Länsi-Saksassa muuten aikoinaan keksittiin käsite suomettuminen (Finnlandisierung, "Suomen kaltaiseksi tuleminen") erityisesti maan oman idänpolitiikan (Ostpolitik) arvostelemiseksi. Länsi-Saksassakin siis oli tahoja, jotka kaukaa viisaasti näkivät, mihin taloudellinen lähentyminen Neuvostoliiton kanssa tulee pahimmillaan johtamaan.
Nyt 50 vuotta myöhemmin Saksa saakin sitten huomata olevansa tilanteessa, jossa se on täysin riippuvainen ryssän kaasusta, samalla kun maan asevoimat ovat melkeinpä ennennäkemättömässä alennustilassa ja Venäjällä on vallassa sekopäinen imperiumin palauttamisesta haaveileva diktaattori.
Merkeliä ja kumppaneita saa ja pitääkin arvostella, mutta ei pidä unohtaa Willy Brandtia ja muita historiallisia Neuvostoliiton hännystelijöitä. Heidän takiaan tilanne on nyt Euroopassa tämä.
Jep, ei tosiaan sovi unohtaa että 50 vuoteen mahtuu monta kokkia ja sopan keittäjää. Idän halpa öljy, kaasu ja kivihiili ovat pitäneet trendin kasvavana. Lainaan yhden pysäyttävän pätkän tuosta Guardianin artikkelista:
The relationship would benefit both sides: Germany would supply the machines and high-quality industrial goods;
Russia would provide the raw material to fuel German industry. High-pressure pipelines and their supporting infrastructure hold the potential to bind countries together, since they require trust, cooperation and mutual dependence. But this was not just a commercial deal, as the presence at the hotel of the German economic minister Karl Schiller showed. For the advocates of
Ostpolitik – the new “eastern policy” of rapprochement towards the Soviet Union and its allies including East Germany, launched the previous year under chancellor Willy Brandt – this was a moment of supreme political consequence. Schiller, an economist by training, was to describe it as part of an effort at “political and human normalisation with our Eastern neighbours”.
The sentiment was laudable, but for some observers it was a potentially dangerous move. Before the signing, Nato had discreetly written to the German economics ministry to inquire about the security implications. Norbert Plesser, head of the gas department at the ministry, had assured Nato that there was no cause for alarm: Germany would never rely on Russia for even 10% of its gas supplies.
Half a century later, in 2020, Russia
would supply more than half of Germany’s natural gas and about a third of all the oil that Germans burned to heat homes, power factories and fuel vehicles. Roughly half of Germany’s coal imports, which are essential to its steel manufacturing, came from Russia.
-
Kovin pahasti ollaan menty tuon alkuperäisen "ei koskaan yli 10%" ylitse. Nälkä on kasvanut syödessä eikä missään nimessä ole haluttu markkinoille kilpailevia toimijoita. Aikaisemmin oli puhetta Israelista vedettävästä kaasuputkesta, se tulisi Välimeren pohjaa pitkin Kreetan kautta Kreikkaan ja sieltä muistaakseni ainakin lyhyen matkaa pohjoisen Italian läpi. Saman putken yhteydessä on toisinaan puhuttu myös Egyptin liittämisestä siihen. Tuota on pyöritetty ainakin 10 vuotta, ellei jopa 15 vuotta eikä mitään ole saatu aikaan. Toki haaste on suuri: se olisi valmistuessaan pisin meren pohjassa kulkeva putki, pidempi kuin kumpikaan Nord Stream. Ihmeesti silti, tätä kilpailua lisäävää putkea ei ole saatu edes alulle ja Nord Stream putkia on rakennettu 2000-luvulla kaksi. Mikä maksaa, missä vika?
Ukrainan sodan myötä ei voida sivuuttaa Mustanmeren öljy- ja kaasulähteitä, niitä mitä Venäjä on ollut varastamassa. Sekä meren pohja, että myös itäinen Ukraina. Se mistä
Ari Pesonen kirjoitti hyvin ansiokkaasti. Minä näen tässä yhden juurisyyn sodalle, toki se voidaan verhoilla ulko- ja sisäpolitiikalla, mutta ennen kaikkea kyse on siitä että Venäjä menetti kyvyn kontrolloida Ukrainaa ja sen alueelta löytyneitä esiintymiä. Markkinoille olisi tullut uusi merkittävä kilpailija ja sieltä on käytännössä valmis öljy- ja kaasuputkiverkosto Eurooppaan. Putkien omistus toki määrää, kenen tavaraa niissä kuljetetaan mutta Ukrainasta on lyhyt matka Keski-Eurooppaan - ei olisi valtava kustannus tehdä uudet putket Ukrainan öljylle ja kaasulle. Sama asia Balkanin suuntaan esim. Moldovaan.
Euroopan hidas siirtyminen pois hiilivedyistä ja kohti muita energialähteitä (vienee vuosikymmeniä) tarkoittaa pienempiä markkinoita. Öljyn ja kaasun käyttö ei tule loppumaan kuin seinään, moni tuote ja teollisuus tarvitsee niitä jatkossakin, mutta tietyt alat pääsevät niistä irti. Venäjän lähteet ovat syvällä Siperiassa ja Jäämerellä. Kallista pumpata, pitkät siirtomatkat, vanha infrastruktuuri jne. Moni höpötti että Irakin sodassa kyse oli öljystä. Minä sanoisin että tässä sodassa kyse on valtaosaksi öljystä ja kaasusta.
www.reddit.com
