Ukrainan konflikti/sota

Germany will supply legacy Leopard 2 tanks to Slovakia in exchange for that country sending Soviet-era fighting vehicles to Ukraine’s aid, the Defence Ministry in Berlin announced.

The deal is one of several “ring swaps,” as German defense officials call them, in the making with Eastern European governments since the spring, following Russia’s ongoing assault on Ukraine, which began in earnest Feb. 24. Slovak and German officials signed an agreement Aug. 23 approving the delivery of 15 Leopard 2 tanks in the A4 configuration to Bratislava.

The tanks, owned by German industry, are meant to restock Slovakia’s arsenal with Western equipment. The former East bloc nation will donate 30 tracked BVP-1 infantry fighting vehicles — considered one weight class below battle tanks — to Ukraine, Slovak Defence Minister Jaroslav Nad said Tuesday, according to Reuters.

German officials said the Leopard 2 deal is meant to close “part of the gap” in Slovakia’s reduced defense capabilities resulting from the donation to Ukraine. Germany, with help from the Netherlands and the United States, previously backfilled a Patriot air defense battery after Slovakia earmarked one of its S-300 missile defense weapons for Ukraine.
 
Joko tutkijat elää tynnyrissä tai sitten eivät osaa katsoa mitä maailmalla tapahtuu. No Alexsanteri-instituutti on muutenkin tunnettu ryssä-positiivisesta tutkimuksestaan.

Aleksanteri-instituutti on käytännössä Moskovan äänitorvi ja on ollut sitä aina. Ikävän paljon ne vieläkin saavat tilaa suomalaisessa mediakentässä ja instituutin "tutkimuksiin" suhtaudutaan kuin puolueettomaan tietoon 👿
 
Täysin suoraan kremlin narratiivia. Haetaan jotain aselevon tyyppistä tilannetta että ryssä pääsee vetämään henkeä ennen seuraava myllytyskierrosta. Ukrainalaiset tappelee loppuun asti, mikä tuo loppu onkaan, siellä on nyt riittävästi ryssävihaa kerättynä. Kirjoitus on tyypillinen puttelin hätähuuto kun armeija&valta katoaa Ukrainan aroille auringonkukkaan kasvamaan.

Ilmeisesti kun Erdokaani ja muut välittäjät veti vesiperän niin siirrytään seuraavaan asteeseen. Ensin huuti some-ryssät ja sen mieliset, sitten tuli ostetut poliitikot, seuraavaksi viimeiset naapurit jotka on puheväleissä ja viimeinen linja on ilmeisesti maksetut hiljaiset taustavaikuttajat.

Tästä kirjoituksesta paistaa hyvin selkeästi läpi se mitä Kreml pelkää, eli Ukrainan seuraavan aallon aseistusta ja koulutusta. Koulutus on käynnissä isossa mitassa UK:ssa ja nuo aseet on varmasti tulossa. Ei sitä koulutusta muuten järjestetä.

Kaikki merkit viittaa siihen että ne epäpoliittisettavisryssät ei halua sotimaan joten syksyn kehityskulku alkaa olla selvillä. Sensiaan USA:ssa aseavun kannatus pysyy korkealla joten aseita tulee ja on tulossa entistä enemmän.

Joko tutkijat elää tynnyrissä tai sitten eivät osaa katsoa mitä maailmalla tapahtuu. No Alexsanteri-instituutti on muutenkin tunnettu ryssä-positiivisesta tutkimuksestaan.

Se mikä minua eniten häiritsee näissä kirjoituksissa on tämä: miksi tuntuu olevan niin vaikea kuvitella, että Venäjä ei voisi hävitä sotaa? Ikään kuin heillä olisi joku taianomainen piirre, joka estäisi heitä häviämästä - joskus kuulee taikasanoja kuten "kyky sietää tappioita" tms.

