Ukrainan konflikti/sota

Antares kirjoitti:
Olen pitänyt kirjaa Military Balance julkaisuista ja heidän mukaansa MiG-29 koneita olisi 70 kpl (tosin tämä määrä on pysynyt sama vuodesta 2016 lähtien). Toki heidän julkaisu ei ole mikään Raamattu eikä sinänsä voi olla varma, kuinka luotettavia heidän numeronsa ovat - varsinkin näiden vanhempien koneiden osalta. Jos oletetaan että tuo pitäisi paikkansa, sopii myös kysyä, moniko näistä koneista on edelleen lentokunnossa, puhumattakaan sodankäyntiin sopivia.

Uudempien osalta helppo uskoa heidän numerot, koska nämä tiedetään muistakin lähteistä (toki oletan että "varastosta otetut" koneet olisivat näitä vanhoja Neuvostoliiton aikaisia).

Näiden lisäksi he listaavat 15 kpl MiG-29SMT ja 2 kpl MiG-29UBT koneita (vielä 2019 näitä listattiin 44 kpl ja 6 kpl) jotka jäivät heidän käsiinsä vuonna 2009, kun Algerian kaupat peruuntuivat. Algerialta jääneiden koneiden lisäksi valmistivat lisää vuosina 2015 ja 2016.

Nuo siis ilmavoimilla, Naval Aviation joukoille listataan 19 kpl MiG-29K ja 3 kpl MiG-29KUBR koneita jotka valmistettiin aikavälillä 2013-2015.

MUOKKAUS: jos kiinnostaa, niin minun laatimat taulukot löytyvät tästä viestistä: LINKKI

Ei ole koko taulukko, se on liian suuri mutta tässä viestissä kerrottu asia löytyy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä liittyy sivupolkua pitkin Ukrainan sotaan, koska kyse on tuoreehkoista MiG-29K hävittäjistä, mutta Intian käytössä. He menettivät vajaa viikko sitten viidennen koneen onnettomuuden seurauksena. Laitan artikkelin spoilerin taakse (venäläisen bmpd-blogin artikkelin Google Translate -käännös): LÄHDE


MiG-29K fighter jet crashed again in India

The official representative of the Indian Navy said that on the morning of October 12, 2022, a Russian-made MiG-29K naval fighter of the Indian Naval Aviation crashed near Goa in the sea. The aircraft was returning to the Indian Naval Air Base Ganza (Dabolim) near Goa from a scheduled training flight, but due to a technical malfunction, it crashed into the sea. The pilot successfully ejected and was picked up by the search and rescue service.

This is the fifth loss of the MiG-29K series fighter aircraft of the Indian Navy.

The first loss of an aircraft of this type in the aviation of the Indian Navy occurred on January 3, 2018, when the Indian MiG-29K crashed during takeoff at the Hansa airbase, the pilot successfully ejected.

On November 16, 2019, shortly after takeoff from the Hansa air base, a MiG-29KUB two-seat ship fighter crashed, both Indian pilots successfully ejected. The cause of the accident was the collision of the aircraft with a flock of birds, with birds getting into the engine and subsequent fire.

On February 23, 2020, during a training flight from the Hansa airbase, a single-seat MiG-29K fighter crashed over the sea, the pilot successfully ejected.

On November 26, 2020, a two-seat MiG-29KUB fighter crashed in the Arabian Sea during flights from the Indian aircraft carrier R 33 Vikramaditya. One of the pilots of the aircraft ejected and was rescued, and the second (instructor commander Nishant Singh) died.

In total, under the contracts of 2004 and 2010, the Indian Navy received 45 MiG-29K and MiG-29KUB (9-41 and 9-47) shipborne fighters manufactured by RAC MIG JSC, the deliveries of which were made from 2009 to 2016. These aircraft consist in service with the 300th and 303rd Indian Naval Aviation Squadrons at Ganza Air Base (Dabolim) in Goa.

