Ukrainan konflikti/sota

Rysyiltä sujuu tuo selkäänpuukotus sujuvasti, joten mieleen juolahti hyvin teoreettinen ajatus:

Mitä jos Likasanko on todennut ettei Valko-Venäjää kannata sotkea tuohon Kirjo-Venäjän ryssimiseen enää yhtään enempää? Hymyillään LilliPutinille ja kerätään samaan aikaan porukkaa kasaan ”auttamaan” vaikka todellisuudessa alkavat vahtimaan VV:n turvallisuutta ja ennakoimaan rysyjen poistoa tontilta.

Bonuksena oma julkisivu kiillottuisi oman kansan silmissä ja Valkkarit näyttäisi vähän paremmalta lännessä.

Epätodennäköistä? Kyllä.
Hulluinta mitä vuonna 2022 on nähty? Ei.

En sulkisi mitään vaihtoehtoa kokonaan pois. Wikipedian mukaan valko-venäjäläisiä on 9,4 miljoonaa ja tuossa aikaisemmin huhuiltiin että salainen mobilisaatio toteutettaisiin kuten Venäjä tekee parhaillaan eli syrjäseuduilta ja varsinkin köyhemmiltä alueilta, suurempia kaupunkeja vältellen.

Minulla on tuoreena mielessä parin vuoden takaiset suurmielenosoitukset ja olin silloin ihan varma että Lukashenko kaatuu ihan kohta. Tuli niin paljon Neuvostoliiton hajoaminen mieleen. Ehkä olen aliarvioinut tällä kertaa tilanteen toiseen suuntaan? Ehkä tuosta 9,4 miljoonasta riittää mobilisoitavia ainakin muutama kymmenen tuhatta?

Toisaalta kun Venäjä hyökkäsi Ukrainan kimppuun niin Valko-Venäjällä nähtiin melkoinen sabotaasien aalto erityisesti rautateillä. Ehkä jos käy selväksi että Lukashenko pyrkii lähettämään heidän oman armeijan Ukrainaan, siitä seuraa kahta kauheampi aktiivinen vastarinta?
 
En sulkisi mitään vaihtoehtoa kokonaan pois. Wikipedian mukaan valko-venäjäläisiä on 9,4 miljoonaa ja tuossa aikaisemmin huhuiltiin että salainen mobilisaatio toteutettaisiin kuten Venäjä tekee parhaillaan eli syrjäseuduilta ja varsinkin köyhemmiltä alueilta, suurempia kaupunkeja vältellen.

Minulla on tuoreena mielessä parin vuoden takaiset suurmielenosoitukset ja olin silloin ihan varma että Lukashenko kaatuu ihan kohta. Tuli niin paljon Neuvostoliiton hajoaminen mieleen. Ehkä olen aliarvioinut tällä kertaa tilanteen toiseen suuntaan? Ehkä tuosta 9,4 miljoonasta riittää mobilisoitavia ainakin muutama kymmenen tuhatta?

Toisaalta kun Venäjä hyökkäsi Ukrainan kimppuun niin Valko-Venäjällä nähtiin melkoinen sabotaasien aalto erityisesti rautateillä. Ehkä jos käy selväksi että Lukashenko pyrkii lähettämään heidän oman armeijan Ukrainaan, siitä seuraa kahta kauheampi aktiivinen vastarinta?
VV:n asukkailla into on suuri hyökätä Ukrainaan. Ei voisi turhempaa sotaa olla.
 
Poisto
 
Viimeksi muokattu:
Tämmöinen huhu. DeepState ei ole vielä vahvistanut. Ishchenkan pikkukylä.

Ennuste: tästä kun UA etenee vielä noin 7-8 km etelään, niin ryssän jäljellä oleva itärintama romahtaa. Eli Myloven suunnasta tulee pakkolähtö.

EDIT: lisätään vielä. Tämä käy yhteen tuon v_stus:n vihjailun kanssa aiemmin.


Lisää huhuja ja videokin. Eli Kostromka on Ishchenkasta 5 km lounaaseen T2207 tien toisella puolella.
Tämä lisää entisestään painetta ryssän suuntaan. Tuosta on 5km Chlakoveen, joka aiemmin mainittiin tärkeäksi ryssän paikalliskeskukseksi.
Chklakovesta käsin rannikkotie joutuu pitkän kantaman tykistön vaikutuspiiriin ihan normikranaateilla.

 

Kannattaa tässäkin tapauksessa muistaa, että ne on ryssiä. Ryssän armeija ei välttämättä tunne edes mitään First-in, first-out (FIFO) -periaatetta. Tai jos joku sattuu tuntemaan sen siellä tai on kenties joskus jopa kuullut sen termin, niin ketään ei kiinnosta hevonhittoa niitä noudattaa.

Eli ihan hyvin voi olla että ryssät ampuvat ensimmäisenä ne tänä vuonna valmistuneet ohjukset ja sitten ne saman ohjusmallin Neuvostoliiton vuosikertaa edustavat ohjukset pamauttavat viimeiseksi.

Ihan syystäkin sana ryssiä on laajasti tunnettu verbi suomen kielessä.
 
Mielenkiintoinen juttu IS:ssa putlerista; entisen puheenkirjoittajan ajatuksia entisestä esimiehestään.putlerin henkilökuvaa ja arvio hyökkäyksen sisäpoliittisista syistä. Ja taas mainittu 'puolen vuoden päästä' - keväällä taitaa ryssän kannalta monia asia yhdessä romahtaa jos ennusteet pitävät paikkansa.

Ajattelin ensin poimia tärkeimmät, mutta juttu on niin tiiviiksi paketiksi kirjoitettu, että parempi liittää kokonaan.



Vladimir Putinin entinen puheenkirjoittaja Abbas Galljamov päätti maaliskuussa, että Venäjä ei ole hänelle enää turvallinen paikka.

– Tiedän, että Kreml vihaa minua, hän sanoo videopuhelussa Israelista.

Galljamov kutsuu entistä pomoaan Putinia brutaaliksi diktaattoriksi. Siksi on hieman yllättävää kuulla hänen arvionsa Putinista esimiehenä.

– Kun näin hänet viimeksi vuonna 2010, oli täysin mahdotonta kuvitella, että hänestä tulisi kylmäverinen murhaaja, Galljamov sanoo.

– Silloin hän työskenteli talousasioiden parissa. Hän oli täysin toimintakykyinen ja looginen. Hänen kanssaan oli ilo työskennellä. Hän käyttäytyi kuin todella hyvä johtaja.

– Näkyi selvästi, kuinka hänellä saattoi olla joku ajatus mielessään, mutta sitten hän kuunteli muita ja muutti ajatuksiaan. Lopullinen päätös saattoi olla täysin toinen kuin hänen ensimmäinen ideansa.

Enää Galljamov ei Putinin logiikkaan luota. Hänen arvionsa mukaan Putin voi yrittää käyttää Ukrainassa ydinasetta – tosin ei välttämättä siinä onnistu. Palataan siihen myöhemmin.

Galljamov kuului Putinin puheita kirjoittavaan ryhmään ensin vuoden ajan vuosina 2002–2003, eli pian sen jälkeen, kun Putinista tuli presidentti. Sen jälkeen hän siirtyi oppositiopuolue Oikeistovoimien liiton viestintäjohtajaksi.

Galljamov kutsuttiin Putinien puheenkirjoittajien joukkoon uudelleen vuonna 2008, kun tämä johti Venäjää pääministerin tittelillä. Kahden vuoden jakson jälkeen Galljamov jatkoi korkeassa aluehallinnon virassa.

Galljamovin mukaan hänen epäluulonsa Putinia kohtaan alkoi kehittyä viime vuosikymmenen mittaan. Hän vastusti Krimin niemimaan miehitystä ja kansalaisyhteiskunnan kahlitsemista.

– Vuonna 2018 Kreml vaati minulta täyttä uskollisuutta, ja kieltäydyin siitä. Ajauduin riitaan hallinnon kanssa. Se oli noin neljän vuoden prosessin tulos, hän sanoo.

Galljamov on nykyisin itsenäinen poliittinen konsultti. Hän näkee Ukrainan sodan taustalla Venäjän sisäpolitiikan. Putin ei enää ollutkaan varma voitostaan vuoden 2024 presidentinvaaleissa.

– Venäjän kansa menetti viimeistään vuonna 2018 mielenkiintonsa ulkopolitiikkaan ja sotilasasioihin. He alkoivat kääntää katseensa kotimaan asioihin. Siitä alkoivat Putinin poliittiset ongelmat. Hänen suosionsa laski, Galljamov sanoo.

– Kun ihmiset ajattelivat, mitä Venäjällä tapahtuu, he näkivät että ei Putin ole niin korvaamaton, että hänen täytyisi hallita Venäjää ikuisesti. Talous sakkasi, elintaso laski, korruptio ja epätasa-arvo kasvoivat. Ihmiset väsyivät Putinin juttuihin perinteisistä arvoista, kaikkeen siihen homofobiaan.

Putin vaihtoi puheenaihetta. Hän alkoi paasata Naton laajentumisesta ja vihollisesta porteilla. Se toimi. Kun Putin lähetti joulukuussa vaatimuksensa länsimaille ja kokosi joukkonsa Ukrainan rajalle, hänen suosionsa kääntyi nousuun.

– Hän tarvitsi eskalaatiota, ei välttämättä sotaa.

Sodan Putin kuitenkin sai. Ukraina ja länsimaat näyttivät hänen vaatimuksilleen keskisormea. Putin ei voinut enää perääntyä.

– Putin oli kuin kovanaama, joka ottaa veitsen esiin ja uhkaa jotakuta samalla kuin ihmiset ympärillä katsovat, Galljamov vertaa.

– Uhattu käski hänen painua hiiteen, mutta ei hän voinut sitä tehdä. Se olisi saanut näyttämään hänet häviäjältä. Hänen imagonsa brutaalina machona tarkoitti, ettei hän voinut perääntyä.

Galljamovin mukaan sota nosti hetkellisesti Putinin suosiota, mutta konfliktin pitkittyminen ja Venäjän heikko menestys ovat jo vieneet kannatuspiikin.

Galljamov huomauttaa, että mielipidemittaukset eivät paljasta venäläisten todellisia tuntoja, mutta hän on luonut omat mallinsa, joiden perusteella hän arvioi Venäjän mielipideilmastoa.

– Yhdistelen erilaisia tiedonmurusia, ja niiden perusteella päättelin, että sodan alussa sitä vastusti noin 30–35 prosenttia venäläisistä ja sen hyväksyi 55–60 prosenttia, hän sanoo.

Galljamovin mukaan erityisesti ne venäläiset, jotka eivät seuraa aktiivisesti politiikkaa, nielivät Putinin propagandan ja asettuivat hänen taakseen. Sodan pitkittyessä he ovat jälleen menettäneet kiinnostuksensa politiikkaan.

– Virallisen tv-propagandan katsojaluvut ovat pudonneet maaliskuusta heinäkuuhun noin 25–30 prosenttia.

Tämä ei tarkoita, että tästä joukosta tuli automaattisesti Putinin vastustajia. Galljamovin mukaan se vaatii vielä aikaa.

– Ehkä puolen vuoden päästä he alkavat miettiä asioita, ehkä vaalien lähestymisen takia, ehkä elintason laskun myötä. He alkavat ihmetellä, miksi olemme yhä tässä sodassa, jota emme voi voittaa.

Mitä se tarkoittaa Putinille?

Galljamovin mukaan Venäjälle on kehittymässä tilanne, jossa sekä eliitit että kansalaiset odottavat jonkun tekevän ensimmäisen liikkeen.

– Heti jos joku liikkuu, joku toinen seuraa. Jos eliitti aloittaa kapinan, tavallinen kansa seuraa. Jos tavallinen kansa aloittaa, eliitti seuraa, Galljamov sanoo.

– Myös tyytymättömyys armeijassa kasvaa. He tuntevat olevansa petettyjä ja siirtävät syyn pääasiassa poliitikoille, myös Putinille. He eivät ole enää uskollisia hänelle.

Galljamov ei näe, mikä Putinin voisi pelastaa. Sota ei ole enää voitettavissa, ja perääntyminen paljastaisi Putinin heikkouden.

Voisiko nurkkaan ajettu diktaattori turvautua ydinaseeseen?

– En voi sulkea sitä pois. Hän on tarpeeksi hullu ja tarpeeksi moraaliton, Galljamov sanoo.

Galljamovin mukaan ei kuitenkaan ole varmaa, kykeneekö Putin käynnistämään ydinsodan.

– Hän on menettämässä valtansa oikeutuksen. On mahdollista, että käskyä ei noudatettaisi. Armeija ei ole enää hänelle niin uskollinen.

Lopuksi on käsiteltävä vielä yksi asia. Miten on mahdollista, että Galljamovin vuonna 2010 tuntema ”todella hyvä johtaja” murhaa nyt Ukrainassa valtansa säilyttääkseen? Muuttuiko Putin vai paljastiko hän vain todelliset kasvonsa?

– Mietin tätä pitkään, Galljamov sanoo.

– Sitten ymmärsin, että pääministerinä ollessaan hän keskusteli ja kuunteli, kun käsiteltiin asioita, joista hän ei ollut tehnyt lopullista päätöstään. Ukraina ja Nato ovat eri asia. Hän on tehnyt jo päätöksensä: Ukraina ja Nato ovat vihollisia.

Galljamovin mukaan Putinille raha on tärkeää, mutta ei kuitenkaan ratkaisevan tärkeää hänen valtansa kannalta. Nato ja Ukraina sen sijaan ovat.

– Hänen koko poliittinen elämänsä riippuu tästä, Galljamov sanoo.

– Hän on niin kaksinaamainen. Hän käyttäytyy yhden asian kohdalla täysin eri lailla kuin toisen. Hän on kuin kameleontti, jonka käytös muuttuu täysin aiheen perusteella. Todellisuudessa hän on kylmäverinen murhaaja ja täysin moraaliton ihminen.
 
Viimeksi muokattu:
Lähdin vielä tutkimaan, mitä Valko-Venäjän tilanteesta on kirjoitettu:

Lukashenka has decided to conduct a covert mobilization, which will take place under the guise of an inspection of combat readiness, @nashaniva reports, citing its sources.

It’s reported that several unconnected sources informed about this. According to them, Lukashenka has decided not to announce it publicly, given the consequences of such a decision in Russia.

It’s also reported that first of all, this “covert mobilization” will apply to residents of small Belarusian regions. One of the sources reports that “drivers have already been summoned to the training camp.” Another mentions “cooks, drivers, technical and support personnel.”

“It will be alarming when the number of mobilized people exceeds 5000. This will mean the creation of a strike group in some direction. If it exceeds 10,000 – several groups,” the source says.

It should be noted that after the announcement of mobilization in Russia, the regime in Belarus (incl. Lukashenka, Khrenin, Volfovich, the General Staff, the Ministry of Defense) has already announced several times that there will be no mobilization in our country.


-

Juoruilua siitä mitä olisi tarkoitus tehdä, ei tietoa miten luotettava tämä on (lähde oppositiopoliitikko, joten voi olla hyvä lähde valtarakenteissa joka vuotanut hänelle oikeaa tietoa suunnitelmista TAI voi olla hänen arvaus TAI voi olla liioittelua esim. tarkoituksella säikäyttää ihmiset vastarintaan):

#Belarus plans to form a group of 120 thousand people with the participation of Russian troops to create a threat of an attack on #Ukraine, and, possibly, such an invasion.

This was stated by Belarusian opposition leader Pavel Latushko. According to him, the group is going to be created by the end of February 2023.

All Lukashenka's stories that #Belarus is allegedly "threatened by #Ukraine, #Poland, #Lithuania, #NATO" are made with the aim of bringing #Russian troops into the territory of Belarus. "The next step will be mobilization in Belarus," he says.

 
Viimeksi muokattu:

Pakotteet alkavat puremaan. Niillä ei ole varaa karvahattuihin mutta käyhän se noinkin. Hyvä se on varautua kun talvikin on jo ihan ovella :ROFLMAO:

Mitä V-Venäjään tulee niin samanlaista venkoilua se on ollut alusta saakka...ollako vai eikö olla ja mennäkö vai eikö mennä.

Lukašenka on puun ja kuoren välissä...

”Valkovenäläiset sotilaat eivät taistele ukrainalaisia vastaan. He vaihtavat puolta tai karkaavat. Lukašenkaa on jatkuvasti muistutettava, että hän maksaa kovan hinnan, jos hän tukee Venäjän hyökkäystä”, Tsihanouskaja sanoi parlamentin ulkoasiainvaliokunnalle.

Tsihanouskaja vertasi myöhemmin tiedotustilaisuudessaan Lukašenkan valtaa kolmijalkaiseen tuoliin.

”Ne kolme jalkaa ovat Vladimir Putinin tuki, väkivaltakoneisto ja raha. Väkivaltakoneisto tukee Lukašenkan hallintoa, koska se takaa sille valta-aseman ja taloudellisia etuja, mutta sekään ei kannata Valko-Venäjän viemistä sotaan.”


Ilmoitus alueellisista joukoista jätti auki sen, minne nämä joukot perustetaan ja mistä määristä on kyse.

Valko-Venäjällä on Ukrainan sodan alusta lähtien ollut venäläissotilaita. Naton arvion mukaan heitä oli maassa noin 30 000 ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ”sotaharjoitusten” varjolla.

Valko-Venäjä myös salli Venäjän siirtää joukkojaan maansa kautta Venäjän hyökätessä Ukrainaan.


Lukašenka yrittää laillistaa Venäjän joukkojen läsnäolon. Sitä pitäisi kutsua oikealla nimellä, miehitykseksi”, Tsihanouskaja sanoi.

Kun Lukašenkan taitoluistelua katselee ja miettii niin pitää ymmärtää että V-Venäjä on käytännössä miehitetty maa ja Lukašenkalla on liikkumatilaa hyvin vähän. Siihen nähden Lukašenka on pärjännyt jopa yllättävän hyvin vaikka onhan se toki viimeisen päälle kiero mies. Sellainen myyntimies jolta ei todellakaan kannata ostaa "vähän käytettyä" autoa.
 
JR2 ketju Venäjän SRBM-joukoista ja ohjusmääristä, lähde venäläinen:

Source: Russian
#Iskander SRBM. ORBAT. Deployment. Missile estimate.
- Brigade (51 vehicles)
⁃12 launchers (24 missiles)
⁃12 missile transporter-reloaders (24 missiles)
⁃11 command
⁃1 repair/inspection
⁃1 info processing
⁃14 support (living for 84 persons)

Brigade is made of 3 battalions Bn consists of 2 batteries, each with two launchers (and two more transloaders).

Russian SRBM organisation 1.jpg

List of units (one separate battalion & 14 brigades): 172 launchers + 172 transloaders

Russian SRBM organisation 2.jpg

Iskander missile production estimate:

- 200/year for 10+ years
- in Feb 2022: +/- 2000 (about 100 used in Syria)
- current production: ? hardest to assess.
EU sanctions vs Russian priorities
- but in 10 years #Russia made 15 brigade-set deliveries
(incl. export to Algeria & Armenia)

Looking at Russian internal tempo of deliveries a unit (51 vehicles) was delivered in 6 months. Presumably with 48 missiles.
No verifiable Russian source (OSINT) was able to provide a credible info on the Iskander brigade stock ammo.

Anyway, if assumption is made that a brigade in its war-time depots keeps only equivalent of its peace-time stock, then it had 8 missiles per launcher (172). In Feb 2022. After 250 days (assuming 100 missiles are launched in 30 days) 800+ are gone and 1200 still available.

And the cardinal question on current production remains open. Sanctions vs priorities. Assuming these two factors zero each other, produced from Feb 2022 +/-100 new Iskanders. Compare:



-

Tämän mukaan Kalibr- ja Kinzhal-ohjukset olisi ammuttu loppuun (minun arvaus: Kalibrit tuskin vielä täysin loppu mutta vähiin käynee):

 
Viimeksi muokattu:
GirkinGirkinin twitterissä on tänään muutama pidempi ryssävuodatus eri bloggareilta. Mm. tämä "Anastasia", joka (muistaakseni) muutama viikko sitten sai kuuluisuutta kun haukkui kaikki muut bloggarit munattomiksi pelleiksi ja ettei kukaan puhu tosiasioista.

Uudessa kirjoituksessaan arvostelee kiperästi mobilisoitujen kohtaloa, kaikki on taaskin ollut valhetta, ei mitään koulutusta ja suoraan juoksuhautoihin kuolemaan + kymmenen muuta aiheeseen liittyvää ongelmaa. Ei mitään uutta meille, mutta ilmeisesti "munattomat pellet" ei ole asiaa käsitelleet kovin innokkaasti sitten. Joku bloggari siihen kommentoi, ettei voi mitään, muuten UA juoksisi läpi olemattomista linjoista.

Suunnilleen näin, hiukan hankalaa lukea google lensin kautta noita. Ehkäpä Wartranslated kääntää jonkun lähipäivinä.

Täältä löytyy enemmänkin torstain alkupäästä jos jotain kiinnostaa.

 
Tämä juoru tuskin yllättää ketään:


-

Pitkä mutta hyvä artikkeli Ukrainan nuoresta "digi-ministeristä" Mykhailo Fedorov (deputy prime minister and minister of digital transformation):

How Ukraine’s prodigy minister is innovating the battlefield​

October 13, 2022 4:38 pm - by Daryna Antoniuk

Mykhailo Fedorov and his team “make things happen,” Time magazine wrote when it selected Fedorov as one of its 100 emerging world leaders in September.

“It is like it is in his DNA to take action,” his profile read.

Fedorov, Ukraine’s 31-year-old deputy prime minister and minister of digital transformation, keeps it modest about making it onto Time’s list.

“I was pleasantly surprised,” he said in an interview with the Kyiv Independent. “It motivates me to keep working.”

Wearing a black hoodie, the youngest member of Ukraine’s Cabinet spoke about the role of tech during the war and his accomplishments on the digital battlefield via Zoom from his office in Kyiv. The old wooden furniture in the room – a holdover from previous, old-school governments – stands in stark contrast to Fedorov’s tech-savvy personality.

For balance, Fedorov decorated his space with children's drawings, books, and a neon sign reading "Diia" – the name of the state mobile application launched by Fedorov and his team to achieve President Volodymyr Zelensky's promise to digitize government services.

Fedorov's wartime portfolio is impressive: He helped bring Elon Musk’s satellite internet Starlink to Ukraine’s front line, pressured global tech companies to stop operating in Russia, and lobbied to legalize cryptocurrency so that Ukraine could accept donations to the military in crypto.

Unlike other government agencies that are often drowned in bureaucracy, Fedorov organized his Ministry of Digital Transformation to operate like a startup: young and entrepreneurial civil servants put forward ambitious ideas – some so ambitious they are unfeasible – and then seek funding to implement them. “Only 10% of our ideas take off,” Fedorov said.

Before the war, Fedorov’s dream was to make Ukraine “the most convenient state in the world.” To do so, he worked to move government services, such as paying taxes and receiving unemployment benefits, online. The fruit of his labor is Diia, now used by more than 18 million people out of Ukraine’s 41 million adult population.

Fedorov also pushed for the legalization of cryptocurrencies in Ukraine and introduced a special taxation system – Diia City – for tech firms and startups. The tech community is split on this initiative — some consider it a threat to the current system where tech specialists pay a favorable 5% revenue tax if they’re registered as private entrepreneurs.

Technology has proven vital in times of crisis, whether it be the Covid-19 pandemic or war, Fedorov said. And Ukraine, partly thanks to his ministry’s efforts, was ready to use tech to fight against the enemy and support the economy.

The innovations gave Ukraine a real edge against the heavily outdated Russian army, which mostly uses military equipment left over from the Soviet era. By the third month of the war, for example, when the Ukrainians had already started using Starlink for communications, many Russian soldiers were using ERA cryptophone system, which did not work in most regions of Ukraine and could easily be cracked by Ukrainian intelligence.

As Russia continues its war, one of Fedorov's priorities now is to turn Ukraine into the center of military tech development and production. “I want more Ukrainian tech companies to help kill Russians,” he said, smiling.

Winning the war with tech

To understand what technologies Ukraine needs to win the war against Russia, Fedorov consults with the Defense Ministry and the military.

Among the most sought-after tech in the war zone are internet and mobile communications, satellite imagery, reconnaissance and kamikaze drones, and data analysis systems.

Fedorov's ministry has already helped bring some of this technology to the battlefield.

As the story goes, Fedorov managed to bring Starlink satellite internet to Ukraine with a single tweet addressing Elon Musk. That’s not entirely true. Ukraine had been in talks with the American spacecraft manufacturer SpaceX, the owner of Starlink, even before the February invasion, but legal problems and bureaucracy hampered the process.

There are now about 20,000 Starlink terminals in Ukraine, according to Fedorov. Some of them were donated by Musk, others – gifted by the EU countries or paid for by the U.S. government.

Starlink allows access to the internet even during power outages or in the absence of other internet infrastructure. It is also more secure than other types of communication.

Fedorov has always praised Musk for helping Ukraine, so he was disappointed when recently the SpaceX founder suggested on Twitter that in order to achieve peace with Russia, Ukraine should adopt a neutral status, abandon its bid to join NATO, and stop trying to regain control over the Crimea Peninsula, annexed by Russia in 2014.

“I hope that these are not his views, but a failed attempt to engage his audience in the discussion of important world issues,” Fedorov said.

He does not consider Musk’s words a betrayal of Ukraine.

“As long as he continues to help Ukraine, we'll assume this was just an inappropriate tweet,” Fedorov said.

Apart from Starlink terminals, Fedorov helps supply the army with drones, which Ukraine needs in large quantities. Together with other ministries, he co-founded a project called the “Army of Drones” that raises money to purchase drones and train specialists to operate them.

You may also like: A Game of Drones: Ukraine builds up UAV fleet

Over the past 3 months, the “Army of Drones” signed contracts for $51 million to buy 1,000 drones for Ukraine’s Armed Forces.

The “Army of Drones” makes the process of bringing drones to the battlefield fast, going around the bureaucracy associated with regular procurement.

Drones used on the battlefield must be licensed and tested to ensure they are safe. New Ukraine-made drones usually don’t have this license, as they have not passed military tests.

Fedorov said he will try to make the process of testing drones and obtaining a license faster.

Fighting a war on the digital front

Before becoming Ukraine’s first-ever digitalization minister, Fedorov headed a marketing agency and ran the digital side of Zelensky’s campaign in the 2019 presidential race.

When Russia’s full-scale invasion started in February, Fedorov, like the whole Cabinet, went into the war mode. He used his digital marketing experience to rally support for Ukraine abroad and to urge global tech firms, including Google, Netflix, and Apple, to suspend their services in Russia.

“No celebrity, let alone nation, has ever been more effective than Ukraine at calling out corporate brands to name and shame them into acting morally,” said Peter Singer, a professor at the Center on the Future of War at Arizona State University, in an interview with The New York Times.

It’s hard to say what exactly led to the mass tech exodus from Russia – Fedorov's letters, global outrage, financial sanctions, or a mix of all factors. But as of October, hundreds of international tech companies no longer operate in Russia, including Samsung, Payoneer, Adobe, Sony, TikTok, and Spotify.

Fedorov's next goal is to encourage these businesses to help rebuild Ukraine.

Companies such as Google, Amazon, Apple, Oracle, and Microsoft are helping Ukraine with data protection, cybersecurity, and online education. The fintech services Revolut and PayPal, which Fedorov has been trying to bring to Ukraine for years, have finally started providing some payment services for Ukrainians and are poised to expand their operations in the country, Fedorov said.

“The war opened up a new digital Ukraine for global tech firms,” Fedorov said. They see that the Ukrainian tech industry continues to grow even during the war, and the Ukrainian government is interested in making Ukraine more attractive for foreign tech companies.

In October, for example, the Ukrainian parliament approved a bill that allows foreign tech specialists to register businesses and pay taxes in Ukraine online.

Fedorov uses his popularity and global interest in Ukraine to maintain close ties with global tech firms and collaborate with them on new projects.

As such, he wants to add a voice assistant to the Diia app to make it accessible to people with disabilities and visual impairments. For this, Fedorov plans to collaborate with Amazon, which has Alexa voice assistant.

Preventing brain drain

The tech industry is one of the few that is still growing and that brings money to the state budget, according to Fedorov. During eight months of the war, IT exports grew by 16% to $287 million.

But there is one problem: IT is a global business that usually requires a lot of travel, as most Ukrainian tech firms work with foreign clients or have offices abroad. Due to martial law Ukrainian men between the ages of 18 and 60 can’t leave the country.

To help IT businesses grow further, Ukraine must solve this problem, according to Fedorov.

Ukrainian lawmakers have already submitted the bill to allow the men who work in tech to temporarily leave the country, but the government has not been able to adopt it for several months.

“This is a complicated procedure and it’s not up to our ministry to make it easier,” Fedorov said.

It likely doesn’t help that Zelensky himself has been reacting harshly to suggestions to lift the ban for men of draft age to leave the country.

Fedorov says that it is in the government's interest to help develop the Ukrainian tech industry, as it will help in the country's post-war recovery. “The more people get into IT now, the faster we can strengthen our economy,” he wrote.

To encourage more people to work in IT, Fedorov has recently launched the IT Generation project to teach 2,000 Ukrainians basic programming for free. According to Fedorov, more than 200,000 Ukrainians applied for this program. Ninety percent of applicants have never worked in IT.

