Tämä alkaa olla jo vähän sivussa Ukrainan konfliktista, mutta koska liittyy Venäjään ja sen mahdolliseen demokraattiseen tulevaisuuteen, niin vastaan tähän.
Sanoisin, että sinulla on varsin omituinen käsitys demokratiasta, jos sen pitää sinusta johtaa aina johonkin yksimielisyyteen asioista. Minusta asia on juuri päinvastoin. Demokratia juuri sallii kaikkien mielipiteiden olemassaolon. Persut voivat olla yhtä mieltä maahanmuutosta ja sanoa sen vapaasti. Sama juttu Vasemmistoliiton kanssa. Molempien kannat maahanmuuttoon ja sille kannalle perustelut on kansalaisten vapaasti luettavissa ja sitten vaaleissa kansalaiset päättävät, kenelle ääniään antavat. Yleensä eivät anna kaikkia yhdelle puolueelle. Sitten paikkoja eduskunnassa saaneista puolueista muodostetaan hallitus, jonka linja on yleensä jonkinlainen kompromissi siihen osallistuvien puolueiden kannoista.
Putininistanissa tämä on toisin. Siellä on mediassa vain yksi totuus kuultavissa ja kaikki poikkiääniset mielipiteet on täysin vaimennettu. Tämän päälle tietenkin vaaleissa vielä huijataaan, mutta vaikka ei huijattaisi, niin pelkästään se, että julkisesti on saanut olla vain yhtä mieltä, takaa aika hyvin sen, että Putin voittaa vaalit. Ja tämä ei ole demokratiaa, vaikka siinä ollaan hyvinkin yksimielisiä ja muodollisesti jopa käydään äänestämässä.
Eli, sananavapaus on demokratian kulmakivi, mutta yksimielisyys asioista ei ole. Eivät mielipiteet tietenkään heti muutu täysin erilaisiksi, mutta jos Venäjän mediassa julkisesti saisi sanoa, että täysin hullua, että venäläisiä asevelvollisia tapatetaan jossain Bakhmutissa vain siksi, että saataisiin vähän maata vallattua lisää, niin todennäköisesti kannat sen suhteen muuttuisivat. USA:ssa suunnilleen kaikki oli 2001 samaa mieltä, että Afganistaniin piti mennä kostamaan 9/11 (edustajanhuoneen äänestys 420-1 ja senaatissa 98-0), mutta 20 vuoden sotiminen oli sielläkin muuttanut kannat niin, että lopulta valtaosalle sopi oikein hyvin se, että sieltä lähdettiin litomaan, kun ei siitä oikein kalua tuntunut syntyvän.
lsoviha
Majuri
Hyvä Bahmutin puolustajan haastattelu
Koska edellisellä sivulla oli kirjoitettu Bahmutin rotaation puutteesta niin ainakin kaupungissa itse taisteleva kommentoi asiaa seuraavasti:
"Meidän on kierrätettävä joukkojamme jatkuvasti, koska sotilaat eivät yksinkertaisesti kestä taistelujen kiivautta."
Mitä Bahmutissa tapahtuu juuri nyt?
Oikeastaan täysin rehellisesti sanottuna, turvallinen matkustaminen Bah’mutiin on totta puhuen vaarallinen tehtävä. ”Kusipää” (yhteisnimi, jolla ukrainainalaiset sotilaat kutsuvat venäläisiä sotilaita, toim. huom.) tulittaa tykeillään aina Tšasiv Jarista Kromoven kylään asti, joka on oikeastaan Bah’mutin naapurustoa. Ukrainan laskuvarjojoukkojen yksiköt pitävät kylään vieviä teitä epätoivoisesti hallinnassaan, mutta ”kusipää” käyttää kranaatteja ja kaikkea käytössään olevaa tykistöään tuhotakseen Bah’mutin varuskuntaan matkalla olevat huoltosaattueet. Niinpä mikä tahansa voi olla kuolemaksi täällä mihin aikaan hyvänsä.
Ukrainan tykistö yrittää tuhota venäläisten tykistöyksiköt, mutta tykistöähän venäläisillä riittää, samoin kuin ammuksia. Suoraan sanottuna en ole huomannut, että ”kusipäällä” olisi minkäänlaista ammuspulaa. Tähän mennessä ”Elämän tien” puolustus on Bah’mutissa riittävällä tasolla, mutta ”kusipää” lisää painetta sivustahyökkäyksillään, eikä periaatteessa välitä tappioistaan hittoakaan. Se on todella epäinhimillistä ja typerää.
