Epäilemättä aseavun avoimella tiedotuspolitiikalla luultiin olevan ennaltaehkäisevä, tai reaaliaikaisesti ehkäisevä vaikutus Putinin & hänen verikoiriensa sotimisintoiluun ja mahdollisesti järkevien ehtojen raameissa olevaa neuvotteluhalukkuutta lisäävä vaikutus.Tätä itse ihmetellyt jo sodan ensi hetkistä lähtien että miksi helvetissä näistä toimituksista huudellaan kovaan ääneen ja tehdään julkisia, eihän tuossa ole järjen hiventä, vaikka läntinen demokratia nyt tietysti avoimuutta vaaliikiin, niin nyt vittu järki käteen, miksi ryssälle pitää informoida mitä kalustoa Ukraina saa? Kaikki toimitukset salaiseksi nyt saatana samantien!
Jos olisivat tyytyneet Donbassiin keväällä, niin Donbass, rauha ja votkalasi ja onnesta&ilosta sykkivä elin oli joka jätkällä kourassa. Vaan ei. Niin kuin nähty, toisin on käynyt. Putinin verikoirat ovat hurmeesta entistä enemmän sekaisin ja neuvotteluhalukkuus on pysynyt tiukasti Venäjän sanelemissa ehdoissa.
Sitten lyhyt anaalogia Operaatio Barbarossasta ja Erikoisoperaatiosta:
Venäjä on tehnyt tästä erikoisoperaatiosta pikaversion Operaatio Barbarossasta; hyökkääjälle myönteisiä asioita hyväksikäyttäneen ja siten onnistuneen alkuhöökimisen jälkeen lännen aseapu ja ukrainalaisten sintti on hyydyttänyt täysin venäläisen sotakoneen, joka itserakkautta puhkuen haukkasi liian monta palasta sieltä ja täältä ja jätti hyökkäyskiimassaan lainkaan pureksimatta. Kuin varkain on aloite siirtynyt viholliselle, joka mitään sääliä tuntematta hyödyntää tämän itserakkauden ja ihan kertakaikkisen pollean typeryyden, jota sodanjohto ja kenraalit harjoittivat keväällä ja harjoittavat edelleen. Kuinka paljon Venäjän hyökkäysvoimalle maksoi jälkikäteen katsottuna täysin vihkoon mennyt Kiovan saartamisyritys?
Tämä kaikki itserakkaus ja pollea typeryys maksaa, sillä seurauksella, että monella tapaa kallista miehistöä, kalustoa ja teknologiaa tuhoutuu päivittäin enemmän kuin mihin Venäjällä on varaa, eli kykyä vastata siirtämällä rintamalle lisää korvaavaa kalustoa. Eli pollean sotajohdon ja kenraalien Venäjä on tismalleen samassa tilanteessa kuin pollean sotajohdon ja kenraalien Saksa syksyllä 1942.
Polleus maksaa. Lyhyesti: uskon, että Venäjän armeija on tuhon tiellä tällä tappioiden tahdilla ja määrällä, vaikka sillä ukkoja onkin. Niin oli Wehrmachtillakin..sanokaas missä vaiheessa Venäjän ilmavoimat tai VDV-erikoisjoukot on kaluttu niin luilleen, että kenraaleiden on pakko viheltää peli poikki?
Onko Herson Stalingrad 2.0? Volga on eri juttu kuin Dnepr, mutta tällä kertaa venäläisillä on vastassaan vihollinen, jonka huolto toimii ja jolla on Setä Samuli puolellaan..
Viimeksi muokattu: