Maanpuolustuksen kannalta pärjättäneen tarpeeksi hyvin sillä, että tosipaikan tullen tuhotaan itärajan yli menevät kiskot, vaihteet ja muun ratainfran, mukaan lukien tietenkin sillat. Ja näitä tietenkin tuhotaan niin paljon ja niin monesta paikkaa muuallakin maassamme kuin on kussakin tilanteessa pakko. Oletan että tarvittavat toimet on suunniteltu valmiiksi.
Mistähän tällaiset ajatukset kumpuaa? Pitäisikö Suomen asevoimien perääntyä jo lähtäköhtaisesti?
- Suomi ei aloita sotaa missään tapauksessa..mutta kaikki sotilaalliset hyökkäykset ja asevoimin toteutetut alueloukkaukset torjutaan. Ilman perääntymisiä.
Tulevaisuudessa Suomelta pitää löytyä riittävästi sotilaallista voimaa jolla varaudutaan ja kyetään tuhoamaan täydellisesti vihollisen hyökkäyksiä ja valmistelua jo riittävän kaukana rajan takana..
- yhtäkään vihollista tai sen kalustoa ei pidä päästää oman maan alueelle.
- eikä maanpuolustus jää odottelemaan ja toimettomana vastaanottamaan vihollisen etävaikutteista tulitusta oman rajansa takaa (tykkitulitusta tai raketinheittimien ja ohjusten ampumista rajan ylitse)
- varsinainen sota käydään sellaisella aseistukselle ja varautumisella että vihollisen taistelukyky (joukot ja kalusto) tuhotaan täydellisesti jo ennen omaa rajaa. Siis vihollisen puolella.
- tottakai tarvitaan myös aluepuolustuksen joukkoja joilla estetään kaikenlaiset vihollisen soluttautumiset jne.
Selvää on että jo lähtökohtaisesti tarvitaan maanpuolustukselta tehokasta etävaikutusta joka ei rajoitu alueellisesti pelkästään joihinkin kymmeniin kilometreihin.
- vihollisen ohjuksiin ja muuhun etävaikutteiseen toimintaan vastataan riittävällä voimalla, tulipa se satojen tai tuhansien kilometrien päästä.
Siinä vaiheessa kun vihollinen on jo aloittanut sotatoimet, tulee kaikissa tilanteissa kohdistaa hyökkääjään vähintäänkin samantasoista (symmetristä) vaikutusta kuin se pyrkii toteuttamaan omalta puoleltaan.
- lähtäkohtaisesti Suomi varautuu siten että puolustuksen suorituskyky ja tuhovaikutus on moninkertainen viholliseen nähden.
Puolustusliitto NATO:n jäsenyyden myötä Suomen maanpuolustuksen sotilaallinen ja poliittinen uskottavuus kasvaa entisestään. Erittäin suurella todennäköisyydellä se riittää ehkäisemään sodan Suomen vastaan.
Si vis pacem, para bellum
P.S.
Sotaan varautuminen tulee olla riittävän hyvin myös vihollisen tiedossa.
Olen varma että ryssän hyökkäys Ukrainaan olisi jäänyt toteutumatta jos Venäjän johdossa olisi tiedetty Ukrainan maanpuolustusksen todellinen suorituskyky ja sen taustalla olevien liittolaisten voimakas sitoutuminen sotilaallisen hyökkäyksen torjuntaan.
puheenvuoro.uusisuomi.fi
www.hs.fi
