Nämä kaksi viestiä saivat minut ajattelemaan Ukrainan mahdollisuuksia.
Millainen pitäisi olla Ukrainan hyökkäyksen, jotta se johtaisi strategisen tilanteen muutokseen? Tässä alla on omia pohdintojani suomalaisen reservinupseerin näkökulmasta, olisi mukava kuulla alan ammattilaisten täsmennyksiä!
Lähtötilanne
- rintamalinja on todella pitkä ja kummallakin osapuolella on liian vähän voimia linjan riittävään miehitykseen
- Venäjä on luonut niin kattavan linnoitusten ja miinoitteiden verkoston, että niiden läpäisy on erittäin vaikeaa
- Riittävän ylivoiman koostaminen rintaman läheisyyteen on mahdotonta dronetiedustelun alla
- Sotahistoriasta voi etsiä muutamia esimerkkejä, joissa on hyökätty vahvasti linnoitettua linjaa vastaan
- Maginot-linja oli aikansa mahtavin linnoitusjärjestelmä, mutta saksalaiset kiersivät sen yllätyksellisellä liikkeellä
- yksittäisenä kohteena Eben Emael on yksi vahvimpia linnoitteita, joiden läpi on hyökätty. Tässä tapauksessa hyökkäys toteutettiin suurella riskillä, yllätyksellisyydellä ja hyödyntäen kokonaan uusia asejärjestelmiä (liitokoneet ja ontelopanokset)
- Kriminin niemimaan mantereesta erottavan Perekopin kannaksen saksalaiset valloittivat perinteisenä rintamahyökkäyksenä keskittämällä alueelle suuren määrällisen ja laadullisen ylivoiman. Tappiot olivat silti raskaat.
- Samalla sotaretkellä Sevastopolin valtaus ei enää onnistunut rintamahyökkäyksenä, vaan se tyrehtyi venäläisten linnoittamiin ja miinoittamiin asemiin. Sevastopolin valtaus onnistui vasta, kun valtaus toteutettiin periaatteessa mahdotonta reittiä pitkin Sevastopolin lahden ja suojaavien kalliojyrkänteiden yli.
- Normandiaan maihinnousu toteutettiin ennen näkemättömällä määrällisellä ylivoimalla. Lisäksi saksalaiset onnistuttiin harhauttamaan maihinnousupaikan osalta.
- Kurskin hyökkäys tunnetusti karahti kiville, kun saksalaiset joukot törmäsivät venäläisten linnoitteisiin ja miinoitteisiin.
Tavoite
- Hyökkäyksen pitäisi muuttaa rintamatilannetta strategisella tavalla, joka heikentäisi merkittävästi Venäjän kykyä jatkaa sotatoimia ja/tai aiheuttaa Venäjän kotirintaman tuen romahtamisen.
- Tämän tavoitteen täyttäviä hyökkäyksiä voisivat olla esimerkiksi:
- onnistunut laaja maahyökkäys, joka romahduttaa ainakin paikallisesti Venäjän rintaman ja aiheuttaa paikallisesti Venäjälle kestämättömät sotilaalliset tappiot. Jos tällaisen suorittaa, se tulisi tehdä kaikkien parhaimpien esimerkkien mukaisesti vahvalla yllätysmomentilla, poikkeavasta suunnasta, erittäin keskititetyin resurssein ja ilman muuta kaikkien aselajien yhteistyönä. Ei ole helppo tehtävä, mutta tehtävissä! Hyökkäykseen pitäisi liittyä uskottava valehyökkäys jollain suunnalla (esim. Zaporižžja) ja varsinainen päähyökkäys muussa suunnassa. Hyökkäävät joukot pitäisi pitää lähtöalueella riittävän kaukana etulinjasta ja joukkojen pitäisi siirtyä hyökkäykseen suoraan liikkeestä. Tätä ennen joka ainoa ryssän potero pitäisi olla tiedusteltuna ja hyökkäys tulisi tehdä todella massiivisen tulivalmistelun jälkeen syvänä hyökkäyksenä. Luonnollisesti vahva pioneerivoima tarvitaan miinoitteiden ja linnoitteiden purkuun. Tällaisia hyökkäyksiä on historiassa kyllä tehty, ei pitäisi olla tekemätön paikka, jos Ukraina päättäisi tällaisen toteuttaa.
- Täysin poikkeava hyökkäys, joka sotkee Venäjän taistelujäjestelmän ja johtamisen. Tällaisen hyökkäyksen ideointi onkin jo vaikeampaa. Ehkä se voisi olla merkittävä Dnipron ylimeno, vahva hyökkäys Venäjälle esimerkiksi jotain alue-esikuntaa vastaan, tiedusteluhyökkäystä vahvempi hyökkäys suoraan Krimille tai vaikkapa laaja operaatiivisen tason maahanlaskuhyökkäys Venäjän etulinjan ja linnoitteiden taakse (mutta kuitenkin niin, että maayhteys olisi mahdollista avata). Tällaiset poikkeavat hyökkäykset ovat suoraan erittäin korkean riskin hyökkäyksiä.