Eräs asia, joka todella raivostuttaa minua, on se, että joukkotiedotusvälineet ovat alkaneet kirjoittaa siitä, että ukrainalaisen hallussa on niin ja niin monta prosenttia Bah’mutista ja venäläisten hallussa on niin ja niin monta prosenttia. Itse asiassa minun on kerrottava teille seuraavasti: Bah’mutissa tapahtuu etenemisiä ja perääntymisiä useita kortteleita kerrallaan ja suuntaan jos toiseen. Ihan koko ajan. Uskokaa minua.
Millaisia ukrainalaisten puolustustaktiikat ovat?
Käytämme aktiivisia puolustustaktiikoita. Emme puolusta kaikkia rakennuksia kuolemaan asti, koska siinä ei ole taktisesti mitään järkeä. Tämä sota ei toimi niin kuin neuvostoaikainen propagandaelokuva, jossa neuvostosotilaat sankarillisesti puolustivat Stalingradia tuhansien ruumiiden keskellä. Vaikkakin suoraan sanoen on lähestulkoon mahdotonta pysyä pitkään samoissa asemissa, jos niin haluttaisiin tehdä. Heti, kun ”kusipään” tarkkailijat huomaavat sinut, saat välittömästi kaiken kaliiperista murkulaa niskaan.
Ovatko venäläisten taktiikat vaihtuneet?
Aivan aluksia haluan sanoa, että ”kusipäätä” ei tule aliarvioida. He pyrkivät tekemään samaa kuin mekin eli hyökkäävät pienissä ryhmissä eri suunnista yrittäen löytää puolustuksemme heikon kohdan, ja heti sen löydettyään painostavat välittömästi paljon suuremmilla joukoilla.
Bah’mutissa olemme kohdanneet luonteeltaan hieman erilaisen sodan kuin mihin olemme tottuneet. Käytännössä se tapahtuu seuraavasti: ”kusipää” hyökkää pääosin 5–6 sotilaan joukoissa, jotka tykistötulen turvin yrittävät läpäistä asemamme ja ryhtyä lähiampumataisteluun. Avainasemassa tässä tilanteessa on taistelukyvyn taso, joukkojen yhtenäisyys ja sotilaiden taistelumotivaatio. Lyhyesti sanottuna vihollisuuksien intensiteetti on Bah’mutissa erityisen korkea.
”Kusipää” yllyttää erityisesti kyseisiin nopean tahdin taisteluoperaatioihin, koska se uuvuttaa ukrainalaisia sotilaita suuresti sekä fysiologisesti että psykologisesti. Meidän on kierrätettävä joukkojamme jatkuvasti, koska sotilaat eivät yksinkertaisesti kestä taistelujen kiivautta. Vihollinen hyökkää jopa entistä voimakkaammin. ”Kusipää” onnistui sijoittamaan suuren määrän tykistöyksiköitään Bah’mutin ulkolaidalle, mikä mahdollisti heille jo Slovjanskin ja Kramatorskin pommittamisen.
Haluaisin sanoa jotain tärkeää laajasti hypetetyistä yksityisen Wagner-ryhmän palkkasotilaista (joista käytän myöhemmin nimitystä ”wagnerilaiset”). Wagnerilaisilla ei ole tarpeeksi sotilaita hyökätäkseen Bah’mutin keskusta-alueille ilman Venäjän armeijan tukea.
Samaan aikaan tulee selkeästi ymmärtää, että wagnerilaisten yksiköt ovat hyvin erilaisia. Niillä on yksiköitä, jotka koostuvat yksinomaan vangeista. Siinä tapauksessa heidän taktiikkansa ovat hyvin yksinkertaisia – nämä wagnerilaiset yrittävät etsiä taisteluasemiamme vain hyökkäämällä meitä vastaan täysin vailla varotoimia.
Suurin osa näistä vangeista surmataan ja ne, jotka näissä lukemattomissa hyökkäyksissä vain haavoittuvat, yleensä kuolevat kaduille, koska kukaan ei ole huolehtimassa heistä. Ruumiit vain makaavat kadulla mätänemässä.
Ja sitten siellä on niitä niin sanottuja ”eliittiwagnerilaisia”. He ovat todellisia sotilasalan ammattilaisia, jotka eivät itse osallistu pähkähulluihin hyökkäyksiin, vaan hallinnoivat vankijoukkoja – palkkasotureita.
Viimeisimmät taistelukohtaamisemme olivat enimmäkseen venäläisten eliitti-laskuvarjojoukkoja vastaan. He eivät etene meitä vastaan vailla ajatusta, vaan toimivat varovaisesti ja pätevästi. He yrittävät havaita asemamme sekä ampua niitä tykistöllään, ja vasta sitten, pienten ryhmien muutamassa aallossa, he juoksevat sisälle rakennuksiin. Heillä on paljon visuaalista valvontaa, jota ei suoriteta helikoptereilla, koska niitä on vaikea käyttää ympäristössä, jossa on paljon monikerroksisia rakennuksia.
Mikä on Bah’mutin puolustuksen suurin haaste?
