Ukrainan konflikti/sota

[hansai]

HS: UKRAINAN SODASSA ON VALMISTAUDUTTAVA KOMPROMISSIIN, KUULUU KAHDEN TUTKIJAN VIESTI​

Ukrainan sota on kestänyt puoli vuotta. Rauhaa ei ole näköpiirissä, mutta Ukrainan sotilaallinen voitto on epärealistinen.​

JUSSI VIRKKUNEN
24.8.2022 11.55


Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut puoli vuotta. Vähintään kymmeniä tuhansia ihmisiä on kuollut, ja sota on muuttunut kulutussodaksi. Kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti etene, vaan moukaroivat toisiaan.

Venäjä on kärsinyt sodassa nöyryyttäviä tappioita, eikä siitä todellakaan muodostunut paraatimarssia Kiovaan. Jo maaliskuussa Venäjän joukot joutuivat vetäytymään Kiovan ympäristöstä. Samaan aikaan Venäjä on onnistunut valloittamaan kohtalaisen laajoja alueita Itä-Ukrainassa ja luomaan maayhteyden Krimin niemimaalle, jonka se riisti Ukrainalta jo vuonna 2014.

Sodan loppua ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) toisti tiistaina kannan, että Ukrainan pitää voittaa sota. Kysymys on sitten se, mikä tuo voitto on? Onko realistista odottaa, että Ukraina kykenisi lyömään Venäjän sotilaallisesti.

Epärealistisena sitä pitävät Ilmari Käihkö ja Jan Willem Honig keskiviikkona Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa. Käihkö on tällä hetkellä vieraileva tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa ja Honig professori Alankomaiden maanpuolustusakatemiassa.

– Koska yksipuolinen voitto vaikuttaa epätodennäköiseltä, on valmistauduttava kompromissiin. Kompromississa on yhdistettävä vaikea tasapaino Ukrainan epätäydellisen aluevalloituksen, maan vaarantuneen poliittisen suvereniteetin ja Venäjän kansainvälisen valtapoliittisen aseman välillä, he kirjoittavat.

Keskeisenä kysymyksenä Käihkö ja Honig pitävät sitä, miten länsi kykenee ottamaan huomioon Venäjän vaatimukset jättämättä Ukrainaa pulaan samalla tavalla kuin Krimin miehityksen jälkeen.

Länsimaissa on puhuttu oikeudenmukaisesta rauhasta. Sen edellytys on, että Ukraina kykenisi kukistamaan Venäjän sotilaallisesti. Omin voimin Ukraina ei siihen kykene, eikä länsi ole siihen valmis, Käihkö ja Honig kirjoittavat.

– Oikeudenmukainen rauha tekisi Venäjästä ydinaseilla varustetun häviäjän – pysyvän uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Tasaisesti jaettu tyytymättömyys johtaa pitkällä aikavälillä parempaan lopputulokseen.

– Ukrainan sotilaallisia valmiuksia on käytettävä neuvotteluaseman parantamiseksi epätäydellisessä kompromissirauhassa. Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi. Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.

Kirjoittajat myöntävät, että tuollaista voitaisiin kritisoida Venäjän aggression palkitsevaksi myönnytyspolitiikaksi.

– Kompromissi on silti parempi vaihtoehto kuin nyt todistamamme absoluuttisen oikeuden ja voiton tavoittelemiseksi käyty sota.

HS: Ukrainan sodassa on valmistauduttava kompromissiin, kuuluu kahden tutkijan viesti

Ukrainan sota on kestänyt puoli vuotta. Rauhaa ei ole näköpiirissä, mutta Ukrainan sotilaallinen voitto on epärealistinen. Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan

www.ku.fi

 

[Antares]

Donetskin suunnalla ostoskeskus Galaktika palaa, muutaman videon perusteella ei kuulu pauketta joten ei välttämättä ollut ammusvarasto. Ei tietoa syttymissyystä.

https://twitter.com/x/status/1562360574943629312

 

[Siviilipalvelusmies]

HS: UKRAINAN SODASSA ON VALMISTAUDUTTAVA KOMPROMISSIIN, KUULUU KAHDEN TUTKIJAN VIESTI​

Ukrainan sota on kestänyt puoli vuotta. Rauhaa ei ole näköpiirissä, mutta Ukrainan sotilaallinen voitto on epärealistinen.​

JUSSI VIRKKUNEN
24.8.2022 11.55


Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut puoli vuotta. Vähintään kymmeniä tuhansia ihmisiä on kuollut, ja sota on muuttunut kulutussodaksi. Kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti etene, vaan moukaroivat toisiaan.

Venäjä on kärsinyt sodassa nöyryyttäviä tappioita, eikä siitä todellakaan muodostunut paraatimarssia Kiovaan. Jo maaliskuussa Venäjän joukot joutuivat vetäytymään Kiovan ympäristöstä. Samaan aikaan Venäjä on onnistunut valloittamaan kohtalaisen laajoja alueita Itä-Ukrainassa ja luomaan maayhteyden Krimin niemimaalle, jonka se riisti Ukrainalta jo vuonna 2014.

Sodan loppua ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) toisti tiistaina kannan, että Ukrainan pitää voittaa sota. Kysymys on sitten se, mikä tuo voitto on? Onko realistista odottaa, että Ukraina kykenisi lyömään Venäjän sotilaallisesti.

Epärealistisena sitä pitävät Ilmari Käihkö ja Jan Willem Honig keskiviikkona Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa. Käihkö on tällä hetkellä vieraileva tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa ja Honig professori Alankomaiden maanpuolustusakatemiassa.

