Lahtinen
Kapteeni
Muutama ajatus tuosta Ukrainan vastahyökkäyksestä ja venäjän kyvystä vastata siihen. Ja kyse on sitten vaan ihan puhdasta maallikkoanalyysiä, ihan perusinsinöörin näkökulmasta. Jos lähdetään käymään venäjän eri aselajeja läpi ja niiden tilannetta.
- Ilmavoimat. Kuten monessa aikaisemmassa kirjoituksessa on todettu, niin venäjän ilmavoimat ovat olleet sodan suurin "pettymys". Koneita on ammuttu alas paljon ja silti saavutukset ovat jääneet hyvin vähäisiksi. Lisäksi Hostomelin jälkeen oli selvä, että minkään sortin maahanlasku operaatioon ei ole voimia eikä kykyä. Varmaan tullaan näkemään venäjältä jokin sortin ilmatoimintaa hyökkääviä Ukrainalaisia vastaan, mutta sen merkitys jäänee aika pieneksi.
- Panssarijoukot. Kun viime kesänä nähtiin ensimmäiset merkit T-62 vaunuista, niin se ole selkeä merkki siitä, että venäjällä alkaa olemaa ongelmia kaluston kanssa. Itse arvioisin, että Ukraina on kyennyt käytännössä lamauttamaan koko venäjän panssariaseen, sekä todistamaan länsimaisen PST kaluston ylivertaisuuden venäjän kalustoa vastaan. Toki venäjällä on vielä jokin verran kalustoa käytössä, mutta sen merkitys tämän sodan näkökulmasta alkaa olemaan mitätön.
- Tykistö. Venäjän yksi vahvuuksista on aina ollut vahva tykistö, joka toki perustuu määrään, ei laatuun. Tykistön ammuspula nousin esille jo viime kesänä, johon yhdistetään aika kuriton tulenkäyttö, sekä varsinkin Ukrainan tehostunut kyky tuhota venäläisiä tykkejä. Näiden ansiosta venäjän kyky käyttää tykistöä on laskenut merkittävästi, mutta ei ole poistunut uhkana kokonaisuudessaan.
- Jalkaväki. Venjä on menettänyt valtavan määrään sotilaita ja ehkä merkittävin vaikutus on se, että parhaimmat joukot ovat menettäneet toimintakyvyn lähes täydellisesti. Toki venäjän on saanut uusia joukkoja rintamalle, mutta uudet joukot ovat lähinnä hyvin vähäisellä koulutuksella olevia mobikkeja.
Mitä tämä sitten tarkoittaa venäjän kannalta:
- Kyky suuriin hyökkäyksiin on menetetty.
- Kyky dynaamiseen ja joustavaan puolustukseen on menetetty.
- Kyky merkittäviin vastahyökkäyksiin on menetetty ja joukot on sidottu hyvin pitkälle kiinteisiin puolustusasemiin.
Ja mitä tämä tarkoittaa?
Kaikista tärkeintä on se, että aloite on siirtynyt täysin Ukrainan käsiin. Ukraina määrää missä, milloin ja miten. Venäjä voi ainoastaa yritää reagoida.
Venäjä on nyt täysin jumissa noissa valmiiksi rakennetuissa puolustusasemissa ja kyvykkyys uusien asemien rakentamiseen tulen alla on heikko. Venäjällä ei on ole myöskään mahdollisuutta vetäytyä kovin pitkälle, koska taistelut käydään pohjois-etelä linjalla, joka taas tarkoittaa sitä, että jokainen menetetty kilometri ajaa venäjän enempi seinää vasten ja lähemmäs Asovanmerta. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että Ukraina saa enemmän ja enemmän kalustoa ampumaetäisyydelle rannan huoltoreittien suhteen. Joten käytännössä venäjän on pakko pitää kiinni kaikista linjoista.
Ja mitä tämä tarkoittaa Ukrainan kannalta.
Suurimmat uhat Ukrainan etenemiselle muodostavat luultavasti miinat ja jalkaväen PST-aseet. Ja kun tähän yhdistetään varisin merkittävät määrät saatuja läntisiä rynnäkkövaunuja, niin Ukraina etenee luultavasti seuraavalla tavalla.
- Ei edes pyritä alussa mihinkään panssareiden läpimurtoon, vaan edetään rauhassa miinoitteita raivaten.
- Käytetään paljon valemaaleja ja pakotetaan vihollinen paljastamaan asemansa sekä tuhlaamaan ammuksia.
- Pyritään kartoittamaan vihollisen asemat ja löytämään varsinkin kaikki PST aseet. Nämä sitten pyritään tuhoamaan rynnäkkövaunujen ja tykistön avulla. Ja muutenkin käytetään hyväksi länsimaisten aseiden parempaa kantomatkaa ja havaintokykyä.
- Tunnistetaan ja tuhotaan mahdolliset vihollisen tykistöasemat.
- Ja kun tilanne sen sallii, niin sitten hyökätään tankkien tukeman suoraan asemiin, turhia tappioita välttäen.
- Ja pyritään samalla houkuttelemaan venäjän tuomaan omat reservit Ukrainan kannalta huomattavasti edullisimpiin asemiin, josta ne on helpoin tuhota.
Toki tuollainen hyökkäys vie aikaa ja eteneminen on alkuvaiheessa hidasta. Mutta sitten kun saavutetaan se tietty murtumispiste, niin sitten se on menoa.