Se on jatkuvan korkealaatuisen viestinnän täydellinen varmistaminen. On ymmärrettävä, että asutuskeskustaisteluiden suorittaminen on kaikista vaikein sodankäynnin muoto.
Lisäksi on mainitsemisen arvoista, että Bah’mut on kohtuu tiheästi rakennettu kaupunki. Siellä on merkittävä määrä suuria yrityksiä ja paljon monikerroksisia asuinrakennuksia. Taistelumme Bah’mutin laitamilla tapahtuivat suurella tasangolla, joten pystyimme suorittamaan tehokasta tiedustelua lennokkien avulla. Ymmärsimme selkeästi ”kusipään” aikomukset, näimme kaikki heidän liikkeensä ja välitimme tiedon tykistöyksiköillemme, jotka sitten reagoivat asianmukaisesti.
Mutta nyt tilanne on merkittävästi muuttunut – yksikköni ovat yhdessä rakennuksessa ja ”kusipään” vastaavat naapurissa. Selvää ei kuitenkaan ole, kumpi vastapäätä oikeastaan istuu – ovatko siellä ukrainalaiset vai ”kusipää”. Ja siksi on vaikeaa suunnata tykistötulta, koska voit tulla tappaneeksi toverisi.
Periaatteessa kumpikin vastapuoli käsittelee samaa tilannetta paikan päällä. On tiedettävä, että ”kusipää” taistelee suurella määrällä pieniä ryhmiä. ”Kusipää” ei aina keskustele keskenään, joten pyrimme tunnistamaan heidän joukkonsa nopeasti ja surmaamaan heidät. Näissä olosuhteissa pääasia on luotettava ja turvallinen viestintä, joka on paljon tärkeämpää kuin lennokit. Kaupunkiolosuhteissa lennokit eivät ole yhtä tärkeitä kuin taisteluissa tasangolla, jolloin pääasia oli antaa tykistöyksikölle tarkat koordinaatit ja homma oli siinä.
Yksikön yhteenkuuluvuus, sen hallittavuus ja riittävä ammusmäärä ovat suuressa roolissa, sillä taistelu voi kestää jopa kaksi tai kolmekin tuntia peräkkäin.
Miksi Ukrainan armeija puolustaa Bah’mutia niin itsepäisesti?
Bah’mutia on puolustettava! Täällä me pidättelemme ja ”mylläämme” venäläisten varteenotettavia joukkoja, jotka perääntyessämme lähetettäisiin muihin paikkoihin jatkamaan hyökkäystään ukrainalaisiin kaupunkeihin. Siksi Bah’mutin merkityksellisyys piileekin siinä, että ”kusipää” on keskittänyt merkittävän määrän joukkojaan tänne, ja koska meillä on ohjattava puolustus, peräännymme vähitellen ja tuhoamme ne joukot, jotka venäläiset haluaisivat lähettää muihin paikkoihin.
Mutta vaikka Bah’mut on ukrainalaisten sotilaiden hallinnassa, ”kusipään” on pidettävä siellä suurta määrää sotilaita ja tarvikkeita, jotka ennen pitkää muuttuvat ”rahti 200” -kuljetuksiksi (eli ruumiskuljetuksiksi) ja romumetalliksi. Se on omasta näkökulmastani Bah’mutin puolustamisen merkitys, eli vähennämme ”kusipään” joukkojen määrää ja annamme muille joukoillemme mahdollisuuksia onnistuneisiin vastahyökkäyksiin.
Oikeastaan täysin rehellisesti sanottuna, turvallinen matkustaminen Bah’mutiin on totta puhuen vaarallinen tehtävä. ”Kusipää” (yhteisnimi, jolla ukrainainalaiset sotilaat kutsuvat venäläisiä sotilaita, toim. huom.) tulittaa tykeillään aina Tšasiv Jarista Kromoven kylään asti, joka on oikeastaan Bah’mutin naapurustoa. Ukrainan laskuvarjojoukkojen yksiköt pitävät kylään vieviä teitä epätoivoisesti hallinnassaan, mutta ”kusipää” käyttää kranaatteja ja kaikkea käytössään olevaa tykistöään tuhotakseen Bah’mutin varuskuntaan matkalla olevat huoltosaattueet. Niinpä mikä tahansa voi olla kuolemaksi täällä mihin aikaan hyvänsä.
Ukrainan tykistö yrittää tuhota venäläisten tykistöyksiköt, mutta tykistöähän venäläisillä riittää, samoin kuin ammuksia. Suoraan sanottuna en ole huomannut, että ”kusipäällä” olisi minkäänlaista ammuspulaa. Tähän mennessä ”Elämän tien” puolustus on Bah’mutissa riittävällä tasolla, mutta ”kusipää” lisää painetta sivustahyökkäyksillään, eikä periaatteessa välitä tappioistaan hittoakaan. Se on todella epäinhimillistä ja typerää.
Eräs asia, joka todella raivostuttaa minua, on se, että joukkotiedotusvälineet ovat alkaneet kirjoittaa siitä, että ukrainalaisen hallussa on niin ja niin monta prosenttia Bah’mutista ja venäläisten hallussa on niin ja niin monta prosenttia. Itse asiassa minun on kerrottava teille seuraavasti: Bah’mutissa tapahtuu etenemisiä ja perääntymisiä useita kortteleita kerrallaan ja suuntaan jos toiseen. Ihan koko ajan. Uskokaa minua.
Millaisia ukrainalaisten puolustustaktiikat ovat?
Käytämme aktiivisia puolustustaktiikoita. Emme puolusta kaikkia rakennuksia kuolemaan asti, koska siinä ei ole taktisesti mitään järkeä. Tämä sota ei toimi niin kuin neuvostoaikainen propagandaelokuva, jossa neuvostosotilaat sankarillisesti puolustivat Stalingradia tuhansien ruumiiden keskellä. Vaikkakin suoraan sanoen on lähestulkoon mahdotonta pysyä pitkään samoissa asemissa, jos niin haluttaisiin tehdä. Heti, kun ”kusipään” tarkkailijat huomaavat sinut, saat välittömästi kaiken kaliiperista murkulaa niskaan.
Ovatko venäläisten taktiikat vaihtuneet?
Aivan aluksia haluan sanoa, että ”kusipäätä” ei tule aliarvioida. He pyrkivät tekemään samaa kuin mekin eli hyökkäävät pienissä ryhmissä eri suunnista yrittäen löytää puolustuksemme heikon kohdan, ja heti sen löydettyään painostavat välittömästi paljon suuremmilla joukoilla.
Bah’mutissa olemme kohdanneet luonteeltaan hieman erilaisen sodan kuin mihin olemme tottuneet. Käytännössä se tapahtuu seuraavasti: ”kusipää” hyökkää pääosin 5–6 sotilaan joukoissa, jotka tykistötulen turvin yrittävät läpäistä asemamme ja ryhtyä lähiampumataisteluun. Avainasemassa tässä tilanteessa on taistelukyvyn taso, joukkojen yhtenäisyys ja sotilaiden taistelumotivaatio. Lyhyesti sanottuna vihollisuuksien intensiteetti on Bah’mutissa erityisen korkea.
”Kusipää” yllyttää erityisesti kyseisiin nopean tahdin taisteluoperaatioihin, koska se uuvuttaa ukrainalaisia sotilaita suuresti sekä fysiologisesti että psykologisesti. Meidän on kierrätettävä joukkojamme jatkuvasti, koska sotilaat eivät yksinkertaisesti kestä taistelujen kiivautta. Vihollinen hyökkää jopa entistä voimakkaammin. ”Kusipää” onnistui sijoittamaan suuren määrän tykistöyksiköitään Bah’mutin ulkolaidalle, mikä mahdollisti heille jo Slovjanskin ja Kramatorskin pommittamisen.
Haluaisin sanoa jotain tärkeää laajasti hypetetyistä yksityisen Wagner-ryhmän palkkasotilaista (joista käytän myöhemmin nimitystä ”wagnerilaiset”). Wagnerilaisilla ei ole tarpeeksi sotilaita hyökätäkseen Bah’mutin keskusta-alueille ilman Venäjän armeijan tukea.
Samaan aikaan tulee selkeästi ymmärtää, että wagnerilaisten yksiköt ovat hyvin erilaisia. Niillä on yksiköitä, jotka koostuvat yksinomaan vangeista. Siinä tapauksessa heidän taktiikkansa ovat hyvin yksinkertaisia – nämä wagnerilaiset yrittävät etsiä taisteluasemiamme vain hyökkäämällä meitä vastaan täysin vailla varotoimia.
Suurin osa näistä vangeista surmataan ja ne, jotka näissä lukemattomissa hyökkäyksissä vain haavoittuvat, yleensä kuolevat kaduille, koska kukaan ei ole huolehtimassa heistä. Ruumiit vain makaavat kadulla mätänemässä.
Ja sitten siellä on niitä niin sanottuja ”eliittiwagnerilaisia”. He ovat todellisia sotilasalan ammattilaisia, jotka eivät itse osallistu pähkähulluihin hyökkäyksiin, vaan hallinnoivat vankijoukkoja – palkkasotureita.
