Pohtinut sellaista, että vaunun mallilla ei välttämättä ole vanjan logiikalla hirveästi merkitystä. Epäilen nimittäin, että noista vaunutappioista vain pienen pieni osa on toisten T-sarjan vaunujen aikaansaannoksia ja ylivoimaisesti suurin osa on tuhottu tykistöllä ja pst-asein. Nykyaikaiset pst-aseet ja täsmäammukset ovat niin tehokkaita, että on miltei se ja sama, minkä mallin T-vaunun laitat niitä vastaan. Tästä syystä lukumäärä saattaa olla vanjan doktriinissa tälläkin kertaa laatua merkittävämpi kriteeri ja vaunuilla on tarkoitus ensisijaisesti kurmoottaa Ukrainalaisten jalkaväkeä ja toissijaisesti sitten kaikkea muuta. Jalkaväen kurmootukseen riittää paskempikin vaunu, jos puolustajalla ei satu just sillä sektorilla olemaan mitään modernia kalustoa vaunujen häätämiseen ja jos sattuu olemaan, se on sitten "До свидания Ирина".
Tuossa on perää ainakin osaksi, koska molemmat osapuolet ovat jo pitkään ampuneet vaunuilla epäsuoraa tulta mitä dronet sitten seuraavat ja ohjaavat. Tällöin vaunun omilla tähtäimillä yms. ei ole suuremmin väliä, kunhan saadaan suunnattua tykki pyydettyyn suuntaan ja on sopivat radiolaitteet, millä kuullaan tulenjohdon ohjaus.
Toisaalta jos tällä tyylillä yritetään hyökkäämistä niin se on melko hidasta: hakataan vastustajaa niin kauan kunnes asemat on jauhettu rikki, miehistö tapettu JA sen jälkeen voidaan edetä ja vallata alue. Jos pyritään iskemään läpimurtoon, silloin tällainen hidastelu ei toimine kovin hyvin. Pitää olla nopeaa liikettä ja voimaa (mikä tietysti avaa hyökkääjän torjuntatulelle, joten riskinsä tässä on), jolloin erityisesti tähtäimet ja tilannekuva ovat avainasemassa.
Minun mielikuva on se että Ukrainassa on nähty kohtuullisen vähän panssarivaunujen taisteluita tyyliin vaunu vastaan vaunu. Joku kommentaattori kirjoittikin että nämä ovat olleet harvinaisempia (ehkä sodan ensimmäiset viikot poislukien kun oli enemmän kohtaamistaisteluita). Ilmeisesti voimasuhteet ovat niin tasan että suurien riskien ottamista on pyritty välttämään (varsinkin Ukraina, jolla on määrällinen alivoima - tosin paikallinen ylivoima on tällöinkin mahdollinen), jolloin taktiikka menee tällaiseksi kaukaa roiskimiseksi. En moiti silti taktiikkaa: jos tämä ei toimisi, sitä tuskin käytettäisiin. Panssarivaunun tykki on iso ja voimakas joten miksi ei käyttäisi niitä tällä tyylillä, kun vaunut on jo ajettu rintamalle?
Toisaalta Venäjän sodanjohto ei varmasti ole tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen: suuri osa heidän parhaista ja moderneimmista vaunuista on menetetty joko tuhottuina tai kaapattuina. Korvaamiseen menee aikaa vuosia, ehkä jopa yli 10 vuotta. Varastovaunujen aktivointi puolestaan on iso kysymysmerkki: mikä määrä on mahdollista aktivoida, millä aikataululla ja mikä suorituskyky tällä saavutetaan. Kylmän sodan aikainen neuvostovaunu on käytännössä sokea pimeällä paitsi jos tohtii käyttää aktiivista infrapunalamppua, joka tietysti paljastaa vaunun pimeänäkölaitteille, eikä pimeänäkökyky ole lampun kanssakaan häävi. Lämpötähtäimiä ei käytännössä ollut ja ne mitä oli, olivat auttamattoman huonoja (T-80U ja T-80UK vaunuissa nähtiin ensimmäisiä Neuvostoliiton lämpötähtäimiä MUTTA ei joka vaunussa vaan pienessä osassa). Radiolaitteet ovat tietysti huonompia kuin modernit ja mietin myös, kuinka hyvin nämä kykenevät juttelemaan eri vaunutyyppien kesken.
Ei ole toivottava tilanne mutta kuten kirjoitat, määrässä on oma laatunsa. Vanha vaunu on myös varmasti parempi kuin ei vaunua ollenkaan.
