Tyyliin ammutaan pikatarkistuksia, niin sinne maaliin Susi 1 ammutaan kaks kertaa Paavo tyyne ja muihin maaleihin vain kerran, koska vastin on asettunu tolla ekalla Susi ykkösellä ja toka vedetään, ihan vaan että katotaan osuuko.
rty19
Greatest Leader
Exclusive: U.S. weighs sending 100-mile strike weapon to Ukraine
The Pentagon is considering a Boeing proposal to supply Ukraine with cheap, small precision bombs fitted onto abundantly available rockets, allowing Kyiv to strike far behind Russian lines as the West struggles to meet demand for more arms.
Ground-Launched Small Diameter Bomb (GLSDB)
The Ground-Launched Small Diameter Bomb (GLSDB) is a long-range, all-aspect, precision-attack, ground-launched weapon developed by Saab in partnership with Boeing…
www.army-technology.com
Erkki
Ylipäällikkö
No täällä kun on puhuttu kansainvälisistä pakotteista joilla Venäjä saataisiin aseriisuntaan ym. Suuri osa maailmaa vaan ei ole lähdössä mihinkään tällaiseen. Mitä YK:hon tulee, niin turvallisuusneuvoston tunnetusti halvaannuttaa Venäjä ja Kiina, eikä yleiskokouksessakaan löydy halua Venäjän kurmottamiseen. YK ei toimi, koska jäsenvaltioiden enemmistö ei halua sen tässä toimivan. Muussa tapauksessa YK lätkisi pakotteita, joita valtiot sitten noudattaisivat.
Korpijääkäri
Kapteeni
Jep. Ei kait kukaan kuvittele sen olevan tappiotonta. Minusta tuo kenun lausunto on kyllä aika outo siinä valossa että ei tuollaisilla lausunnoilla kyllä joukkojen motivaatioita ainakaan nosteta
Iltalehti.fi
"Ex-komentaja Yhdysvalloista: Krimi takaisin kesään mennessä
klo 09:30: Entinen yhdysvaltalaiskomentaja Ben Hodges uskoo, että Ukraina saa Krimin takaisin ensi kesään mennessä. Hodges kommentoi asiaa, Radio Svobodalle, mistä uutisoi ruotsalainen Aftonbladet.Hodges perustelee näkemystään silllä, että siinä vaiheessa kun Ukraina kohdistaa tulta Krimillä oleviin tukikohtiin, ei niemimaa enää sovellu Venäjän puolustamiseen. Kun yhtälöön lisätään sotilaiden huono motivaatio ja loppuva korkean teknologian aseistus, on Venäjä jo melko heikoilla, Hodges summailee.
Hodgesin mukaan myös iskut energiainfrastruktuuriin viestivät lähinnä siitä, että Venäjä on epäonnistunut taistelukentillä ja tekee nyt sitä, mitä "parhaiten osaa: tappavat viattomia ihmisiä".
Aftonbladetin haastattelema Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun sotilasstrategian opettaja, everstiluutnantti Joakim Paasikivi uskoo Hodgesin arvion olevan realistinen. Hänen mukaansa ei ole ollenkaan mahdotonta, että Ukraina voittaisi juhannukseen mennessä."
Yllä oleva taas on sitä positiivista ajattelua tätä pitäs viljellä enemmän.
Fisu
Kenraali
Miten lie edes saisi tarpeeksi hyvin kaivettua maahan paikoissa, joissa se maakaan ei pysy paikoillaan. Tuossa on kuitenkin sen verran voimaa, ettei se ihan hevillä pysy paikoillaan.
Coffee Man
Respected Leader
Yhdysvaltalaisten kannatus Ukrainalle myönnettäville sota-avustuksille on laskussa.
The Wall Street Journalin kyselyn mukaan etenkin republikaanien rivistössä koetaan USA:n tukevan Ukrainaa liikaa. Kun maaliskuussa vain kuusi prosenttia republikaaneista koki sota-avustuksen olevan liikaa, lokakuussa näin koki 48 prosenttia republikaaneista. Yhteensä 30 prosenttia kaikista kyselyyn vastanneista koki USA:n kuluttavan liikaa rahaa Ukrainan sotaan.
Brittiekonomisti Timothy Ash ja yhdysvaltalainen kansallisen turvallisuuden analyytikko Anthony Cordesman kuitenkin alleviivaavat, että hyödyt, joita USA saa Ukrainan avustamisesta ovat kustannuksia huomattavasti arvokkaampia.
Brittiläisen riippumattoman kansainvälisen politiikan tutkimuslaitoksen ekonomisti Timothy Ash arvioi, että Yhdysvallat on antanut tukea Ukrainalle tänä vuonna 40 miljardia dollaria ja noin puolet tästä summasta on merkitty puolustukseen liittyväksi tueksi. Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan marraskuun 23. päivään mennessä Ukrainalle oli myönnetty sotilaallista tukea 19,7 miljardia dollaria. Ashin mukaan vielä toinen 37,7 miljardin dollarin avustus odottaa hyväksyntää.
www.iltalehti.fi
Ukrainalle myönnetty sotilaallinen tuki on vain 5,6 prosenttia koko Yhdysvaltojen tämän vuoden puolustusbudjetista.
Tällä avustuksella on Ashin mukaan tuhottu miltei puolet Venäjän sotakalustosta. Sota on myös paljastanut Venäjän armeijan haavoittuvaisuuksia aivan eri tavalla kuin aiemmin. Yhdysvaltojen yhden suurimman haastajan tappiot on saavutettu ilman Yhdysvaltojen omien sotilaiden riskeeraamista.
Siihen nähden rahallinen sijoitus on ollut erinomainen. Ashin arvion mukaan Yhdysvaltoihin Venäjältä kohdistuva uhka olisi noin 100–150 miljardia dollaria puolustusbudjetista, joten summa, jolla Venäjän vastaista sotaa ollaan tänä vuonna tukemassa, on reilusti alle puolet tästä.
The Wall Street Journalin kyselyn mukaan etenkin republikaanien rivistössä koetaan USA:n tukevan Ukrainaa liikaa. Kun maaliskuussa vain kuusi prosenttia republikaaneista koki sota-avustuksen olevan liikaa, lokakuussa näin koki 48 prosenttia republikaaneista. Yhteensä 30 prosenttia kaikista kyselyyn vastanneista koki USA:n kuluttavan liikaa rahaa Ukrainan sotaan.
Brittiekonomisti Timothy Ash ja yhdysvaltalainen kansallisen turvallisuuden analyytikko Anthony Cordesman kuitenkin alleviivaavat, että hyödyt, joita USA saa Ukrainan avustamisesta ovat kustannuksia huomattavasti arvokkaampia.
Brittiläisen riippumattoman kansainvälisen politiikan tutkimuslaitoksen ekonomisti Timothy Ash arvioi, että Yhdysvallat on antanut tukea Ukrainalle tänä vuonna 40 miljardia dollaria ja noin puolet tästä summasta on merkitty puolustukseen liittyväksi tueksi. Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan marraskuun 23. päivään mennessä Ukrainalle oli myönnetty sotilaallista tukea 19,7 miljardia dollaria. Ashin mukaan vielä toinen 37,7 miljardin dollarin avustus odottaa hyväksyntää.
Asiantuntijat: Yhdysvaltojen sota-apu Ukrainalle on erinomainen sijoitus
Brittiekonomisti ja yhdysvaltalaisanalyytikko arvioivat Yhdysvaltojen saavan Ukrainan tukemisesta suuren hyödyn, eikä tuki ole kuin pieni osa koko valtion puolustusbudjetista.
www.iltalehti.fi
Ukrainalle myönnetty sotilaallinen tuki on vain 5,6 prosenttia koko Yhdysvaltojen tämän vuoden puolustusbudjetista.
Tällä avustuksella on Ashin mukaan tuhottu miltei puolet Venäjän sotakalustosta. Sota on myös paljastanut Venäjän armeijan haavoittuvaisuuksia aivan eri tavalla kuin aiemmin. Yhdysvaltojen yhden suurimman haastajan tappiot on saavutettu ilman Yhdysvaltojen omien sotilaiden riskeeraamista.
Siihen nähden rahallinen sijoitus on ollut erinomainen. Ashin arvion mukaan Yhdysvaltoihin Venäjältä kohdistuva uhka olisi noin 100–150 miljardia dollaria puolustusbudjetista, joten summa, jolla Venäjän vastaista sotaa ollaan tänä vuonna tukemassa, on reilusti alle puolet tästä.
YK on ku Kansainliitto aikoinaan, täysin munaton lafka. Kansainliitto erotti ryssät, ku ne Suomeen hyökkäs, siinä kaikki... Odotellaan koska YK erottaa ryssät ja siin on sitte kaikki.... sitte perustetaan taas uusilla säännöillä joku XYZ, jolla ei käytännössä ole taaskaan mitään sanomistä mihkään, ku toi jäsenvalta ei tykkää....
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Siin hyö taapertaat nii peräjälkee. Ai perkeleet. Työ että tiijä mikä teit vuottaa.
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Tämä minun piti jakaa palstalle jo ennen kuin Toveri tarttui asiaan. Onneksi kenraali muistutti, muuten olisin unohtanut. Tymofiy Mylovanovin hyvä kuvaus elämästä sodan kourissa olevassa ja ryssän vainoamassa Kiovassa.
threadreaderapp.com
Thread by @Mylovanov on Thread Reader App
@Mylovanov: Good evening. Day 5 after the latest Russian attack on Kyiv. Day 277 of the war. I am president of the Kyiv School of Economics, a former minister of economy of Ukraine, and a professor of...…
threadreaderapp.com
Satchel
Kapteeni
Hypotermian ja noiden sormien ja varpaiden kuolioiden mekanismi on osin eri. Kuolioita esiintyy tyypillisemmin korkeiden pakkasasteiden kanssa.Surkuhupaisaa on venäläisten paleltuminen hengiltä kun lämpötila on hädintuskin nollan alapuolella. No parempi näin. Tuosta vaan tulee väistämättä mieleen sellainen juttu, että jokaista hypotermiaan kuollutta kohti siellä täytyy olla ainakin 5 jotka ovat palelluttaneet sormia tai varpaita niin, että kuolio uhkaa tai hermoradat ovat vaurioituneet heikon verenkierron seurauksena. Raajojen ääripisteet ovat paljon suuremmalla todennäköisyydellä liian kylmiä kuin torso joka lopulta johtaa hypotermiaan ja kuolemaan. Ja samalla voi todeta, että erilaiset pahoista kylmettymisistä seuraavat hengityselinten infektiot ovat väistämätön seuraus.
Kyllä laskee venäläisten joukkojen suorituskyky kuin lehmän häntä ja vasta on maistettu talvea.
Ei se herkkua ole ukrianalaisillekaan mutta varmasti venäläisiä lämmittää ajatus niistä korruptioon menneistä toppapuvuista - osalla lienee jo ikävä piippalakkia ja pitkää sarkamanttelia joita isoisien sotakuvissa ovat ehkä nähneet.
Hypotermia tulee helposti plussakeleilläkin jos ehdot täyttyy, eli ulkoista lämpöä ei ole tarpeeksi ja kroppa ei pysty tuottamaan tarvittavaa lämpöä. Tämä meidän kroppamme kestää todella heikosti muutoksia lämpötilassa. Yleinen lamaanus, heikko ravitsemus, epätoivo ja kylmyys ajavat passiivisuuteen jos ei tiedosta riskiä ja pysy aktiivisena. Pahinta on jos altistuu kosteudelle, märät vaatteet ja alle 10 astetta lämpöä yön yli ja alkaa hypotermia viemään miestä, kun lämpö valuu ulos. Jos ulkoista lämpöä ei tule ja lämpöä valuu ulos, tulee se korvata kropan lämmöllä. Liikuntaa ja ruuasta energiaa, jotta jaksaa liikkua.
Kostea kylmyys ja kosteus muutenkin aiheuttaa kyllä trenchfoot tyyppisiä oireita ja nekin voivat johtaa kuolioon, mutta sormien paleltumat kuolioihin asti, onkohan oikea termi kuivakuolio, vaatii kovia pakkasia.
Kaiken kaikkiaan mielestäni tässä näkyy ryssän mobikkien kouluttamattomuus.
Coffee Man
Respected Leader
Ukrainan Nato-jäsenyys ja nopeus riippuu tämän sodan lopputuloksesta ja siitä mitä Venäjällä lähitulevaisuudessa tapahtuu.
Krim on geopoliittisesti tulenarkaa aluetta mutta se on Ukrainalle elintärkeää aluetta maan tulevaisuutta ajatellen. Ukraina on useaan otteeseen ilmoittanut että tämän sodan päätarkoitus on varmistaa pysyvä rauha. Ukraina haluaa leikata Venäjältä pallit ja varmistaa selustansa jatkossa. Krim on iso pala sitä prosessia mutta kuten olen jo aikaisemmin todennut niin länsimaat ja Nato laskevat housuihinsa jos Ukraina sinne etenee. Ukraina on kuitenkin se joka asian päättää enkä ihan helposti usko että länsimaiden tuki loppuu siihen että Ukraina työntää Venäjän pois Krimiltä.
Naton lippu ei Sevastopolissa ihan heti liehu jos Venäjä ei sisäisesti hajoa mutta mitä enemmän Venäjä ottaa Ukrainassa kuokkaan niin sitä todennäköisempää se hajoaminen on. Vaikka silovikit eivät helpolla kaadu niin Venäjä voi olla paljon lähempänä luhistumistaan kun moni vielä arvaakaan.
Viimeksi muokattu:
Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Taas Krisseltä hyvää juttua
- paljon aseita ja ampumatarvikkeita virtaa ryssänmaalle Ukrainan sotatantereilta, niitä löytyy esim. lentokenttien turvatarkastuksissa, mutta paljon jää löytymättäkin
- musta pörssi pullollaan kaikenlaista aseistusta
- tullut jo onnettomuuksiakin, kuten Mytishchissä, jossa siviilin autossa oli räjähtänyt "grenade launcher" (varmaankin RPG?)
- mitä noilla aseilla saatetaankaan tehdä kännipäissä tai tyytymättömyyden vuoksi...
- FSB ei pysty valvomaan, ja sitä lisäksi FSB:tä kuormittaa suuri määrä sekalaisia ilmiantoja jo muutenkin, esim. sellaisia että nähty julkinen wifi, jonka verkon nimessä sana Ukraina
threadreaderapp.com
- paljon aseita ja ampumatarvikkeita virtaa ryssänmaalle Ukrainan sotatantereilta, niitä löytyy esim. lentokenttien turvatarkastuksissa, mutta paljon jää löytymättäkin
- musta pörssi pullollaan kaikenlaista aseistusta
- tullut jo onnettomuuksiakin, kuten Mytishchissä, jossa siviilin autossa oli räjähtänyt "grenade launcher" (varmaankin RPG?)
- mitä noilla aseilla saatetaankaan tehdä kännipäissä tai tyytymättömyyden vuoksi...
- FSB ei pysty valvomaan, ja sitä lisäksi FSB:tä kuormittaa suuri määrä sekalaisia ilmiantoja jo muutenkin, esim. sellaisia että nähty julkinen wifi, jonka verkon nimessä sana Ukraina
Thread by @ChrisO_wiki on Thread Reader App
@ChrisO_wiki: 1/ The Russian interior ministry has reported a huge increase in gun crime in Russia in the last ten months, which is being blamed on large amounts of weapons and ammunition being stolen from the...…
threadreaderapp.com
leecher71
Korpraali
Nyt pitää kiihdyttää tahtia, että sodan vuosipäivänä voi juhlia "pyöreitä" eli 100 000 rybyliä turpeessa.
Tätä tietoa ei mielestäni ollut täällä viime viikolla. Yritin tätä etsiä jo viime viikolla täältä, mutta se olikin toisella keskustelupalstalla missä törmäsin tähän.
Eli Suomi tukenut Ukrainaa lähes 300 miljoonalla eurolla yhteensä. Näin Twitterissä toisen twiitin, jossa summa olisi ollut 309 miljoonaa euroa, mutta en tiedä sen tviitin lähdettä.
Edit.
Wagner -sotilas antautunut dronelle
https://www.verkkouutiset.fi/a/venalainen-sotilas-antautuu-dronelle-videolla/#e88f6b2d
Eli Suomi tukenut Ukrainaa lähes 300 miljoonalla eurolla yhteensä. Näin Twitterissä toisen twiitin, jossa summa olisi ollut 309 miljoonaa euroa, mutta en tiedä sen tviitin lähdettä.
Edit.
Wagner -sotilas antautunut dronelle
https://www.verkkouutiset.fi/a/venalainen-sotilas-antautuu-dronelle-videolla/#e88f6b2d
ddude
Majuri
Tässä hesarin jutussa tulee esiin se miksi vaihdoin oman mielipiteeni että kalusto loppuu ennemmin kuin miehet...
Meininki on ihan puna-armeijaa: Jurrissa kävellään rintamana koti UA:n joukkoja. Niille maximeille on todellakin käyttöä...
www.hs.fi
Meininki on ihan puna-armeijaa: Jurrissa kävellään rintamana koti UA:n joukkoja. Niille maximeille on todellakin käyttöä...
Meduza | ”Putin on luonut kaiken”, uhoaa Maksim, jolle rintama tarkoittaa myös rahaa ja viinaa
Burjatia on Venäjän syrjäseutua. Kuolleen sotilaan omaisten mielestä miehiä lähetetään sieltä rintamalle ”tykinruuaksi”. Novoljinskin kylälle illalla tulleet Maksim ja Vladislav uhoavat haluavansa taistelemaan.
www.hs.fi
Kuolema epäselvissä olosuhteissa
Burjatia on Venäjän syrjäseutua. Kuolleen sotilaan omaisten mielestä miehiä lähetetään sieltä rintamalle ”tykinruuaksi”. Novoljinskin kylälle illalla tulleet Maksim ja Vladislav uhoavat haluavansa taistelemaan.
Tilaajille
12:46
Ihmisoikeusaktivistit ovat kutsuneet burjaattivähemmistössä toteutettua liikekannallepanoa kansanmurhaksi.
Vladimir Putinin antamassa ”osittaista liikekannallepanoa” koskevassa käskyssä määriteltiin, keitä rintamalle voidaan kutsua (20–64-vuotiaita sotilaskoulutuksen tasosta riippuen).
Burjatiassa sana ”osittainen” näytti unohtuneen, kutsut annettiin kaikille jonossa.
Svobodnaja Burjatija -säätiön mukaan jo kolmen ensimmäisen päivän aikana sotilaskomissariaattiin vietiin lähes seitsemäntuhatta miestä – ja tässä luvussa ovat mukana vain ne, jotka pyysivät lakiapua asiassa.
Liikekannallepano alkoi 21. syyskuuta, ja noin kuukautta myöhemmin tuli tieto ensimmäisestä burjatialaisesta kaatuneesta: hän oli Novoiljinskistä kotoisin ollut Andrei Pitšujev, 39.
Andrei Pitšujev ei tiettävästi pitänyt valokuvattavana olemisesta, mutta tämä kuva hänestä jäi omaisille. Ruutukaappaus Ljudi Baikala -lehden jutusta.
Andrei Pitšujev sai mobilisointikäskyn 22. syyskuuta. Lokakuun kolmantena päivänä hän kertoi läheisilleen, että hänet ja muut palvelukseen kutsutut vietäisiin Donin Rostoviin. Sen jälkeen häneen ei saatu yhteyttä.
Lokakuun 17. päivänä sotilaat toivat Andrein arkussa kotiin, ja samana päivänä hänet haudattiin. Läheiset eivät vieläkään tiedä, ehtikö Andrei rintamalle asti.
Sotilaskomissariaatti ei ole antanut Pitšujevin läheisille tietoa kuolemaan liittyvistä olosuhteista. Paikallinen lehti Ljudi Baikala haastatteli Pitšujevin perhettä ja hänen kotikylänsä asukkaita. Meduza julkaisee tekstiä lehden luvalla.