From the side of bmpd, we note that there has been an obvious increase in the accident rate of MiG-29K / KUB fighters in recent years against the backdrop of ongoing systemic complaints from the Indian side about quality problems and technical support for both the aircraft themselves and their engines. Since the beginning of the MiG-29K's entry into service with the Indian Navy, the serviceability of their fleet has not exceeded half. RAC "MIG" for years has shown a strange indifference and lack of energy and competence in relation to the main current operator of its aircraft. Obviously, against the backdrop of what is happening in Ukraine, this does not improve the reputation of Russian military equipment in the eyes of Indian partners, despite their desire to continue military-technical cooperation with Russia.

Lyhyt tiivistys mielestäni oleellisista kohdista:

- tilaukset tehtiin vuosina 2004 ja 2010
- Intian merivoimat hankkivat 45 kpl MiG-29K ja MiG-29KUB hävittäjiä
- koneet toimitettiin aikavälillä 2009 - 2016
- viime vuosina ollut suuri määrä valituksia laatuongelmista ja teknisestä tuesta sekä koneiden itsensä että niiden suihkumoottorien osalta
- koneiden vastaanottamisesta alkaen niistä enintään puolet on ollut käyttökelpoisessa kunnossa mihin tahansa aikaan (tulkitsen näin tuon kohdan "the serviceability of their fleet has not exceeded half")
- viisi konetta menetetty eri onnettomuuksissa: 1) tammikuu 2018, 2) marraskuu 2019, 3) helmikuu 2020, 4) marraskuu 2020, 5) lokakuu 2022
- bmpd-blogin arvion mukaan MiG-yhtiö on osoittanut jo vuosien ajan outoa välinpitämättömyyttä ja kyvyttömyyttä huolehtia tärkeimmän asiakkaansa ("the main current operator of its aircraft") tarpeista

MiG-yhtiö on ollut jo pitkään vaikeuksissa eikä ole merkkejä siitä että Venäjä tulisi ostamaan MiG-35 koneita enempää kuin ostamansa 8 kpl (nämäkin enemmän esittelykäyttöön). On hyvin mahdollista että yhtiö tulee menemään konkurssiin ja sulautumaan Sukhoin kanssa. Ei ole näköpiirissä uusia isoja asiakkaita, vaikka erilaisia huhuja on levitetty mm. Egyptin osalta.

Tuosta voi pohtia, mikä on Venäjän käytössä olevien 2000-luvulla valmistettujen MiG-29 koneiden sekä Neuvostoliiton perintönä saatujen "varastoitujen" yli 30 vuotta vanhojen koneiden kunto sekä tämän yhtiön kyky huoltaa niitä (erityisesti sota-aikana).
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoinen Viron ulkomaantiedustelun johtajan haastattelu. Tämä kertoo ettei balttien varoituksia Putlerista haluttu oikein kuunnella. Ryssän vallan alla eläneet virolaiset tuntevat rysyjen mentaliteetin läpikotaisin. Toteaa osuvasti, että jokainen Ukrainassa tuhottu ryssän panssari auttaa suoraan Viron omaa turvallisuutta. Tästä syystä lännen tulee antaa kaikki mahdollinen apu Ukrainalle, koska se taistelee koko lännen puolesta.

https://news.yahoo.com/mikk-marran-...SFbElkuyaTZu85zGC_WMbfy9QpaqAUGGaQ9GrUrK8qKtE
 
– Työ asevelvollisten taistelukoulutuksen kehittämisen eteen kantaa hedelmää nyt Ukrainassa. Näyttää siltä, että annamme realistista ja vaatimukset täyttävää koulutusta. Nuori suomalainen reservinupseeri on tällä hetkellä kova sana Ukrainassa kouluttajana ja joukkojen johtajana, Mäkitalo sanoi Sotatieteen päivillä Helsingin Santahaminassa pitämässään esityksessä.

www.iltalehti.fi

Sotilasasiantuntija: ”Suomalainen reservinupseeri tällä hetkellä kova sana Ukrainassa”

Sotilasprofessori arvioi, että Suomessa annetaan nykyajan sodankäynnin vaatimukset täyttävää ja todenmukaista koulutusta.
www.iltalehti.fi www.iltalehti.fi

Mäkitalo esitteli Santahaminassa suomalaisvapaaehtoisen Topi Huhtalan medialle antamia kommentteja, joissa tämä kehui kolme vuotta sitten saamaansa varusmieskoulutusta ja kertoi suomalaisten kouluttaneen Ukrainassa upseerejakin.

