Kukaan täyspäinen ei käytä DU-ammuksia ainakaan omalla maallaan. Ammuksen osuessa nuoli käytännössä palaa uraanioksidiksi, joka on erittäin syöpävaarallinen aine. Se on myös käytännössä myös pysyvää ainetta: U-238:n puoliintumisaika on vähän yli 4 miljardia vuotta.
Jenkkien mielestä DU-ammuksista ei jää vaarallisia jäämiä, mutta tutkijat ovat toista mieltä.
Esim
https://www.newscientist.com/article/dn3627-depleted-uranium-casts-shadow-over-peace-in-iraq/
"During the Gulf war in 1991, the US and Britain fired an estimated 350 tonnes of DU at Iraqi tanks, a figure likely to be matched in the course of the current conflict. In the years since then, doctors in southern Iraq have reported a marked increase in cancers and birth defects, and suspicion has grown that they were caused by DU contamination from tank battles on farmland west of Basra."
"Militaries should not use depleted uranium if research shows that it harms human health."
hir.harvard.edu
"Shockingly,
around 1,000 to 2,000 tons were used in the Second Gulf War in 2003, a conflict which only lasted around three weeks."
Lipsutaan hieman ohi aiheen mutta linkittämäsi Harvard artikkelin mukaan ei ole suoria todisteita että DU-ammusten pöly olisi vaikuttanut syöpien määrään (alleviivaukset minun):
Unfortunately, it has been difficult for epidemiologists to determine whether there is a clear link between depleted uranium exposure and health outcomes among local populations. Scholars are not always able to untangle possible confounding variables to determine the true effect of depleted uranium on community health.
In one paper, scholars analyzed existing data on depleted uranium in the Middle East, but they could not determine whether different amounts of depleted uranium are associated with the health of local communities. This is true for other studies as well. Some researchers who studied existing data on depleted uranium deployed in the Balkans concluded that there still is not enough evidence to establish a link between the material and local health.
That being said, there remains a strong possibility that depleted uranium has negative consequences on civilians. After all, depleted uranium is carcinogenic, and there is evidence to suggest that it may also impact hormones. A paper from the World Health Organization (WHO) reports that someone who inhales small, insoluble uranium particles may experience lung damage or lung cancer due to radiation. Depleted uranium may also lead to poor kidney functioning.
Although the research process is difficult, scholars have still been working to see if there is a link between depleted uranium and community health near conflict zones. Researcher Al-Azzawi cites studies showing that children’s leukemia cases increased by 60 percent between 1990 and 1997 and that birth defects tripled between 1990 and 1998 in Basra, Iraq. Basra experienced a stage of US bombings in response to the 1990 invasion of Kuwait. Al-Azzawi suggests that depleted uranium used during such conflicts is responsible for the rise in cancer and birth defects in the area.
While these studies have their limitations, they give compelling reasons to think critically about the potential effects of depleted uranium.
-
However, the Principle of Distinction does not apply in practice. It can only be used to ban depleted uranium if there is concrete evidence that depleted uranium harms civilian populations. Right now, such evidence does not exist.
-
Unfortunately, obtaining research on depleted uranium is difficult. Researchers have trouble collecting data because affected areas in the Middle East tend to have a lot of internal migration, poor health care, and malnutrition.
Kukaan tuskin kiistää etteikö tällainen riski olisi olemassa mutta syövän saamiselle on niin monta muuta muuttujaa ettei voida helposti vetää tällaista johtopäätöstä että DU-ammukset olisivat merkittävästi lisänneet riskiä. Ne ovat karsinogeenisiä kuten kirjoitatkin, mutta onko niiden vaikutus ollut vähäinen, kohtalainen tai merkittävä, tästä ei ole mitään luotettavaa tutkimustietoa.
Asiasta on puhuttu ja kirjoitettu Persianlahden sodasta lähtien, joten ei tässä ole mitään uutta.
En lähde enempää hevostelemaan tällä, mutta tämä lienee selvää: jos DU-ammukset tarjoavat vihollisen voittamiseen selkeän edun kaikkiin muihin verrattuna niin niitä tullaan käyttämään sellainen määrä kuin koetaan tarpeelliseksi. Sodan jälkeen on aikaa tehdä jälkisiivousta, riskien minimointia yms. mutta ensin pitää voittaa se sota ja kukistaa maahan hyökkääjä.
Lisään vielä tämän verran: Harvardin artikkelissa on erikoiselta tuoksahtava epätieteellinen vivahde, pari lainausta mitä tarkoitan (alleviivaukset minun):
The United States and other countries perpetuate imperialism by deploying depleted uranium without fully considering its long-term impact on local communities.
-
However, the United States still used depleted uranium in the Middle East despite the risks, deeming that its military benefits outweighed the potential civilian impact. This calculus reflects a common trend in which western countries justify human rights abuses under the guise of “national interest” or military necessity. The United States and Great Britain might have used a less toxic substance like tungsten instead of depleted uranium. Still, military leaders selected depleted uranium, perpetuating a long-history of imperialism in which western nations prioritize their own interests over the well-being of local communities.
-
Ei sillä etteikö tuossa olisi perää, mutta hän nimeää ainoastaan länsimaita kuten Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Israel muttei mainitse sanallakaan Venäjää, Kiinaa, Irania yms. Toki ilmaisu "Yhdysvallat ja muut maat" antaa selkänojaa, mutta ei se haittaisi vaikka sanoisi ääneen ettei tämä ole yksistään lännen ongelma. Kun kritiikki osuu näin kovasti vain tiettyyn osaan toimijoista, ei voi olla pohtimatta miksi näin on.
Kuten monessa muussakin maailmanlaajuisessa ongelmassa, vaikka asiasta tehtäisiin sopimus, kuka sitä valvoisi? Millä asevoimilla rankaistaisiin rikkureita? Sanktioilla? Niiden käytössä on rajansa, katsoo vaikkapa Irania.
Perimmäinen ajatus lienee että länsimaat hyvää hyvyyttään kirjoittaisivat sopimuksen joka sitoo niiden kädet sodassa. DU-ammukset ovat muita vaihtoehtoja tehokkaampia (julkisten lähteiden mukaan) MUTTA ennen kaikkea halvempia, joten niitä saa suuremman määrän varastoon. Ukrainan sodat yksi tärkeimpiä opetuksia on että suursodassa materiaalia ja ammuksia kuluu tolkuton määrä, joten hinnalla on merkitystä. Ei voi olla näkemättä että tässä halutaan lännen ostavan pieni määrä kalleinta mahdollista varustetta kun taas lännen viholliset ostavat suuret määrät halvempaa ja tässä tapauksessa suorituskykyisempää (mutta mahdollisesti syöpäriskiä kasvattavaa) ammusta. Kun sitten sodan hetki koittaa, toisen varasto on nopeammin syöty kuin toisen. Tämä kaikki teoreettisesti suuremman syöpään sairastumisen riskin pienentämiseksi sekä ympäristön suojelemiseksi.
Venäjä käyttää DU-ammuksia surutta ja massamaisesti Ukrainassa joten ainakin tulevaa tuoretta tutkimusdataa lienee saatavissa, kunhan sota saadaan joskus päättymään.
Armeija ei tietenkään myöntänyt yhteyttä...
Sodan jälkeen tuolla tyypillä mahdollisuus netota hyvät summat jonain VoiceOfUkraina-mainosäänenä.