Bwana
Kenraali
Ootsin harasoo vaan...
Ukrainan konflikti/sota
ChrisO:n lähteen mukaan varmoja kuolleita kouluiskussa vähintään 45. Pitäisin erittäin epätodennäköisenä näitä arvioita 400 kuolleesta. Joskin varaan itselleni oikeuden olla väärässä tässä tapauksessa syystä että kellarissa olisi väitteiden mukaan säilytetty aseita (tarina ei kerro mitä). Tuho jokatapauksessa näyttää totaaliselta. Jonkun lähteen mukaan olisi jopa 25 rakettia saapunut Hymarsista.
Kiina pitää laittaa pohtimaan mitä edes sympoolinen tuki Venäjälle tulee maksamaan
Vain näin voi vaikuttaa Kiinaan laukaustakaan ampumatta.
Venäjä olkoon esimerkki välttämättömyydestä, minkä voi täysin unohtaa. Ja keskittää enegia ja mineraalihankinnat rauhallisimpiin maihin.
Useaan kertaa todettuna, on järjetöntä ostaa Putinin Venäjältä mitään jos pitää vähintään samalla summalla ostaa ” luoteja ”
Mulla on ollut jo pidempään hytinä munaskuissa, että USA:n varovaisuus eskaloinnista on suunnattu yhtä lailla Kiinaan kuin Venäjälle. Tarkoituksena on pitää sota myös Kiinan silmissä Ukrainan puolustussotana eikä USA:n proxy-sotana, ja samalla pitää vielä isompaa keppiä varalla mikäli Kiina tekee sen virheen että alkaa tukea Venäjää.
Fakta tietysti on, että Venäjä on ottamassa Ukrainassa nolosti turpaan. Kiina tuskin haluaa sotkea käsiään tuohon paskaan. Taiwanin kysymys saattaa toki muuttaa laskelmia, koska se on Kiinalle aina ja ikuisesti tärkein asia.
Fakta tietysti on, että Venäjä on ottamassa Ukrainassa nolosti turpaan. Kiina tuskin haluaa sotkea käsiään tuohon paskaan. Taiwanin kysymys saattaa toki muuttaa laskelmia, koska se on Kiinalle aina ja ikuisesti tärkein asia.
Rantojen mies
Kenraali
Mikä juttu tuokin, että kaikki äijät satavuotiaita, naiset sitten 50 vuotta nuorempia.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Se on ne perintötekijät ja nyt ei puhuta genetiikasta.
Isoalaviiva
Majuri
VIIKKO sitten oli juttua, että 
Niin oliskohan nyt käyny silleesti hölmösti että
Niin oliskohan nyt käyny silleesti hölmösti että
vompatti
Kenraali
Koska pajarit stronk.
Ketjun ydinaiheeseen nostan ajatuksen jonka äkkäsin uudelleen jonkun youtube-videosta:
Vaikka Mobikkeja saataisiin rintamalle. Vaikka saataisiin menestystä, jopa läpimurto:
Silti mitkään nyt puheissa olevat määrät eivät riitä Ukrainen kokoisen maan hallintaan - mahdollisen valtauksen jälkeinen miehitys olisi se vaikea osuus jossa tulisi jatkuvaa tappiota ja levottomuuksia. Joten vaikka kuningasajatuksena olisi tehdä täydellinen kansanmurha - olisi silti A-maan tyylinen helvetti edessä. Eihän tässä Venäjän touhussa ole mitään mahdollisuuksia onnistua yhtään pidemmällä ajanjaksolla. Ja tämän lisäksi tulee tietysti koko läntisen maailman ilmoittama 'venäjä ei voi voittaa' -asenne ja jatkuva tuki.
Ei vaan voi ymmärtää.
Tämä juuri onkin pitkä, pitkä juonne: ryssä ei toimi loogisesti eikä järkevästi.
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
En ottaisi vaikutteita minäkään, vaikka kiinnostava on nähdä mitä vastapuoli ajattelee.
Mutta GZ:n kunniaksi sanottakoon nyt se, että esittivät suomalaissnaipperihuhun esimerkiksi liikkeellä olleista älyttömyyksistä. Eivät siis itse huhuilleet vaan kumosivat huhun.
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Ottaa siittä mitalin, niin sitten ei vituta enää yhtään.