Jos katsoo historiaa niin Venäjä on hävinnyt lukemattoman määrän sotia eri aikoina. Tässä vieraskynässä oli kaksi asiaa, jotka vihjasivat siihen, miksi Venäjä ei voisi hävitä: ydinaseet ja "he ovat niin paljon suurempi maa kuin Ukraina". Jos ydinaseilla uhkaaminen ratkaisisi sodan, miksi sota jatkuu? Ehkä ajatus oli, että jos Ukraina saisi vastahyökkäyksen käyntiin ja ajaisi venäläisiä ulos maastaan, niin Venäjä uhkaisi siinä vaiheessa ydinaseilla "tosissaan"?

"Venäjä on suurempi maa kuin Ukraina" pitää paikkansa, mutta historia on myös täynnä lukemattomia esimerkkejä, joissa suurempi ja taloudellisesti vahvempi maa menettää mielenkiinnon sotaan. Siihen voi mennä vuosia, tai kymmeniä vuosia, mutta tuulen suunta voi kääntyä jopa Venäjällä. Tästäkin on lukemattomia esimerkkejä, joten en näe miksei näin voisi käydä nytkin. "Ei ole merkkejä tästä" olisi helppo vasta-argumentti, vaan eihän Neuvostoliitonkaan hajoaminen ollut "selvästi nähtävissä" kunnes se yhtäkkiä tapahtui. Sen jälkeen toki kirjoitettiin että "oli merkkejä ilmassa" ja oli myös teräviä ihmisiä, jotka kirjoittivat näistä ENNEN kun se hajosi, mutta yleisesti ottaen hajoaminen tuli yllätyksenä.

Ehkä näissä kirjoituksissa on taustalla ajatus että "sodat eivät lopu sotimalla" joten tarvitaan diplomaattinen ratkaisu ja kuten tiedetään "hyvä kompromissi on sellainen, mikä ei tyydytä ketään osapuolista".

Minä tuumin että tässä on kyseessä "voimain koetus" eli katsotaan miten kauan riittää voimaa ja innostusta. Yksi esimerkki, tosin ei sota, olisi Berliinin saarto toisen maailmansodan jälkeen. Se alkoi 24.6.1948 ja päättyi Stalinin johtaman Neuvostoliiton perääntymiseen 12.5.1949. Saartoa kesti 323 päivää, sen ajan länsiliittoutuneet toimittivat kaupunkiin kaiken kaupunkilaisten tarvitseman lentorahtina.

Sanoisin että antaa sodan jatkua puoli vuotta, tai miksei jopa vuoden ajan ja katsotaan sitten tilannetta uudestaan. Vieläkö Venäjällä riittää kiinnostus ja voima? Paljon kirjoitetaan miten heikolla lännellä ei riitä kiinnostus jatkaa, mutta eihän tässä ole kyse kuin rahasta ja aseiden toimituksesta. Katsotaan nyt ainakin talven yli, miten ryssän armeija sietää kylmää. Talven jälkeen voidaan sitten palata asiaan ja kysyä että vieläkö kiinnostaa jatkaa?
 
Viimeksi muokattu:
Venäjän ohjusikuista itsenäisyyspäivälle on spekuloitu, mutta eipä näytä tapahtuneen mitään kummempaa. Odottavatko vielä vai eivätkö kykene enää järjestämään pahaa, sodan alkupäivien kaltaista, iskua Kiovaan?

Voihan olla, että säästävät aseensa järkevämpään touhuun kuin sotilaallisesti merkityksettömään, pelkästään symboliseen iskuun päivämäärän perusteella. Ryssän mielenlaadun tuntien luulisi kuitenkin jotain olevan luvassa.
 
No, tämä samainen Käyhkö sanoi politiikkaradiossa Ylellä, että sota Ukrainassa voi kestää ja pitkään - jopa vuosia - kun kummallakaan ei ole yliotetta toisesta. Hän oli myös sitä mieltä, että voi myös olla niin, että lopulta Ukraina kestää hengissäselvimistaistelua pidempään kuin Venäjä hyökkäyssotaansa - joka ei edes ole sota virallisesti.