Viimeisimmät taistelukohtaamisemme olivat enimmäkseen venäläisten eliitti-laskuvarjojoukkoja vastaan. He eivät etene meitä vastaan vailla ajatusta, vaan toimivat varovaisesti ja pätevästi. He yrittävät havaita asemamme sekä ampua niitä tykistöllään, ja vasta sitten, pienten ryhmien muutamassa aallossa, he juoksevat sisälle rakennuksiin. Heillä on paljon visuaalista valvontaa, jota ei suoriteta helikoptereilla, koska niitä on vaikea käyttää ympäristössä, jossa on paljon monikerroksisia rakennuksia.
Mikä on Bah’mutin puolustuksen suurin haaste?
Se on jatkuvan korkealaatuisen viestinnän täydellinen varmistaminen. On ymmärrettävä, että asutuskeskustaisteluiden suorittaminen on kaikista vaikein sodankäynnin muoto.
Lisäksi on mainitsemisen arvoista, että Bah’mut on kohtuu tiheästi rakennettu kaupunki. Siellä on merkittävä määrä suuria yrityksiä ja paljon monikerroksisia asuinrakennuksia. Taistelumme Bah’mutin laitamilla tapahtuivat suurella tasangolla, joten pystyimme suorittamaan tehokasta tiedustelua lennokkien avulla. Ymmärsimme selkeästi ”kusipään” aikomukset, näimme kaikki heidän liikkeensä ja välitimme tiedon tykistöyksiköillemme, jotka sitten reagoivat asianmukaisesti.
Mutta nyt tilanne on merkittävästi muuttunut – yksikköni ovat yhdessä rakennuksessa ja ”kusipään” vastaavat naapurissa. Selvää ei kuitenkaan ole, kumpi vastapäätä oikeastaan istuu – ovatko siellä ukrainalaiset vai ”kusipää”. Ja siksi on vaikeaa suunnata tykistötulta, koska voit tulla tappaneeksi toverisi.
Periaatteessa kumpikin vastapuoli käsittelee samaa tilannetta paikan päällä. On tiedettävä, että ”kusipää” taistelee suurella määrällä pieniä ryhmiä. ”Kusipää” ei aina keskustele keskenään, joten pyrimme tunnistamaan heidän joukkonsa nopeasti ja surmaamaan heidät. Näissä olosuhteissa pääasia on luotettava ja turvallinen viestintä, joka on paljon tärkeämpää kuin lennokit. Kaupunkiolosuhteissa lennokit eivät ole yhtä tärkeitä kuin taisteluissa tasangolla, jolloin pääasia oli antaa tykistöyksikölle tarkat koordinaatit ja homma oli siinä.
Yksikön yhteenkuuluvuus, sen hallittavuus ja riittävä ammusmäärä ovat suuressa roolissa, sillä taistelu voi kestää jopa kaksi tai kolmekin tuntia peräkkäin.
Miksi Ukrainan armeija puolustaa Bah’mutia niin itsepäisesti?
Bah’mutia on puolustettava! Täällä me pidättelemme ja ”mylläämme” venäläisten varteenotettavia joukkoja, jotka perääntyessämme lähetettäisiin muihin paikkoihin jatkamaan hyökkäystään ukrainalaisiin kaupunkeihin. Siksi Bah’mutin merkityksellisyys piileekin siinä, että ”kusipää” on keskittänyt merkittävän määrän joukkojaan tänne, ja koska meillä on ohjattava puolustus, peräännymme vähitellen ja tuhoamme ne joukot, jotka venäläiset haluaisivat lähettää muihin paikkoihin.
Mutta vaikka Bah’mut on ukrainalaisten sotilaiden hallinnassa, ”kusipään” on pidettävä siellä suurta määrää sotilaita ja tarvikkeita, jotka ennen pitkää muuttuvat ”rahti 200” -kuljetuksiksi (eli ruumiskuljetuksiksi) ja romumetalliksi. Se on omasta näkökulmastani Bah’mutin puolustamisen merkitys, eli vähennämme ”kusipään” joukkojen määrää ja annamme muille joukoillemme mahdollisuuksia onnistuneisiin vastahyökkäyksiin.
"Meidän on kierrätettävä joukkojamme jatkuvasti, koska sotilaat eivät yksinkertaisesti kestä taistelujen kiivautta."
Viimeksi muokattu:
Täytyy olla sarkasmia tai sitten sotakoira nimi on Volga
Syrskyitä haastateltu. Kandee lukasta.
https://interfax-com-ua.translate.g...l=auto&_x_tr_tl=en&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=wapp
https://threadreaderapp.com/thread/1650933639683645452.html
https://interfax-com-ua.translate.g...l=auto&_x_tr_tl=en&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=wapp
https://threadreaderapp.com/thread/1650933639683645452.html
Lyhyesti, yksiköiden rotaatio toimii todistetusti.
