Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Samasta aiheesta oli tällainen juttuTää oli hyvä essee. Erityisesti ajatukset länsimaista sodan epäsuorina osapuolina tässä vaiheessa ja länsijoukkojen mukaan menosta vain ajan kysymyksenä olivat kaikessa inhorealistisuudessaan rehellisiä ja niin kovin toivomiani. Ukrainan täytyy voittaa sota. Paikalleen jäätyminen lasketaan tässä tilanteessa Ukrainan tappioksi, koska jälleen rakentamista ei voida aloittaa ja elintärkeät alueet ovat edelleen miehitettyinä. Jos Venäjä tämän sodan vie, ei ryöstäminen ja raiskaaminen lopu Ukrainaan. Lännen ja Venäjän konfrontaatiota voidaan vielä siirtää moraalisen epärehellisin keinoin tulevaisuuteen, mutta jonain päivänä pää täytyy nostaa puskasta ja likapyykki pestä. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä vähemmän kasakka ehtii raiskaamaan.
Vastaus täällä:"Jatkossa", miksei "ylläpidetään"?
Eikä unohdeta sitä laajaa osaavaa reserviä ja kunnon tykistöä. Runsas ja monipuolinen liikkuva tykistö rakettimisto ja tykistö on kaiken viisauden alku..
Se fiilis kun ei enää itketä ja ei voi kuin nauraa.
Nähnyt livenä ja arvostan
Hungarian Foreign Minister Péter Szijjártó said that his country refuses to discuss and impose new sanctions against Russia
Tuhannen taalan kysymys on että miten Ukrainan voitto voisi tapahtua, siis käytännössä, ei vain puheen ja aikeen tasolla? Oletamme tässä että 'voitto' tarkoittaisi minimissään sitä että Venäjä työnnetään lähtöasemiinsa eli Minskin sopparin rajoille (kovan linjan kannattajat esittävät koko alueen, myös Krimin, takaisinvaltausta). Konfliktin jäätyminen näille sijoille, eli "jaettu pettymys" kuten sitä äskettäin kuvattiin, olisi kuitenkin Venäjälle osittainen voitto.Kyllä tämä sota voi jämähtää niille rajoille missä nyt taistellaan.
Paljon riippuu siitä löytyykö Ukrainalta riittävästi työntövoimaa jo ihan lähitulevaisuudessa. Länsimaat tukevat Ukrainaa isosti mutta loputonta se tuki ei ole edes USA:n puolelta. Ukrainaan on toimitettu aseistusta jolla Ukraina kykenee estämään Venäjän etenemisen mutta isoihin vastahyökkäyksiin Ukraina ei toistaiseksi kykene. Tarvitaan lisää työntövoimaa ja tukea länsimailta mutta iso kysymymerkki on että onko sitä tulossa missään vaiheessa riittävästi. Venäjä on kyennyt linnoittamaan ja vakiinnuttamaan asemiaan valtaamillaan alueilla ja sillä on iso merkitys tilanteessa missä Ukraina ei voi ottaa alueita haltuun samalla taktiikalla kun Venäjä (kaikki paskaksi siviilejä säästämättä).
Nykyisissä rajoissa pysyminen olisi kummallekin osapuolelle sekä voitto että tappio. Ukraina säilyttää näillä rajoilla itsenäisyytensä mutta Venäjän uhka ei poistu mihinkään. Venäjä saa maareittinsä Krimille mutta se on on laiha lohtu kun tavoitteena oli ottaa haltuun koko maa. Venäjä tyytyy siihen vain niin kauan kun on ihan pakko. Ainoa keino poistaa uhka pysyvästi on pakottaa Venäjä polvilleen ja varmistaa että se myös pysyy polvillaan. Tämä on erittäin tärkeää koko Euroopalle sillä Venäjän lopulliset tavoitteet eivät ole Ukrainassa.
No ainakin hieman tähän suuntaan pv:n ajatus on kulkenut. Tietenkin sota syttyy vasta jos Venäjä loukkaa suvereniteettiamme sotilaallisella iskulla. Ja toisaalta ei ole järkeä uhrata miesvoimaamme maahyökkäyksillä.Näinkin.
Toinen tärkeä asia miettäväksi on siinä kuinka ryssää vastaan on ylipäänsä tarkoitus puolustautua?
Tiedämme että ryssä pyrkii jo lähtökohtaisesti käymään hyökkäyssotaansa vihollisen maaperällä.
Pitääkö Suomen hyväksyä tämä lähtökohta ja näkemys?
- siis lähteä siitä että annetaan ryssän hyökätä ja tulla asevoimillaan ja asettua Suomen alueelle?
- puolustus aloitettaisiin vasta rajalta ja sitä jatkettaisiin omalla maaperällämme mahdollisimman edullisissa maastokohteissa jne. Kaikkialla siellä minne ryssä suvaitsee tulla ja asettua?
