arix
Respected Leader
Tuo on todellista Maxim-maastoa...Siellä niitetään ryssää
Ukrainan konflikti/sota
Suhtautuisin varauksella. Lääkintämies tekee tilanneanalyysiä, millaiset maasto-olosuhteet ja kuka hallinnoi kaupunkia ja tiestöä, kuka milläkin saralla taktisesti etulyöntiasemassa, tekee mielipidekyselyitä ja kaikki tämä ehkä parin viikon läsnäololla. Onko siinä ehditty lainkaan käyttää omaa osaamista, siis hoitaa ja lääkitä? Analyysi voi toki olla oikea, mutta yhtä hyvin täysin väärä.Karu arvio:
Rintamalla etulinjassa vapaaehtoisesti työskentelevä virolainen lääkintämies Erko Laidinen kertoo Postimees -lehdelle, että Ukraina on kokenut kovia tappioita Bahmutin taisteluissa.
– Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Bahmut ei kestä kauaa, hän sanoo.
– Tilanne siellä on erittäin huono. Hyvin hapan (ukrainalaisille). Lisää:
Lääkintämies Ukrainan tappioista: Tilanne on erittäin huono | Verkkouutiset
Lääkintämies Ukrainan tappioista: Tilanne on erittäin huono | Verkkouutisetwww.verkkouutiset.fi
Kustavi
Ylipäällikkö
Ehkä siksi venäjä yrittääkin nyt saada viimeisillä voimillaan Donbassin alueen, jolloin voidaan sanoa, että saatiin mitä lähdettiin hakemaan. Kaikki Donbasin natsit tapettu ja venäläiset vapautettu sorron alta.
Toisaalta on myös Ukrainan etu antaa ryssälle itseluottamusta tunkea lisää muusikkoa ja muuta sakkia lihamyllyyn, jos Ukrainalla on täysi luottamus omiin voimiinsa ja hyökkäyssuunnitelma pöydällä odottamassa kelien parantumista. Antaa ryssän kuluttaa itseänsä, ei siinä pieni Ukrainan peruuttelu haittaa.
arix
Respected Leader
Jokainen viikko on lisää koulutukseen ja kaluston hankintaan Ukrainalle.
rantapiru
Kersantti
Tältä se on kuulostanut 80 vuotta sitten. Häijy ääni MG34:ssa, mutta 42:nen on kyllä melko saha.Siellä niitetään ryssää
teknohippi
Ylipäällikkö
Miestä voi olla paljonkin mutta se tärkeämpi kysymys on raskaan aseistuksen määrästä. Ilman tykistöä ja panssareita nuo joukot ei ole hyökkäykseen kykeneviä.
Kustavi
Ylipäällikkö
AS-90 - Wikipedia
Viimeksi muokattu:
Burjatian poikien sota
”Ei ollut erityistä halua heittää veiviä, kuolla”, sanoo Wagner-joukoissa taistellut nuori burjaattimies, joka on palannut rintamalta kotiin Burjatiaan. Kuolleiden sotilaiden hautajaisia järjestetään täällä viikoittain.TILAAJILLE
Jenni Jeskanen HS
5.2. 2:00 | Päivitetty 5.2. 11:53
Nižnie Taltsy / Ulan-Ude
VENÄJÄN lippuun verhoillussa arkussa lepää yksi Ukrainassa sotineista venäläissotilaista.
Mies kaatui rintamalla 26. syyskuuta 42-vuotiaana. Hautajaiset järjestetään kotikylässä tasan neljä kuukautta myöhemmin tammikuisena torstaipäivänä.
Arkkua ympäröivät sotilaat. Yhdellä on kädessään vainajan valokuva. Siitä katsoo totisilla silmillään vaatimattoman oloinen mies.
Mies oli suorittanut koulun jälkeen kaksivuotisen asepalveluksen ja palannut sen jälkeen synnyinkyläänsä. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja hankki elantonsa keikkatyöläisenä. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Ukrainassa kuolleelle sotilaalle järjestettiin sotilashautajaiset, joissa arkku oli peitetty Venäjän lipulla ja ammuttiin kunnialaukaukset. KUVA: HS
Kyläläiset kokoontuivat kuolleen sotilaan hautajaisiin Nižnie Taltsyn keskusaukiolle, toisen maailmansodan muistomerkille viime viikon torstaina. KUVA: HS
BURJATIALAISEN Nižnie Taltsyn kylän keskusaukiolle virtaa ihmisiä. Aivan kuin kaikki kynnelle kykenevät haluaisivat osallistua kylän ensimmäisiin ”erikoisoperaation” sotilaan hautajaisiin.
Kukkalaitteisiin on upotettu ruusuja, neilikoita, krysanteemeja, liljoja. Nauhoihin on painettu tekstejä:
”Rivimiehelle.”
”Rakkaalle veljenpojalle, rakkaalle siskonpojalle.”
”Rakkaalle isälle pojilta.”
Muistotilaisuuden toimittaa kourallinen paikallisia hallintovirkamiehiä. He eivät ole ehtineet sanoa sanaakaan, kun vihreään maastoasuun pukeutunut keski-ikäinen burjaattimies purskahtaa itkuun ja lysähtää kyykkyyn. Hän peittää silmänsä kädellä. Toiseen hihaan on kirjailtu V-kirjain, ”erikoisoperaation” tunnus.
Nižnie Taltsy on noin viidentuhannen asukkaan venäläisenemmistöinen kylä Burjatian tasavallan pääkaupungin Ulan-Uden kupeessa. Z-merkkejä näkee täällä – kuten koko Burjatiassa – paljon: vaatteissa, autoissa, rakennusten julkisivuissa.
Hautajaisissakin.
Kyläläiset ryhmittyivät jalan ja autoillaan saattokulkueeksi arkkua kantavien sotilaiden perään. Sotilaat kantoivat vainajan arkussaan keskusaukiolta kylän hautausmaalle. KUVA: HS
Kaatunutta sotilasta muistivat kukkalaittein sedät, tädit, isovanhempien sisarukset, omat pojat, ystävät ja Burjatian tasavallan päämies. KUVA: HS
Hallintovirkamiehet puhuvat vuoronperään kauniita sanoja vainajasta.
”Toukokuusta kesäkuuhun hän osallistui erikoisoperaatioon ja lähti syyskuussa uudestaan vapaaehtoisena”, nainen sanoo mikrofoniin.