John Hilly
Ylipäällikkö
Tässä vielä Makiivkan iskusta.
www.verkkouutiset.fi
Ukraina iski yllättäen - satojen venäläisten kerrotaan kuolleen | Verkkouutiset
Arviot uhrien määrästä vaihtelevat valtavasti.
www.verkkouutiset.fi
Jos tosiaan näin, maalin on täytynyt olla poikkeuksellisen lihava. Saattaa tosiaan olla mennyt satoja örkkejä kerralla.
Ohjus-tiedustelija
Ylipäällikkö
Kuulostaako tutulta? Niin uskomattomalta kun se tuntuukin, niin mikään ei ole muuttunut tuossa maailman suurimmassa ulkoilmakäymälässä (teloitus komp. ja työleirejä odotellessa):
www.hs.fi
"44. divisioona oli yksi neuvostoarmeijan parhaista yksiköistä. Se oli syyskuussa osallistunut Puolan itäosien valtaukseen. Syksyllä sitä oli vahvistettu huonosti koulutetuilla reserviläisillä."
”Meillä oli kesävaatteet”, yksi heistä kertoo dokumentissa. ”Saimme päähän vain villaiset kypärähatut.”
Tavarajunan vaunuissa ei ollut lämmitystä. Oli kyllä tynnyrit, joissa olisi voinut pitää tulta, mutta mitään poltettavaa ei ollut.
Miehiä pakeni asemilla. Jotkut tekivät itsemurhan hyppäämällä junasta.
”Monet itkivät perheidensä perään ja kauhistelivat, minne joudutaan”, yksi veteraani muistelee. ”Leipää ei ollut, paitsi jäätyneitä limppuja.”
"Kulku oli hidasta. Monet joutuivat marssimaan huonoilla jalkineilla koko parin sadan kilometrin matkan. Vain osalle riitti huopikkaita, vaikka Puna-armeijalla oli niitä varastossa 1,5 miljoonaa paria. Logistiikka petti."
"Kaikille ei ollut selvää edes, missä maassa he olivat.
”Olimme jo Suomessa, kun meille ilmoitettiin, että ette ole Puolassa vaan Suomen maaperällä”, yksi veteraani sanoo."
"44. divisioonan operaatio lähti liikkeelle väärinpäin. Joukot etenivät siinä järjestyksessä kuin ne oli junasta purettu. Tiedusteluosastojen ja tienlaidan metsää raivaavien pioneerien olisi pitänyt olla kärjessä, mutta ne olivat viimeisinä."
"Komentaja Aleksei Vinogradov oli erittäin kokematon.
Rivisotilaat eivät tienneet, missä he oikein olivat."
”Meillä ei ollut ruokaa, ei polttoainetta eikä vaatteita. Mitkään yhteydet eivät toimineen.”
"Ukrainalaiset joutuivat pakenemaan metsän kautta lumessa rämpien. Yksi dokumentin veteraaneista kertoo, miten suksilla liikkunut suomalainen sotilas sai hänet kiinni metsässä ja kantoi uupuneen miehen reppuselässä pois."
"Toinen pääsi pakenemaan Neuvostoliiton puolelle. Siellä hän näki, miten 44. divisioonan komentaja Vinogradov tuomittiin kenttätuomioistuimessa.
Vinogradov oli noussut asemaansa, kun häntä ylemmät upseerit oli Stalinin puhdistuksissa tapettu. Nyt hän ja kaksi muuta upseeria saivat kuolemantuomion. Heidät vietiin suoraan teloituskomppanian eteen. ”Sitten tuli komento: ’Tulta isänmaan pettureille!’”
"Kolmas veteraani oli metsässä paleltumassa kuoliaaksi, kun joku tuli tönimään ja sai hänet liikkeelle. Hänet vietiin suomalaisten leiriin. Siellä kysyttiin hänen sukunimeään. Hän oli niin lopussa, ettei muistanut sitä. Talvisodan jälkeen hänet palautettiin sotavankien vaihdossa Neuvostoliittoon. Koska oli jäänyt elävänä vihollisen käsiin, hän sai rangaistukseksi työleirituomion. Siellä hän vietti koko Suuren isänmaallisen sodan. Hänen talvisodastaan tuli pitkä. ”Pääsin kotiin vuonna 1947.”
Kuukausiliite | Talvisodan ukrainalaisveteraanit muistelevat: ”Olimme kävelleet 18 kilometriä rajalta, kun suomalaiset hyökkäsivät”
Venäläiset ja ukrainalaiset hyökkäsivät yhdessä Suomussalmella joulukuussa 1939
www.hs.fi
"44. divisioona oli yksi neuvostoarmeijan parhaista yksiköistä. Se oli syyskuussa osallistunut Puolan itäosien valtaukseen. Syksyllä sitä oli vahvistettu huonosti koulutetuilla reserviläisillä."