Olemme Ukrainassa nähneet käytännössä mihin tällainen sotiminen johtaa, varsinkin vihollisen valtaamilla alueilla ja siviilikohteissa.
NATO:n jäsenmaana meidän on harkittava uudelleen kuinka maatamme puolustetaan sotilaallisesti.
Hankimmeko jatkossa sellaista osaamista ja aseistusta jolla voimme pitää oman alueemme koskemattomana?
- siis puolustuskyvyn joka laadun ja aseistuksen osalta riittää kategorisesti estämään ryssän etenemisen Suomen ja tarvittaessa (yhdessä NATO:n kanssa) jopa koko Itämeren alueen maa-, merialueella ja ilmatilaan jne.
- hankimmeko jatkossa niin monipuolisen ja tuhovoimaisen aseistuksen (sekä osaamisen) jolla mikä tahansa ryssän hyökkäys kyetään torjumaan jo lähtökuoppiinsa.
- ylläpitää sellaista ohjuskalustoa jolla määrän ohella etävaikutus riittää ainakin yhtä pitkälle kuin ryssällä.
- hankkia sellainen (ilma)torjuntakaluston joka estää ja torjuu suurella %:lla ryssän ohjushyökkäykset Suomen alueelle. NATO-jäsenyyden puitteissa koko Itämeren alueella (ml. Suomenlahti jne.)
- sekä niin tehokas merialueen puolustuskyky jolla esteään ryssän sota-alusten liikkeet mm. Suomenlahdella.
Samalla kun ryssä tuhoaa omaa kapasiteettiaan Ukrainassa, Suomella ja NATO:lla on tilaisuus seuraavien 10-30 vuoden aikana uusia maanpuolustusta ja sotilaallista toimintakykyä koko Pohjois-Euroopassa. Jatkossa se on mahdollista tehdä sopivilta osin yhdessa NATO-kumppaniemme sekä erityisesti Pohjoismaiden sekä Baltian kanssa kokonaisvaltaisesti.
- osittain tämä valmistautuminen on jo aloitettu, Suomi uusii ilmavoimiensa kalustoa. Yhdessä muiden Pohjoismaisten NATO-kumppaniemme kanssa se on laadultaan ja määrältään varmasti vertailukelpoinen ryssän vastaavaan nähden.
Tuossa nyt lyhyesti jonkinlaista ajatusvirtaa...ammattilaiset osaavat varmasti hahmottaa koko "puolustuskuvion" paljon paremmin.
Biden, Johnson ja muutkin joilla on väliä ovat sanoneet että Venäjä ei tule voittamaan. Kuka määrittää voittamisen ja häviön onkin toinen kysymys….Tuhannen taalan kysymys on että miten Ukrainan voitto voisi tapahtua, siis käytännössä, ei vain puheen ja aikeen tasolla? Oletamme tässä että 'voitto' tarkoittaisi minimissään sitä että Venäjä työnnetään lähtöasemiinsa eli Minskin sopparin rajoille (kovan linjan kannattajat esittävät koko alueen, myös Krimin, takaisinvaltausta). Konfliktin jäätyminen näille sijoille, eli "jaettu pettymys" kuten sitä äskettäin kuvattiin, olisi kuitenkin Venäjälle osittainen voitto.
On helppo sanoa että toimitamme vain Ukrainalle niin paljon aseita että voittavat, mutta riittääkö se? Millaisesta määrästä aseita, ja mitä aseita, pitäisi olla että tällainen muuttuisi todellisuudeksi eikä vain haavekuvaksi? Vaikuttaa selvältä että nykyaseistuksella Ukraina ei vielä tällaiseen pysty.
Entä mitä tapahtuu jos aseistuksesta huolimatta Ukraina ei vain pääse etenemään?
Päinvastoin. Venäjän on laivannut viljaa Turkin pohjoisrannoille ja sieltä on rekka-armada hajaittanut viljat ties minne. Bosborinsalmen julkisuudelta on vältytty.Turkki lienee ainoa jolla olisi valta tehdä jotain, esim. pysäyttää ja tarkistaa aluksia Bosporin salmessa vaan tähän ei liene intressiä, asiasta on varmasti sovittu Venäjän kanssa.
Tuhannen taalan kysymys on että miten Ukrainan voitto voisi tapahtua, siis käytännössä, ei vain puheen ja aikeen tasolla? Oletamme tässä että 'voitto' tarkoittaisi minimissään sitä että Venäjä työnnetään lähtöasemiinsa eli Minskin sopparin rajoille (kovan linjan kannattajat esittävät koko alueen, myös Krimin, takaisinvaltausta). Konfliktin jäätyminen näille sijoille, eli "jaettu pettymys" kuten sitä äskettäin kuvattiin, olisi kuitenkin Venäjälle osittainen voitto.
On helppo sanoa että toimitamme vain Ukrainalle niin paljon aseita että voittavat, mutta riittääkö se?
Entä mitä tapahtuu jos aseistuksesta huolimatta Ukraina ei vain pääse etenemään?