– Koska yksipuolinen voitto vaikuttaa epätodennäköiseltä, on valmistauduttava kompromissiin. Kompromississa on yhdistettävä vaikea tasapaino Ukrainan epätäydellisen aluevalloituksen, maan vaarantuneen poliittisen suvereniteetin ja Venäjän kansainvälisen valtapoliittisen aseman välillä, he kirjoittavat.

Keskeisenä kysymyksenä Käihkö ja Honig pitävät sitä, miten länsi kykenee ottamaan huomioon Venäjän vaatimukset jättämättä Ukrainaa pulaan samalla tavalla kuin Krimin miehityksen jälkeen.

Länsimaissa on puhuttu oikeudenmukaisesta rauhasta. Sen edellytys on, että Ukraina kykenisi kukistamaan Venäjän sotilaallisesti. Omin voimin Ukraina ei siihen kykene, eikä länsi ole siihen valmis, Käihkö ja Honig kirjoittavat.

– Oikeudenmukainen rauha tekisi Venäjästä ydinaseilla varustetun häviäjän – pysyvän uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Tasaisesti jaettu tyytymättömyys johtaa pitkällä aikavälillä parempaan lopputulokseen.

– Ukrainan sotilaallisia valmiuksia on käytettävä neuvotteluaseman parantamiseksi epätäydellisessä kompromissirauhassa. Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi. Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.

Kirjoittajat myöntävät, että tuollaista voitaisiin kritisoida Venäjän aggression palkitsevaksi myönnytyspolitiikaksi.

– Kompromissi on silti parempi vaihtoehto kuin nyt todistamamme absoluuttisen oikeuden ja voiton tavoittelemiseksi käyty sota.

HS: Ukrainan sodassa on valmistauduttava kompromissiin, kuuluu kahden tutkijan viesti

Ukrainan sota on kestänyt puoli vuotta. Rauhaa ei ole näköpiirissä, mutta Ukrainan sotilaallinen voitto on epärealistinen. Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan

www.ku.fi

Siis mitä paskaa mä just luin?
Periaatteessa missä tahansa "normaalissa riitatilanteessa" tuollainen ajatuksenkulku olisi ihan ymmärrettävää. Mutta ei todellakaan Venäjän kanssa, taitaa arvon tutkija nyt katsoa makaronin läpi maailmaa.
Kun jaksaisi niin etsisi tuon Ilmari Käihkön yhteystiedot ja laittaisi hiukan palautetta menemään.

 

[Coffee Man]

Professori: Ukrainan voitto olisi vuoden 1989 kaltainen murros​

Professori: Ukrainan voitto olisi vuoden 1989 kaltainen murros | Verkkouutiset

Professori: Ukrainan voitto olisi vuoden 1989 kaltainen murros | Verkkouutiset

www.verkkouutiset.fi

Texas-Arlingtonin yliopiston apulaisprofessori Brian Whitmore kirjoittaa Twitterissä, että ”Ukrainan voitto Venäjästä tulee olemaan ajattelutapaa muuttava tapahtuma Euroopan turvallisuudessa”
– Samaan tapaan kuin vuonna 1989. Itse asiassa se voisi olla jotakin voisi olla vuoden 1989 paluu.

Whitmoren mukaan Ukrainan voiton myötä koko entisen Neuvostoliiton alue voisi vapautua Venäjän vaikutusvallasta aivan kuten itäblokki vapautui neuvostokontrollista 1980-luvulla.
– Sivuvaikutus tuntuisi Venäjän vasalleissa, kuten Valko-Venäjällä, jossa Aljaksandr Lukašenkan ote vallasta ei ehkä säilyisi, jos hänen isäntänsä Moskovassa kokisi tappion.
Ukrainan voitto voisi hyvinkin johtaa vapaaseen Valko-Venäjään.

Whitmoren mukaan sivuvaikutukset voitaisiin tuntea myös Georgiassa ja Moldovassa, jotka ”ovat kamppailleet Moskovan vaikutusta vastaan”.

– [Venäjän tappio] heikentäisi Moskovan kykyä vaikuttaa oligarkkirakenteiden kautta.

Whimore korostaa, että lännen tulee varautua siihen mahdollisuuteen, että käynnissä on vuonna 1989 alkaneen prosessin loppu, jonne ”olisi päästävä, vaikka sen saavuttaminen ei ole varmaa”.
Hänen mukaansa hankkeen ei ainakaan tulisi kaatua mielikuvituksen puutteeseen.

– Ukrainalaiset eivät taistele ainoastaan suvereniteettinsa ja itsenäisyytensä puolesta, vaan Itä-Euroopan toisen vapauttamisen puolesta vieden loppuun sen prosessin, joka alkoi vuonna 1989.

Neuvostoliiton hajoamien on ollut pitkä prosessi ja se jatkuu edelleenkin Ukrainan sodan myötä kun Putin ei halua irrottaa otettaan Ukrainasta joka itsenäistyi jo aikoja sitten.

Puoliksi itsenäinen V-Venäjä taitaa olla menetetty tapaus kun Moskova on saanut siitä liian tukevan otteen omaan typeryyteensä ja ahneuteensa kompastuneen diktaattorin ansiosta. Lukashenka kiemurtelee kuin mato koukussa mutta koukussa on ja pysyy.

Valko-Venäjä puolustaa edelleen "yhteisymmärryksen säilyttämistä sekä molemminpuolisten ystävällisten ja kunnioittavien kontaktien kehittämistä kaikilla tasoilla".