Andrei Pitšujevin hautajaisissa oli avoin arkku. Hänen kasvoissaan näkyvistä jäljistä läheiset pystyivät päättelemään, että hän oli kuollut päävammaan. Luoti oli mennyt sisään kulmakarvan alta, kulkenut läpi pään ja murskannut lähes koko takaraivon. Andrein kädet oli sidottu hänen selkänsä alle.
Andrei Pitšujevin sisko Tatjana halusi yleisen tavan mukaisesti nostaa vainajan kädet ristiin rinnalle. Hän irrotti narut ja tarttui vainajan hihaan nostaakseen kättä. Esiin tuli palanut tynkä. Tatjana kirkaisi ja romahti lattialle. Joukko miehiä nosti hänet ylös.
Läheisille ei ollut kerrottu etukäteen, että Andrein kädet olivat palaneet.
Natalja Pitšujeva oli päivystysvuorossa työpaikallaan sairaalassa, kun hän puolenyön jälkeen hän sai kotikylänsä hallinnolta puhelun, jossa kerrottiin, että hänen puolisonsa Andrei saisi kutsun rintamalle. Natalja soitti kotiin. Alueneuvoston edustajat olivat tuomassa Andrei Pitšujeville liikekannallepanoon liittyvää käskyä.
Natalja jätti työvuoronsa kesken ja lähti hakemaan Andrein äitiä Ljudmilaa. ”Olimme šokissa, emme käsittäneet mistään mitään. Emme osanneet ajatella mitään. Toivat käskyn yhdeltä yöllä”, Ljudmila muistelee.
Andrei oli kotona ”taistelumielialalla”, Natalja kertoo. Mies oli odottanutkin kutsua. Natalja muistaa itkeneensä koko yön lähes hysteerisessä mielentilassa.
Andrei yritti rauhoitella vaimoaan ja äitiään. Hän muistutti olleensa jo kahdesti Tšetšeniassa: ensin asevelvollisena vuonna 2001 ja sitten sopimussotilaana 2003. ”Äiti, olet onnekas, kun lähetät minut jo toistamiseen sotaan”, hän sanoi äidilleen. Aamukuudelta Andrein oli määrä mennä kyläkeskukseen, jossa alueen virkailijat odottivat.
”Hän otti mukaansa vähän ruokaa, mitä nyt jääkaapista sattui löytymään, hammasharjan ja -tahnan, vaihtoalusvaatteet. Hän lähti siinä samassa t-paidassa, joka hänellä sattui olemaan päällään”, äiti kertoo.
Samaan aikaan Andrein kanssa kylästä lähti sotilaspalvelukseen seitsemän muutakin miestä. Myöhemmin samana päivänä lähti vielä toinenkin erä: puheiden mukaan koulubussilla kuljetetussa ryhmässä oli kaksikymmentä miestä.
Novoiljinskissä on 4600 asukasta, joista 880 on kutsuntakelpoisia eli 20–50-vuotiaita miehiä.
Perinteikkäitä puutaloja Bolšoy Kunaleyn kylässä Burjatiassa. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Syyskuussa 2021 duuman vaalien toimihenkilöt kiersivät Tarbagatayn kylässä Burjatiassa. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Näinen tutki vaalilistaa syyskuussa 2021 Tarbagatayn kylässä. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Burjatian tasavallan pääkaupungissa Ulan-Udessa Leninin patsas oli koristeltu talvifestivaalia varten maaliskuussa 2021. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Burjaattipoika syötti puluja Ulan-Udessa maaliskuussa 2021. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Novoiljinskiä ympäröivät mäntymetsät. Sieltä on Burjatian pääkaupunkiin Ulan-Udeen vain 80 kilometriä, mutta matka kestää kolmisen tuntia. ”Tie on sellaisessa kunnossa, että autot vain hajoavat”, selittää Andrei Pitšujevin naapuri Mihail (nimi muutettu haastateltavan pyynnöstä).
Neuvostoliiton aikaan Novoiljinskissä oli metsäteollisuutta, useita raamisahoja ja suuri ”konttori”, jolta miehet lähetettiin hakkuutöihin. Metsätyön perässä kuljettiin satoja kilometrejä.
”Meillä oli jopa viisikerroksisia taloja”, Mihail muistelee.
Nyt jäljellä on enää seiniä mustina ammottavine ikkuna-aukkoineen. Valtiollinen puunjalostustoiminta lopetettiin vuonna 1998. Jäljelle jäi yksityisten omistamia raamisahoja. Mihailillakin oli omansa.
”Jos ei pelota, voi tienata hyvin. Mutta suojelurahoja perivät kaikki, poliisista rikollisiin. Yhä edelleen. Minäkin maksoin paikallisille rikollisille. Mitä olisi käynyt, jos en olisi maksanut? Ken tietää, millaisen kohtalon olisin kokenut. Mutta kukaan ei puhu tästä”, Mihail sanoo.
Hän lopetti sahansa toiminnan loukattuaan työssä selkärankansa. Nyt Mihail on työtön. Hän on yrittänyt etsiä töitä, mutta tuloksetta. Kylässä ei ole nelikymppiselle miehelle työtä. Koulussa ja päiväkodissa palkat ovat pieniä, ja niissä työskentelee enimmäkseen naisia.
Kylä on Trans-Siperian radan varrella, mutta rautateilläkään ei ole juurikaan töitä tarjolla. Ne, jotka ovat onnistuneet työpaikan saamaan, pitävät siitä kiinni. Vartiointityöhön Mihail ei terveydentilansa vuoksi sovellu. Yritystoiminta ei kylässä onnistu kovin helposti.
”Pari kertaa on meinattu perustaa Absoljut [paikallisen kauppaketjun liike]. Työt saatiin jo alulle, mutta sitten kauppa paloi. Naiset juoruavat, että varmaan kilpailun takia poltettiin”, Mihail kertoo.
Mihail kertoo, että myös Andrei Pitšujev hankki lisätienestiä raamisahalla. Hän kuvailee naapuriaan hiljaiseksi mieheksi, joka ei juuri muille rupatellut muuten kuin päissään.
Vaimo ja äiti eivät uskoneet, että Andrei voisi kaatua niin nopeasti. Hänellähän oli taistelukokemusta, ja mobilisoiduille luvattiin antaa perusteellinen koulutus. Aluksi Andrei ja hänen kanssaan rintamalle kutsutut vietiin Taka-Baikalian aluepiirin rajalla sijaitsevaan Borzjaan. Sieltä matka jatkui koulutukseen Novosibirskiin.
Andrei soitti usein kotiin: ”Harjoittelemme. On ammuntaharjoitukset. Seisomme kentällä.”