Turkistakkiin ja -hattuun pukeutunut hautajaisvieras on eri mieltä. ”Hänet mobilisoitiin.” Rouvan mukaan kylästä on mobilisoitu paljon miehiä, hänen puolisonsakin.
Vainajan muiston kunniaksi pidetään minuutin hiljaisuus.
”Hän oli todellinen sankari”, hallintovirkamies päättää puheensa.
Sotilaat ampuvat kunnialaukauksen ja nostavat arkun olalleen. Sotilasorkesteri puhaltaa torvillaan laahaavaa hautajaismusiikkia. Kyläläiset ryhmittyvät jalkaisin ja autoillaan pitkäksi saattokulkueeksi arkkua kantavien sotilaiden perään.
Kulkue pysähtyy hetkeksi vainajan kotitalon edessä ja jatkaa sitten kylän laitaan hautausmaalle. Sotilaat laskevat arkun hautaan ja soittavat Venäjän kansallishymnin. Kyläläiset käyvät haudalla jättämässä hyvästit ja heittävät arkun päälle multaa.
”Ikuinen olkoon muistosi.”
Nižnie Taltsyn kylän hautausmaa. KUVA: HS
BURJATIASSA järjestetään useat sotilaan hautajaiset joka viikko. Tammikuun viimeisellä viikolla ainakin kahdet.
Venäjän armeijassa palvelevien burjatialaisten sopimussotilaiden ja Burjatiasta Ukrainaan mobilisoitujen miesten määrä ei ole julkista tietoa, mutta tasavallan miljoonaan asukkaan väkilukuun nähden heillä on sodassa hyvin vankka edustus.
Burjatialaisia sotilaita on kuollut Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa vähintään 393 tammikuun loppuun mennessä. Luku perustuu oppositiomedia Mediazonan ja Britannian yleisradioyhtiö BBC:n avoimista lähteistä keräämiin tietoihin kuolleiksi vahvistetuista.
Saman lähteen mukaan sodassa on vahvistettu kuolleen kaikkiaan ainakin 12 538 venäläistä. BBC ja Mediazona arvioivat, että kaatuneiden todellinen määrä on 40–60 prosenttia heidän lukujaan suurempi.
Burjatian väkilukuun suhteutettuna kuolleiden sotilaiden määrä on suuri. Vertailun vuoksi, yli 13 miljoonan asukkaan Moskovasta on kuollut 69 sotilasta. Runsaan viiden miljoonan asukkaan Pietarista 106.
Eniten kuolleita sotilaita – 543 – oli tammikuun 26. päivään mennessä Krasnodarin alueella, jossa elää lähes kuusi miljoonaa asukasta.
Kolmimiljoonaisen Dagestanin sotilaita on kuollut 399. Se on ollut Burjatian kanssa usein kärkipaikoilla kuolleiden sotilaiden määrässä alueen väkilukuun nähden.
VAIKUTTAA, että miehiä kaivataan rintamalle lisää. Nižnie Taltsyn kylän hallintotalon ilmoitustaululla on monta ilmoitusta, joissa mainostetaan palvelusta armeijan leivissä, palkkaa ja sosiaalisia etuja.
Yhdessä kannustetaan lähtemään vapaaehtoisena Ukrainaan: ”Täytyy auttaa meidän poikiamme! He ovat väsyneitä, he tarvitsevat apua, lepotaukoa.”
Paikallinen armeijan kutsuntatoimisto eli vojenkomat tiedottaa olevansa auki joka arkipäivä.
Yksi tarjoukseen tarttuneista on kolmekymppinen burjaattimies.
Hän on taistellut aiemmin Wagner-joukoissa Afrikassa ja Syyriassa. Ukrainaan hän kertoo lähteneensä viime keväänä, Wagner-joukkoihin.
”Päätin lähteä ansaitsemaan rahaa. Minulla oli siellä myös tuttuja kavereita.”
Mies sanoo sotilaiden palkkojen alkavan rintamalla 240 000 ruplasta eli 3 200 eurosta, kun taas Burjatiassa tavallinen kuukausiansio on hänen mukaansa keskimäärin 35 000–40 000 ruplaa eli noin 460–530 euroa.
Mies taisteli Ukrainassa hyvästä palkasta huolimatta vain muutaman kuukauden.
”Näin, miten siellä taistellaan. Hullujenhuone, sekamelska. Hyvä, etten menehtynyt omien ampumana. Ei ollut erityistä halua heittää veiviä, kuolla.”
Rintamaoloihin hän sanoo olleensa muuten tyytyväinen.
”Siellä oli koko Venäjä: kavereita Karjalasta, Sahalinilta, Primorjen alueelta. Oli normaalia: ruokittiin, annettiin tuliannos, ase, myös vaatekerta. Annettiin rahaa.”
”Ihmisiä oli erilaisia: joku oli sotilas, joku ammattilainen, joku tavallinen asepalveluksen suorittanut kaveri. He halusivat myös ansaita rahaa. Jollain tavalla toteuttaa itseään. Siellä ei huijata rahojen suhteen, joten kaikki menevät.”
Nižnie Taltsy on noin viidentuhannen asukkaan venäläisenemmistöinen kylä Burjatiassa, puolen tunnin automatkan päässä pääkaupungista Ulan-Udesta. KUVA: HS
MIESTÄ on kutsuttu takaisin rintamalle. Hän sanoo vielä miettivänsä. Hänen joukkueestaan moni on kuulemma kuollut tai makaa sairaalassa.
”Nyt on kylmä mennä sinne. Olen puhunut kavereiden kanssa, jotka ovat käyneet siellä äskettäin. Sanovat, että olosuhteet... No, nyt siellä taistelee pääasiassa vankeja.”
Mitä mieltä olet sodasta?
”En tiedä, miten sen sanoisi. Naton laajentuminen lähemmäksi rajojamme pakotti meidät tähän. Uusnatsismi on myös propagandaa.”
Miten onnistuit pysymään hengissä, vaikka niin moni on kuollut?
”Tapasin maanmiehiäni, jotka sanoivat: Jos kuulet laukauksen, painu alas, selvitä mistä ammutaan ja etsi potero. Älä nouse seisomaan avoimessa tilassa. Jos sinut pannaan ahtaalle, tulita, mutta älä kaiva muuten verta nenästäsi. Pidin kiinni näistä ohjeista.”