- Toivon ukrainalaisille rauhallista taivasta, kestokykyä, rohkeutta, voimaa sekä menestystä arvokkaan elämän palauttamisessa, Lukashenka sanoi.

Venäjällä on edelleenkin alueita jotka haluaisivat itsenäistyä tai vähintääkin päästä irti Moskovan kuristusotteesta, mutta ei niillä ole siihen edellytyksiä ja tuskin tulee olemaankaan, kun eivät ne nyt kuitenkaan ole mikään Ukraina

Ukraina menee menojaan ja on vapautensa omalla verellään ansainnut!

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin mukaan Ukrainan kansa syntyi uudelleen 24. helmikuuta.

- Me emme välitä siitä, minkälainen armeija teillä on, välitämme ainoastaan maastamme. Taistelemme sen puolesta loppuun saakka.

Moskova ei katoa mihinkään mutta melko varmasti sielläkin tapahtuu isoja muutoksia ihan lähiaikona...siitä on jo hentoja merkkejä ilmassa. Parempaan suuntaa tuskin mennään kun ovat nykyisen tien valinnneet mutta se on ihan toinen tarina se.

 

[Antares]

HS: UKRAINAN SODASSA ON VALMISTAUDUTTAVA KOMPROMISSIIN, KUULUU KAHDEN TUTKIJAN VIESTI​

Ukrainan sota on kestänyt puoli vuotta. Rauhaa ei ole näköpiirissä, mutta Ukrainan sotilaallinen voitto on epärealistinen.​

JUSSI VIRKKUNEN
24.8.2022 11.55


Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut puoli vuotta. Vähintään kymmeniä tuhansia ihmisiä on kuollut, ja sota on muuttunut kulutussodaksi. Kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti etene, vaan moukaroivat toisiaan.

Venäjä on kärsinyt sodassa nöyryyttäviä tappioita, eikä siitä todellakaan muodostunut paraatimarssia Kiovaan. Jo maaliskuussa Venäjän joukot joutuivat vetäytymään Kiovan ympäristöstä. Samaan aikaan Venäjä on onnistunut valloittamaan kohtalaisen laajoja alueita Itä-Ukrainassa ja luomaan maayhteyden Krimin niemimaalle, jonka se riisti Ukrainalta jo vuonna 2014.

Sodan loppua ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) toisti tiistaina kannan, että Ukrainan pitää voittaa sota. Kysymys on sitten se, mikä tuo voitto on? Onko realistista odottaa, että Ukraina kykenisi lyömään Venäjän sotilaallisesti.

Epärealistisena sitä pitävät Ilmari Käihkö ja Jan Willem Honig keskiviikkona Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa. Käihkö on tällä hetkellä vieraileva tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa ja Honig professori Alankomaiden maanpuolustusakatemiassa.

– Koska yksipuolinen voitto vaikuttaa epätodennäköiseltä, on valmistauduttava kompromissiin. Kompromississa on yhdistettävä vaikea tasapaino Ukrainan epätäydellisen aluevalloituksen, maan vaarantuneen poliittisen suvereniteetin ja Venäjän kansainvälisen valtapoliittisen aseman välillä, he kirjoittavat.

Keskeisenä kysymyksenä Käihkö ja Honig pitävät sitä, miten länsi kykenee ottamaan huomioon Venäjän vaatimukset jättämättä Ukrainaa pulaan samalla tavalla kuin Krimin miehityksen jälkeen.

Länsimaissa on puhuttu oikeudenmukaisesta rauhasta. Sen edellytys on, että Ukraina kykenisi kukistamaan Venäjän sotilaallisesti. Omin voimin Ukraina ei siihen kykene, eikä länsi ole siihen valmis, Käihkö ja Honig kirjoittavat.

– Oikeudenmukainen rauha tekisi Venäjästä ydinaseilla varustetun häviäjän – pysyvän uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Tasaisesti jaettu tyytymättömyys johtaa pitkällä aikavälillä parempaan lopputulokseen.

– Ukrainan sotilaallisia valmiuksia on käytettävä neuvotteluaseman parantamiseksi epätäydellisessä kompromissirauhassa. Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi. Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.

Kirjoittajat myöntävät, että tuollaista voitaisiin kritisoida Venäjän aggression palkitsevaksi myönnytyspolitiikaksi.

– Kompromissi on silti parempi vaihtoehto kuin nyt todistamamme absoluuttisen oikeuden ja voiton tavoittelemiseksi käyty sota.

HS: Ukrainan sodassa on valmistauduttava kompromissiin, kuuluu kahden tutkijan viesti

Ukrainan sota on kestänyt puoli vuotta. Rauhaa ei ole näköpiirissä, mutta Ukrainan sotilaallinen voitto on epärealistinen. Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan

www.ku.fi

Lainaan tuon alkuperäisen artikkelin tekstin, jos kiinnostaa lukea sanasta sanaan mitä kirjoittivat:

Spoiler: Artikkelin teksti kokonaisuudessaan

Mielipide|Vieraskynä

Toiveajattelu ei korvaa strategiaa Ukrainan kulutussodassa​

Jo puoli vuotta kestäneessä sodassa aika ei suosi Ukrainaa, kun vastassa on suurempi ja runsasväestöisempi Venäjä.

2:00 | Päivitetty 7:24

VENÄJÄN hyökkäys Ukrainassa on strategisten epäonnistumisten ja ukrainalaisten vastarinnan takia muuttunut yhä enemmän kulutussodaksi. Se on hidas prosessi, jossa vihollissotilaita ja heidän kalustoaan tuhotaan samalla kun omat menetykset minimoidaan.