Huhtala on todennut muun muassa Ylen haastattelussa, että: ”Suomi on ainoa maa, joka on valmistautunut juuri tällaiseen sotaan, eikä muilla mailla ole sellaista osaamista mitä suomalaisilla.”

Huhtala on toiminut Ukrainan armeijaan kansainvälisistä vapaaehtoisista perustetussa Team Wiking -yksikössä suomalaisista ja muista pohjoismaalaisista kootun joukkueen johtajana.

Joukkue on erikoistunut tiedusteluun ja Huhtala on kertonut, että sillä on oma harjoitusalue Kiovassa, jossa voi harjoitella liikettä maastossa ja iskuja. Hänen mukaansa kaikilla suomalaisilla on taustalla varusmiespalvelus, jossa on hankittu joko tiedustelu- tai jääkärikoulutus.

Mäkitalo otti Santahaminassa esiin myös sen, että Ukrainan sodassa on ollut mukana myös vanhempia suomalaisia reservinupseereita. Hän muistutti, että asevelvollisuuden yläikärajaa ollaan juuri nostamassa Suomessa.

– Jos suomalainen reservin sotilas ylläpitää fyysistä kuntoaan, harrastaa ammuntaa ja metsästystä, niin kyllä hän on kenttäkelpoinen vielä seniorinakin, Mäkitalo sanoi.
 
Venäjä hölmöilee mutta elämä jatkuu (y)

nurzama7f7u91.png


 
Antares kirjoitti:
Kommenteissa oli viittaus tähän Foreign Policyn mielipidekirjoitukseen, joka on julkaistu heinäkuussa. On voinut olla täällä aikaisemmin, tosin on maksumuurin takana joten ei voi muuta kuin jakaa linkin sekä otsikon ja alusta pätkän (olisi mielenkiintoista lukea koko teksti, jos jollakulla sattuu olemaan se tallessa): LÄHDE

Vladimir Putin Often Backs Down​

The idea that Russia’s leader always fights to the finish is a myth.​

By Maria Snegovaya, a postdoctoral fellow in political science at Virginia Tech, and Brian Whitmore, a nonresident senior fellow at the Atlantic Council’s Eurasia Center.
Klikkaa laajentaaksesi...

Spoilerin alla artikkelin teksti.

JULY 8, 2022, 11:19 AM
There’s a well-known story about Russian President Vladimir Putin and a rat. As Putin tells it in his autobiography, as a child, he chased a rat around his family’s apartment building, eventually trapping it in a corner. The rat then lashed out, attacked the young Putin, and attempted to bite him.

This experience, in Putin’s words, taught him that if cornered, “you have to fight to the finish line in every fight” and “you need to assume that there is no retreat.”
Western officials have often cited this story for how Putin allegedly never backs down and is particularly dangerous when cornered.

This belief has led many in the West to fear that Putin may undertake more brutal and destructive steps, even resorting to chemical or nuclear weapons, if he’s trapped into a humiliating defeat in Ukraine. That assumption appears to be behind Western pressure on Ukraine to give up territory and make concessions to end the war with Russia. French President Emmanuel Macron, Italian Prime Minister Mario Draghi, German Chancellor Olaf Scholz, and even NATO Secretary-General Jens Stoltenberg have repeatedly suggested that Europe wants “some credible negotiations” and “diplomatic solutions.” Likewise, Macron has said, “We must not humiliate Russia so that the day when the fighting stops, we can build an exit ramp through diplomatic means.”

There is just one problem with the assumption that Putin never backs down. It’s incorrect—part of the myth-making that the Russian president has successfully constructed around himself and has been all-too-easily swallowed by many Western politicians. Contrary to the commonly held belief, when faced with strength and resolve, Putin often backs down instead of responding with more escalatory steps.