VENÄLÄISET oppositioaktivistit ovat esittäneet, että eri etnisiä vähemmistöjä olisi mobilisoitu sotaan paljon muun muassa siksi, että heidän kohtalonsa ei kiinnosta suurta yleisöä samalla tavalla kuin venäläisten.
Venäläisessä valtionmediassa puolestaan on kirjoitettu monikansallisen armeijan olevan etu, koska vastustaja ei ymmärrä kaikkia sotilaiden käyttämiä kieliä.
Armeijalla on ollut Burjatiassa iso rooli jo ennen sotaa. Alueella on paljon asevoimien sotilasyksiköitä. Burjatia kuuluu Venäjän köyhimpiin alueisiin. Töistä on pulaa, ja elintaso pääkaupungissa Ulan-Udessakin matala.
Ulan-Uden lähiöissä on taloja, joihin ei tule juoksevaa vettä. Pihoilla pilkotaan halkoja, koska monet talot lämpiävät puilla. Paikallisessa ruokaravintolassa kuppi teetä maksaa alle 50 senttiä, kahden hengen aterian saa noin kuudella eurolla.
Burjatiasta on yleistä lähteä keikkatyöläiseksi Venäjän vauraammille alueille tai vierastyöläiseksi Etelä-Koreaan. Toinen uravaihtoehto on armeija. Monille miehille sopimussotilaaksi ryhtyminen on ainoa mahdollisuus ansaita rahaa.
Ulan-Udessa raitiovaunujen ja linja-autoaseman ikkunoihin on liimattu mainoksia, joissa miehiä houkutellaan Baikal-pataljoonaan ja sotaan Ukrainaan. Houkuttimena eivät ole puheet sankaruudesta tai isänmaallisesta velvollisuudesta vaan raha.
Rivimiehelle olisi luvassa vähintään 145 351 ruplaa kuukaudessa eli vajaa kaksituhatta euroa. Sen päälle tulee vielä Burjatian tasavallan asukkaille maksettava 200 000 ruplan kertakorvaus sekä 240 000 ruplan (3 200 euroa) kuukausipalkkio, jos osallistuu aktiivisiin hyökkäystoimiin.
Lähes kahdeksantuhannen euron kuukausipotti kuulostaa monen korvissa varmasti houkuttelevalta.
Ulan-Udessa Južnojen hautausmaalla on oma osionsa sotilaille. Venäläisiä ja burjaattisotilaita on haudattu vieri viereen. Burjaattien haudat tunnistaa pyöreästä buddhalaisesta sojombo-symbolista. KUVA: HS
Sotilaiden hautoja peittävät kukkavihkot ja -seppeleet. KUVA: HS
ULAN-UDEN etelälaidalla avautuu yksi kaupungin hautausmaista, Južnoje. Laajan hautausmaan reunoilla kasvaa metsää, sen takana siintävät vuoret. Merkkihenkilöille, tavallisille kansalaisille ja sotilaille on omat osionsa. Tilaa on vielä paljon.
Sotilashautausmaalla liehuvat Venäjän ja eri joukko-osastojen liput: 11. erillinen ilmahyökkäysprikaati, Venäjän panssarivaunujoukot, 5. panssarivaunudivisioona, Wagner.
Värikkäitä kukkalaitteita peittää lumi. Venäläisten ja burjaattisotilaiden hautoja on vieri vieressä. Burjaattien haudat tunnistaa pitkän kepin päässä olevasta pyöreästä buddhalaisesta sojombo-symbolista.
”Erikoisoperaatiossa” kaatuneita sotilaita vaikuttaa olevan lähes vuoden kestäneen sodan joka kuulta. Hautakiviin on kaiverrettu kuolinpäiviä maaliskuulle, toukokuulle, heinäkuulle, elokuulle.
Monessa hautakivessä ja kukkalaitteessa toistuu iskulause ”nikto krome nas”, ei kukaan paitsi me. Se on laskuvarjojääkäreiden tunnus.
Sotilashautausmaalle ajaa letka autoja. Sinne tuodaan jälleen yksi sotilas. Hän on joulukuussa 46-vuotiaana kaatunut mies ja kolmen lapsen isä. Taksikuski hoksaa miehen olevan sattumalta hänen tuttunsa.
Mies oli kuulemma mobilisoitu väärin perustein rintamalle, vaikka hän on monilapsisen perheen isä, joita ei kuuluisi lähettää sotaan. Viranomaiset olisivat korjanneet virheen ja palauttaneet miehen takaisin Ulan-Udeen, mutta tämä ei halunnut palata.
Nyt hänet haudataan sankarina.
Ulan-Uden linja-autoasemalla on kauppa, josta voi ostaa armeijan vaatteita ja varusteita.KUVA: HS
BURJATIASSA vallitsevat vahvana perinteiset sukupuoliroolit, joiden mukaan naisen perimmäinen tehtävä on olla äiti ja miehen sotilas. Miehet ovat maskuliinisia, eikä sodasta sovi palata kotiin kesken kaiken.
Burjatialaisissa kylissä on yleistä, että miehet pukeutuvat armeijan vihreisiin maastoasuihin, vaikka heillä ei olisi armeijan kanssa sen suuremmin tekemistä. Ulan-Udessa armeijan vaatteita voi ostaa monesta puodista.
Pääkävelykadulla on kauppa nimeltä ”Tavaroita miehille”, jossa myydään muun muassa miestenvaatteita ja kelloja. Kulman takaa löytyy vaaleanpunaisella kyltillä varustettu liike: ”Kaikkea naisille”. Sieltä voi ostaa naistenvaatteita, ikoneja, kankaita ja suklaakonvehteja.
Burjatialainen oppositioaktivisti Purbo Daibijev pakeni liikekannallepanoa viime syksynä Ulan-Batoriin, Mongoliaan. Siellä hän auttaa maanmiehiään löytämään töitä ja asunnon.KUVA: PURBO DAIBIJEV
Purbo Daibijev on kolmekymppinen oppositioaktivisti, joka pakeni liikekannallepanoa viime syksynä monien burjatialaisten tavoin Mongoliaan. Sen pääkaupungissa Ulan-Batorissa hän auttaa maanmiehiään löytämään töitä ja asunnon ja järjestää vapaa-ajan ohjelmaa.