- Venäjän logistiikan halvaannuttaminen niin, että Venäjän joukot menettävät taistelukykynsä vähintään alueellisesti. Tämä työ on ollut käynnissä koko ajan, mutta syksyn 2022 kaltaiseen menestykseen ei ole vielä päästy.
- Sellainen Ukrainan hyökkäys, joka on imagomerkittävyydeltään niin suuri, että Venäjällä kansalaismielipide muuttuu sodan vastaiseksi ja kotirintaman tuki pettää. Krimin sillan tuhoaminen ja de facto Krimin sotilaallinen hallinta voisivat ehkä olla esimerkkejä tästä (ei välttämättä tarkoita suoraa Krimin valtaamista maajoukoilla)
- Venäjän heikkouksien ja uhkien hyödyntäminen. Tässä voisi palata 6.1. koostamaani SWOT-analyysiin Venäjän tilanteesta. Heikkouksissa korruptio, tuotantokyky, riippuvuus läntisestä teknologiasta ja riippuvuus tsaarista ovat ehkä niitä, joihin olisi helpointa iskeä strategisessa mittakaavassa: 1) keskitetyt ja laajamittakaavaiset iskut Venäjän sotateollisuuden tuotantolaitoksia vastaan, ei yksittäisiä iskuja, kuten nyt on nähty, 2) korruption hyödyntäminen aseena, esimerkiksi 1 M€ korvaus jokaiselle upseerille, joka saa yksikkönsä antautumaan. Tämä pitäisi toteuttaa kattavana kampanjana niin, että jokainen venäläinen sen tietää. 3) sodan vieminen aidosti tsaarin iholle: 10 M€ korvaus tsaarin päänahasta, jatkuvat dronehyökkäykset tsaarin asuinpaikkoja kohtaan, salamurhatiimien ujuttaminen Venäjälle. Myöskään ei pidä aliarvioida julkisen mielipiteen muokkausta Venäjällä, esimerkiksi tsaarin esittäminen heikkona ja päätöskyvyttömänä vanhuksena, jonka ainoa tehtävä on ryöstää mahdollisimman suuri omaisuus. Uhkiin yksi helpohko tapa olisi Venäjän sisäisten aseellisten taisteluiden aikaansaaminen. Venäjän sotilastiedustelu onnistui luomaan aikaisemmin rauhallisista Luhanskin ja Donetskin alueista Ukrainaa vastaan taistelevia "tasavaltoja". Tätä leikkiä voi pelata kaksikin osapuolta!
Minä oletan että vuodelta 2024 ei kannata odottaa liikoja. Väitetysti Putin on asettanut tavoitteeksi Donetskin ja Luhanskin alueiden valtaamisen, joten Ukrainan olisi tärkeää torjua nämä hyökkäykset ja tuhota tietysti samalla maksimimäärä ryssän sotakalustoa.
Olen tuumaillut aikaisemmin, että ryssän varastoissa riittäisi sotakalustoa ainakin vuoden 2025 loppuun, tosin kulutuksesta riippuen tämä "takaraja" voi siirtyä joko aikaisemmaksi tai myöhäisemmäksi. Tämä sillä oletuksella että eivät saa merkittävästi lisätukea raskaan kaluston muodossa esim. Kiinasta, Iranista tai Pohjois-Koreasta.
Joten tässä mielessä oletan että Ukraina on pääasiassa puolustuskannalla vuoden 2024 ajan, kenties yrittäen pienimuotoisia vastahyökkäyksiä tai muita kokeiluja sellaisilla alueilla joissa siihen on mahdollisuus.
Oletetaan että Putin julistaa uuden mobilisaatiokierroksen "presidentienvaalien" jälkeen - joko virallisesti tai "epävirallisesti", lopputulema kuitenkin 300 000 - 500 000 uutta mobilisoitua Ukrainassa tällä hetkellä olevien lisäksi. Osa näistä lähetetään Ukrainaan hyvin nopeasti mobilisaation jälkeen joten rospuuttokauden päättymisen jälkeen olisi loogisin hetki "yrittää jotain". Venäjällä ei ole kapasiteetti kertauttaa 300 000 - 500 000 miestä yhtäaikaa vaan se tapahtuu erä kerrallaan, tosin kuten on saatu lukea, tämän "kertaamisen" laatu ei ole ollut häävi enkä odota että tilanne olisi yhtään parempi vuonna 2024. Joka tapauksessa keväästä eteenpäin ryssä tulisi kokeilemaan ja arvatenkin kesä ja syksy ovat ne vaikeimmat ajat.