Ihan realistinen arvio.

Juu, en minäkään yhden kirjoituksen takia ala tuomitsemaan, vaikken olekaan samaa mieltä. En ole lukenut tarpeeksi hänen tuumailuja.

Hänen pääasiallinen tutkimuskohde näyttäisi olleen Afganistanin sota ja vaikka sen voi sanoa päättyneen "Yhdysvaltain tappioon" niin se jatkui melkein 20 vuotta (toki "sodassa" oli eri vaiheita). Neuvostoliiton sota Afganistanissa kesti melkein 10 vuotta ja päättyi heidän tappioon.

Tämä Ukrainan sota poikkeaa näistä esimerkeistä siinä että Venäjä ei ole onnistunut "edes" maan valtaamisessa, mikä on mielestäni selvä merkki heikkoudesta. Pitkän sissisodan sietäminen on ihan erilainen haaste kuin oikean sodan jatkaminen. Oikean sodan hinta on paljon korkeampi, joten kynnys sen lopettamiseen on matalammalla. Toki sota voi silti jatkua vuosia.

Tästä syystä on mielestäni ennenaikaista puhua rauhansopimuksista ja niiden ehdoista - toki ainahan ihmiset spekuloivat, sitähän mekin täällä tehdään sodan käänteiden seuraamisen ohessa.

-

Joku laittoi jo aikaisemmin viestiä Ukrainaan toimitettavista micro droneista, mutta kuvasta näkee hyvin miten pienistä kyse:


Taitavat olla sieltä pienimmästä päästä, hyvin mielenkiintoinen kategoria. Aika näyttää miten hyvin soveltuvat sotaan, mutta näitä olisi helppo kuljettaa mukana suurempikin määrä.
 
Venäjän ohjusikuista itsenäisyyspäivälle on spekuloitu, mutta eipä näytä tapahtuneen mitään kummempaa. Odottavatko vielä vai eivätkö kykene enää järjestämään pahaa, sodan alkupäivien kaltaista, iskua Kiovaan?

Voihan olla, että säästävät aseensa järkevämpään touhuun kuin sotilaallisesti merkityksettömään, pelkästään symboliseen iskuun päivämäärän perusteella. Ryssän mielenlaadun tuntien luulisi kuitenkin jotain olevan luvassa.
On kyllä jännä. Itse ajattelin että iskut olisi tapahtunut yöllä. Vai onko tässä just ideana se, että huokaistaan helpotuksesta kun ei yöllä paukkunut, mutta alkaakin paukkumaan vasta tänä iltana.
 
Tällä hetkellähän Ukraina sotii käytännössä venäjän nykyhallinnon suosiota vastaan. Sotaa ei välttämättä tarvitse voittaa työntämällä vihollista rajan yli, vaan voi hyvinkin riittää että tarpeeksi moni venäläinen alkaa näkemään ettei sota menekkään ihan niin kuin on puhuttu. Periaatteessa yksittäisenkin rintaman romahtaminen voisi aloittaa ketjureaktion joka päätyy siihen että joku putinin lähipiiriläinen tulee kesken käppäukon puheen riistämään mikrofonin itselleen. Se muutos siitä että "kaikki ovat putinin takana" siihen että "minä nyt olen aina ollut putinia vastaan" on loppujen lopuksi aika pieni.
 
Ehkä näissä kirjoituksissa on taustalla ajatus että "sodat eivät lopu sotimalla" joten tarvitaan diplomaattinen ratkaisu ja kuten tiedetään "hyvä kompromissi on sellainen, mikä ei tyydytä ketään osapuolista".

Toki on enemmän esimerkkejä diplomaattisista ratkaisuista ja neuvotelluista rauhanteoista (esim Vietnam).