Kulutussotaa pidetään viimeisenä vaihtoehtona, johon turvaudutaan nopeammin voittoon johtavien strategioiden epäonnistuttua. Sitä kartetaan, koska suhteettomien tappioiden aiheuttaminen viholliselle on vaikeaa ja koska osapuolet kuluttavat yleensä toisiaan tasaisesti. Lisäksi aika tuo mukanaan muitakin kuin sotilaallisia tekijöitä. Sodan jatkaminen ei enää riipu pelkästään armeijan vahvuudesta, vaan myös demografiasta ja teollisesta voimasta. Myös kansan tuesta tulee sotatoimille elintärkeää.

Tässä suhteessa Venäjällä on selvä etu. Venäjä on Ukrainaa isompi ja runsasväestöisempi itsevaltainen valtio, jossa tiukka sodan narratiivin hallinta mahdollistaa sodan pitkittämisen.

UKRAINAN suhteelliset heikkoudet voidaan kompensoida ulkomaisella tuella ja puolustussodan oikeutuksella. Sodan oikeutus on avainasemassa. Kulutussodan kauhu ilman näkymää sodan loppumisesta voi johtaa taistelutahdon ehtymiseen.

Ulkomainen tuki on Ukrainalle tärkein voimasuhteen tasoittaja. Pelkkä maan asevoimien aseistaminen ja kouluttaminen ei riitä. Sotilaallisen tuen on pohjauduttava strategiseen ajatukseen siitä, mitä armeija voi tuen turvin saavuttaa. Lännellä ei kuitenkaan ole antaa aseita tai strategista apua, joiden avulla Ukrainan miehitetyt alueet voitaisiin vapauttaa nopeasti.

Millaiseen rauhaan menestys taistelukentällä voi sitten johtaa? Ukrainan vuoden 1991 rajojen palauttaminen voi vaikuttaa ilmeiseltä sotilaalliselta tavoitteelta. Näin kattavan voiton saavuttaminen on kuitenkin epärealistista. Venäjän ydinaseet pitävät Ukrainaa panttivankina. Yhdysvaltojen ydinasesateenvarjon ulottaminen Ukrainaan tuntuu liian riskialttiilta.

KOSKA yksipuolinen voitto vaikuttaa epätodennäköiseltä, on valmistauduttava kompromissiin. Kompromississa on yhdistettävä vaikea tasapaino Ukrainan epätäydellisen aluevalloituksen, maan vaarantuneen poliittisen suvereniteetin ja Venäjän kansainvälisen valtapoliittisen aseman välillä.

Rauhansopimuksen on jossain määrin tunnustettava Venäjän vaatimukset Ukrainaa mutta myös Venäjän kansainvälistä asemaa kohtaan. Keskeinen kysymys on, missä määrin länsi pystyy ottamaan Venäjän vaatimukset huomioon jättämättä Ukrainaa pulaan samalla tavalla kuin vuonna 2015.

Kumpikaan osapuoli ei tunnu kykenevän ratkaisemaan sotaa sotimalla, joten sodan kuluminen tosiasialliseksi tai jopa muodolliseksi Minskin sopimusten mukaiseksi tulitauoksi on todennäköistä. Tällainen tilanne johtaisi kuitenkin ajan mittaan vain uuteen sotaan.

MYÖNTEISIÄ yllätyksiä voi toki tapahtua. Kohtuullisempi hallinto voi korvata Vladimir Putinin, tai Venäjän armeija voi kapinoida vuoden 1917 tapaan. Toiveajattelu ei kuitenkaan korvaa hyvää strategiaa: yhtä lailla Kiina voi hyökätä Taiwaniin ja lännen tuki Ukrainalle ehtyä. “Ukrainan on voitettava” -hokemaa tai kehotusta kestää ja luottaa kansainvälisen oikeuden toteutumiseen ei voida pitää strategiana.

Oikeudenmukainen rauha tekisi Venäjästä ydinaseilla varustetun häviäjän – pysyvän uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Tasaisesti jaettu tyytymättömyys johtaa pitkällä aikavälillä parempaan lopputulokseen.

Ukrainan sotilaallisia valmiuksia on käytettävä neuvotteluaseman parantamiseksi epätäydellisessä kompromissirauhassa. Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi. Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.

Tätä voidaan kritisoida Venäjän aggression palkitsevaksi myönnytyspolitiikaksi. Kompromissi on silti parempi vaihtoehto kuin nyt todistamamme absoluuttisen oikeuden ja voiton tavoittelemiseksi käyty sota. Länsi ei ole siihen valmis, eikä Ukraina omin voimin siihen kykene.


Ilmari Käihkö ja Jan Willem Honig

Käihkö on vieraileva tutkija Aleksanteri-instituutissa ja Honig professori Alankomaiden maanpuolustusakatemiassa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja.

 

[teknohippi]

Lainaan tuon alkuperäisen artikkelin tekstin, jos kiinnostaa lukea sanasta sanaan mitä kirjoittivat:

Spoiler: Artikkelin teksti kokonaisuudessaan

Mielipide|Vieraskynä

Toiveajattelu ei korvaa strategiaa Ukrainan kulutussodassa​

Jo puoli vuotta kestäneessä sodassa aika ei suosi Ukrainaa, kun vastassa on suurempi ja runsasväestöisempi Venäjä.

2:00 | Päivitetty 7:24

VENÄJÄN hyökkäys Ukrainassa on strategisten epäonnistumisten ja ukrainalaisten vastarinnan takia muuttunut yhä enemmän kulutussodaksi. Se on hidas prosessi, jossa vihollissotilaita ja heidän kalustoaan tuhotaan samalla kun omat menetykset minimoidaan.

