Oletteko lukeneet R. Kuusiston tutkimusta länsimaiden johtajien retoriikasta Persianlahden ja Bosnian sotia koskien? Tutkimustuloksena voidaan nähdä, että johtajat puhuvat siten kuin haluavat kansan ajattelevan: Persianlahdelle lähdettiin taistelemaan "oikeutettua sotaa uuden maailmanjärjestyksen puolesta" ja oikea keino oli nopea ja voimakas interventio, kun haluttiin saada kansan tuki tällaiseen toimintaan; kun taas Bosnian sodasta jauhettiin julkisuudessa jatkuvasti, että "tilanne, olosuhteet ja osapuolet ovat hyvin epämääräiset, monimutkaiset ja vaikeasti määriteltävät" ja sopiva lähestymistapa oli puheiden mukaan varovainen tarkkailu, tilanteen seuraaminen ja esimerkiksi hirmutekojen paheksuminen. Ja nimenomaan haluttiin luoda omalle väestölle näkemys, joka tukisi poliitikkojen varovaisuutta jne.
Näillä puheilla oli suora vaikutus tuhansiin ihmisiin - heidän elämäänsä ja kuolemaansa - sekä Persianlahdella että Bosniassa. Kylmää ajatella, kuinka meitä viedään retoriikalla...