Ja pahoittelut vähän sekavasta tekstistä sekä kirjoitusvirheistä. Tämä on tällaista helteisen päivän ajatusvirtaa.
- Ilmavoimat. Kuten monessa aikaisemmassa kirjoituksessa on todettu, niin venäjän ilmavoimat ovat olleet sodan suurin "pettymys". Koneita on ammuttu alas paljon ja silti saavutukset ovat jääneet hyvin vähäisiksi. Lisäksi Hostomelin jälkeen oli selvä, että minkään sortin maahanlasku operaatioon ei ole voimia eikä kykyä. Varmaan tullaan näkemään venäjältä jokin sortin ilmatoimintaa hyökkääviä Ukrainalaisia vastaan, mutta sen merkitys jäänee aika pieneksi.
- Panssarijoukot. Kun viime kesänä nähtiin ensimmäiset merkit T-62 vaunuista, niin se ole selkeä merkki siitä, että venäjällä alkaa olemaa ongelmia kaluston kanssa. Itse arvioisin, että Ukraina on kyennyt käytännössä lamauttamaan koko venäjän panssariaseen, sekä todistamaan länsimaisen PST kaluston ylivertaisuuden venäjän kalustoa vastaan. Toki venäjällä on vielä jokin verran kalustoa käytössä, mutta sen merkitys tämän sodan näkökulmasta alkaa olemaan mitätön.
- Tykistö. Venäjän yksi vahvuuksista on aina ollut vahva tykistö, joka toki perustuu määrään, ei laatuun. Tykistön ammuspula nousin esille jo viime kesänä, johon yhdistetään aika kuriton tulenkäyttö, sekä varsinkin Ukrainan tehostunut kyky tuhota venäläisiä tykkejä. Näiden ansiosta venäjän kyky käyttää tykistöä on laskenut merkittävästi, mutta ei ole poistunut uhkana kokonaisuudessaan.
- Jalkaväki. Venjä on menettänyt valtavan määrään sotilaita ja ehkä merkittävin vaikutus on se, että parhaimmat joukot ovat menettäneet toimintakyvyn lähes täydellisesti. Toki venäjän on saanut uusia joukkoja rintamalle, mutta uudet joukot ovat lähinnä hyvin vähäisellä koulutuksella olevia mobikkeja.
Mitä tämä sitten tarkoittaa venäjän kannalta:
- Kyky suuriin hyökkäyksiin on menetetty.
- Kyky dynaamiseen ja joustavaan puolustukseen on menetetty.
- Kyky merkittäviin vastahyökkäyksiin on menetetty ja joukot on sidottu hyvin pitkälle kiinteisiin puolustusasemiin.
Ja mitä tämä tarkoittaa?
Kaikista tärkeintä on se, että aloite on siirtynyt täysin Ukrainan käsiin. Ukraina määrää missä, milloin ja miten. Venäjä voi ainoastaa yritää reagoida.
Venäjä on nyt täysin jumissa noissa valmiiksi rakennetuissa puolustusasemissa ja kyvykkyys uusien asemien rakentamiseen tulen alla on heikko. Venäjällä ei on ole myöskään mahdollisuutta vetäytyä kovin pitkälle, koska taistelut käydään pohjois-etelä linjalla, joka taas tarkoittaa sitä, että jokainen menetetty kilometri ajaa venäjän enempi seinää vasten ja lähemmäs Asovanmerta. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että Ukraina saa enemmän ja enemmän kalustoa ampumaetäisyydelle rannan huoltoreittien suhteen. Joten käytännössä venäjän on pakko pitää kiinni kaikista linjoista.
Ja mitä tämä tarkoittaa Ukrainan kannalta.
Suurimmat uhat Ukrainan etenemiselle muodostavat luultavasti miinat ja jalkaväen PST-aseet. Ja kun tähän yhdistetään varisin merkittävät määrät saatuja läntisiä rynnäkkövaunuja, niin Ukraina etenee luultavasti seuraavalla tavalla.
- Ei edes pyritä alussa mihinkään panssareiden läpimurtoon, vaan edetään rauhassa miinoitteita raivaten.
- Käytetään paljon valemaaleja ja pakotetaan vihollinen paljastamaan asemansa sekä tuhlaamaan ammuksia.
- Pyritään kartoittamaan vihollisen asemat ja löytämään varsinkin kaikki PST aseet. Nämä sitten pyritään tuhoamaan rynnäkkövaunujen ja tykistön avulla. Ja muutenkin käytetään hyväksi länsimaisten aseiden parempaa kantomatkaa ja havaintokykyä.
- Tunnistetaan ja tuhotaan mahdolliset vihollisen tykistöasemat.
- Ja kun tilanne sen sallii, niin sitten hyökätään tankkien tukeman suoraan asemiin, turhia tappioita välttäen.
- Ja pyritään samalla houkuttelemaan venäjän tuomaan omat reservit Ukrainan kannalta huomattavasti edullisimpiin asemiin, josta ne on helpoin tuhota.
Toki tuollainen hyökkäys vie aikaa ja eteneminen on alkuvaiheessa hidasta. Mutta sitten kun saavutetaan se tietty murtumispiste, niin sitten se on menoa.
Ja pahoittelut vähän sekavasta tekstistä sekä kirjoitusvirheistä. Tämä on tällaista helteisen päivän ajatusvirtaa.
