväksi että minimivastaus tähän olisi NATO:n liittyminen mukaan sotaan. Minä en kuitenkaan pelkää kumpaakaan skenaariota, ja perustelen nyt miksi en.

Ensinnäkin, NATOn reaktio edes pieneen taktiseen kärkeen saattaa Venäjän paljon epäedullisempaan asemaan kuin mitä etua he sellaista käyttämällä kentällä voisivat saavuttaa. NATO voi joko tulla mukaan sotaan konventionaalisin asein tai höystää sitä taktisella kostoiskulla, lopputulos on joka tapauksessa Venäjän armeijan nopea romahdus.

Toiseksi, jos kaupunkeja lähdetään ampumaan tasaiseksi, niin siitä seuraa maailmanpalo, jossa ainakin Venäjä tuhoutuu täysin ja lopullisesti. Se jääkö muualle elämän edellytyksiä riippuu pitkälti siitä, millaisessa kunnossa Venäjän pelätty ydinasearsenaali todellisuudessa on. Joka tapauksessa tämä skenaario on niin lohduton, että sitä on edes turha murehtia. Jos se on tapahtuakseen, niin todennäköisesti kaikki on lopulta mennyttä ja ihmiskunnan taru päättyy viimeistään muutaman ydintalvisen vuosikymmenen jälkeen.

Joka tapauksessa emme voi missään tapauksessa tehdä tästä ennakkotapausta, jossa ydinasevaltiolle annetaan avoin valtakirja tehdä mitä huvittaa, vain koska heillä on ydinaseita. Lopuksi, vaikka Putin olisi miten hullu hyvänsä, yksin hän ei fyysisesti niitä puikkoja saa liikkeelle vaikka päätösvalta hänellä onkin. Hän tarvitsee komentoketjussa useamman rikoskumppanin, jotka ovat oikeasti valmiit niin hullun käskyn toimeenpanemaan.

Näistä syistä siis murehdin monenmoista tähän sotaan liittyvää, niin Ukrainan, Suomen kuin koko Euroopankin näkökulmasta, mutta ydinaseita en oikeastaan edes mieti. Jos olen väärässä, sillä ei ole mitään merkitystä. Jos olen oikeassa, olen säästynyt edes osalta mahdollisista murheista.
En muista mistä Jenkkilän älykkäämmästä aviisista luin maaliskuussa, moten Venäjän mahdollinen taktisiin turvautuminen on ilmaistu olevan USA:lle ja Britannialla ns. punainen viiva. Sen ylittäminen laukaisisi luonnollisesti täydellisen Venäjän taloudellisen ja sotilaallisen eristämisen, mm. Ukrainan lentokieltoaluueksi julistamisen, Venäjän valtion ja yritysten sulkemisen tietoverkoista ja kaikista pankkijärjestelmistä. Lännellä on myös työkalupakissaan mahdollisuus toimittaa Ukrainalle tykistöön tai raketinheittimiin sopivia taktisia kärkiä lähetettäväksi Venäjälle näiden sotilaallisiin kohteisiin.

Ja: tämä kaikki on Putinin ja hänen kenraaliensa tiedossa. Kremlillä ei voi olla mitään haavetta, harhakuvaa tai suunnitelmaa, että se selviäisi taktisten ydinaseiden käytöstä voittajana: se ei selviäisi ja se on tehty selväksi.
 
@v_stus
Zaporozhye direction. Tactical actions have begun. Yesterday's covering of BC warehouses and equipment in Polohy was not easy.
Kharkiv direction - there is progress along the Pecheneg reservoir and towards the state border near Kharkiv!
We are waiting for good news very soon and we believe in the Armed Forces!
 
Ja Suomen polttoaineen hinnat johtuvat ihan EU-vaatimuksia korkeammasta biolitkun sotkemisasteesta, muita korkeammasta polttoaineverosta, jonka niskaan, veroa-verolle isketään EU:n korkein 24% alv.

Sekoitevelvollisuutta alas ja polttoaineveroa alas, niin ollaan muun EU:n hinnoissa. Suomen maailman kalleimpien joukossa oleva polttoaineenhinta on ihan itse Suomessa poliittisilla päätöksillä aiheutettu tilanne.


Ja silti on varaa ajella mökille 100-300km päähän joka vkonloppu...Noh, ehkä tämä OT voidaan stoppailla pikkuhiljaa.
 