Otan todesta tuon väitteen "Donetskin ja Luhanskin alueiden valtaamisesta vuonna 2024" joten nämä olisivat päähyökkäysten tavoitteet. Oletan että "uusi suunnitelma on sama kuin vanha suunnitelma" eli hyökkäisivät vahvimmin Luhanskin alueella, yksi kohteista Kupianskin kaupunki. Jos saisivat vallattua Donets-joen itäpuolen, jatkaisivat Kupianskin kohdalta joen yli ja Luhanskin alueen valtaamisen jälkeen hyökkäyssuunta kääntyisi etelään. Kaupungit nimeltä Izium ja Slovyansk tulisivat taas tutuiksi, kuten olivat vuonna 2022 kun ryssä yritti hyökätä niiden suunnasta kohti etelää ja "motittaa" Donetskin alueella taistelevat Ukrainan joukot.
Oletan että jotain tuollaista nähtäisiin vuonna 2024, tosin tuollaisen lisäksi ryssä yrittäisi tunkeutua puolustuslinjan läpi muistakin kohdista - päätavoite silti Donetskin alueen valtaaminen, joten karttaa katsomalla voi arvailla, mistä ne hyökkäyskärjet voisivat tulla. Junaratoja seuraten, tietysti, kuten aina. Raideliikenteen solmukohdat ovat ne tärkeimmät kohteet, joihin ryssä pyrkii.
ELI minun näkemys on että Ukrainan päätavoite vuodelle 2024 on tämän hyökkäyksen torjuminen ja tuottaa maksimimäärä tappioita (sekä miehistö että kalusto).
-
Mitä muuta? Olen sanonut ennenkin (
LINKKI) ja tulen sanomaan jatkossakin: ryssän logistiikan elämänlanka on junarataverkko ja sitä ylläpitävä sähköverkko. Näihin kahteen vaikuttaminen on suoraa vaikuttamista ryssän armeijan kykyyn taistella.
Tässä kaksi Russian Bridges Go Boom -twitter-tilin karttaa (linkki heidän twitter-tiliinsä:
LINKKI).
Rautatiet, rautatiesillat yms:
LÄHDE
-
Venäjän sähköverkko ja voimalinjat Ukrainan seudulla:
LÄHDE
Nämä kaksi yhdessä ovat Venäjän sotakonetta ylläpitävät voimat: junat tuovat tavaraa ja sähköverkko pitää junat liikkeessä.
Jos kykene lamauttamaan näistä toisen, toki mieluiten molemmat yhtäaikaa niin ryssän sotakone alkaa kakomaan ja nopeasti.
Henkilökohtaisesti toivoisin silti että Ukraina iskisi Kerchin sillan mereen pysyvästi. Sillä olisi vahva symbolinen vaikutus sekä tietysti poistaisi yhden merkittävän huoltoreitin.
-
Mitä muuta? Oletetaan että ryssä todellakin pyrkisi valtaamaan Donetskin ja Luhanskin alueet vuonna 2024.
Kenties tämä tarkoittaa että joutuvat siirtämään joukkoja pois tietyiltä rintamalohkoilta itään.
Tämä voisi avata tilaisuuksia yrittää jotain niillä lohkoilla, joilta ne on otettu pois.
Dnipro-joen ylitys olisi looginen ratkaisu, koska sinne on pisin matka Donetskin ja Luhanskin alueilta. Vaikka tämä ylitys ei tuottaisikaan merkittäviä tuloksia, ryssä olisi pakotettu siirtämään joukkoja pois idästä tämän alueen suojaksi ja siten tällainen operaatio heikentäisi ryssän päähyökkäystä ja sen tavoitteiden saavuttamista.
-
Mitä muuta? Kuten on talven aikana nähty, Kh-101 risteilyohjukset ovat se ohjusasejärjestelmä jota ryssä kykenee käyttämään suurimman määrän per päivä (mereltä laukaistavat Kalibr ja maalta laukaistavat Iskanderit eivät muodosta vastaavaa uhkaa, niitä on laukaistu max 10-15 per päivä, ei kuitenkaan kymmeniä per päivä).
JOS halutaan iskeä Kh-101 uhkaa vastaan, pitää iskeä Tu-95MS pommikoneita vastaan. Tämä on partisaanien ja muiden sabotöörien työtä, tapahtuu syvällä Venäjän alueella ja kohteena eri sotilaslentokentillä seisovat pommikoneet. Niitä on useita kymmeniä, mutta ei kuitenkaan satoja. Hyvin koordinoitu ja suunniteltu kampanja voisi tehdä syvän loven tähän resurssiin. HUOM: Ukrainan ilmoitusten perusteella ryssä olisi toisinaan käyttänyt myös Tu-160 pommikoneita näiden laukaisuun, tosin selvästi vähemmässä määrin.