Mutta lähihistoriamme tärkein sota saatiin päätökseen sotimalla. Tarkoitan tietenkin WW2:sta. Sekä Japanin keisarikunnalta että Saksalta vaadittiin ehdotonta antautumista mutta tunnetusti se ei paljon kiinnostanut.

Sota piti siis sotia loppuun. Piti tuhota ko. valtioiden sodankäyntikyky ja/tai valloittaa alue. Ei juuri kompromisseja haettu eikä mm. Hitlerin tai Tojon kasvojen menetyksestä oltu huolissaan...
 

HS: UKRAINAN SODASSA ON VALMISTAUDUTTAVA KOMPROMISSIIN, KUULUU KAHDEN TUTKIJAN VIESTI​


Ukrainan sota on kestänyt puoli vuotta. Rauhaa ei ole näköpiirissä, mutta Ukrainan sotilaallinen voitto on epärealistinen.​

JUSSI VIRKKUNEN
24.8.2022 11.55


Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut puoli vuotta. Vähintään kymmeniä tuhansia ihmisiä on kuollut, ja sota on muuttunut kulutussodaksi. Kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti etene, vaan moukaroivat toisiaan.

Venäjä on kärsinyt sodassa nöyryyttäviä tappioita, eikä siitä todellakaan muodostunut paraatimarssia Kiovaan. Jo maaliskuussa Venäjän joukot joutuivat vetäytymään Kiovan ympäristöstä. Samaan aikaan Venäjä on onnistunut valloittamaan kohtalaisen laajoja alueita Itä-Ukrainassa ja luomaan maayhteyden Krimin niemimaalle, jonka se riisti Ukrainalta jo vuonna 2014.

Sodan loppua ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) toisti tiistaina kannan, että Ukrainan pitää voittaa sota. Kysymys on sitten se, mikä tuo voitto on? Onko realistista odottaa, että Ukraina kykenisi lyömään Venäjän sotilaallisesti.

Epärealistisena sitä pitävät Ilmari Käihkö ja Jan Willem Honig keskiviikkona Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa. Käihkö on tällä hetkellä vieraileva tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa ja Honig professori Alankomaiden maanpuolustusakatemiassa.

– Koska yksipuolinen voitto vaikuttaa epätodennäköiseltä, on valmistauduttava kompromissiin. Kompromississa on yhdistettävä vaikea tasapaino Ukrainan epätäydellisen aluevalloituksen, maan vaarantuneen poliittisen suvereniteetin ja Venäjän kansainvälisen valtapoliittisen aseman välillä, he kirjoittavat.

Keskeisenä kysymyksenä Käihkö ja Honig pitävät sitä, miten länsi kykenee ottamaan huomioon Venäjän vaatimukset jättämättä Ukrainaa pulaan samalla tavalla kuin Krimin miehityksen jälkeen.

Länsimaissa on puhuttu oikeudenmukaisesta rauhasta. Sen edellytys on, että Ukraina kykenisi kukistamaan Venäjän sotilaallisesti. Omin voimin Ukraina ei siihen kykene, eikä länsi ole siihen valmis, Käihkö ja Honig kirjoittavat.

– Oikeudenmukainen rauha tekisi Venäjästä ydinaseilla varustetun häviäjän – pysyvän uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Tasaisesti jaettu tyytymättömyys johtaa pitkällä aikavälillä parempaan lopputulokseen.

– Ukrainan sotilaallisia valmiuksia on käytettävä neuvotteluaseman parantamiseksi epätäydellisessä kompromissirauhassa. Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi. Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.

Kirjoittajat myöntävät, että tuollaista voitaisiin kritisoida Venäjän aggression palkitsevaksi myönnytyspolitiikaksi.

– Kompromissi on silti parempi vaihtoehto kuin nyt todistamamme absoluuttisen oikeuden ja voiton tavoittelemiseksi käyty sota.

Rauhanaktivistit ovatkin aina olleet ryssän puolella ja läntistä imperialismia vastaan. Sopii hyvin Alekasanteri instituutin perinteeseen: sen johtaja Kangaspuro on Taistolainen ja Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.
 