Sodan stupor
Jaba Devdariani 3.6.2022
Katso liite: 62397
Makronin hupparissa erikoisjoukot logo.
EU:n suurimmat valtiot eivät olleet valmiita sotaan - poliittisesti ja moraalisesti. Nykyinen Länsi-Euroopan johtajien sukupolvi on monen vuoden "rauhanomaisen byrokratian" tulos. He kieltäytyvät hyväksymästä uutta sotilaallista todellisuutta, joka muuttaa sekä taloutta että yhteiskuntaa. Tämän kolumnin on kirjoittanut entinen georgialainen diplomaatti ja Civil.ge:n perustaja. Alkuperäisen version on julkaissut ranskaksi Desk Russie.

Euroopan unioni on rauhanomainen liitto, mutta sen loivat ihmiset, jotka tiesivät hyvin, mitä sota on. He ymmärsivät, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen äänekkäästi ilmaistu moraalinen ja poliittinen vaatimus "ei koskaan enää" ei riittänyt kestävän rauhan luomiseen. Sen sijaan he päättivät luoda perustaksi taloudellisen keskinäisen riippuvuuden järjestelmän strategisten resurssien (ensisijaisesti hiilen ja teräksen) alalla, mikä johti ajan mittaan hienosäädetyn poliittisen superrakenteen luomiseen, joka mahdollisti konflikteja ruokkivien elementtien murskaamisen. pieniä paloja, jotta EU:n toimielimet voisivat "sulattaa" ne ilman, että ne johtavat aseellisiin yhteenotoihin.

Tuloksena syntynyt poliittinen järjestelmä tarjosi mantereen länsiosalle pitkän rauhanajan. Olisi hienoa ajatella, että EU:n läpinäkymätön, hidas ja tekninen luonne ei ole ongelma, vaan ominaisuus: banaanin muodosta tai sardellin koosta koskevat kiistat tuskin kasvaa sotilaalliseksi konfliktiksi. Tämä "byrokraattinen maailma" synnytti kuitenkin poliitikkojen sukupolven, joka ei ollut tottunut ajattelemaan sotaa poliittisena, taloudellisena ja yhteiskunnallisena prosessina ja mikä tärkeintä, eivät uskoneet sen alkavan heidän omalla alueellaan.

Niin usein toistettu eurooppalainen mantra "konflikteille ei ole sotilaallisia ratkaisuja" on syvästi virheellinen: tietysti kaikki valtioiden välisten ja jopa valtioiden sisäisten konfliktien "ratkaisut" ovat pohjimmiltaan poliittisia. Mutta sodat - vihollisuudet - luovat olosuhteet, joissa yksi konfliktin lopputulos on todennäköisempi kuin toinen. Siksi Euroopan unionista on tullut Kremlin tulkitsevia tarinoita tukemalla ja Venäjän rajojen jäätyneet konfliktit ratkaisemattomina tukemalla kokonaisuutta, joka on usein täysin avuton Moskovan määräämien "sotilaallisten ratkaisujen" edessä.

Tämä on hinta, jonka Länsi-Eurooppa on maksanut rauhanomaisen mentaliteetin ylläpitämisestä: se on vaihtanut tilaa Euroopan reuna-alueilla ajaksi, joka sen keskusmoottorin taloudellisen voiman rakentamiseen kuluu. Tämä antoi sille tarvittavan vakauden, jotta se voisi toivomme voittaa kaikki erimielisyydet ilman tarvetta ryhtyä aseellisiin konflikteihin, varsinkin kun Yhdysvallat maksoi sotilasvakuutuslaskun.

Kuitenkin, kuten Ukrainan sota osoittaa, on vaikea teeskennellä, ettet olisi sodassa, kun vastustajasi on sodassa sinua vastaan. Vaikka Venäjän julmasta ja täydellisestä hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut kolme kuukautta, monet Euroopan johtajat onnistuvat silti sanomaan samalla lauseella, että "sota on palannut Eurooppaan" ja "emme ole sodassa". Tällaiset lausunnot voitaisiin tuomita tekopyhiksi, mutta ne ovat vaarallisia juuri siksi, että niihin liittyy usein vilpitön vakaumus.

Kuten Italian ehdottama ns. rauhansuunnitelma sekä presidentti Emmanuel Macronin ja liittokansleri Olaf Scholzin jatkuvat eleet Kremliä kohti osoittavat, Länsi-Euroopan johtajat eivät voi lakata ajattelemasta jo "sodanjälkeistä" aikaa, sillä heille sota on poikkeama ja maailma on normaali tila. Tämä uskomus, jota tukee erittäin valikoiva historiallinen muisti, on vaarallisesti ristiriidassa vastustajan mentaliteetin kanssa. Putinille hänen siloviki-sataa ja valitettavasti monille tavallisille venäläisille sota on jatkuvaa, kun taas rauhanaika on sopeutumisen, ryhmittymisen ja vastahyökkäyksen aikaa.