Bahkmutin prikaatit on kierrätetty. En nyt jaksa tehdä täydellistä listaa, mutta muutama esimerkki, jos riittää todisteeksi. marraskuussa kaupungissa oli mot.prikaati ja tammikuussa se siirrettiin takalinjaan ja toinen mot.prikaati tuli tilalle ja tämäkin mot.prikaati on aikoja sitten siirretty pois kaupungista toipumaan, mutta nämä tulivat maaliskuussa pitämään Bahkmutin sivustaa nyt huhtikuussa.
93.mek prikaati vedettiin pois ja sitten laitettiin takaisin jne jne.
Sama juttu kansalliskaartin 4.prikaatilla, joka on vieläkin Donbassin selustassa reservissä tietojen mukaan.
Se on totta että osa prikaateista (kuten tuossa ekassa linkissä mainittu) ei pääse lepuuttamaan itseään toisiin maakuntiin, vaan ne siirretään hiljaisemmille sektoreille. Nyt vaan tuntuu, että mediassa koko helvetin Donbassin Oblast (kuten linkissä mainittu) on = Bahkmut
Se että henkilöstö ei pääse lomille kotia, on taas vaikeampi aihe koska vaikeampi seurata, tämä ei liity mobilisaatioon sillä ei lomalla olevan tilalle tule mobilisoitua. Mutta tätäkin henkilöstön lomalle lähtöä on todistetusti olemassa.
Viimeksi muokattu:
Kohta lähtee
Muoks viserrys ei näy, entäpä kuva siinä / Thomas C Theiner
https://twitter.com/noclador
Paljonkohan noita on oikein toimitettu, taatusti enemmän mitä OSINT kautta tullut ilmi?
Sekin voi olla yllätys, että tekee juuri niin kuin on todennäköistä.
Ihme kyllä, TASSilla oli tähän hyvä selitys:
Kievâs attempts to lower water level in Dnieper entail flooding in Kiev
According to the head of the city of Novaya Kakhovka, Kherson region Vladimir Leontiev, residential areas in the Kiev district of Obolon were flooded
tass.com
Jos Venäjä olisi toimiva demokratia, niin se tuskin hyökkäisi toisen toimivan demokratian kimppuun. Ainakaan historia ei käsittääkseni tunne ainuttakaan kahden toimivan demokratian välistä sotaa. Eli tässä mielessä mahdollisen demokratisoitumisen voisi olettaa tekevän Venäjästä melko turvallisen maan.
Toisaalta voi hyvin olla niin, että venäläinen kulttuuri ei mahdollista demokratian syntymistä.
Tuo kyl kieltämättä kuulostaa hyvältä selitykseltä, että kuuluisi hyökkäysvalmisteluihin.Ihme kyllä, TASSilla oli tähän hyvä selitys:
Kievâs attempts to lower water level in Dnieper entail flooding in Kiev
According to the head of the city of Novaya Kakhovka, Kherson region Vladimir Leontiev, residential areas in the Kiev district of Obolon were flooded
Cappe
Luutnantti
^^ Historia tuntee yhden tapauksen, jossa kaksi toimivaa demokratiaa on ollut keskenään sodassa. Nimittäin Suomi vastaan Iso-Britannia, jatkosodan aikana (koska Suomi oli sodassa Britannian silloista liittolaista vastaan). Ainuttakaan laukausta ei tietääkseni vaihdettu, mutta paperilla sota oli olemassa.
Tämä todistaa sen, että jos zenäjä olisi toimiva demokratia, niin se varmasti ratkaisisi ongelmansa muilla tavoin kuin sotimalla. Mutta sen päivän ku näkis. Ei taida meikäläisen elinaikana tapahtua.
Tämä todistaa sen, että jos zenäjä olisi toimiva demokratia, niin se varmasti ratkaisisi ongelmansa muilla tavoin kuin sotimalla. Mutta sen päivän ku näkis. Ei taida meikäläisen elinaikana tapahtua.
OT. Brittien pommikoneet hyökkäsivät Petsamosssa Suomen satamaan. Saksalaiset muistaakseni pudottivat pääosan koneista.
Saisiko tähän varmistuksen @fulcrum
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Maidan
Respected Leader
Kyllä joidenkin venäläisten röyhkeys ja kyynisyys mykistaa. Miettinyt pitkään julkaisenko tästä vai ei, en missään nimessä haluan leimata järkeviä venäläisiä eikä yleistää, samalla tiedostan
"Chulpan Khamatova vanhempiensa muotokuvan ja pehmeän lelun kanssa. Mikhail Fishman tennismailan. Ilja Krasilschik paistinpannun kanssa. Nämä kuvat ovat osa valokuvaaja Sergei Ponomarevin RELOCATED-projektia. Siinä kuvattiin kuuluisia uuden aallon venäläisiä siirtolaisia Venäjältä tuotujen esineiden kanssa…”
Näin Ponomarev itse kuvailee tätä projektia:
"He tuomitsivat sodan julkisesti ja heidän äänensä on ratkaiseva. Uusi venäläisten pakolaisten sukupolvi on hajallaan ympäri Eurooppaa ja Neuvostoliiton jälkeisiä tasavaltoja toivoen palaavansa pian kotiin. Projekti on sarja muotokuvia venäläisistä siirtolaisista, joita ympäröivät heidän kotoa otetut henkilökohtaiset tavarat. RELOCATED-projekti on noussut LensCulture Portrait Awards 2023 -kilpailun finalistiksi. Tue Real Russia -hankkeita verkkosivuillamme https://truerussia.org/..."