Kulutussotaa pidetään viimeisenä vaihtoehtona, johon turvaudutaan nopeammin voittoon johtavien strategioiden epäonnistuttua. Sitä kartetaan, koska suhteettomien tappioiden aiheuttaminen viholliselle on vaikeaa ja koska osapuolet kuluttavat yleensä toisiaan tasaisesti. Lisäksi aika tuo mukanaan muitakin kuin sotilaallisia tekijöitä. Sodan jatkaminen ei enää riipu pelkästään armeijan vahvuudesta, vaan myös demografiasta ja teollisesta voimasta. Myös kansan tuesta tulee sotatoimille elintärkeää.

Tässä suhteessa Venäjällä on selvä etu. Venäjä on Ukrainaa isompi ja runsasväestöisempi itsevaltainen valtio, jossa tiukka sodan narratiivin hallinta mahdollistaa sodan pitkittämisen.

UKRAINAN suhteelliset heikkoudet voidaan kompensoida ulkomaisella tuella ja puolustussodan oikeutuksella. Sodan oikeutus on avainasemassa. Kulutussodan kauhu ilman näkymää sodan loppumisesta voi johtaa taistelutahdon ehtymiseen.

Ulkomainen tuki on Ukrainalle tärkein voimasuhteen tasoittaja. Pelkkä maan asevoimien aseistaminen ja kouluttaminen ei riitä. Sotilaallisen tuen on pohjauduttava strategiseen ajatukseen siitä, mitä armeija voi tuen turvin saavuttaa. Lännellä ei kuitenkaan ole antaa aseita tai strategista apua, joiden avulla Ukrainan miehitetyt alueet voitaisiin vapauttaa nopeasti.

Millaiseen rauhaan menestys taistelukentällä voi sitten johtaa? Ukrainan vuoden 1991 rajojen palauttaminen voi vaikuttaa ilmeiseltä sotilaalliselta tavoitteelta. Näin kattavan voiton saavuttaminen on kuitenkin epärealistista. Venäjän ydinaseet pitävät Ukrainaa panttivankina. Yhdysvaltojen ydinasesateenvarjon ulottaminen Ukrainaan tuntuu liian riskialttiilta.

KOSKA yksipuolinen voitto vaikuttaa epätodennäköiseltä, on valmistauduttava kompromissiin. Kompromississa on yhdistettävä vaikea tasapaino Ukrainan epätäydellisen aluevalloituksen, maan vaarantuneen poliittisen suvereniteetin ja Venäjän kansainvälisen valtapoliittisen aseman välillä.

Rauhansopimuksen on jossain määrin tunnustettava Venäjän vaatimukset Ukrainaa mutta myös Venäjän kansainvälistä asemaa kohtaan. Keskeinen kysymys on, missä määrin länsi pystyy ottamaan Venäjän vaatimukset huomioon jättämättä Ukrainaa pulaan samalla tavalla kuin vuonna 2015.

Kumpikaan osapuoli ei tunnu kykenevän ratkaisemaan sotaa sotimalla, joten sodan kuluminen tosiasialliseksi tai jopa muodolliseksi Minskin sopimusten mukaiseksi tulitauoksi on todennäköistä. Tällainen tilanne johtaisi kuitenkin ajan mittaan vain uuteen sotaan.

MYÖNTEISIÄ yllätyksiä voi toki tapahtua. Kohtuullisempi hallinto voi korvata Vladimir Putinin, tai Venäjän armeija voi kapinoida vuoden 1917 tapaan. Toiveajattelu ei kuitenkaan korvaa hyvää strategiaa: yhtä lailla Kiina voi hyökätä Taiwaniin ja lännen tuki Ukrainalle ehtyä. “Ukrainan on voitettava” -hokemaa tai kehotusta kestää ja luottaa kansainvälisen oikeuden toteutumiseen ei voida pitää strategiana.

Oikeudenmukainen rauha tekisi Venäjästä ydinaseilla varustetun häviäjän – pysyvän uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Tasaisesti jaettu tyytymättömyys johtaa pitkällä aikavälillä parempaan lopputulokseen.

Ukrainan sotilaallisia valmiuksia on käytettävä neuvotteluaseman parantamiseksi epätäydellisessä kompromissirauhassa. Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi. Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.

Tätä voidaan kritisoida Venäjän aggression palkitsevaksi myönnytyspolitiikaksi. Kompromissi on silti parempi vaihtoehto kuin nyt todistamamme absoluuttisen oikeuden ja voiton tavoittelemiseksi käyty sota. Länsi ei ole siihen valmis, eikä Ukraina omin voimin siihen kykene.


Ilmari Käihkö ja Jan Willem Honig

Käihkö on vieraileva tutkija Aleksanteri-instituutissa ja Honig professori Alankomaiden maanpuolustusakatemiassa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja.

Täysin suoraan kremlin narratiivia. Haetaan jotain aselevon tyyppistä tilannetta että ryssä pääsee vetämään henkeä ennen seuraava myllytyskierrosta. Ukrainalaiset tappelee loppuun asti, mikä tuo loppu onkaan, siellä on nyt riittävästi ryssävihaa kerättynä. Kirjoitus on tyypillinen puttelin hätähuuto kun armeija&valta katoaa Ukrainan aroille auringonkukkaan kasvamaan.