”Meillä oli kesävaatteet”, yksi heistä kertoo dokumentissa. ”Saimme päähän vain villaiset kypärähatut.”
Tavarajunan vaunuissa ei ollut lämmitystä. Oli kyllä tynnyrit, joissa olisi voinut pitää tulta, mutta mitään poltettavaa ei ollut.
Miehiä pakeni asemilla. Jotkut tekivät itsemurhan hyppäämällä junasta.
”Monet itkivät perheidensä perään ja kauhistelivat, minne joudutaan”, yksi veteraani muistelee. ”Leipää ei ollut, paitsi jäätyneitä limppuja.”
"Kulku oli hidasta. Monet joutuivat marssimaan huonoilla jalkineilla koko parin sadan kilometrin matkan. Vain osalle riitti huopikkaita, vaikka Puna-armeijalla oli niitä varastossa 1,5 miljoonaa paria. Logistiikka petti."
"Kaikille ei ollut selvää edes, missä maassa he olivat.
”Olimme jo Suomessa, kun meille ilmoitettiin, että ette ole Puolassa vaan Suomen maaperällä”, yksi veteraani sanoo."
"44. divisioonan operaatio lähti liikkeelle väärinpäin. Joukot etenivät siinä järjestyksessä kuin ne oli junasta purettu. Tiedusteluosastojen ja tienlaidan metsää raivaavien pioneerien olisi pitänyt olla kärjessä, mutta ne olivat viimeisinä."
"Komentaja Aleksei Vinogradov oli erittäin kokematon.
Rivisotilaat eivät tienneet, missä he oikein olivat."
”Meillä ei ollut ruokaa, ei polttoainetta eikä vaatteita. Mitkään yhteydet eivät toimineen.”
"Ukrainalaiset joutuivat pakenemaan metsän kautta lumessa rämpien. Yksi dokumentin veteraaneista kertoo, miten suksilla liikkunut suomalainen sotilas sai hänet kiinni metsässä ja kantoi uupuneen miehen reppuselässä pois."
"Toinen pääsi pakenemaan Neuvostoliiton puolelle. Siellä hän näki, miten 44. divisioonan komentaja Vinogradov tuomittiin kenttätuomioistuimessa.
Vinogradov oli noussut asemaansa, kun häntä ylemmät upseerit oli Stalinin puhdistuksissa tapettu. Nyt hän ja kaksi muuta upseeria saivat kuolemantuomion. Heidät vietiin suoraan teloituskomppanian eteen. ”Sitten tuli komento: ’Tulta isänmaan pettureille!’”
"Kolmas veteraani oli metsässä paleltumassa kuoliaaksi, kun joku tuli tönimään ja sai hänet liikkeelle. Hänet vietiin suomalaisten leiriin. Siellä kysyttiin hänen sukunimeään. Hän oli niin lopussa, ettei muistanut sitä. Talvisodan jälkeen hänet palautettiin sotavankien vaihdossa Neuvostoliittoon. Koska oli jäänyt elävänä vihollisen käsiin, hän sai rangaistukseksi työleirituomion. Siellä hän vietti koko Suuren isänmaallisen sodan. Hänen talvisodastaan tuli pitkä. ”Pääsin kotiin vuonna 1947.”
Jos totta niin top 3 listalle tässä sodassaTässä vielä Makiivkan iskusta.
Ukraina iski yllättäen - satojen venäläisten kerrotaan kuolleen | Verkkouutiset
Arviot uhrien määrästä vaihtelevat valtavasti.
- Moskvan upotus
- Engelsiin kohdistuneet iskut
Onko jotain muita herkkupaloja myös?
Kustavi
Ylipäällikkö
Ja sama meno jatkuu nyt Ukrainassa. Ei perkele, että ryssä on kyllä perseestä, niin maana kuin ihmisenä.Kuulostaako tutulta? Niin uskomattomalta kun se tuntuukin, niin mikään ei ole muuttunut tuossa maailman suurimmassa ulkoilmakäymälässä (teloitus komp. ja työleirejä odotellessa):
Kuukausiliite | Talvisodan ukrainalaisveteraanit muistelevat: ”Olimme kävelleet 18 kilometriä rajalta, kun suomalaiset hyökkäsivät”
Venäläiset ja ukrainalaiset hyökkäsivät yhdessä Suomussalmella joulukuussa 1939
"44. divisioona oli yksi neuvostoarmeijan parhaista yksiköistä. Se oli syyskuussa osallistunut Puolan itäosien valtaukseen. Syksyllä sitä oli vahvistettu huonosti koulutetuilla reserviläisillä."