Värjäjä paistinpannulla, Fishman mailalla, Serebrennikov seinän kokoisella kirjastolla...
Ei, tämä ei ole vitsi.
Osoittautuu, että heidän äänensä on ratkaiseva
Näyttää siltä, että tämä on "todellinen Venäjä". Huhtikuu 2023
En tiedä teistä, mutta minusta tuntui, että tämä läpitunkeva itsekeskeisyydessään hämmästyttävä taideprojekti saisi lisäulottuvuuden, jos diptyykkejä tehtäisiin yksittäisistä valokuvista.
Tarjoan oman versioni.
Kommentissa Ekaterina Margolis ehdotti, että valokuvaprojektin tekijä Sergei Ponomarev lukisi ukrainalaisten kommentit, ponnistelisi ja yrittäisi ymmärtää niitä.
"Yritä lukea ukrainalaisten kommentit ja välittömän hylkäämisen ja itsepuolustuksen sijaan ponnistele ja yritä ainakin ymmärtää. Kritiikki on tärkeä osa mitä tahansa taidetta. ”Kirjallisuus ilman kritiikkiä on kuin katu ilman lamppuja. Siinä voi tapahtua ryöstö ”, Marshak sanoi. No, yritä ainakin nähdä sota todellisten uhrien silmin", hän lisäsi.
Margolis lisäsi myös, että sen kirjoittajat eivät vain sekoittaneet käsitteitä Venäjän hyökkäyksen todellisista uhreista, vaan myös varastivat idean ukrainalaisilta. Syyskuusta 2022 lähtien ukrainalaiset ovat käynnistäneet hyväntekeväisyyskuvaprojektin ukrainalaisista, jotka joutuivat jättämään kotimaansa sodan vuoksi - Koti takana. Tähän ukrainalaiset pakolaiset kuvataan kotoa otettujen tavaroiden kanssa.
"He kirjoittivat minulle: "Katya, tiedätkö, että tämän projektin kaiken moraalittomuuden lisäksi sen idea varastettiin röyhkeästi ukrainalaisilta? Oli ja on ukrainalainen valokuvaprojekti Dom, jossa ukrainalaisia pakolaisia - naisia ja lapsia - kuvattiin esineiden kanssa, jotka he onnistuivat ottamaan ennen pakenemistaan, Ekaterina Margolis kertoi.
"Kiitos, Katya, että korostit tätä lumoavaa roskaa. Tärkeää on raaputtaa pois väärennöskullaus mahtipontisesta paskasta", "Katya, jos tuntuu että pitäää selittää, niin ei tarvitse selittää! He eivät ymmärrä!", "Absoluuttinen henkinen kuurous. Mutta he eivät vaikuttaneet tyhmiltä vain älykkäiltä", "Tämä on näyttely, näiden kuvien pitäisi mennä pareittain! Jotta huuto saavuttaisi. Nähdäksesi, kuullaksesi, irrottakseen homen päältä", he kirjoittavat Ekaterina Margolisille kommenteissa.
Ekaterina Margolis on asunut ja työskennellyt Italiassa yli 18 vuotta. Täysimittaisen Venäjän sodan puhkeamisen jälkeen Ukrainaa vastaan hän tuomitsi Venäjän hyökkäyksestä. Hän tuki ukrainalaisia siirtokuntia Italiassa ja vaihtoi Venetsian akvarelleja naturalistisiin teoksiin, joissa oli Ukrainan sodan ja tuskan symboleja. Venäläinen taiteilija kritisoi aktiivisesti maanpaossa olevia venäläisiä kompromisseista viranomaisten kanssa ja muodollisesta sympatiasta Ukrainaa kohtaan keskittyen "hyvien venäläisten" kokemuksiin, jotka kärsivät maastamuuton haitoista, sen sijaan että olisivat tunnustaneet Ukrainan todellisen tuen ja tunnustaneet Venäjän tekemät rikokset. Ukrainassa.