He would like to accept more students, but the budget is limited to $1 million granted by Ukrainian and international donors, including Binance Charity, USAID and the UN Development Program.

As of early 2022, Ukraine had about 300,000 people employed in the tech sector. About 57,000 of them have moved abroad because of the invasion.

Yet Fedorov doesn’t think that Ukraine is at risk of brain drain – he believes that many of them will return out of patriotism, to help rebuild their country.

“And for those who don't have enough patriotism to come back, we will continue to develop the cool brand of Ukraine that both local and foreign techies will want to be a part of,” Fedorov said.

And for those who work with Fedorov, skipping town seems unlikely. "He was one of the reasons why I switched from business to civil service," Stas Prybytko, head of mobile broadband development in Ukraine’s Ministry of Digital Transformation, told the Kyiv Independent.

"Mykhailo defends our projects when someone tries to slow them down, and unites the entire team to achieve a common goal,” Prybytko said.

Cyber warfare

Russian hackers have been attacking Ukraine in cyberspace since the first days of the invasion. As of August, more than 1,000 cyberattacks have been recorded in the country, targeting government websites, financial services, and energy facilities.

Fedorov’s ministry has also suffered. The most popular types of attacks, according to him, are phishing, used to steal user data, and distributed denial-of-service (DDoS), where hackers flood websites with junk traffic to knock them offline.

To protect itself, the ministry has hired so-called “ethical hackers” who attack government systems to find and fix bugs that Russian hackers can use to break into systems.

Fedorov said that his team has managed to repel Russian cyberattacks so that users didn’t feel their impact. The Diia service has been targeted multiple times, but has never stopped working, according to Fedorov.

To fight back against Russian hackers, Fedorov has called on Ukrainians to join the IT Army, a group of cyber volunteers, who attack Russian websites. Under the IT Army's guidance, even people without tech skills can participate in the digital war, giving them a feeling that they are helping Ukraine to fight Russians too. The IT Army is an independent organization and is not controlled or funded by the state.

Before the full-scale invasion, Ukraine expected Russian hackers to actively attack Ukraine's energy infrastructure, as happened in 2015 when an attack by the Russian hacker group Sandworm hit Ukraine’s power grid, causing power outages for over 225,000 people.

But this time it didn't happen: Most Russian cyberattacks have been chaotic and unsuccessful, rarely causing much damage, according to Fedorov.

“The main achievement of Ukraine in this cyber war is that we still communicate online and that all our state computer systems are working as usual,” Fedorov said.

And while Russian missiles continue to destroy Ukrainian cities, and hackers try to break into government systems, Fedorov plans to continue with the digitalization of Ukraine, in particular, its defense sector.

“I think we can become a military-tech center. We make a lot of cool products that we can share with other countries,” he said.

-

Author: Daryna Antoniuk

Daryna Antoniuk is a tech reporter at the Kyiv Independent. She worked in the same role at the Kyiv Post and has focused on Ukrainian startups, investment and the fintech market. Antoniuk previously was a tech reporter for Forbes Ukraine. Her work has also been published at Sifted and The Record. She graduated from Taras Shevchenko National University in Kyiv with BA in journalism and communications.

 
OSINTua tili on julkaissut tänään mielenkiintoisen henkilökohtaisen threadin, käsittelee helmi-toukokuuta. Sodan alkuvaiheessa tuli tutuksi romutuskuvien postaajana, ja sanookin ettei päässyt rintamalle vaikka halusi ensi viikkoina ja avusti oryxia lähinnä silloin.

Huhtikuussa pääsi tositoimiin ja eli jännittäviä aikoja. Näki mm. UAV:n silmin kokonaisen DVD rykmentin saapumiseen, >100 IFV/AFV ja muutama kymmenen paksua + telatykkiä Izyumin suunnalla. Ajatteli, että pari viikkoa ja taistellaan Slovyanskista. Mutta ne pysäytettiin kuitenkin.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana, sanoo että heidän Leleka UAV lensi koko ajan, mutta 80% ajasta ei saanut videoita ryssän ELSO:n takia.

Ao. tili on viime viikkoina on ollut UA:n tiedusteluryhmässä, mm. Kupyanskin suunnasta on harvakseltaan postannut romutuskuvia.

Luen twitteriä selaimella ja nuo threadit on usein vaikea hahmottaa ja löytää, aloitustwiitti saattaa olla keskellä viestisekamelskaa.

 
Back
Top