Ilmeisesti kun Erdokaani ja muut välittäjät veti vesiperän niin siirrytään seuraavaan asteeseen. Ensin huuti some-ryssät ja sen mieliset, sitten tuli ostetut poliitikot, seuraavaksi viimeiset naapurit jotka on puheväleissä ja viimeinen linja on ilmeisesti maksetut hiljaiset taustavaikuttajat.

Tästä kirjoituksesta paistaa hyvin selkeästi läpi se mitä Kreml pelkää, eli Ukrainan seuraavan aallon aseistusta ja koulutusta. Koulutus on käynnissä isossa mitassa UK:ssa ja nuo aseet on varmasti tulossa. Ei sitä koulutusta muuten järjestetä.

Kaikki merkit viittaa siihen että ne epäpoliittisettavisryssät ei halua sotimaan joten syksyn kehityskulku alkaa olla selvillä. Sensiaan USA:ssa aseavun kannatus pysyy korkealla joten aseita tulee ja on tulossa entistä enemmän.

Joko tutkijat elää tynnyrissä tai sitten eivät osaa katsoa mitä maailmalla tapahtuu. No Alexsanteri-instituutti on muutenkin tunnettu ryssä-positiivisesta tutkimuksestaan.

 

[AMC]

Väittävät räjähteen olleen penkin alla.

Venäläinen heittoistuin

 

[AoE]

Sekalaisia uutisia ja aiheita;

Human behaviour will still determine who wins wars

https://twitter.com/x/status/1562373082815365120

Onpas siinäkin uutisaihe.

https://twitter.com/x/status/1562371745667055617

Norja ja Iso-Britannia toimittavat Ukrainalle Black Hornet -mikrodroneja ilmaiseksi yli 9 miljoonan dollarin arvosta.

https://twitter.com/x/status/1562371087228338176

 

[Tierna]

https://twitter.com/x/status/1562371000636956672

https://twitter.com/x/status/1562368356853891072

 

[Coffee Man]

Venäjä ei saa osallistua kansainvälisiin urheilutapahtumiin mutta jos joskus järjestetään PASKAN JAUHAMISEN MM-KISAT niin siellä Venäjän pitää ihan ehdottomasti olla mukana...

Shoigu puhui tänään Shanghain puolustusministerien yhteistyöjärjestön kokouksessa Uzbekistanissa.

– Teemme kaikkemme mahdollisten siviiliuhrien välttämiseksi. Tietenkin tämä hidastaa hyökkäyksen vauhtia, mutta me teemme tämän tietoisesti, Shoigu sanoi.

Venäjä voittaa kultaa ja P-Korea nappaa hopeaa ihan yhtä helposti mutta pronssissa on kiinni useampikin maa

 

[hyvis]

Venäläinen heittoistuin

Ei tainnut surista, eikä kyllä mahtunut.

 

[hansai]

Venäjä ei saa osallistua kansainvälisiin urheilutapahtumiin mutta jos joskus järjestetään PASKAN JAUHAMISEN MM-KISAT niin siellä Venäjän pitää ihan ehdottomasti olla mukana...

Shoigu puhui tänään Shanghain puolustusministerien yhteistyöjärjestön kokouksessa Uzbekistanissa.

– Teemme kaikkemme mahdollisten siviiliuhrien välttämiseksi. Tietenkin tämä hidastaa hyökkäyksen vauhtia, mutta me teemme tämän tietoisesti, Shoigu sanoi.

Venäjä voittaa kultaa ja P-Korea nappaa hopeaa ihan yhtä helposti mutta pronssissa on kiinni useampikin maa

Turha edes kisata, Lavrov ja Shoigu on sellainen parivaljakko, etä mitalit voi jakaa jo ennakkoon..

 

[AoE]

Donetskin suunnalla ostoskeskus Galaktika palaa, muutaman videon perusteella ei kuulu pauketta joten ei välttämättä ollut ammusvarasto. Ei tietoa syttymissyystä.

https://twitter.com/x/status/1562360574943629312

Myös jotakin muuta tulessa.

https://twitter.com/x/status/1562369348857221120

 

[Leaderwolf]

Taas kerran kysytty mielipidettä tutkijoilta, koska tutkijathan ovat automaattisesti viisaita ja kaikkitietäviä olentoja. Ovathan he tutkijoita.

Minäkin olen tutkija. Lapsena pihaleikeissä tökin kepillä paskaa ja tutkin mitä ötököitä siinä liikkuu.

 

[AoE]

https://twitter.com/x/status/1562140643304116224

 

[Heinrich]

Lainaan tuon alkuperäisen artikkelin tekstin, jos kiinnostaa lukea sanasta sanaan mitä kirjoittivat:

Spoiler: Artikkelin teksti kokonaisuudessaan

Mielipide|Vieraskynä

Toiveajattelu ei korvaa strategiaa Ukrainan kulutussodassa​

Jo puoli vuotta kestäneessä sodassa aika ei suosi Ukrainaa, kun vastassa on suurempi ja runsasväestöisempi Venäjä.

2:00 | Päivitetty 7:24

VENÄJÄN hyökkäys Ukrainassa on strategisten epäonnistumisten ja ukrainalaisten vastarinnan takia muuttunut yhä enemmän kulutussodaksi. Se on hidas prosessi, jossa vihollissotilaita ja heidän kalustoaan tuhotaan samalla kun omat menetykset minimoidaan.