Daibijevin mukaan sodasta on tullut Venäjällä patologinen olotila, normi. Hän ei muista kotimaansa eläneen rauhassa edes kymmentä vuotta. Vuoristo-Karabahin konflikti, Tšetšenian sodat, Etelä-Ossetian konflikti, Krimin miehitys, sota Itä-Ukrainassa, hän luettelee.
”Samaan aikaan yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna valtio ei pysty järjestämään suuren väestönosan elämää, minkä vuoksi meillä on erittäin suuri määrä köyhiä.”
TÄLLAINEN ympäristö luo Daibijevin mukaan kasvualustan rikollisuudelle, joka väreilee elämässä taustalla. Daibijev kuvailee, miten hänen lapsuutensa kotikylässä pojat tappelivat jatkuvasti keskenään.
”Tällaisessa maailmassa miehillä ja nimenomaan pojilla on lapsuudesta lähtien hyvin vahvat horisontaaliset ystävyyssuhteet. Niitä vahvistavat pienet paikalliset konfliktit eri ryhmien välillä.”
Sen seurauksena omalle pienelle maskuliiniselle yhteisölle omistaudutaan täysin ja henkilökohtaista uskollisuutta arvostetaan suuresti. Lojaalisuus on kokonaisvaltaista, eikä sitä kyseenalaisteta.
”Kun yksi tästä ryhmästä viedään sotaan ja hän kuolee siellä, synnyttää se sodalle emotionaalisen, eikä rationaalisen oikeutuksen. Eli jopa sellaiset ihmiset, jotka eivät alun perin kannattaneet sotaa ja jopa halveksivat venäläistä valtiovaltaa, eivät useinkaan vastusta lähtöään rintamalle, koska siellä on jo kuollut läheisiä ystäviä.”
*KUVA*
Ulan-Uden ydinkeskustassa Neuvostojen aukiota valaisevat vuodenvaihteen valot. Aukiolla on jääveistoksia, joista lapset laskevat liukumäkeä. Liukureita voi vuokrata torin kioskeista.KUVA: HS
*KUVA*
Tiettävästi maailman suurin Leninin päätä esittävä veistos Neuvostojen aukiolla kuuluu Ulan-Uden nähtävyyksiin. KUVA: HS
ULAN-UDEN ydinkeskustassa Neuvostojen aukiota valaisevat värikkäät vuodenvaihteen valot. Aukiolla on hienoja jääveistoksia, joista lapset voivat laskea liukumäkeä.
Torin laidalla seisoo yksi kaupungin nähtävyyksistä: tiettävästi maailman suurin Leninin päätä esittävä veistos, joka on melkein kahdeksan metriä korkea. Sen jalustaa koristaa Venäjän lipun värejä toistava V-kirjain.
Aukion toisella laidalla, väestörekisterikeskuksen katolla lukee suurin, ”erikoisoperaation” tunnuksilla tehostetuin kirjaimin ”Burjatija Za praVdu” eli Burjatia totuuden puolesta.
Burjatiassa melkein kaikilla tuntuu olevan rintamalla veljiä, poikia, miehiä, ystäviä ja vanhoja koulukavereita. Heitä ja sitä kautta Venäjän asevoimia halutaan auttaa ja tukea, koska kyseessä on omien poikien sota.
Kaupoissa näkee keräyslippaita, joihin voi tipauttaa setelin sotilaiden hyväksi. Vapaaehtoiset, pääasiassa iäkkäät naiset ompelevat ja neulovat sotilaille naamiointiverkkoja, kommandopipoja ja muita tarvikkeita. Myös ainakin yhden koulun oppilaat ja opettajat osallistuvat ompelutyöhön.
Vapaaehtoisjärjestön edustaja kertoo HS:lle nimettömänä, että sota on yhdistänyt burjatialaisia.
”Patrioottinen henki on kasvanut voimakkaasti. Ennen se oli aivan pohjalukemissa, mutta nyt nuoretkin haluavat auttaa. Heistä aistii, että he ovat synnyinmaan puolesta.”
HELMIKUUSSA vietetään jo sodan vuosipäivää.
HS:n vieraillessa Ulan-Udessa Moskovasta tammikuussa sekä meno- että paluumatkalla lentokoneessa matkustaa toistakymmentä sotilasta parikymppisistä yli viisikymppisen näköisiin. He ovat matkalla lomille kotiseudulleen tai palaamassa takaisin rintamalle.
Moskovassa Domodedovon lentokentällä erillään muista sotilasporukoista seisoo rinkkaansa odottamassa armeijan asuun pukeutunut mies, joka osoittautuu Pietarin sotilasakatemiassa opiskelleeksi upseeriksi.
Rupattelemme. Hän kysyy, mistä olen kotoisin.
Pietarin seudulla asuessaan hän kertoo käyneensä myös Suomessa. ”Kieltä oli mahdotonta ymmärtää”, hän muistaa.
Tietämättä, että puhuu toimittajalle, hän kertoo olevansa upseeri, joka on palvellut Ukrainassa yhdeksän kuukautta. Takana on kuukauden onnistunut loma, jonka hän on viettänyt perheensä kanssa Baikalilla. Se hymyilyttää vieläkin.
Millä mielellä olet palaamassa takaisin Ukrainaan?
”Normaalilla. Ei siellä ole aina niin kauheaa kuin miltä voi vaikuttaa”, hän sanoo. ”Tietysti olisi parempi, ettei tarvitsisi olla siellä.”
Tilanteeseen rintamalla upseeri odottaa muutoksia vasta keväällä, kun sää lämpenee.
”Se on varmaa, että ei tämä vielä tänä vuonna lopu.”
*KUVA*
Burjatian tasavalta kuuluu Venäjän köyhimpiin alueisiin. Sen pääkaupungissa Ulan-Udessakin on matala elintaso. Kaupunki on valaistu talvella kauniisti. KUVA: HS
Kaikki kuvat ei mahtunu kun niitä oli yli 10. Jätin kuvatekstit mistä selviää suurin piirtein mitä kuvissa ois ollu
Leaderwolf
Respected Leader
En ehdi tarkistamaan, mutta tuosta jenkkien tämän hetken (vain ulkomaan operaatioita silloin tällöin, ei maailmansotaa tai near-peer sotatila), 59 prikaatia vs Ukrainan 90 prikaatia. Eikös USAlainen prikaati ole paljon suurempi kuin Ukrainan/Venäjän/Varsovan prikaatit?