Aleksanteri-instituutti on käytännössä Moskovan äänitorvi ja on ollut sitä aina. Ikävän paljon ne vieläkin saavat tilaa suomalaisessa mediakentässä ja instituutin "tutkimuksiin" suhtaudutaan kuin puolueettomaan tietoon 👿
Eikö tuon laitoksen joutas lopettamaan? Ainakin jonkinlaisen puhdistuksen voisi suorittaa ja heivata osan porukkaa sinne vanhojen neuvostomuistomerkkien kanssa samaan läjään.
 
Venäjän ohjusikuista itsenäisyyspäivälle on spekuloitu, mutta eipä näytä tapahtuneen mitään kummempaa. Odottavatko vielä vai eivätkö kykene enää järjestämään pahaa, sodan alkupäivien kaltaista, iskua Kiovaan?

Voihan olla, että säästävät aseensa järkevämpään touhuun kuin sotilaallisesti merkityksettömään, pelkästään symboliseen iskuun päivämäärän perusteella. Ryssän mielenlaadun tuntien luulisi kuitenkin jotain olevan luvassa.

Kyllä minä uskallan veikata että odottelemme sitä Venäjän ohjusiskua vielä seuraavanakin itsenäisyyspäivänä eikä sitä tule silloinkaan :ROFLMAO: Venäjän voimavarat alkavat olemaan tässäkin suhteessa lopussa. Erityisesti Krim on ollut hyvä mittari siinä asiassa. Kun Ukrainan iskut muuttuvat huolimattomaksi tupakoinniksi ja ammusvarastot lentävät taivaan tuuliin ihan itsestään niin asiat ovat hyvällä mallilla. Ei ole vähään aikaan kuultu mistään kostoiskuista sanaakaan.

Tämä ei tarkoita sitä että Venäjä olisi vielä luovuttamassa mutta vaikemmaksi homma on käymässä. Moskova heittää vielä tykinruokaa peliin ihan surutta mutta muut resurssit ovat kortilla ja ollaan jo säästölinjoilla. Eikä sitä köyhien alueiden tykinruokaakaan ole loputtomasti ja rajattomasti jäljellä kun Moskova on sitäkin jo tolkuttomasti ja järjettömästi tuhlannut.

Kun asiat ovat tällä mallilla niin länsimaiden pitää huolehtia siitä että Ukrainalla on resursseja enemmän kun Venäjällä. Nyt alkaisi olemaan oikea aika siihen massiiviseen vastaiskuun joka on toivottavasti myös tulossa.
 
Viimeksi muokattu:
Toki on enemmän esimerkkejä diplomaattisista ratkaisuista ja neuvotelluista rauhanteoista (esim Vietnam).

Mutta lähihistoriamme tärkein sota saatiin päätökseen sotimalla. Tarkoitan tietenkin WW2:sta. Sekä Japanin keisarikunnalta että Saksalta vaadittiin ehdotonta antautumista mutta tunnetusti se ei paljon kiinnostanut.

Sota piti siis sotia loppuun. Piti tuhota ko. valtioiden sodankäyntikyky ja/tai valloittaa alue. Ei juuri kompromisseja haettu eikä mm. Hitlerin tai Tojon kasvojen menetyksestä oltu huolissaan...

Minä näen tässä sodassa paljon yhtäläisyyksiä Venäjän ja Japanin 1904-1905 sodan kanssa, wikipediassa on lyhyt tiivistys sodasta:

Although Russia suffered a number of defeats, Emperor Nicholas II remained convinced that Russia could still win if it fought on; he chose to remain engaged in the war and await the outcomes of key naval battles. As hope of victory dissipated, he continued the war to preserve the dignity of Russia by averting a "humiliating peace". Russia ignored Japan's willingness early on to agree to an armistice and rejected the idea of bringing the dispute to the Permanent Court of Arbitration at the Hague.

