Minulla on tästä sodan loppumisesta oma huumorilla tehty "ennustus" mutta jos asiaa miettii vakavammin, niin kesän hiljaisempina hetkinä tuumailin että pitkä ja vaikea sota tulisi olemaan (tämä oli ennen Ukrainan läpimurtoja mutta ryssän pohjois-Ukrainasta vetäytymisen jälkeen). Silloin juteltiin että antaa sodalla aikaa ainakin vuoden eli ensi vuoden keskikesään asti. Silloin sotaa on jatkunut 1,5 vuotta ja ollaan viisaampia sen suhteen, mihin kummankin osapuolen voimat riittävät. Tuohon on vielä matkaa 8 kuukautta, joten ollaan hyvin aikaisessa ennustusten osalta. Pitää ensin katsoa, miten talvi vaikuttaa, sen jälkeen rospuuttokausi ja vasta näiden jälkeen kesä.
Tämänkin sodan osalta on jo nyt syytä varautua keskusteluihin siitä "mitä on voittaminen, mitä on häviäminen". Jokainen tietää jo valmiiksi että ryssä tulee siirtämään maalitolppia sitä mukaa kun sota kehittyy heille huonompaan suuntaan. Toisaalta jokainen muistaa miten meidän sodista kirjoitetaan "Suomi hävisi talvisodan, Suomi hävisi jatkosodan". Stalinin aikomus oli koko Suomen valtaaminen, missä hän epäonnistui. Silti tuo on monen mielestä "voittamista". Näiden puheiden mukaan "tavoitteena oli Pietarin turvaaminen ns. puskurivyöhykkeellä, minkä saavuttivat rauhanneuvotteluiden ehtojen kautta" mikä pitää paikkansa, jos tuohon uskoo. Toisaalta kun vertaa alkuperäisiä tavoitteita sodan jälkeisiin puheisiin niin maalitolppia on siirretty. Mistä palataan takaisin asian ytimeen: mitä tarkoittaa voittaminen, miltä näyttää häviäminen.
Harva valtio tunnustaa sodan jälkeen hävinneensä, mutta silläkään ei välttämättä ole väliä. Yksi hyvä esimerkki on Yom-Kippurin sota 1973: Egypti käytännössä tuhosi armeijansa Suezin kanaalin yli hyökättyään. Israel kärsi pahoja tappioita sodassa mutta sai silti lyötyä hyökkääjän takaisin. Egyptissä tämä sota muistetaan nykypäivänäkin suurena voittona. Miksi? Yksi syy on se että laittoivat Israelin vuotamaan verta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Toinen syy on se mitä seurasi sodan jälkeen: Egypti ja Israel solmivat rauhansopimuksen ja Egypti tunnusti Israelin oikeuden olemassaoloon. Yksi rauhansopimuksen ehto oli se että Israel palauttaa Suezin niemimaan kokonaisuudessaan takaisin Egyptille, minkä he tekivät. Samalla Yhdysvallat avasi kauppapolitiikkaansa Egyptin suuntaan ja alkoi uusi aika näiden suhteiden osalta. Tämä rauha on kestänyt kohta 70 vuotta, kaikista vaikeuksista ja Lähi-Idän levottomuuksista huolimatta, ensi vuonna juhlitaan sen ns. pyöreitä vuosia.
Kumpi voitti tuon sodan? Kumpi hävisi? Onko tuolla merkitystä kun katsotaan millaisiin positiivisiin kehityksiin sodan jälkeen solmittu rauha johti?
En tarkoita että Ukrainan ja Venäjän sota tulisi välttämättä johtamaan samaan, vaikea nähdä miten venäläiset muuttuisivat näin paljon ja toisaalta vaikea nähdä ukrainalaisten unohtavan kokemiaan vääryyksiä. Vaikea myös nähdä millä ehdoilla rauhan voisi solmia, ovat liian kaukana toisistaan vaatimusten osalta. Venäjä ei tule muuttumaan jos se ei kärsi pahasti ja silloinkin jää piilevä katkeruus joka johtaa helposti uuteen sotaan. Katsoo vaikka Israelin sotia naapureidensa kanssa: yksi sota johti nopeasti seuraavaan. Kun naapurit lopulta tunnustivat etteivät voi lyödä Israelia sotilaallisesti, ne taantuivat terroripommitukseen (mitä oli toki aina oikeiden sotien aikana ja välissä). Helppo uskoa että jos Ukraina saisi ajettua Venäjän joukot rajoista yli, niin eivät tunnustaisi tappiota vaan jatkaisivat katkeraa terroripommitusta vuosien ajan. Täten "sota" jatkuisi pitkään aktiivisten taisteluiden päättymisen jälkeenkin. Tätä voi verrata Krimin valtaamista seuranneeseen itäisen Ukrainan sotaan: aktiiviset taisteluvaiheet kestivät kesästä 2014 vuoden 2015 loppuun asti. Sen jälkeen sota vaihtoi muotoa ensimmäisen maailmansodan kaltaiseksi tykistöllä paukutteluksi ja juoksuhautojen pitämiseksi, kunnes Venäjä hyökkäsi koko voimalla helmikuun 2022 lopussa.