Kulutussotaa pidetään viimeisenä vaihtoehtona, johon turvaudutaan nopeammin voittoon johtavien strategioiden epäonnistuttua. Sitä kartetaan, koska suhteettomien tappioiden aiheuttaminen viholliselle on vaikeaa ja koska osapuolet kuluttavat yleensä toisiaan tasaisesti. Lisäksi aika tuo mukanaan muitakin kuin sotilaallisia tekijöitä. Sodan jatkaminen ei enää riipu pelkästään armeijan vahvuudesta, vaan myös demografiasta ja teollisesta voimasta. Myös kansan tuesta tulee sotatoimille elintärkeää.

Tässä suhteessa Venäjällä on selvä etu. Venäjä on Ukrainaa isompi ja runsasväestöisempi itsevaltainen valtio, jossa tiukka sodan narratiivin hallinta mahdollistaa sodan pitkittämisen.

UKRAINAN suhteelliset heikkoudet voidaan kompensoida ulkomaisella tuella ja puolustussodan oikeutuksella. Sodan oikeutus on avainasemassa. Kulutussodan kauhu ilman näkymää sodan loppumisesta voi johtaa taistelutahdon ehtymiseen.

Ulkomainen tuki on Ukrainalle tärkein voimasuhteen tasoittaja. Pelkkä maan asevoimien aseistaminen ja kouluttaminen ei riitä. Sotilaallisen tuen on pohjauduttava strategiseen ajatukseen siitä, mitä armeija voi tuen turvin saavuttaa. Lännellä ei kuitenkaan ole antaa aseita tai strategista apua, joiden avulla Ukrainan miehitetyt alueet voitaisiin vapauttaa nopeasti.

Millaiseen rauhaan menestys taistelukentällä voi sitten johtaa? Ukrainan vuoden 1991 rajojen palauttaminen voi vaikuttaa ilmeiseltä sotilaalliselta tavoitteelta. Näin kattavan voiton saavuttaminen on kuitenkin epärealistista. Venäjän ydinaseet pitävät Ukrainaa panttivankina. Yhdysvaltojen ydinasesateenvarjon ulottaminen Ukrainaan tuntuu liian riskialttiilta.

KOSKA yksipuolinen voitto vaikuttaa epätodennäköiseltä, on valmistauduttava kompromissiin. Kompromississa on yhdistettävä vaikea tasapaino Ukrainan epätäydellisen aluevalloituksen, maan vaarantuneen poliittisen suvereniteetin ja Venäjän kansainvälisen valtapoliittisen aseman välillä.

Rauhansopimuksen on jossain määrin tunnustettava Venäjän vaatimukset Ukrainaa mutta myös Venäjän kansainvälistä asemaa kohtaan. Keskeinen kysymys on, missä määrin länsi pystyy ottamaan Venäjän vaatimukset huomioon jättämättä Ukrainaa pulaan samalla tavalla kuin vuonna 2015.

Kumpikaan osapuoli ei tunnu kykenevän ratkaisemaan sotaa sotimalla, joten sodan kuluminen tosiasialliseksi tai jopa muodolliseksi Minskin sopimusten mukaiseksi tulitauoksi on todennäköistä. Tällainen tilanne johtaisi kuitenkin ajan mittaan vain uuteen sotaan.

MYÖNTEISIÄ yllätyksiä voi toki tapahtua. Kohtuullisempi hallinto voi korvata Vladimir Putinin, tai Venäjän armeija voi kapinoida vuoden 1917 tapaan. Toiveajattelu ei kuitenkaan korvaa hyvää strategiaa: yhtä lailla Kiina voi hyökätä Taiwaniin ja lännen tuki Ukrainalle ehtyä. “Ukrainan on voitettava” -hokemaa tai kehotusta kestää ja luottaa kansainvälisen oikeuden toteutumiseen ei voida pitää strategiana.

Oikeudenmukainen rauha tekisi Venäjästä ydinaseilla varustetun häviäjän – pysyvän uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Tasaisesti jaettu tyytymättömyys johtaa pitkällä aikavälillä parempaan lopputulokseen.

Ukrainan sotilaallisia valmiuksia on käytettävä neuvotteluaseman parantamiseksi epätäydellisessä kompromissirauhassa. Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi. Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.

Tätä voidaan kritisoida Venäjän aggression palkitsevaksi myönnytyspolitiikaksi. Kompromissi on silti parempi vaihtoehto kuin nyt todistamamme absoluuttisen oikeuden ja voiton tavoittelemiseksi käyty sota. Länsi ei ole siihen valmis, eikä Ukraina omin voimin siihen kykene.


Ilmari Käihkö ja Jan Willem Honig

Käihkö on vieraileva tutkija Aleksanteri-instituutissa ja Honig professori Alankomaiden maanpuolustusakatemiassa.

Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja.

No, tämä samainen Käyhkö sanoi politiikkaradiossa Ylellä, että sota Ukrainassa voi kestää ja pitkään - jopa vuosia - kun kummallakaan ei ole yliotetta toisesta. Hän oli myös sitä mieltä, että voi myös olla niin, että lopulta Ukraina kestää hengissäselvimistaistelua pidempään kuin Venäjä hyökkäyssotaansa - joka ei edes ole sota virallisesti.

Ihan realistinen arvio.

 

[Coffee Man]

Täysin suoraan kremlin narratiivia. Haetaan jotain aselevon tyyppistä tilannetta että ryssä pääsee vetämään henkeä ennen seuraava myllytyskierrosta. Ukrainalaiset tappelee loppuun asti, mikä tuo loppu onkaan, siellä on nyt riittävästi ryssävihaa kerättynä. Kirjoitus on tyypillinen puttelin hätähuuto kun armeija&valta katoaa Ukrainan aroille auringonkukkaan kasvamaan.