The war was eventually concluded with the Treaty of Portsmouth (5 September [O.S. 23 August] 1905), mediated by US President Theodore Roosevelt. The complete victory of the Japanese military surprised international observers and transformed the balance of power in both East Asia and Europe, resulting in Japan's emergence as a great power and a decline in the Russian Empire's prestige and influence in Europe. Russia's incurrence of substantial casualties and losses for a cause that resulted in humiliating defeat contributed to a growing domestic unrest which culminated in the 1905 Russian Revolution, and severely damaged the prestige of the Russian autocracy

Siinä sodassa Venäjä joutui sentään hyökkäyksen kohteeksi ja heidän armeijaa työnnettiin puolustusasemasta toiseen. Molemmat osapuolet kärsivät raskaita tappioita. Sota jatkui hieman yli puolitoista vuotta.

Tästä huolimatta sota jatkui pitkälti vallanpitäjän ylpeyden takia, ei halunnut sopia "nöyryyttävää rauhaa". Vaikka Venäjä oli itse hyökkäyksen kohteena, kansa ei suuremmin innostunut sodasta ja mitä pitempään se jatkui, sitä epäsuositummaksi se muuttui. Toki 1900-luvun alun kuohunta kuuluu osaksi tämän sodan kuvaa, kaikkia muutoksia Venäjällä ei voi laittaa yksin sodan kontolle, mutta Venäjä hävisi tämän sodan ja oli lähellä tapahtua vallankumous. Tsaarin valta kesti vielä hetken ja jatkui toiseen hävittyyn sotaan asti - sitä seurasi vallankumous.

Mielestäni Ukrainan sodassa on vahvasti kyse vallanpitäjän sodasta, eikä suursodasta jossa Venäjän olemassaolo olisi uhattuna. Sota on siis "war of choice" kuten rapakon takana sanotaan: ei ole jouduttu sotaan pakotettuna vaan vallanpitäjä on itse valinnut aloittaa sodan. Kansa sietää sen jatkumista johonkin asti, kunnes mitta tulee täyteen. Putin on paaluttanut omaa ja lähipiirin asemaa koko valtakautensa ajan, joten voi mennä hetki ennen kuin se on uhattuna. Siksi tuumailin, että katsotaan nyt ainakin talven yli tai vuoden verran, ehkä heidän kansan keskuudessa ollaan kypsempiä silloin.

Sodan pitkittyessä ja hintalapun kasvaessa heidän on vaikeampi perustella sodan jatkamista. Ukrainan tarvitsee vain kestää ja tuottaa tappioita, mieluiten tietysti jopa vastahyökätä ja vallata takaisin alueitaan. Aika käy kokoajan Venäjää vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Siis mitä paskaa mä just luin?
Periaatteessa missä tahansa "normaalissa riitatilanteessa" tuollainen ajatuksenkulku olisi ihan ymmärrettävää. Mutta ei todellakaan Venäjän kanssa, taitaa arvon tutkija nyt katsoa makaronin läpi maailmaa.
Kun jaksaisi niin etsisi tuon Ilmari Käihkön yhteystiedot ja laittaisi hiukan palautetta menemään.
Luin vain otsikon. Se jo vakuutti - ettei kannata lukea enempää.

Ruotsalaisvaikutteita, enkä tarkoita seksuaalisia suhteita vaan naiviutta Venäjän suhteen.
 

HS: UKRAINAN SODASSA ON VALMISTAUDUTTAVA KOMPROMISSIIN, KUULUU KAHDEN TUTKIJAN VIESTI​


Ukrainan sota on kestänyt puoli vuotta. Rauhaa ei ole näköpiirissä, mutta Ukrainan sotilaallinen voitto on epärealistinen.​

JUSSI VIRKKUNEN
24.8.2022 11.55


Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut puoli vuotta. Vähintään kymmeniä tuhansia ihmisiä on kuollut, ja sota on muuttunut kulutussodaksi. Kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti etene, vaan moukaroivat toisiaan.