Kustavi
Ylipäällikkö
Kiitos!Burjatian poikien sota
”Ei ollut erityistä halua heittää veiviä, kuolla”, sanoo Wagner-joukoissa taistellut nuori burjaattimies, joka on palannut rintamalta kotiin Burjatiaan. Kuolleiden sotilaiden hautajaisia järjestetään täällä viikoittain.
TILAAJILLE
Jenni Jeskanen HS
5.2. 2:00 | Päivitetty 5.2. 11:53
Nižnie Taltsy / Ulan-Ude
VENÄJÄN lippuun verhoillussa arkussa lepää yksi Ukrainassa sotineista venäläissotilaista.
Mies kaatui rintamalla 26. syyskuuta 42-vuotiaana. Hautajaiset järjestetään kotikylässä tasan neljä kuukautta myöhemmin tammikuisena torstaipäivänä.
Arkkua ympäröivät sotilaat. Yhdellä on kädessään vainajan valokuva. Siitä katsoo totisilla silmillään vaatimattoman oloinen mies.
Mies oli suorittanut koulun jälkeen kaksivuotisen asepalveluksen ja palannut sen jälkeen synnyinkyläänsä. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja hankki elantonsa keikkatyöläisenä. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Ukrainassa kuolleelle sotilaalle järjestettiin sotilashautajaiset, joissa arkku oli peitetty Venäjän lipulla ja ammuttiin kunnialaukaukset. KUVA: HS
Kyläläiset kokoontuivat kuolleen sotilaan hautajaisiin Nižnie Taltsyn keskusaukiolle, toisen maailmansodan muistomerkille viime viikon torstaina. KUVA: HS
BURJATIALAISEN Nižnie Taltsyn kylän keskusaukiolle virtaa ihmisiä. Aivan kuin kaikki kynnelle kykenevät haluaisivat osallistua kylän ensimmäisiin ”erikoisoperaation” sotilaan hautajaisiin.
Kukkalaitteisiin on upotettu ruusuja, neilikoita, krysanteemeja, liljoja. Nauhoihin on painettu tekstejä:
”Rivimiehelle.”
”Rakkaalle veljenpojalle, rakkaalle siskonpojalle.”
”Rakkaalle isälle pojilta.”
Muistotilaisuuden toimittaa kourallinen paikallisia hallintovirkamiehiä. He eivät ole ehtineet sanoa sanaakaan, kun vihreään maastoasuun pukeutunut keski-ikäinen burjaattimies purskahtaa itkuun ja lysähtää kyykkyyn. Hän peittää silmänsä kädellä. Toiseen hihaan on kirjailtu V-kirjain, ”erikoisoperaation” tunnus.
Nižnie Taltsy on noin viidentuhannen asukkaan venäläisenemmistöinen kylä Burjatian tasavallan pääkaupungin Ulan-Uden kupeessa. Z-merkkejä näkee täällä – kuten koko Burjatiassa – paljon: vaatteissa, autoissa, rakennusten julkisivuissa.
Hautajaisissakin.
Kyläläiset ryhmittyivät jalan ja autoillaan saattokulkueeksi arkkua kantavien sotilaiden perään. Sotilaat kantoivat vainajan arkussaan keskusaukiolta kylän hautausmaalle. KUVA: HS
Kaatunutta sotilasta muistivat kukkalaittein sedät, tädit, isovanhempien sisarukset, omat pojat, ystävät ja Burjatian tasavallan päämies. KUVA: HS
Hallintovirkamiehet puhuvat vuoronperään kauniita sanoja vainajasta.
”Toukokuusta kesäkuuhun hän osallistui erikoisoperaatioon ja lähti syyskuussa uudestaan vapaaehtoisena”, nainen sanoo mikrofoniin.
Turkistakkiin ja -hattuun pukeutunut hautajaisvieras on eri mieltä. ”Hänet mobilisoitiin.” Rouvan mukaan kylästä on mobilisoitu paljon miehiä, hänen puolisonsakin.
Vainajan muiston kunniaksi pidetään minuutin hiljaisuus.
”Hän oli todellinen sankari”, hallintovirkamies päättää puheensa.
Sotilaat ampuvat kunnialaukauksen ja nostavat arkun olalleen. Sotilasorkesteri puhaltaa torvillaan laahaavaa hautajaismusiikkia. Kyläläiset ryhmittyvät jalkaisin ja autoillaan pitkäksi saattokulkueeksi arkkua kantavien sotilaiden perään.
Kulkue pysähtyy hetkeksi vainajan kotitalon edessä ja jatkaa sitten kylän laitaan hautausmaalle. Sotilaat laskevat arkun hautaan ja soittavat Venäjän kansallishymnin. Kyläläiset käyvät haudalla jättämässä hyvästit ja heittävät arkun päälle multaa.
”Ikuinen olkoon muistosi.”
Nižnie Taltsyn kylän hautausmaa. KUVA: HS
BURJATIASSA järjestetään useat sotilaan hautajaiset joka viikko. Tammikuun viimeisellä viikolla ainakin kahdet.
Venäjän armeijassa palvelevien burjatialaisten sopimussotilaiden ja Burjatiasta Ukrainaan mobilisoitujen miesten määrä ei ole julkista tietoa, mutta tasavallan miljoonaan asukkaan väkilukuun nähden heillä on sodassa hyvin vankka edustus.
Burjatialaisia sotilaita on kuollut Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa vähintään 393 tammikuun loppuun mennessä. Luku perustuu oppositiomedia Mediazonan ja Britannian yleisradioyhtiö BBC:n avoimista lähteistä keräämiin tietoihin kuolleiksi vahvistetuista.
Saman lähteen mukaan sodassa on vahvistettu kuolleen kaikkiaan ainakin 12 538 venäläistä. BBC ja Mediazona arvioivat, että kaatuneiden todellinen määrä on 40–60 prosenttia heidän lukujaan suurempi.
Burjatian väkilukuun suhteutettuna kuolleiden sotilaiden määrä on suuri. Vertailun vuoksi, yli 13 miljoonan asukkaan Moskovasta on kuollut 69 sotilasta. Runsaan viiden miljoonan asukkaan Pietarista 106.
Eniten kuolleita sotilaita – 543 – oli tammikuun 26. päivään mennessä Krasnodarin alueella, jossa elää lähes kuusi miljoonaa asukasta.