Vastaava kampanja voisi kohdistua myös muihin pommikoneisiin: Tu-22M3 laukaisee Kh-22 ja Kh-32 risteilyohjuksia ja MiG-31K hävittäjät Kinzhal ohjuksia.
Toki tätä kampanjaa ei ole pakko rajoittaa pelkkiin pommikoneisiin, koska hävittäjillä on oma roolinsa tässä sodassa. Su-34 on tärkein liitopommilavetti ja niitä on kymmeniä käytössä Ukraina seudulla. John Ridge arvioi että liitopommien tuotantokapasiteetti voisi olla 35 000 - 40 000 kpl per vuosi. Eli lavettien määrä pienemmäksi, niin jäljelle jäävien koneiden kulutus kiihtyy. Jos saa tuhottua merkittävän määrän laveteista, se vaikuttaa suoraan liitopommien käyttämiseen (tosin tällöin puhutaan hyvin suuresta tuhottujen koneiden määrästä). Su-35S puolestaan on suorituskykyisin hävittäjä, joten jokainen sellainen menetys tuntuu ja kipeästi (Su-57 toki väitetysti parempi mutta niitä ei ole nähty Ukrainassa, ainakaan toistaiseksi).
Tuhoa nämä lavetit, tuhoat ryssän kyvyn käyttää näitä pitkän kantomatkan asejärjestelmiä. Ukraina on jo iskenyt onnistuneesti tiettyjä Mustallamerellä olevia Kalibr-laukaisualustoja vastaan (tietyt sotalaivat ja sukellusveneet), oletan näiden iskujen jatkuvan. Iskander-M lavettien tuhoaminen on vaikeampaa mutta niiden vaikutuskyky on rajallisempi (toki puhutaan yli 500 km yltävästä ballistisesta ohjuksesta, joten ei merkityksetön).
-
Mitä muuta? Shahed-136/131 / Geran-2 dronet muodostavat merkittävimmän osan ryssän pitkän kantomatkan iskukyvystä. Shahed-238 dronen ensimmäinen käyttö nähtiin 9.1.2023.
Näiden uustuotanto tapahtuu Iranissa ja Venäjän Alabugassa / Yelabuga (Special Economic Zone, Tatarstan Oblast).
Tuon tehtaan toimintaan tulisi kyetä vaikuttamaan jollakin tavoin. Tämäkin menee partisaanien ja erilaisten sabotöörien työksi.
-
Mitä muuta? Venäjän sisäisten levottomuuksien ruokkiminen, Putinin heikkouden korostaminen. Mieluiten, jos mahdollista, Putinin salamurha. Miksei myös Putinin lähipiiriin kuuluvien salamurha, se olisi omiaan ruokkimaan levottomuuksia ja epäluuloa vallan ytimessä jos yksi tai useampi "heikäläinen" päättäisi päivänsä epäselvissä olosuhteissa.
Venäjän talous elää öljyn ja kaasun myynnistä, joten iskut näihin kohteisiin ovat suoraan iskuja Venäjän talouteen ja sen kykyyn rahoittaa sotaa. Räjäytä yksi kaasuputki siellä ja yksi öljynpumppaamo täällä, pikkuhiljaa se alkaa näkymään ja tuntumaan.
Venäjän talous heikkenee ja se alkaa näkymään enemmän ja enemmän venäläisten arjessa. Toistaiseksi se ei ole johtanut suurempiin levottomuuksiin. Johtaako "Putinin valinta seuraavalle kaudelle maaliskuussa 2024" mihinkään protesteihin, se jää nähtäväksi. Mitä pidempään sota jatkuu ja mitä suuremmat tappiot Ukraina kykenee tuottamaan, samalla estäen Putinia saavuttamasta asettamiaan tavoitteita, sitä väsyneempiä venäläiset tulevat olemaan sodan osalta. En odota että Venäjä hajoaisi osiin vuonna 2024 mutta tätä kehityssuuntaa tulisi ruokkia.
-
MUOKKAUS: korostan että näkemykseni mukaan tässä on kyse useita vuosia kestävästä sodasta. Täten ei ole mielestäni järkevää olettaa, että Ukrainan tulisi kyetä valtamaan alueensa takaisin vuonna 2024. Näin ollen tulisi miettiä strategia jonka toteutuminen voi viedä kaksi tai kolme vuotta eli pidemmän ajan.
Yhdysvaltain ja lännen tuen jatkuminen ja määrä on toki asia, josta ei voida olla varmoja, mutta en lähtisi siitä oletuksesta että tuki tulee loppumaan tai edes vähenemään merkittävästi. Täten en suosittelisi mitään hätiköintiä tai suurella kiireellä toteutettua "puskua". Sellainen nähtiin kesällä 2023 ja nähtiin, mihin se johti.