Ukrainalta ei puutu taistelutahtoa, mutta raskaista aseista ja koulutetuista sotilaista on huutava pula. Tästä löytyvässä Rolling Stonen reportaasissa maalataan karu kuva ukrainalaisten puolustustaistelusta idässä.
Pitkän linjan sotakirjeenvaihtaja ja Yhdysvaltain merijalkaväen veteraani Mac William Bishop kertoo jutussa, ettei hän ole kokenut koskaan sellaista tykistötulta kuin Donbasissa.
– Ukraina ei lopeta taistelua. Mutta se uhraa tuhansia parhaimmista sotilaistaan ja menettää silti maata. Se ei voi voittaa sotaa ilman käänteentekevää ulkomaista sotilasapua: amerikkalaista raskasta tykistöä. tanskalaisia laivantorjuntaohjuksia, saksalaista ilmapuolustusjärjestelmiä — nämä hiljalleen saapuvat taistelukentälle, mutta kykeneekö Ukrainan armeija pitämään pintansa niin kauan, että se voi niistä hyötyä? hän kirjoittaa.
Bishop seurasi Venäjän iskuja Svjatohirskin lähellä olevaan kylään. Hän laskee yhteen kohteeseen satavan peräti 480 BM-21 Grad-rakettia alle minuutissa. Tätä seurasi tykistötuli. Väliin iskeytyi ballistisia ohjuksia.
Hänen oppaanaan toiminut laskuvarjojoukkojen yliluutnantti kertoo, että ukrainalaisten laskuvarjojääkärien päivärutiini alkaa kunnolla ”kello kolmen aikaan iltapäivästä”.
Ensin venäläiset tiedustelijat tiedustelevat ukrainalaisten asemat, sen jälkeen kutsuvat suuren tykistöiskun, kun joutuvat kontaktiin ukrainalaisten kanssa.
Tykistökeskitystä seuraavat panssarivaunut ja niiden tukemana jalkaväki. Tämä on klassista aselajien välistä yhteistyötä.
– Suurin ongelma on tykistö. Venäläisillä on sitä niin paljon, ukrainalaisupseeri sanoo.
Kysymykseen siitä, entä pitkän kantaman tykistö, jota Yhdysvallat ja muut ovat toimittaneet, vastaa yliluutnantti seuraavasti:
– Sitä alkaa vasta ilmestyä taistelukentille, mutta tällä hetkellä on liian paljon tykistöä. Liian paljon tankkeja. Liian kovaa taistelua.
Ukrainan puolustusministeriön tiedottaja Oleksandr Motuzjanyk sanoo, että Venäjän taktinen toiminta ei ole enää niin sattumanvaraista kuin ennen. Venäjä käyttää aselajien yhteistyötä ja ilmatukea aiempaa tehokkaammin.
Mozjanyk kertoo venäläisten pyrkivän saartamaan Sjevjerodonetskin ukrainalaiset puolustajat ja saavuttamaan Luhanskin läänin hallinnolliset rajat. Venäläiskomentajien tulee jotenkin saavuttaa heille annettu käsky, joten he käyttävät poltetun maan taktiikkaa.
– Selvästi Venäjän johto vaati muutoksia Venäjän taktiikkaan voittojen saamiseksi, ja he tekevät, mitä heidän täytyy niiden saamiseksi. He tuhoavat yhteisöt ja pyyhkivät meidän Maan pinnalta siviileistä välittämättä, sanoo Mozjanyk.
Jutussa kerrotaan että ukrainalaiset ”tunnistavat ja paikallistavat venäläisyksiköt, mutta tykistön puuttumisen takia he eivät voi tehdä sille mitään.” Koska venäläiset kasaavat joukkojaan ja kalustoaan samoihin paikkoihin, kuten tienhaaroihin, voisivat ukrainalaiset tuhota kohteensa, ”jos heillä vain olisi sopivia ammuksia ja asejärjestelmiä”.
Nykyaikaisten asejärjestelmien ja ajan lisäksi on pulaa koulutetuista joukoista. Bishopin mukaan Ukrainalla on aseissa 700 000 miestä ja kenties ainoastaan kolmasosalla heistä on edes jonkinlaista ammattimaista sotilaskokemusta. Koulutukseen ei ole yksinkertaisesti aikaa.
Esimerkiksi aluepuolustusjoukot ovat kevyttä jalkaväkeä, jolla on vähän sotilaskoulutusta. Venäjän maahantunkeutumisen alkuvuosien 2014 ja 2015 vapaaehtoisiin aluepuolustuspataljooniin perustuvat aluepuolustusjoukot yhtenäistettiin vasta tänä vuonna. Aiemmin pataljoonien rungon muodostivat reserviläiset ja rintamaveteraanit, mutta nyt uusia vapaaehtoisia on tullut riveihin runsaasti.
– Ongelmana on, että meillä ei ole tarpeeksi koulutettua väkeä. Aluepuolustusjoukot menevät juoksuhautoihinsa ja heti kun he näkevät vihollistankin he täyttävät radioaallot paniikkipuheellaan ja juoksevat pakoon hyläten asemansa, sanoo yliluutnantti.
– Tarvitsemme määrän sijaan laatua eli päinvastaista kuin venäläisillä, hän lisää.
Usan johtama liittouma oli murskaavan ylivoimainen ja veikkaan, että tuo näytös piti Kiinan, Venäjän ja Iranin pitkään pilttuussaan.