Kolmimiljoonaisen Dagestanin sotilaita on kuollut 399. Se on ollut Burjatian kanssa usein kärkipaikoilla kuolleiden sotilaiden määrässä alueen väkilukuun nähden.
VAIKUTTAA, että miehiä kaivataan rintamalle lisää. Nižnie Taltsyn kylän hallintotalon ilmoitustaululla on monta ilmoitusta, joissa mainostetaan palvelusta armeijan leivissä, palkkaa ja sosiaalisia etuja.
Yhdessä kannustetaan lähtemään vapaaehtoisena Ukrainaan: ”Täytyy auttaa meidän poikiamme! He ovat väsyneitä, he tarvitsevat apua, lepotaukoa.”
Paikallinen armeijan kutsuntatoimisto eli vojenkomat tiedottaa olevansa auki joka arkipäivä.
Yksi tarjoukseen tarttuneista on kolmekymppinen burjaattimies.
Hän on taistellut aiemmin Wagner-joukoissa Afrikassa ja Syyriassa. Ukrainaan hän kertoo lähteneensä viime keväänä, Wagner-joukkoihin.
”Päätin lähteä ansaitsemaan rahaa. Minulla oli siellä myös tuttuja kavereita.”
Mies sanoo sotilaiden palkkojen alkavan rintamalla 240 000 ruplasta eli 3 200 eurosta, kun taas Burjatiassa tavallinen kuukausiansio on hänen mukaansa keskimäärin 35 000–40 000 ruplaa eli noin 460–530 euroa.
Mies taisteli Ukrainassa hyvästä palkasta huolimatta vain muutaman kuukauden.
”Näin, miten siellä taistellaan. Hullujenhuone, sekamelska. Hyvä, etten menehtynyt omien ampumana. Ei ollut erityistä halua heittää veiviä, kuolla.”
Rintamaoloihin hän sanoo olleensa muuten tyytyväinen.
”Siellä oli koko Venäjä: kavereita Karjalasta, Sahalinilta, Primorjen alueelta. Oli normaalia: ruokittiin, annettiin tuliannos, ase, myös vaatekerta. Annettiin rahaa.”
”Ihmisiä oli erilaisia: joku oli sotilas, joku ammattilainen, joku tavallinen asepalveluksen suorittanut kaveri. He halusivat myös ansaita rahaa. Jollain tavalla toteuttaa itseään. Siellä ei huijata rahojen suhteen, joten kaikki menevät.”
Nižnie Taltsy on noin viidentuhannen asukkaan venäläisenemmistöinen kylä Burjatiassa, puolen tunnin automatkan päässä pääkaupungista Ulan-Udesta. KUVA: HS
MIESTÄ on kutsuttu takaisin rintamalle. Hän sanoo vielä miettivänsä. Hänen joukkueestaan moni on kuulemma kuollut tai makaa sairaalassa.
”Nyt on kylmä mennä sinne. Olen puhunut kavereiden kanssa, jotka ovat käyneet siellä äskettäin. Sanovat, että olosuhteet... No, nyt siellä taistelee pääasiassa vankeja.”
Mitä mieltä olet sodasta?
”En tiedä, miten sen sanoisi. Naton laajentuminen lähemmäksi rajojamme pakotti meidät tähän. Uusnatsismi on myös propagandaa.”
Miten onnistuit pysymään hengissä, vaikka niin moni on kuollut?
”Tapasin maanmiehiäni, jotka sanoivat: Jos kuulet laukauksen, painu alas, selvitä mistä ammutaan ja etsi potero. Älä nouse seisomaan avoimessa tilassa. Jos sinut pannaan ahtaalle, tulita, mutta älä kaiva muuten verta nenästäsi. Pidin kiinni näistä ohjeista.”
VENÄLÄISET oppositioaktivistit ovat esittäneet, että eri etnisiä vähemmistöjä olisi mobilisoitu sotaan paljon muun muassa siksi, että heidän kohtalonsa ei kiinnosta suurta yleisöä samalla tavalla kuin venäläisten.
Venäläisessä valtionmediassa puolestaan on kirjoitettu monikansallisen armeijan olevan etu, koska vastustaja ei ymmärrä kaikkia sotilaiden käyttämiä kieliä.
Armeijalla on ollut Burjatiassa iso rooli jo ennen sotaa. Alueella on paljon asevoimien sotilasyksiköitä. Burjatia kuuluu Venäjän köyhimpiin alueisiin. Töistä on pulaa, ja elintaso pääkaupungissa Ulan-Udessakin matala.
Ulan-Uden lähiöissä on taloja, joihin ei tule juoksevaa vettä. Pihoilla pilkotaan halkoja, koska monet talot lämpiävät puilla. Paikallisessa ruokaravintolassa kuppi teetä maksaa alle 50 senttiä, kahden hengen aterian saa noin kuudella eurolla.
Burjatiasta on yleistä lähteä keikkatyöläiseksi Venäjän vauraammille alueille tai vierastyöläiseksi Etelä-Koreaan. Toinen uravaihtoehto on armeija. Monille miehille sopimussotilaaksi ryhtyminen on ainoa mahdollisuus ansaita rahaa.
Ulan-Udessa raitiovaunujen ja linja-autoaseman ikkunoihin on liimattu mainoksia, joissa miehiä houkutellaan Baikal-pataljoonaan ja sotaan Ukrainaan. Houkuttimena eivät ole puheet sankaruudesta tai isänmaallisesta velvollisuudesta vaan raha.
Rivimiehelle olisi luvassa vähintään 145 351 ruplaa kuukaudessa eli vajaa kaksituhatta euroa. Sen päälle tulee vielä Burjatian tasavallan asukkaille maksettava 200 000 ruplan kertakorvaus sekä 240 000 ruplan (3 200 euroa) kuukausipalkkio, jos osallistuu aktiivisiin hyökkäystoimiin.
Lähes kahdeksantuhannen euron kuukausipotti kuulostaa monen korvissa varmasti houkuttelevalta.
Ulan-Udessa Južnojen hautausmaalla on oma osionsa sotilaille. Venäläisiä ja burjaattisotilaita on haudattu vieri viereen. Burjaattien haudat tunnistaa pyöreästä buddhalaisesta sojombo-symbolista. KUVA: HS
Sotilaiden hautoja peittävät kukkavihkot ja -seppeleet. KUVA: HS
ULAN-UDEN etelälaidalla avautuu yksi kaupungin hautausmaista, Južnoje. Laajan hautausmaan reunoilla kasvaa metsää, sen takana siintävät vuoret. Merkkihenkilöille, tavallisille kansalaisille ja sotilaille on omat osionsa. Tilaa on vielä paljon.