Hänet sijoitettiin tykistöön suuntaajaksi. Lokakuun kolmantena päivänä hän kertoi, että ryhmä siirretään Donin Rostoviin.
Liikkuva kutsuntatoimisto Rostovin Donissa 17. syyskuuta. Kuva: SERGEY PIVOVAROV
”Hänen äänensä oli normaali. Sen jälkeen emme ole saaneet hänestä mitään tietoa”, äiti kertoo.
Andrein läheiset soittivat puolustusministeriön palvelunumeroon lokakuun yhdeksäntenä päivänä, jolloin oli kulunut lähes viikko siitä, kun he olivat viimeksi saaneet yhteyden mieheen. Puhelimessa sanottiin, että mitään tietoja ei anneta, elleivät he pysty kertomaan miehen tunnuslevyn numeroa. Natalja suuntasi aluekeskukseen saadakseen numeron selville.
Saatuaan numeron Natalja soitti uudelleen ja jäi odottamaan vastausta. Samana päivänä kodin pihaan ajoi auto, josta nousi kaksi miestä. Auton perässä pihaan tuli myös ambulanssi.
Toinen miehistä oli univormussa. Hän esittäytyi, riisui lakkinsa ja sanoi: ”Osanottomme.” Miehen mukana oli hallinnon virkamies, joka seisoi hiljaa.
”Andrein äiti oli pyörtyä ja minä olin hysteerisessä mielentilassa. Ambulanssista tultiin antamaan äidille pistoksia. He sanoivat: Jos saamme tietoa, kerromme teille. Kukapa äiti ja vaimo ei haluaisi tietää: mitä, miksi? Sitä mekin kyselimme: miten se oli tapahtunut?” Natalja muistelee. Sitä, miten Andrei oli kuollut, ei omaisille kerrottu.
”Puhuvat vain [sotilas]asiakirjojen kokoamisesta. Hautasimme hänet omilla rahoillamme. Hautakiven toimitti sotilaskomissariaatti. Siinä kaikki. Ruumisautolla kuljetuksen vielä kustansivat. Arkusta saamme kai jotain korvausta.”
Andrei haudattiin ”uudelle hautausmaalle”, ja hänen lähelleen on haudattu ainakin kolme muutakin ”erikoisoperaatiossa” kaatunutta. ”Viisi kyläläistä on haudattu, tämä on kuudes”, kertoo naapuri Mihail.
Aktiivisotilaiden haudoilla on joukko-osaston lippu, useimmilla ilmavoimien, sekä puolustusministeriön toimittama seppele. Andrein haudalla tällaisia tunnusmerkkejä ei ole.
Monet aseveljet Tšetšenian sodasta olivat tulleet jättämään hyvästinsä hautajaisiin. Läheiset kertovat, että he ”lupasivat Andrein äidille, että kostavat pojan kohtalon”.
Andrei Pitšujevin sisko Tatjana on monien muiden tavoin sitä mieltä, että liikekannallepano on toteutettu Burjatiassa eri lailla kuin viereisellä Irkutskin alueella. ”Burjatiasta otetaan kaikki järjestyksessä, kuin tykinruoaksi. Eniten miehiä otetaan kylistä”, Tatjana kertoo. Hän ei tiedä syytä siihen, miksi näin tehdään.
Andrein hautajaispäivänä kylän keskusaukiolle on saapunut alkuillasta kaksi miestä, Maksim ja Vladislav. He kertovat tulleensa keskustaan ilmoittautuakseen vapaaehtoisina rintamalle. Molemmat työskentelevät sahalla. Töiden jälkeen he ovat juoneet vodkaa ja päättäneet ilmoittautua.
”No en kyllä halua, että jotkut ***** natsit valtaa meidät. Mitäkö minä? Haluan taistella!” uhoaa 38-vuotias Maksim. Hänellä on kolme lasta. Omien sanojensa mukaan hän haluaa puolustaa isänmaataan.
”Putin on luonut kaiken. Ilman Putinia olisimme perikadossa”, Maksim jatkaa ja kiroilee. Kun häneltä kysytään, mitä Putin on tarkalleen ottaen luonut, hän suuttuu ja käskee toimittajaa sulkemaan nauhurin.
Vladislav tulee apuun ja selittää: ”Tiedotusvälineistä meille on kyllä tullut täysin selväksi, kuka niitä natseja ruokkii: Nato. Jos amerikkalaisia ei olisi, olisimme nitistäneet onnettomat ukrainalaiset puolessa vuodessa. Valtiona ja presidenttinä – kaiken hän on saanut aikaan. Kaikki häntä haukkuvat, mutta kyllä vain, Putin! Vain Putin! Hän on nopealiikkeinen. Me tuemme Putinia!”
Mobilisoituja puhutellaan kokoontumispisteessä Volžskin kaupungissa Volgogradin alueella lähellä Ukrainan rajaa. Kuva: Reuters
Kaatuneen Andrein naapuri Mihail on myös sitä mieltä, että Putin on ainoa sopiva henkilö johtamaan maata. Hänen näkemyksensä on tämä: ”Meille täytyy olla ankara, jotta säilyy järjestys.”
Perustelua kysyttäessä hän vastaa: ”Koska me emme osaa elää.”
Mihailin poika on varusmies ja suorittaa palvelustaan Sevastopolissa. Mihail myöntää, että ”erikoisoperaation” alettua hän on ollut ”hyvin huolissaan” pojastaan ja seurannut uutisia tarkasti. Hän luottaa vain valtion kanaviin, joskin hän myöntää, että niillä annetaan niukasti tietoa.
”Istuimme tuossa vaimon kanssa syömässä ja juttelemassa. Kun taistellaan niin hitto taistellaan, kyllä me tätä kaikkea tuemme. Mitäpä me muutakaan. Olemme tähänkin asti eläneet tässä – anteeksi vain – lävessä, ja tulemme jatkossakin elämään. Tässä kylässä asiat ovat vielä jotenkuten, naapurikylissä on täyttä painajaista. Pelkkää juopottelua. Väki vain tuhoutuu. En enää tiedä, mihin uskoa”, Mihail pohtii.
Vapaaehtoisena rintamalle halajava Vladislav toivoo saavansa 50 000 ruplaa (hieman yli 800 euroa). Rahaa tarvitaan varusteisiin. Hänenkin mielestään ”on toki hävytöntä”, että sotilaiden housuihin ja sukkiin kerätään rahaa chatien ja muiden viestintäkanavien välityksellä.
”Haluan tietenkin oman univormun, sellaisen muodikkaan, jollaisesta sieltä palanneet veteraanit ovat kertoneet. Komean keltaisen univormun, säänkestävän. Ja mukaan pitää ottaa myös terveyssiteitä. Ne tulevat kenkiin”, Vladislav selittää.