"Chulpan Khamatova vanhempiensa muotokuvan ja pehmeän lelun kanssa. Mikhail Fishman tennismailan. Ilja Krasilschik paistinpannun kanssa. Nämä kuvat ovat osa valokuvaaja Sergei Ponomarevin RELOCATED-projektia. Siinä kuvattiin kuuluisia uuden aallon venäläisiä siirtolaisia Venäjältä tuotujen esineiden kanssa…”
Näin Ponomarev itse kuvailee tätä projektia:
"He tuomitsivat sodan julkisesti ja heidän äänensä on ratkaiseva. Uusi venäläisten pakolaisten sukupolvi on hajallaan ympäri Eurooppaa ja Neuvostoliiton jälkeisiä tasavaltoja toivoen palaavansa pian kotiin. Projekti on sarja muotokuvia venäläisistä siirtolaisista, joita ympäröivät heidän kotoa otetut henkilökohtaiset tavarat. RELOCATED-projekti on noussut LensCulture Portrait Awards 2023 -kilpailun finalistiksi. Tue Real Russia -hankkeita verkkosivuillamme https://truerussia.org/..."
Värjäjä paistinpannulla, Fishman mailalla, Serebrennikov seinän kokoisella kirjastolla...
Ei, tämä ei ole vitsi.
Osoittautuu, että heidän äänensä on ratkaiseva
Näyttää siltä, että tämä on "todellinen Venäjä". Huhtikuu 2023
En tiedä teistä, mutta minusta tuntui, että tämä läpitunkeva itsekeskeisyydessään hämmästyttävä taideprojekti saisi lisäulottuvuuden, jos diptyykkejä tehtäisiin yksittäisistä valokuvista.
Tarjoan oman versioni.
Kommentissa Ekaterina Margolis ehdotti, että valokuvaprojektin tekijä Sergei Ponomarev lukisi ukrainalaisten kommentit, ponnistelisi ja yrittäisi ymmärtää niitä.
"Yritä lukea ukrainalaisten kommentit ja välittömän hylkäämisen ja itsepuolustuksen sijaan ponnistele ja yritä ainakin ymmärtää. Kritiikki on tärkeä osa mitä tahansa taidetta. ”Kirjallisuus ilman kritiikkiä on kuin katu ilman lamppuja. Siinä voi tapahtua ryöstö ”, Marshak sanoi. No, yritä ainakin nähdä sota todellisten uhrien silmin", hän lisäsi.
Margolis lisäsi myös, että sen kirjoittajat eivät vain sekoittaneet käsitteitä Venäjän hyökkäyksen todellisista uhreista, vaan myös varastivat idean ukrainalaisilta. Syyskuusta 2022 lähtien ukrainalaiset ovat käynnistäneet hyväntekeväisyyskuvaprojektin ukrainalaisista, jotka joutuivat jättämään kotimaansa sodan vuoksi - Koti takana. Tähän ukrainalaiset pakolaiset kuvataan kotoa otettujen tavaroiden kanssa.
"He kirjoittivat minulle: "Katya, tiedätkö, että tämän projektin kaiken moraalittomuuden lisäksi sen idea varastettiin röyhkeästi ukrainalaisilta? Oli ja on ukrainalainen valokuvaprojekti Dom, jossa ukrainalaisia pakolaisia - naisia ja lapsia - kuvattiin esineiden kanssa, jotka he onnistuivat ottamaan ennen pakenemistaan, Ekaterina Margolis kertoi.
"Kiitos, Katya, että korostit tätä lumoavaa roskaa. Tärkeää on raaputtaa pois väärennöskullaus mahtipontisesta paskasta", "Katya, jos tuntuu että pitäää selittää, niin ei tarvitse selittää! He eivät ymmärrä!", "Absoluuttinen henkinen kuurous. Mutta he eivät vaikuttaneet tyhmiltä vain älykkäiltä", "Tämä on näyttely, näiden kuvien pitäisi mennä pareittain! Jotta huuto saavuttaisi. Nähdäksesi, kuullaksesi, irrottakseen homen päältä", he kirjoittavat Ekaterina Margolisille kommenteissa.
Ekaterina Margolis on asunut ja työskennellyt Italiassa yli 18 vuotta. Täysimittaisen Venäjän sodan puhkeamisen jälkeen Ukrainaa vastaan hän tuomitsi Venäjän hyökkäyksestä. Hän tuki ukrainalaisia siirtokuntia Italiassa ja vaihtoi Venetsian akvarelleja naturalistisiin teoksiin, joissa oli Ukrainan sodan ja tuskan symboleja. Venäläinen taiteilija kritisoi aktiivisesti maanpaossa olevia venäläisiä kompromisseista viranomaisten kanssa ja muodollisesta sympatiasta Ukrainaa kohtaan keskittyen "hyvien venäläisten" kokemuksiin, jotka kärsivät maastamuuton haitoista, sen sijaan että olisivat tunnustaneet Ukrainan todellisen tuen ja tunnustaneet Venäjän tekemät rikokset. Ukrainassa.