Sotilashautausmaalla liehuvat Venäjän ja eri joukko-osastojen liput: 11. erillinen ilmahyökkäysprikaati, Venäjän panssarivaunujoukot, 5. panssarivaunudivisioona, Wagner.
Värikkäitä kukkalaitteita peittää lumi. Venäläisten ja burjaattisotilaiden hautoja on vieri vieressä. Burjaattien haudat tunnistaa pitkän kepin päässä olevasta pyöreästä buddhalaisesta sojombo-symbolista.
”Erikoisoperaatiossa” kaatuneita sotilaita vaikuttaa olevan lähes vuoden kestäneen sodan joka kuulta. Hautakiviin on kaiverrettu kuolinpäiviä maaliskuulle, toukokuulle, heinäkuulle, elokuulle.
Monessa hautakivessä ja kukkalaitteessa toistuu iskulause ”nikto krome nas”, ei kukaan paitsi me. Se on laskuvarjojääkäreiden tunnus.
Sotilashautausmaalle ajaa letka autoja. Sinne tuodaan jälleen yksi sotilas. Hän on joulukuussa 46-vuotiaana kaatunut mies ja kolmen lapsen isä. Taksikuski hoksaa miehen olevan sattumalta hänen tuttunsa.
Mies oli kuulemma mobilisoitu väärin perustein rintamalle, vaikka hän on monilapsisen perheen isä, joita ei kuuluisi lähettää sotaan. Viranomaiset olisivat korjanneet virheen ja palauttaneet miehen takaisin Ulan-Udeen, mutta tämä ei halunnut palata.
Nyt hänet haudataan sankarina.
Ulan-Uden linja-autoasemalla on kauppa, josta voi ostaa armeijan vaatteita ja varusteita.KUVA: HS
BURJATIASSA vallitsevat vahvana perinteiset sukupuoliroolit, joiden mukaan naisen perimmäinen tehtävä on olla äiti ja miehen sotilas. Miehet ovat maskuliinisia, eikä sodasta sovi palata kotiin kesken kaiken.
Burjatialaisissa kylissä on yleistä, että miehet pukeutuvat armeijan vihreisiin maastoasuihin, vaikka heillä ei olisi armeijan kanssa sen suuremmin tekemistä. Ulan-Udessa armeijan vaatteita voi ostaa monesta puodista.
Pääkävelykadulla on kauppa nimeltä ”Tavaroita miehille”, jossa myydään muun muassa miestenvaatteita ja kelloja. Kulman takaa löytyy vaaleanpunaisella kyltillä varustettu liike: ”Kaikkea naisille”. Sieltä voi ostaa naistenvaatteita, ikoneja, kankaita ja suklaakonvehteja.
Burjatialainen oppositioaktivisti Purbo Daibijev pakeni liikekannallepanoa viime syksynä Ulan-Batoriin, Mongoliaan. Siellä hän auttaa maanmiehiään löytämään töitä ja asunnon.KUVA: PURBO DAIBIJEV
Purbo Daibijev on kolmekymppinen oppositioaktivisti, joka pakeni liikekannallepanoa viime syksynä monien burjatialaisten tavoin Mongoliaan. Sen pääkaupungissa Ulan-Batorissa hän auttaa maanmiehiään löytämään töitä ja asunnon ja järjestää vapaa-ajan ohjelmaa.
Daibijevin mukaan sodasta on tullut Venäjällä patologinen olotila, normi. Hän ei muista kotimaansa eläneen rauhassa edes kymmentä vuotta. Vuoristo-Karabahin konflikti, Tšetšenian sodat, Etelä-Ossetian konflikti, Krimin miehitys, sota Itä-Ukrainassa, hän luettelee.
”Samaan aikaan yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna valtio ei pysty järjestämään suuren väestönosan elämää, minkä vuoksi meillä on erittäin suuri määrä köyhiä.”
TÄLLAINEN ympäristö luo Daibijevin mukaan kasvualustan rikollisuudelle, joka väreilee elämässä taustalla. Daibijev kuvailee, miten hänen lapsuutensa kotikylässä pojat tappelivat jatkuvasti keskenään.
”Tällaisessa maailmassa miehillä ja nimenomaan pojilla on lapsuudesta lähtien hyvin vahvat horisontaaliset ystävyyssuhteet. Niitä vahvistavat pienet paikalliset konfliktit eri ryhmien välillä.”
Sen seurauksena omalle pienelle maskuliiniselle yhteisölle omistaudutaan täysin ja henkilökohtaista uskollisuutta arvostetaan suuresti. Lojaalisuus on kokonaisvaltaista, eikä sitä kyseenalaisteta.
”Kun yksi tästä ryhmästä viedään sotaan ja hän kuolee siellä, synnyttää se sodalle emotionaalisen, eikä rationaalisen oikeutuksen. Eli jopa sellaiset ihmiset, jotka eivät alun perin kannattaneet sotaa ja jopa halveksivat venäläistä valtiovaltaa, eivät useinkaan vastusta lähtöään rintamalle, koska siellä on jo kuollut läheisiä ystäviä.”
*KUVA*
Ulan-Uden ydinkeskustassa Neuvostojen aukiota valaisevat vuodenvaihteen valot. Aukiolla on jääveistoksia, joista lapset laskevat liukumäkeä. Liukureita voi vuokrata torin kioskeista.KUVA: HS
*KUVA*
Tiettävästi maailman suurin Leninin päätä esittävä veistos Neuvostojen aukiolla kuuluu Ulan-Uden nähtävyyksiin. KUVA: HS
ULAN-UDEN ydinkeskustassa Neuvostojen aukiota valaisevat värikkäät vuodenvaihteen valot. Aukiolla on hienoja jääveistoksia, joista lapset voivat laskea liukumäkeä.
Torin laidalla seisoo yksi kaupungin nähtävyyksistä: tiettävästi maailman suurin Leninin päätä esittävä veistos, joka on melkein kahdeksan metriä korkea. Sen jalustaa koristaa Venäjän lipun värejä toistava V-kirjain.
