Neuvottelut tässä vaiheessa ovat tosiaan yhtä tyhjän kanssa. Ukrainan päämääränä on vuoden 2013 rajoille palaaminen, ja se uskoo jonkin tuon suuntaisen olevan ihan realistinen tavoite. Venäjä puolestaan on anneksoinut neljä oblastia Ukrainasta, ja näyttää uskovan siihen, että pystyy pitämään itsellään melkoisen ison palan maata. Kumpikaan osapuoli ei ole osoittanut mitään halua johonkin kompromissiratkaisuun tavoitteiden puolivälistä. Tällä hetkellä neuvotteluiden ainoa seuraus olisi se, että jos niiden ajaksi saataisiin tulitauko, Venäjä saisi aikaa varustella ja kouluttaa mobikkinsa paremmin kevätoffensiivia varten. Ukrainakin toki hyötyisi, mutta todennäköisesti ei yhtä paljon, koska heidän mobilisaationsa alkoi reilusti aiemmin. Suurin osa neuvotteluita vaativista taitavat olla ihan vain hyödyllisiä idiootteja, joiden näkemys asioista rajoittuu "sotiminen=paha ja puhuminen=hyvä" tasolle, mutta eiköhän heistä löydy myös henkilöitä, jotka tietävät tasan tarkkaan mitä ovat tekemässä.
Saksan tasapainoilusta on tullut puolestaan lähinnä surkuhupaisaa. Tavallaan ymmärrän joskus viime kevään ajalta sellaista ajattelua, että jossain vaiheessa palataan normaaliin kaupankäyntiin Venäjän kanssa, ja siinä vaiheessa ne eurooppalaiset maat, jotka ovat nihkeilleet aseavun ja pakotteiden kanssa parhaansa mukaan, ovat etulyöntiasemassa. Näätämäistä toimintaa, mutta sellaista se isojen valtioiden amoraalinen valtapolitiikka usein on. Tässä vaiheessa pitäisi kuitenkin olla vähän hitaammallekin liittokanslerille selvää, että Venäjä on ns. all-in ja vakaasti päättänyt viedä tämän katkeraan loppuun saakka. Mitään siltoja ei enää ole jäljellä poltettaviksi, koska ne on räjäytetty itäisestä päästä. Ja tähän loppuun se pakollinen Räty-lainaus.