One stark example of this came in November 2015 when Turkey shot down a Russian Su-24 fighter jet near the Turkey-Syria border. At the time, there were widespread fears that this could escalate into a direct conflict between Russia and a NATO member. Instead, Putin’s response was mild. Moscow imposed insignificant trade sanctions on Turkish imports and suspended Russian package tours to Turkey. And even those small measures were lifted several months later after Turkish President Recep Tayyip Erdogan sent an apology to the Kremlin. Several recent clashes between Russia and Turkey also took place in Libya, where Erdogan and Putin backed opposing sides in a protracted civil war. For example, Turkish forces attacked the strategic military base of al-Watiya in 2020, where mercenaries of the Russian Wagner Group were based, forcing them to flee and leave their equipment and weapons behind. One Russian mercenary was allegedly captured. Losing al-Watiya was a key step in the Libyan National Army (LNA)/Wagner retreat. It meant that taking Tripoli by force was no longer feasible, at least as long as the Turks were present. As result of that defeat, the Wagner Group retreated to the positions it held before the Tripoli campaign. The LNA has not made another attempt to advance on Tripoli since.

Several direct clashes also took place between the U.S. military and Russia-backed Wagner forces that did not provoke a serious escalation from Putin. For example, a 2018 U.S. airstrike in northern Syria killed several Russian Wagner mercenaries. Around the same time, a direct clash between Russian mercenaries and U.S. troops took place in the Battle of Khasham in February 2018, which had a number of Russian military contractors (also linked to the Wagner Group) killed. Not only did Putin not retaliate, but there wasn’t even a rhetorical response from the Kremlin. Despite his bluster about confronting the United States, when it actually came to deadly conflict between Russian and U.S. forces, there was barely a hint of a rhetorical response from Putin.

The most recent evidence on the ground in Ukraine also goes against the persistence of a perpetually resolute Putin. When realizing the catastrophic failure of the initial ambitious goal of regime change in Ukraine, the Kremlin revised its plans and adopted much less ambitious goals. Instead of escalating and doubling down, the Kremlin announced a much humbler objective of “concentrating” its “main efforts” on “liberating” the Donbas. It’s an easy way to declare victory; just change what you claim winning is.

When faced with strong enough resistance, Putin has even backed down in Russian domestic politics, where his dominance is nearly absolute. The most famous example came in 2005 when Putin attempted to replace benefits like free public transportation and subsidies for housing and prescription drugs for senior citizens with monthly cash payments. When faced with mass protests over the move, Putin quickly backed down. A more recent example is one of Russian journalist Ivan Golunov, who was accused of drug offenses but was subsequently released following an outbreak of public protests in Moscow in 2019. The release of the journalist allegedly took place when, in the aftermath of the protests, Putin was briefed on the case and gave his permission to “resolve” it.

The widespread assumption that Putin never backs down is, therefore, simply wrong. The misguided belief often pushed by Putin’s stooges has led to Western leadership self-deterring and backing down when faced with Russian aggression. The most glaring example of this came in 2014 when the United States, fearing Russian escalation, advised Ukraine not to resist the annexation of Crimea. Putin’s persistent implicit threats of nuclear escalation are expressly designed to leverage Western fears of the war in Ukraine from metastasizing. Such fears have done damage, delaying the delivery of offensive weapons to Ukraine.

And Putin is not really facing a threat of being cornered in Ukraine. The domestic constraints Putin faces in this war tend to be vastly overrepresented in Western policy debates. Thanks to state control over Russian TV, Putin holds a firm grip over the way Russians view the situation on the ground in Ukraine and is usually able to turn polling on the war within a span of several weeks. For example, 69 percent of Russians said they opposed direct military assistance to Syrian President Bashar al-Assad in September 2015. Just a few weeks later, by early October 2015, 72 percent of Russians said they supported their country’s bombing campaign in Syria. Similarly, 45 percent of polled Russians had positive views of Ukraine in November 2021, and 43 percent had negative views. By February, this ratio had reversed, with 35 percent holding positive and 52 percent negative views. The way this is set up in Russia, Putin can hardly lose this war in the eyes of his own population.