”Meillä oli kesävaatteet”, yksi heistä kertoo dokumentissa. ”Saimme päähän vain villaiset kypärähatut.”
Tavarajunan vaunuissa ei ollut lämmitystä. Oli kyllä tynnyrit, joissa olisi voinut pitää tulta, mutta mitään poltettavaa ei ollut.
Miehiä pakeni asemilla. Jotkut tekivät itsemurhan hyppäämällä junasta.
”Monet itkivät perheidensä perään ja kauhistelivat, minne joudutaan”, yksi veteraani muistelee. ”Leipää ei ollut, paitsi jäätyneitä limppuja.”
"Kulku oli hidasta. Monet joutuivat marssimaan huonoilla jalkineilla koko parin sadan kilometrin matkan. Vain osalle riitti huopikkaita, vaikka Puna-armeijalla oli niitä varastossa 1,5 miljoonaa paria. Logistiikka petti."
"Kaikille ei ollut selvää edes, missä maassa he olivat.
”Olimme jo Suomessa, kun meille ilmoitettiin, että ette ole Puolassa vaan Suomen maaperällä”, yksi veteraani sanoo."
"44. divisioonan operaatio lähti liikkeelle väärinpäin. Joukot etenivät siinä järjestyksessä kuin ne oli junasta purettu. Tiedusteluosastojen ja tienlaidan metsää raivaavien pioneerien olisi pitänyt olla kärjessä, mutta ne olivat viimeisinä."
"Komentaja Aleksei Vinogradov oli erittäin kokematon.
Rivisotilaat eivät tienneet, missä he oikein olivat."
”Meillä ei ollut ruokaa, ei polttoainetta eikä vaatteita. Mitkään yhteydet eivät toimineen.”
"Ukrainalaiset joutuivat pakenemaan metsän kautta lumessa rämpien. Yksi dokumentin veteraaneista kertoo, miten suksilla liikkunut suomalainen sotilas sai hänet kiinni metsässä ja kantoi uupuneen miehen reppuselässä pois."
"Toinen pääsi pakenemaan Neuvostoliiton puolelle. Siellä hän näki, miten 44. divisioonan komentaja Vinogradov tuomittiin kenttätuomioistuimessa.
Vinogradov oli noussut asemaansa, kun häntä ylemmät upseerit oli Stalinin puhdistuksissa tapettu. Nyt hän ja kaksi muuta upseeria saivat kuolemantuomion. Heidät vietiin suoraan teloituskomppanian eteen. ”Sitten tuli komento: ’Tulta isänmaan pettureille!’”
"Kolmas veteraani oli metsässä paleltumassa kuoliaaksi, kun joku tuli tönimään ja sai hänet liikkeelle. Hänet vietiin suomalaisten leiriin. Siellä kysyttiin hänen sukunimeään. Hän oli niin lopussa, ettei muistanut sitä. Talvisodan jälkeen hänet palautettiin sotavankien vaihdossa Neuvostoliittoon. Koska oli jäänyt elävänä vihollisen käsiin, hän sai rangaistukseksi työleirituomion. Siellä hän vietti koko Suuren isänmaallisen sodan. Hänen talvisodastaan tuli pitkä. ”Pääsin kotiin vuonna 1947.”
Ei tässä koko maan miehittämistä ja kansanmurhaa enää haeta samalla innolla kuin helmikuussa 2022. Vanja pyrkii hitaasti kuluttamaan kunnes Ukraina (=länsi) murtuu ja saadaan joku Minsk X aikaiseksi. Vanja on jo siirtymässä "uuden isänmaallisen sodan" vaiheeseen ja heille se tarkoittaa mobilikkiaaltoja sekä patarautaa. Toimiiko taktiikka? Se on lopulta täysin kiinni Ukrainan tukijoista.
No onhan se Kerchin silta kanssa kova, vaikka ei ihan kokonaan pelistä olekaan poissa. Mutta raskas liikenne vieläkään sinne pääse.
Krimin sillalla isoja ongelmia – kuorma-autot eivät pääse edelleenkään yli, Venäjän suunnitelma tähtää maaliskuuhun
Krimin silta on suljettu kuorma-autoilta ainakin maaliskuuhun asti.
www.is.fi