Neuvotellakseen tehokkaammin Putinin kanssa ja saavuttaakseen kestävän rauhan Euroopan johtajien on lakattava katsomasta "sodanjälkeiseen" tulevaisuuteen ja sen sijaan keskittyä tilanteeseen, jossa olemme nyt - sotatilanteeseen. Kuten valtava määrä tutkimusta osoittaa, sota on historiallisesti yksi yleisimmistä ihmisen sosiaalisen olemassaolon tiloista, ja se on prosessi, joka luo omat kannustinjärjestelmänsä. Se, että suurin osa näistä tutkimuksista tehtiin muilla mantereilla, ei tarkoita, että meidän eurooppalaisten pitäisi jättää huomioimatta niiden tulokset.

Sodan huomattavin sosioekonominen seuraus on valtava pakolaisvirta. Eurooppalaiset näkevät tämän ilmiön edelleen enimmäkseen hyvänlaatuisen linssin kautta, mutta sen vaikutukset ovat todennäköisesti pitkäaikaisia. Aiemmat pakolaisaallot Venäjältä ja Itä-Euroopasta vaikuttivat syvästi länsimaailmaan, eikä pelkästään negatiivisesti - ajattele kaikkia taiteilijoita ja kirjailijoita, jotka pakenivat Venäjän vallankumouksesta rikastuttamaan sitä, mitä me kutsumme eurooppalaiseksi kulttuuriksi. Todennäköisimmin Keski- ja Itä-Eurooppaan asettuvilla ukrainalaisilla pakolaisilla on todennäköisesti demografinen vaikutus ja ne voivat jopa elvyttää taloutta, joka on romahtanut monien Länsi-Euroopasta parempaa elämää etsivien nuorten ja ammattilaisten lähdön jälkeen.

Mutta sillä on myös muita seurauksia. Maailmanlaajuinen elintarvikekriisi on toinen kiireellinen ongelma, joka saattaa pakottaa Euroopan ryhtymään sotilaallisiin toimiin viljan toimitusten palauttamiseksi Mustanmeren yli: se on loppujen lopuksi puhtaasti humanitaarinen velvollisuus. Jos Kremlin sallittaisiin hakea pakotteiden lieventämistä vastineeksi oman viljasaartonsa purkamisesta, se olisi räikein osoitus tietämättömyydestä sen käymän sodan todellisuudesta.

Lisäksi siellä on sotateollisuus. Ukraina on jo nyt suuri sotilastarvikkeiden kuluttaja, ja Euroopan sydämessä sijoitetaan jo nyt merkittäviä varoja itäpuolen uudelleenaseistamiseen. Tämä vaikuttaa talouden rakenteeseen. Onhan sotateknologia ollut Euroopan taloudellisen kehityksen moottori vuosisatojen ajan, ja nyt ranskalaiset ja saksalaiset sotilastoimittajat ovat nopeasti lisänneet tilauslistojaan. Sota-ajan teollisuus ei tarvitse, kuten eräs ranskalainen sotilasanalyytikko ironisesti totesi, "ainutlaatuisia käsintehtyjä mestariteoksia" vaan nykyaikaisten aseiden massatuotantoa. Tämä voi antaa Euroopalle tarvittavan edun tavanomaisissa konflikteissa, ja nämä aseet riittävät Kremlin hillitsemiseen.

Lopuksi Keski- ja Itä-Euroopan maat, joiden kynnyksellä sota on jo käynnissä, muuttavat radikaalisti taloudellisten kannustimiensa rakennetta. Tietoisuus sodasta muuttaa suhtautumista investointeihin ja saa meidät ymmärtämään rationaalisuutta aivan eri tavalla. Itävalta hylkäsi pommisuojansa 1980-luvun lopulla, ja muutamaa vuotta myöhemmin syttyi toisen maailmansodan tason sota 500 kilometriä sen rajalta.
Esimerkiksi pankkiuraa hakevalle italialaiselle tai ranskalaiselle ajatus armeijaan liittymisestä tuntuu edelleen kaukaa haetulta, kaukaa haetulta, jopa hurjalta. Hänen puolalainen tai tšekkiläinen kollegansa saattaa jo nähdä asiat aivan eri tavalla. Ja puolalainen tai tšekki saattaa nähdä lastensa tulevaisuuden täysin eri valossa kuin ennen helmikuun 24. päivää. Nämä henkiset muutokset vaikuttavat demokraattisiin poliittisiin järjestelmiin. Miten Eurooppa olisi reagoinut - tai olisi pitänyt reagoida - ukrainalaiseen tai puolalaiseen Mannerheimiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa? Monet ovat pilkanneet Emmanuel Macronia siitä, että hän pukeutui collegepaitaan, jossa on erikoisjoukkomerkki viikkoja Venäjän hyökkäyksen jälkeen, mutta kuinka kauan kestää, ennen kuin näemme Länsi-Euroopan johtajan vihdoin vaihtavan sotilasunivormuihin?