Vladislav kertoo sukulaispojastaan, joka on ”tuore upseeri”, vastikään ”erikoisoperaatioon” kutsuttu. Poika on puhelimessa valittanut, kuinka mobilisoidut ”vanhukset” asemalla [sotilasosaston keskuksessa, johon mobilisoidut kerätään] juopottelevat joka yö.
”Aiotteko te juopotella siellä?” toimittaja kysyy Vladislavilta ja Maksimilta.
”Totta ****ssa. Sehän se innostaa”, Maksim vastaa.
Tällä kertaa Maksimin ja Vladislavin ilmoittautuminen vapaaehtoiseksi ei onnistu, sillä virasto on jo suljettu. Narikan hoitaja ajaa heidät ulos rakennuksesta.
Ilmenee, että myös kaatuneen Andrei Pitšujevin serkku Ivan, 33, aikoo ilmoittautua vapaaehtoiseksi. Hän oli jo kesällä Luhanskissa ja ansaitsi palveluksestaan 600 000 ruplaa (n. 9 700 euroa). Hän myöntää suoraan, että osallistui ”erikoisoperaatioon” rahan takia.
Parhaillaan Ivan välttelee poliisia. Hän on varastanut puutavaraa, ja keväällä hän pahoinpiteli kiinalaisen rikoskumppaninsa. Häntä odottaa rikostutkinta.
Ivan kertoo, että ”erikoisoperaatiosta” ansaituilla rahoilla hän osti itselleen 1500 ruplan (n. 25 euron) lenkkikengät sekä moottorisahan.
Loput rahat hän antoi vaimolleen, joka käytti ne lasten koulumaksuihin, omiin vaatteisiinsa sekä keittiökalusteisiin.
”Kaiken maailman mikrouuneihin”, kuten Ivan asian ilmaisee.
Ivan lähti uudelleen vapaaehtoisena rintamalle lokakuun 26. päivänä.
Meduzan juttuun on sisällytetty Ljudi Baikala eli Baikalin ihmiset -lehden juttu. Meduzalla on lupa julkaisuun. Meduzan jutun suomennosta on tiivistetty ja editoitu HS:n toimituksessa. Tuotanto: Tuija Pallaste / HS
Burjatia on Venäjän syrjäseutua. Kuolleen sotilaan omaisten mielestä miehiä lähetetään sieltä rintamalle ”tykinruuaksi”. Novoljinskin kylälle illalla tulleet Maksim ja Vladislav uhoavat haluavansa taistelemaan.
Tilaajille
12:46
Ihmisoikeusaktivistit ovat kutsuneet burjaattivähemmistössä toteutettua liikekannallepanoa kansanmurhaksi.
Vladimir Putinin antamassa ”osittaista liikekannallepanoa” koskevassa käskyssä määriteltiin, keitä rintamalle voidaan kutsua (20–64-vuotiaita sotilaskoulutuksen tasosta riippuen).
Burjatiassa sana ”osittainen” näytti unohtuneen, kutsut annettiin kaikille jonossa.
Svobodnaja Burjatija -säätiön mukaan jo kolmen ensimmäisen päivän aikana sotilaskomissariaattiin vietiin lähes seitsemäntuhatta miestä – ja tässä luvussa ovat mukana vain ne, jotka pyysivät lakiapua asiassa.
Liikekannallepano alkoi 21. syyskuuta, ja noin kuukautta myöhemmin tuli tieto ensimmäisestä burjatialaisesta kaatuneesta: hän oli Novoiljinskistä kotoisin ollut Andrei Pitšujev, 39.
Andrei Pitšujev ei tiettävästi pitänyt valokuvattavana olemisesta, mutta tämä kuva hänestä jäi omaisille. Ruutukaappaus Ljudi Baikala -lehden jutusta.
Andrei Pitšujev sai mobilisointikäskyn 22. syyskuuta. Lokakuun kolmantena päivänä hän kertoi läheisilleen, että hänet ja muut palvelukseen kutsutut vietäisiin Donin Rostoviin. Sen jälkeen häneen ei saatu yhteyttä.
Lokakuun 17. päivänä sotilaat toivat Andrein arkussa kotiin, ja samana päivänä hänet haudattiin. Läheiset eivät vieläkään tiedä, ehtikö Andrei rintamalle asti.
Sotilaskomissariaatti ei ole antanut Pitšujevin läheisille tietoa kuolemaan liittyvistä olosuhteista. Paikallinen lehti Ljudi Baikala haastatteli Pitšujevin perhettä ja hänen kotikylänsä asukkaita. Meduza julkaisee tekstiä lehden luvalla.
Andrei Pitšujevin hautajaisissa oli avoin arkku. Hänen kasvoissaan näkyvistä jäljistä läheiset pystyivät päättelemään, että hän oli kuollut päävammaan. Luoti oli mennyt sisään kulmakarvan alta, kulkenut läpi pään ja murskannut lähes koko takaraivon. Andrein kädet oli sidottu hänen selkänsä alle.
Andrei Pitšujevin sisko Tatjana halusi yleisen tavan mukaisesti nostaa vainajan kädet ristiin rinnalle. Hän irrotti narut ja tarttui vainajan hihaan nostaakseen kättä. Esiin tuli palanut tynkä. Tatjana kirkaisi ja romahti lattialle. Joukko miehiä nosti hänet ylös.
Läheisille ei ollut kerrottu etukäteen, että Andrein kädet olivat palaneet.
Natalja Pitšujeva oli päivystysvuorossa työpaikallaan sairaalassa, kun hän puolenyön jälkeen hän sai kotikylänsä hallinnolta puhelun, jossa kerrottiin, että hänen puolisonsa Andrei saisi kutsun rintamalle. Natalja soitti kotiin. Alueneuvoston edustajat olivat tuomassa Andrei Pitšujeville liikekannallepanoon liittyvää käskyä.
Natalja jätti työvuoronsa kesken ja lähti hakemaan Andrein äitiä Ljudmilaa. ”Olimme šokissa, emme käsittäneet mistään mitään. Emme osanneet ajatella mitään. Toivat käskyn yhdeltä yöllä”, Ljudmila muistelee.
Andrei oli kotona ”taistelumielialalla”, Natalja kertoo. Mies oli odottanutkin kutsua. Natalja muistaa itkeneensä koko yön lähes hysteerisessä mielentilassa.
Andrei yritti rauhoitella vaimoaan ja äitiään. Hän muistutti olleensa jo kahdesti Tšetšeniassa: ensin asevelvollisena vuonna 2001 ja sitten sopimussotilaana 2003. ”Äiti, olet onnekas, kun lähetät minut jo toistamiseen sotaan”, hän sanoi äidilleen. Aamukuudelta Andrein oli määrä mennä kyläkeskukseen, jossa alueen virkailijat odottivat.