There are some encouraging signs that Western leaders are beginning to understand that Putin’s threats of escalation are hollow and the myth that he never backs down is false. When Putin threatened to “strike at those targets that we have not yet been hitting” in Ukraine if the West provides Kyiv with longer-range weapons on June 5, the United States and Great Britain went ahead and delivered the weapons anyway.

This should be the norm, not the exception. But unfortunately, calls for Ukraine to make concessions to Russia and give Putin a face-saving off-ramp persist—especially among European leaders who want to prop up the same Putinist myths they’ve used to justify appeasement with for years.

Ukraine should be given all the support it needs, including offensive weapons, intelligence-sharing, and diplomatic support, to win this war—Putin’s threats of escalation notwithstanding.

Sometimes, a cornered rat is just a cornered rat. And when faced with a superior and committed adversary, it will simply scurry away.

Lähde:
foreignpolicy.com

Vladimir Putin Often Backs Down

The idea that Russia’s leader always fights to the finish is a myth.
foreignpolicy.com foreignpolicy.com
 
Toistaiseksi Venäjän presidentti Vladimir Putin on säästynyt julkiselta kritiikiltä, vaikka Venäjän armeija jatkaa kompurointiaan Ukrainassa. Tämä saattaa kuitenkin muuttua, brittihistorioitsija Owen Matthews arvioi The Spectator -lehden kirjoituksessaan.

Matthews huomauttaa, että Venäjällä on toistaiseksi arvosteltu julkisesti vain sotilaallista johtoa, mutta ei Putinia. Pinnan alla kuitenkin kuplii.

– Itsestään selvä kysymys kuuluu, joutuuko Putin tulilinjalle ja milloin. Mielikuva huonojen neuvonantajien ympäröimästä hyvästä tsaarista on yhtä vanha kuin Venäjä, hän sanoo.

Toistaiseksi Putin on Matthewsin mukaan kuitenkin onnistunut pysyttelemään Venäjän armeijan kärsimiä nöyryyttäviä tappioita askeleen edellä yksinkertaisella toimella: eskaloimalla sotaa jatkuvalla syötöllä.

Esimerkiksi kun Venäjän rintama romahti Harkovassa, Putin reagoi ilmoittamalla osittaisesta liikekannallepanosta ja järjesti hätäisesti näennäiset ja vilpilliset ”kansanäänestykset” Venäjään liittymisestä neljällä ukrainalaisalueella.

Kun Krimin silta kärsi vakavia vaurioita, Putin määräsi mittavat ohjusiskut Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan ja muihin asutuskeskuksiin. Iskut kohdistuivat siviilikohteisiin, ja niissä kuoli useita siviilejä.

– Historia kuitenkin osoittaa, että sotilaalliset tappiot – Venäjän ja Japanin sodasta aina Afganistanin sotaan – harvoin johtavat hyvään lopputulokseen hallituksille, joiden korruption ja epäpätevyyden sodan stressitesti raa’asti paljastaa.

www.iltalehti.fi

Brittihistorioitsija: Näin vallankumous tulee tapahtumaan Venäjällä

Venäjän seuraava vallankumous on yhtä kaoottinen kuin vuoden 1917 vallankumous, brittihistorioitsija ennustaa.
www.iltalehti.fi www.iltalehti.fi

– Kun pohdimme, voisiko vallanvaihto Venäjällä olla mahdollinen, todellisuudessa pohdimme, voisiko jokin ulkoinen voima koskaan haastaa nykyistä poliittista ja taloudellista valtaa kontrolloivan FSB-klaanin eikä niinkään Putinin hallintoa, hän kirjoittaa.

Matthewsin mukaan KGB ja sittemmin FSB on varmistanut, että Venäjän armeijalla ei ole osaa maan sisäisen turvallisuuden hoidossa. Venäjän kansalliskaartiakin johtaa entinen KGB-asentti, Putinin entinen henkivartija Viktor Zolotov.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top