Ilmeisesti kun Erdokaani ja muut välittäjät veti vesiperän niin siirrytään seuraavaan asteeseen. Ensin huuti some-ryssät ja sen mieliset, sitten tuli ostetut poliitikot, seuraavaksi viimeiset naapurit jotka on puheväleissä ja viimeinen linja on ilmeisesti maksetut hiljaiset taustavaikuttajat.

Tästä kirjoituksesta paistaa hyvin selkeästi läpi se mitä Kreml pelkää, eli Ukrainan seuraavan aallon aseistusta ja koulutusta. Koulutus on käynnissä isossa mitassa UK:ssa ja nuo aseet on varmasti tulossa. Ei sitä koulutusta muuten järjestetä.

Kaikki merkit viittaa siihen että ne epäpoliittisettavisryssät ei halua sotimaan joten syksyn kehityskulku alkaa olla selvillä. Sensiaan USA:ssa aseavun kannatus pysyy korkealla joten aseita tulee ja on tulossa entistä enemmän.

Joko tutkijat elää tynnyrissä tai sitten eivät osaa katsoa mitä maailmalla tapahtuu. No Alexsanteri-instituutti on muutenkin tunnettu ryssä-positiivisesta tutkimuksestaan.

Kieltämättä tuossa vähän moskovalainen kaalisoppa tuoksahtaa

En ole itsekään ollut missään vaiheessa ollenkaan varma siitä että Ukraina selviää tästä sodasta ilman minkäänlaisia alueluovutuksia enkä ole varma vieläkään mutta siitä olen ihan varma että alueluovutuksista keskusteleminen ei todellakaan ole ajankohtaista tässä ja nyt.

Loppujen lopuksi on kuitenkin niin että ei tämän sodan voittaminen ole Ukrainasta ja ukrainalaisista kiinni.

Länsimaiden strateginen ajatusmalli on sodan alusta lähtien ollut se, että Nato-maat ja Venäjä eivät missään tapauksessa saa joutua vastakkain Ukrainassa. Vladimir Putinia ei myöskään saa provosoida, ei ainakaan tulkitsemaan niin, että sotaa käy myös Nato.

Tämä on johtanut siihen, että Ukraina on saamastaan aseavusta huolimatta rampa.

Kommentti: On aika antaa tankkeja Ukrainalle

Ukraina on saamastaan aseavusta huolimatta rampa, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaanuutisten tuottaja Jari Alenius.

www.is.fi

Venäjän entinen presidentti ja maan turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev uhkasi puheessaan 17. heinäkuuta, että jos Ukraina hyökkää Krimille, sille koittaa juurikin se ”tuomiopäivä”.

Nyt Ukraina on hyökännyt Krimille jo useita kertoja. Vaikka Venäjä jotenkin vielä kostaisikin, niin ainakin Medvedevin tuomiopäiväbluffi on katsottu.

On viisasta, että sodan eskalaatio Ukrainan rajojen ulkopuolelle pyritään välttämään. Mutta voidaan kysyä, eikö Venäjällä jo nyt olisi aivan yhtä hyvä syy eskaloida sotaa, kun se syyttää länttä milloin mistäkin. Muuttaisivatko uudet aseet enää tilannetta mihinkään?

Ukrainan sodan eniten toistettuihin hokemiin on kuulunut se, että jos Putinia ei nyt voiteta, hän ei pysähdy.

On aika voittaa Putin ja järjestää Ukrainaan aseet tehdä se.

 

[tiikki]

Ei ole, päästökauppa ja vihersiirtymä osaltaan nostaa myös. Lisäksi iänikuiset kuivat ja tuulettomat kaudet pohjolassa

Syytän Puttelia ja maakaasufirmoja tuosta myöskin. KGB ja öljy-yhtiöt ovat kuseneet kilpaa ydinvoiman muroihin rahottaen ns. vihreää liikettä, jonka ydinideologia on ydinvoimavastaisuus. Ydinvoima kun on ainoa keino päästä pois hiilivedyistä energiantuotannossa.

 

[Kiusankpl]

6 kk sitten...

 

[Potsi]

Täysin suoraan kremlin narratiivia. Haetaan jotain aselevon tyyppistä tilannetta että ryssä pääsee vetämään henkeä ennen seuraava myllytyskierrosta. Ukrainalaiset tappelee loppuun asti, mikä tuo loppu onkaan, siellä on nyt riittävästi ryssävihaa kerättynä. Kirjoitus on tyypillinen puttelin hätähuuto kun armeija&valta katoaa Ukrainan aroille auringonkukkaan kasvamaan.

Kuka voi luottaa Putlerin hallinnon kanssa tehtyyn sopimukseen? Sehän on se perimmäinen ongelma tässä. Jos Venäjä saa itselleen sopimuksen, jossa sen hallitsemat alueet kasvavat sotaa edeltävästä tilanteesta, se tulee käyttäytymään kuin voittaja ja keräilee vain voimiaan uutta yritystä varten. Kuten neuvostoajoilta jo tiedämme, ryssän kanssa tehdyt sopimukset eivät yleensä ole sen paperin arvoisia, jolle ne on kirjoitettu.

Kyllä tämä sota pitäisi nyt käydä loppuun asti ja tukea Ukrainaa niin kauan kunnes voitto on saavutettu. Venäjän tappion tulisi lisäksi olla niin selvä, ettei yksikään Kremlissä valtaa pitävä rosvopäällikkö, olipa Putler tai joku muu, pysty esittämään sitä kansalle voittona.

Helpommin sanottu kuin tehty.