Muutaman diplomaatin lähipiiristä tuntien ja joitain sellaisia tietoja omaten joita en saisi tietää: Kyllä se kuule silloin on, kun vastapäätä on rähinähaluinen hullu joka luulee itsestään liikoja.
Diplomatia on loppukädessä valtioiden välistä keskustelua jossa henkilösuhteet näyttelee älyttömän suurta osaa. Mikäli joukkoon eksyy joku joka ei pelisääntöjä halua noudattaa, hän saa aikaan pahaa jälkeä.
Loistava esimerkki menneisyydestä on Sudettialueen luovutus Saksalle. Siinä koitettiin diplomaattisin keinoin saada riitapukaria rauhoitettua. Miten kävi?
Se riitapukari ei usko puhetta, mutta grillijonossa tappeluhalut loppuu, kun viereen ajaa maija ja siellä on kaksi kaapin kokoista tinanappia pamppujen kanssa... Samalla tavalla Iranin halut aseistaa Venäjää loppuu, jos länsi ilmoittaa kyllin selvästi ettei sellainen käy.
Disclaimerina muille ketjun lukijoille: Minusta diplomatia on hieno ja arvostettava työ enkä väheksy sitä yhtään. Jokainen oikea diplomaatti tietää kuitenkin, että jos diplomatia toimisi 100% kuten sen pitäisi, ei sotia olisi ollenkaan. Uskon, että monta sotaa ja kriisiä sillä (diplomatialla) on vältettykin, mutta ei se sitä mihinkään muuta, että jos vastassa on sekopää niin turha siinä on koittaa mitään keinoja. Diplomatiaa myötäilee fiksut, voimaa tottelee kaikki.