Aukion toisella laidalla, väestörekisterikeskuksen katolla lukee suurin, ”erikoisoperaation” tunnuksilla tehostetuin kirjaimin ”Burjatija Za praVdu” eli Burjatia totuuden puolesta.
Burjatiassa melkein kaikilla tuntuu olevan rintamalla veljiä, poikia, miehiä, ystäviä ja vanhoja koulukavereita. Heitä ja sitä kautta Venäjän asevoimia halutaan auttaa ja tukea, koska kyseessä on omien poikien sota.
Kaupoissa näkee keräyslippaita, joihin voi tipauttaa setelin sotilaiden hyväksi. Vapaaehtoiset, pääasiassa iäkkäät naiset ompelevat ja neulovat sotilaille naamiointiverkkoja, kommandopipoja ja muita tarvikkeita. Myös ainakin yhden koulun oppilaat ja opettajat osallistuvat ompelutyöhön.
Vapaaehtoisjärjestön edustaja kertoo HS:lle nimettömänä, että sota on yhdistänyt burjatialaisia.
”Patrioottinen henki on kasvanut voimakkaasti. Ennen se oli aivan pohjalukemissa, mutta nyt nuoretkin haluavat auttaa. Heistä aistii, että he ovat synnyinmaan puolesta.”
HELMIKUUSSA vietetään jo sodan vuosipäivää.
HS:n vieraillessa Ulan-Udessa Moskovasta tammikuussa sekä meno- että paluumatkalla lentokoneessa matkustaa toistakymmentä sotilasta parikymppisistä yli viisikymppisen näköisiin. He ovat matkalla lomille kotiseudulleen tai palaamassa takaisin rintamalle.
Moskovassa Domodedovon lentokentällä erillään muista sotilasporukoista seisoo rinkkaansa odottamassa armeijan asuun pukeutunut mies, joka osoittautuu Pietarin sotilasakatemiassa opiskelleeksi upseeriksi.
Rupattelemme. Hän kysyy, mistä olen kotoisin.
Pietarin seudulla asuessaan hän kertoo käyneensä myös Suomessa. ”Kieltä oli mahdotonta ymmärtää”, hän muistaa.
Tietämättä, että puhuu toimittajalle, hän kertoo olevansa upseeri, joka on palvellut Ukrainassa yhdeksän kuukautta. Takana on kuukauden onnistunut loma, jonka hän on viettänyt perheensä kanssa Baikalilla. Se hymyilyttää vieläkin.
Millä mielellä olet palaamassa takaisin Ukrainaan?
”Normaalilla. Ei siellä ole aina niin kauheaa kuin miltä voi vaikuttaa”, hän sanoo. ”Tietysti olisi parempi, ettei tarvitsisi olla siellä.”
Tilanteeseen rintamalla upseeri odottaa muutoksia vasta keväällä, kun sää lämpenee.
”Se on varmaa, että ei tämä vielä tänä vuonna lopu.”
*KUVA*
Burjatian tasavalta kuuluu Venäjän köyhimpiin alueisiin. Sen pääkaupungissa Ulan-Udessakin on matala elintaso. Kaupunki on valaistu talvella kauniisti. KUVA: HS
Kaikki kuvat ei mahtunu kun niitä oli yli 10. Jätin kuvatekstit mistä selviää suurin piirtein mitä kuvissa ois ollu
Ei tule tämä sota loppumaan ihan hetkeen, jos jutut olivat tosia eikä sepitettyjä.
etappisika
Luutnantti
Oli kyllä mielenkiintoinen juttu. Tämä kohta pisti erityisesti silmään:
Sen seurauksena omalle pienelle maskuliiniselle yhteisölle omistaudutaan täysin ja henkilökohtaista uskollisuutta arvostetaan suuresti. Lojaalisuus on kokonaisvaltaista, eikä sitä kyseenalaisteta.
”Kun yksi tästä ryhmästä viedään sotaan ja hän kuolee siellä, synnyttää se sodalle emotionaalisen, eikä rationaalisen oikeutuksen. Eli jopa sellaiset ihmiset, jotka eivät alun perin kannattaneet sotaa ja jopa halveksivat venäläistä valtiovaltaa, eivät useinkaan vastusta lähtöään rintamalle, koska siellä on jo kuollut läheisiä ystäviä.”
Haiskahtaa kyllä sellaiselta kierteeltä, että ei taida tykinruoka heti loppua.
tankki-tapsa
Kenraali
Tuo BBC:n luku kaatuneista örkeistä on aika mielenkiintoinen kun peilaa niitä täällä päivittäin raportoituja vasten.. 20 k <-> 130 k.
Totuus löytynee sitten tuosta välistä.
Muutenhan artikkeli alleviivaa ikävästi ryssälän vajoamisesta Z hurmokseen jossa oma poika vaihtuu kevyesti 5 kg kalaan ym. meille aivan käsittämätöntä ajattelua. Mitä hyvää "rodina" on tehnyt köyhille ryssille kuten noille burjaateille? Varastanut luonnonvarat pienen moskoviittieliitin eduksi, ja tämän takia kannattaa uhrata oma poika tai aviomies?
Haukion Kala OY
Korpraali
Kaveri(kaverit) siis lähti rahaa vastaan tappamaan toisen maan ihmisiä. Ainakaan minulta ei tule yhtään sympatiaa vaikka henki lähtikin.
rantapiru
Kersantti
Miun mielestä siihen US vahvuuteen lasketaan kaikenlaisia tukiyksiköitä mukaan. Voi mennä metsäänkin. Tästä on hiton kauan kun viimeiksi heitin noppaa Twilight 2000:sen merkeissä.
Ryssäprkl
Alikersantti
Juurikin tuon suuntaisesti; piippalakin muodostelmissa taistelujoukkojen osuus on huomattavan suuri, johto ja tuki pientä kun taas jenkeillä taisi olla melkein 50/50 tuo suhde. Näin muistelin joskus vuosikymmeniä sitten lukeneeni jonkun EVP-kenun muisteloita.Miun mielestä siihen US vahvuuteen lasketaan kaikenlaisia tukiyksiköitä mukaan. Voi mennä metsäänkin. Tästä on hiton kauan kun viimeiksi heitin noppaa Twilight 2000:sen merkeissä.
//Muoks: toki geramisovin yms. uudistukset on takuuvarmasti muuttaneet tuota kokoonpanoa