”Hän otti mukaansa vähän ruokaa, mitä nyt jääkaapista sattui löytymään, hammasharjan ja -tahnan, vaihtoalusvaatteet. Hän lähti siinä samassa t-paidassa, joka hänellä sattui olemaan päällään”, äiti kertoo.
Samaan aikaan Andrein kanssa kylästä lähti sotilaspalvelukseen seitsemän muutakin miestä. Myöhemmin samana päivänä lähti vielä toinenkin erä: puheiden mukaan koulubussilla kuljetetussa ryhmässä oli kaksikymmentä miestä.
Novoiljinskissä on 4600 asukasta, joista 880 on kutsuntakelpoisia eli 20–50-vuotiaita miehiä.
Perinteikkäitä puutaloja Bolšoy Kunaleyn kylässä Burjatiassa. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Syyskuussa 2021 duuman vaalien toimihenkilöt kiersivät Tarbagatayn kylässä Burjatiassa. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Näinen tutki vaalilistaa syyskuussa 2021 Tarbagatayn kylässä. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Burjatian tasavallan pääkaupungissa Ulan-Udessa Leninin patsas oli koristeltu talvifestivaalia varten maaliskuussa 2021. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Burjaattipoika syötti puluja Ulan-Udessa maaliskuussa 2021. Kuva: Maksim Šemetov / REuters
Novoiljinskiä ympäröivät mäntymetsät. Sieltä on Burjatian pääkaupunkiin Ulan-Udeen vain 80 kilometriä, mutta matka kestää kolmisen tuntia. ”Tie on sellaisessa kunnossa, että autot vain hajoavat”, selittää Andrei Pitšujevin naapuri Mihail (nimi muutettu haastateltavan pyynnöstä).
Neuvostoliiton aikaan Novoiljinskissä oli metsäteollisuutta, useita raamisahoja ja suuri ”konttori”, jolta miehet lähetettiin hakkuutöihin. Metsätyön perässä kuljettiin satoja kilometrejä.
”Meillä oli jopa viisikerroksisia taloja”, Mihail muistelee.
Nyt jäljellä on enää seiniä mustina ammottavine ikkuna-aukkoineen. Valtiollinen puunjalostustoiminta lopetettiin vuonna 1998. Jäljelle jäi yksityisten omistamia raamisahoja. Mihailillakin oli omansa.
”Jos ei pelota, voi tienata hyvin. Mutta suojelurahoja perivät kaikki, poliisista rikollisiin. Yhä edelleen. Minäkin maksoin paikallisille rikollisille. Mitä olisi käynyt, jos en olisi maksanut? Ken tietää, millaisen kohtalon olisin kokenut. Mutta kukaan ei puhu tästä”, Mihail sanoo.
Hän lopetti sahansa toiminnan loukattuaan työssä selkärankansa. Nyt Mihail on työtön. Hän on yrittänyt etsiä töitä, mutta tuloksetta. Kylässä ei ole nelikymppiselle miehelle työtä. Koulussa ja päiväkodissa palkat ovat pieniä, ja niissä työskentelee enimmäkseen naisia.
Kylä on Trans-Siperian radan varrella, mutta rautateilläkään ei ole juurikaan töitä tarjolla. Ne, jotka ovat onnistuneet työpaikan saamaan, pitävät siitä kiinni. Vartiointityöhön Mihail ei terveydentilansa vuoksi sovellu. Yritystoiminta ei kylässä onnistu kovin helposti.
”Pari kertaa on meinattu perustaa Absoljut [paikallisen kauppaketjun liike]. Työt saatiin jo alulle, mutta sitten kauppa paloi. Naiset juoruavat, että varmaan kilpailun takia poltettiin”, Mihail kertoo.
Mihail kertoo, että myös Andrei Pitšujev hankki lisätienestiä raamisahalla. Hän kuvailee naapuriaan hiljaiseksi mieheksi, joka ei juuri muille rupatellut muuten kuin päissään.
Vaimo ja äiti eivät uskoneet, että Andrei voisi kaatua niin nopeasti. Hänellähän oli taistelukokemusta, ja mobilisoiduille luvattiin antaa perusteellinen koulutus. Aluksi Andrei ja hänen kanssaan rintamalle kutsutut vietiin Taka-Baikalian aluepiirin rajalla sijaitsevaan Borzjaan. Sieltä matka jatkui koulutukseen Novosibirskiin.
Andrei soitti usein kotiin: ”Harjoittelemme. On ammuntaharjoitukset. Seisomme kentällä.”
Hänet sijoitettiin tykistöön suuntaajaksi. Lokakuun kolmantena päivänä hän kertoi, että ryhmä siirretään Donin Rostoviin.
Liikkuva kutsuntatoimisto Rostovin Donissa 17. syyskuuta. Kuva: SERGEY PIVOVAROV
”Hänen äänensä oli normaali. Sen jälkeen emme ole saaneet hänestä mitään tietoa”, äiti kertoo.
Andrein läheiset soittivat puolustusministeriön palvelunumeroon lokakuun yhdeksäntenä päivänä, jolloin oli kulunut lähes viikko siitä, kun he olivat viimeksi saaneet yhteyden mieheen. Puhelimessa sanottiin, että mitään tietoja ei anneta, elleivät he pysty kertomaan miehen tunnuslevyn numeroa. Natalja suuntasi aluekeskukseen saadakseen numeron selville.
Saatuaan numeron Natalja soitti uudelleen ja jäi odottamaan vastausta. Samana päivänä kodin pihaan ajoi auto, josta nousi kaksi miestä. Auton perässä pihaan tuli myös ambulanssi.
Toinen miehistä oli univormussa. Hän esittäytyi, riisui lakkinsa ja sanoi: ”Osanottomme.” Miehen mukana oli hallinnon virkamies, joka seisoi hiljaa.
”Andrein äiti oli pyörtyä ja minä olin hysteerisessä mielentilassa. Ambulanssista tultiin antamaan äidille pistoksia. He sanoivat: Jos saamme tietoa, kerromme teille. Kukapa äiti ja vaimo ei haluaisi tietää: mitä, miksi? Sitä mekin kyselimme: miten se oli tapahtunut?” Natalja muistelee. Sitä, miten Andrei oli kuollut, ei omaisille kerrottu.
”Puhuvat vain [sotilas]asiakirjojen kokoamisesta. Hautasimme hänet omilla rahoillamme. Hautakiven toimitti sotilaskomissariaatti. Siinä kaikki. Ruumisautolla kuljetuksen vielä kustansivat. Arkusta saamme kai jotain korvausta.”