Venäjä on kärsinyt sodassa nöyryyttäviä tappioita, eikä siitä todellakaan muodostunut paraatimarssia Kiovaan. Jo maaliskuussa Venäjän joukot joutuivat vetäytymään Kiovan ympäristöstä. Samaan aikaan Venäjä on onnistunut valloittamaan kohtalaisen laajoja alueita Itä-Ukrainassa ja luomaan maayhteyden Krimin niemimaalle, jonka se riisti Ukrainalta jo vuonna 2014.

Sodan loppua ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) toisti tiistaina kannan, että Ukrainan pitää voittaa sota. Kysymys on sitten se, mikä tuo voitto on? Onko realistista odottaa, että Ukraina kykenisi lyömään Venäjän sotilaallisesti.

Epärealistisena sitä pitävät Ilmari Käihkö ja Jan Willem Honig keskiviikkona Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessa. Käihkö on tällä hetkellä vieraileva tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa ja Honig professori Alankomaiden maanpuolustusakatemiassa.

– Koska yksipuolinen voitto vaikuttaa epätodennäköiseltä, on valmistauduttava kompromissiin. Kompromississa on yhdistettävä vaikea tasapaino Ukrainan epätäydellisen aluevalloituksen, maan vaarantuneen poliittisen suvereniteetin ja Venäjän kansainvälisen valtapoliittisen aseman välillä, he kirjoittavat.

Keskeisenä kysymyksenä Käihkö ja Honig pitävät sitä, miten länsi kykenee ottamaan huomioon Venäjän vaatimukset jättämättä Ukrainaa pulaan samalla tavalla kuin Krimin miehityksen jälkeen.

Länsimaissa on puhuttu oikeudenmukaisesta rauhasta. Sen edellytys on, että Ukraina kykenisi kukistamaan Venäjän sotilaallisesti. Omin voimin Ukraina ei siihen kykene, eikä länsi ole siihen valmis, Käihkö ja Honig kirjoittavat.

– Oikeudenmukainen rauha tekisi Venäjästä ydinaseilla varustetun häviäjän – pysyvän uhan kansainväliselle turvallisuudelle. Tasaisesti jaettu tyytymättömyys johtaa pitkällä aikavälillä parempaan lopputulokseen.

– Ukrainan sotilaallisia valmiuksia on käytettävä neuvotteluaseman parantamiseksi epätäydellisessä kompromissirauhassa. Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi. Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.

Kirjoittajat myöntävät, että tuollaista voitaisiin kritisoida Venäjän aggression palkitsevaksi myönnytyspolitiikaksi.

– Kompromissi on silti parempi vaihtoehto kuin nyt todistamamme absoluuttisen oikeuden ja voiton tavoittelemiseksi käyty sota.

On taas alkanut ilmaantua näitä rasittavia tutkijoita, jotka pudottelevat fraaseja tyyliin ”rauhalle pitää antaa mahdollisuus”. Tai ”Kompromissi on parempi kuin sota”.

Liian helppoa pudotella tuollaisia, jos ei sano enempää siitä, millä ehdoilla rauha tai kompromissi tehdään. Puhumalla rauhasta ja neuvotteluista on mukamas automaattisesti oikeassa. Ei ole.

No. Onhan tuolla todettu, että:

Ukrainan on kyettävä vapauttamaan sellainen alue, jonka se voi hyväksyä rauhan pohjaksi.

Selvä! Ukraina ottaa siis Venäjän valtaamat alueensa takaisin. Kompromissi saavutettu!

Väittävät toisaalta että:

Vastineeksi Ukraina saa myös Venäjän hyväksymän, turvallisen rauhan.

Oikeasti? Venäjän hyväksymän turvallisen rauhan…?

Se toteutunee sitten kun viimeinen örkkivaunu käryää auringonkukkapellossa. Sitten on turvallista.

Edit: siistin vähän.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top