Sota on jo herättänyt niin monia perustavanlaatuisia kysymyksiä ja luonut niin monia uusia ärsykkeitä. Ja tämä on vasta alkua. Tällä hetkellä Ukraina on Euroopan linnoitus ja ensimmäinen puolustuslinja. Tämän yksinkertaisen tosiasian huomiotta jättäminen repii jo Euroopan osiin - vertaa yhä enemmän sodan tiellä olevien brittien, puolalaisten ja skandinaavien käyttäytymistä Rooman, Pariisin ja Berliinin rauhansuunnitelmiin. Ensimmäinen askel, joka poliitikkojen on otettava tämän sodan lopettamiseksi, on tunnustaa sen todellisuus.

Hallitsijoilla on velvollisuus kertoa kansalaisilleen, että nämä muutokset jatkuvat, kunnes Putinin sota Eurooppaa vastaan - eikä Ukrainaa tai Zelenskin hallintoa vastaan - on voitettu. Eurooppaa vastaan käytävän sodan todellisuus ja yhteisen voiton tavoite on otettava huomioon eurooppalaisten johtajien päätöksenteossa, ennen kuin he mielettömästi - yksinkertaisesti siksi, että rauhalla on positiivinen moraalinen arvo - ojentavat oliivipuun oksan Putinille, ja mikä tärkeintä - ennen kuin he esittävät pyynnön Ukrainalle luovuttamaan "oman" alueensa "meidän" maailman rauhan takua. Venäjä on sodassa Euroopan kanssa. Eurooppa ei voi pyrkiä rauhaan hyväksymättä ensin tätä tosiasiaa.

On se kaikkea tätä mitä hyvä Maidan tässä sanoo. En olisi kumminkaa tästä liian huolissani. Nimittäin…

Nimittäin kumminkin , kaikesta huolimatta, uskallan arvioida että sodankäynti on Euroopassa syvällä, syvällä geeneissä. Kyllä se sieltä tulee, jopa ranskalaisilta :sneaky:.

Puhumattakaan tietenkin briteistä, tai vaikka skoteista. Kävin aikoinaan Edinburghin linnassa ja sieltä löytyi hautamuistomerkkejä ja muisteloja eri sodista 700 vuoden ajalta… 1200 luvulta alkaen siis. Vähintään.


Kyllä sodankäynti Euroopassa osataan. Vähän pintaa raaputtaa niin se on siinä. Nykyinen EC /EU aika on ollut jo todella pitkä rauhan aika keski-Euroopassa.
 
Ei vittu:camo: tämmöinen pistää vihaksi taas vanhaa historian harrastajaa.

Häpäisevät vanhan Venäjän perinnön ihan totaalisesti ja lopullisesti nämä NKVD:n seuraajat ja urpot.

Jopa oikeat natsit säästi Pariisin vetäytyessään Ranskasta.

Näille taas ei ole mitään pyhää. Ei sitten mitään. Ihmiset ja historiallinen perintö, kaikki hengiltä ja paskaksi vaan. 2020 luvun Euroopassa.
 
Suolaa! Miksi kolme ambulanssia vieressä odottamassa.
Tämä ei ole sitten ihan jokapojan hommaa. Kolmas Mi-28 nostettu Kiovassa vesistöstä, ammuttu alas 24.2. Gostomelissa. Pilotti on melko kypsässä kunnossa, mutta jonkun tuokin homma on tehtävä.

Korjaus tähän: MI-24/35 kopteri kyseessä. Tunnistaa pyöreästä tuulilasista.
 
Hieman turhaa tietysti lähteä arvailemaan, mutta veikkaan etteivät anna ATACMS:eja Ukrainalle. Vanhemmista raketeista oletan että tehdään ns. varaston tyhjennys eli käyttöikänsä päähän tulleita unitaari- sekä sirotekärkisiä.

Mietin tuosta että tietenkään ei ole mahdotonta etteikö yksittäisiä ATACMS tai ER-versioita olisi eksynyt vahingossa vääriin podeihin ja nämä päätyneet jenkkituristien avustamien yksiköiden käyttöön.
 
Ihmettelisin jos Setä Samuli ei pystyisi laittamaan lahjoittamiinsa HIMARS järjestelmiin ohjelmallista estoa ettei niillä pysty ampumaan puikkoa muualle kuin Ukrainan alueella sijaitseviin maaleihin. Mutta ei todennäköisesti hirveästi huutele tästä.
 
Back
Top