Andrei haudattiin ”uudelle hautausmaalle”, ja hänen lähelleen on haudattu ainakin kolme muutakin ”erikoisoperaatiossa” kaatunutta. ”Viisi kyläläistä on haudattu, tämä on kuudes”, kertoo naapuri Mihail.
Aktiivisotilaiden haudoilla on joukko-osaston lippu, useimmilla ilmavoimien, sekä puolustusministeriön toimittama seppele. Andrein haudalla tällaisia tunnusmerkkejä ei ole.
Monet aseveljet Tšetšenian sodasta olivat tulleet jättämään hyvästinsä hautajaisiin. Läheiset kertovat, että he ”lupasivat Andrein äidille, että kostavat pojan kohtalon”.
Andrei Pitšujevin sisko Tatjana on monien muiden tavoin sitä mieltä, että liikekannallepano on toteutettu Burjatiassa eri lailla kuin viereisellä Irkutskin alueella. ”Burjatiasta otetaan kaikki järjestyksessä, kuin tykinruoaksi. Eniten miehiä otetaan kylistä”, Tatjana kertoo. Hän ei tiedä syytä siihen, miksi näin tehdään.
Andrein hautajaispäivänä kylän keskusaukiolle on saapunut alkuillasta kaksi miestä, Maksim ja Vladislav. He kertovat tulleensa keskustaan ilmoittautuakseen vapaaehtoisina rintamalle. Molemmat työskentelevät sahalla. Töiden jälkeen he ovat juoneet vodkaa ja päättäneet ilmoittautua.
”No en kyllä halua, että jotkut ***** natsit valtaa meidät. Mitäkö minä? Haluan taistella!” uhoaa 38-vuotias Maksim. Hänellä on kolme lasta. Omien sanojensa mukaan hän haluaa puolustaa isänmaataan.
”Putin on luonut kaiken. Ilman Putinia olisimme perikadossa”, Maksim jatkaa ja kiroilee. Kun häneltä kysytään, mitä Putin on tarkalleen ottaen luonut, hän suuttuu ja käskee toimittajaa sulkemaan nauhurin.
Vladislav tulee apuun ja selittää: ”Tiedotusvälineistä meille on kyllä tullut täysin selväksi, kuka niitä natseja ruokkii: Nato. Jos amerikkalaisia ei olisi, olisimme nitistäneet onnettomat ukrainalaiset puolessa vuodessa. Valtiona ja presidenttinä – kaiken hän on saanut aikaan. Kaikki häntä haukkuvat, mutta kyllä vain, Putin! Vain Putin! Hän on nopealiikkeinen. Me tuemme Putinia!”
Mobilisoituja puhutellaan kokoontumispisteessä Volžskin kaupungissa Volgogradin alueella lähellä Ukrainan rajaa. Kuva: Reuters
Kaatuneen Andrein naapuri Mihail on myös sitä mieltä, että Putin on ainoa sopiva henkilö johtamaan maata. Hänen näkemyksensä on tämä: ”Meille täytyy olla ankara, jotta säilyy järjestys.”
Perustelua kysyttäessä hän vastaa: ”Koska me emme osaa elää.”
Mihailin poika on varusmies ja suorittaa palvelustaan Sevastopolissa. Mihail myöntää, että ”erikoisoperaation” alettua hän on ollut ”hyvin huolissaan” pojastaan ja seurannut uutisia tarkasti. Hän luottaa vain valtion kanaviin, joskin hän myöntää, että niillä annetaan niukasti tietoa.
”Istuimme tuossa vaimon kanssa syömässä ja juttelemassa. Kun taistellaan niin hitto taistellaan, kyllä me tätä kaikkea tuemme. Mitäpä me muutakaan. Olemme tähänkin asti eläneet tässä – anteeksi vain – lävessä, ja tulemme jatkossakin elämään. Tässä kylässä asiat ovat vielä jotenkuten, naapurikylissä on täyttä painajaista. Pelkkää juopottelua. Väki vain tuhoutuu. En enää tiedä, mihin uskoa”, Mihail pohtii.
Vapaaehtoisena rintamalle halajava Vladislav toivoo saavansa 50 000 ruplaa (hieman yli 800 euroa). Rahaa tarvitaan varusteisiin. Hänenkin mielestään ”on toki hävytöntä”, että sotilaiden housuihin ja sukkiin kerätään rahaa chatien ja muiden viestintäkanavien välityksellä.
”Haluan tietenkin oman univormun, sellaisen muodikkaan, jollaisesta sieltä palanneet veteraanit ovat kertoneet. Komean keltaisen univormun, säänkestävän. Ja mukaan pitää ottaa myös terveyssiteitä. Ne tulevat kenkiin”, Vladislav selittää.
Vladislav kertoo sukulaispojastaan, joka on ”tuore upseeri”, vastikään ”erikoisoperaatioon” kutsuttu. Poika on puhelimessa valittanut, kuinka mobilisoidut ”vanhukset” asemalla [sotilasosaston keskuksessa, johon mobilisoidut kerätään] juopottelevat joka yö.
”Aiotteko te juopotella siellä?” toimittaja kysyy Vladislavilta ja Maksimilta.
”Totta ****ssa. Sehän se innostaa”, Maksim vastaa.
Tällä kertaa Maksimin ja Vladislavin ilmoittautuminen vapaaehtoiseksi ei onnistu, sillä virasto on jo suljettu. Narikan hoitaja ajaa heidät ulos rakennuksesta.
Ilmenee, että myös kaatuneen Andrei Pitšujevin serkku Ivan, 33, aikoo ilmoittautua vapaaehtoiseksi. Hän oli jo kesällä Luhanskissa ja ansaitsi palveluksestaan 600 000 ruplaa (n. 9 700 euroa). Hän myöntää suoraan, että osallistui ”erikoisoperaatioon” rahan takia.
Parhaillaan Ivan välttelee poliisia. Hän on varastanut puutavaraa, ja keväällä hän pahoinpiteli kiinalaisen rikoskumppaninsa. Häntä odottaa rikostutkinta.
Ivan kertoo, että ”erikoisoperaatiosta” ansaituilla rahoilla hän osti itselleen 1500 ruplan (n. 25 euron) lenkkikengät sekä moottorisahan.
Loput rahat hän antoi vaimolleen, joka käytti ne lasten koulumaksuihin, omiin vaatteisiinsa sekä keittiökalusteisiin.
”Kaiken maailman mikrouuneihin”, kuten Ivan asian ilmaisee.
Ivan lähti uudelleen vapaaehtoisena rintamalle lokakuun 26. päivänä.
Meduzan juttuun on sisällytetty Ljudi Baikala eli Baikalin ihmiset -lehden juttu. Meduzalla on lupa julkaisuun. Meduzan jutun suomennosta on tiivistetty ja editoitu HS:n toimituksessa. Tuotanto: Tuija Pallaste / HS