Vähän on vähille jäänyt kehityksen seuraaminen venäläislähteistä Antareksen erinomaisen raportoinnin takia, mutta jostain sattui silmiin huhu T-90 uudesta evoluutiosta, jossa olisi sodan oppien seurauksena uusi vaihdelaatikko kunnollisella peruutusnopeudella. Samoin dronetorjuntaan lienee panostettu samoin kuin ammusten suojaukseen. Samoja ominaisuuksia voisi kuvitella kehitettävän T-80 uustuotantoon, jos sellaista on tulossa. Tosin sellainen mielikuva on myös, että noita T-80 runkoja on aika paljon vielä jossain, varastoista hävinneet, mutta toimitusmäärät eivät ole lähellekkään samalla tasolla. Mi(t)kähän firma(t) tuon T-80 voimalinjan voisi tehdä?
Jo T-90M:ssä piti alkuperäisten speksien mukaan olla automaattilaatikko, kuten myös T-72B3 obr. 2016:ssa, mutta ainakin jälkimmäisessä tuotantovaikeuksien takia siitä luovuttiin koe-erän jälkeen. Myös T-90M:n yksilöitä on ymmärtääkseni toimitettu vanhalla manuaalilaatikolla, jossa on vain hidas peruutus.
Niillä kirjaimilla siis on väliä, ja sen lisäksi myös niillä kirjaimien perässä tulevilla vuosiluvuilla on väliä. T72B3M obr. 2014 jää suorituskyvyssä kakkoseksi T-72B3M obr 2022:lle.
Toisaalta nimenomaan tuo obr. 2014 oli se poikkeusmalli, jossa oli alkuperäisen obr. 2011/2013 teknologian lisäksi myös vaununjohtajan oma panoraamatähystin PK PAN, kun muut B3:n mallit sisältävät uudistetun optroniikan ainoastaan vaununjohtajalla (myös lisää reaktiivipanssaria saanut obr. 2016 ja sotamallit). Obr. 2014 ei tullut kuitenkaan suuremman mittakaavan tuotantoon, koska PK PAN perustui ranskalaiseen teknologiaan, ja Thales ei ehtinyt tehdä siitä teknologiansiirtoa Venäjälle ennen kuin Donbassin sodan takia tulleet pakotteet estivät sen (ainoastaan ampujan tähtäimen Sosna-U:n lämpötähystimen Catherine-FC:n teknologiansiirto oli ehditty tehdä). Venäjä kehitteli sille kyllä purkkaviritelmiä pitkään Catherine-FC:n teknologian jatkeina, mutta ainakin huhu kertoo, että vielä T-90M:n alkuperäinen tuotantosarja sai varastoista/kannibalisointina ranskalaisvalmisteiset sisuskalut PK PANiin ja myös ampujan Sosna-U:hun.
T-72B3 obr. 2014 edusti pitkään Venäjän näyteikkunakalustoa, ja oli mm. panssarivaunukilpailuissa (Tank Biathlon) käytetty malli.
Eli kokoonpanojen vuosimalleissa on huomioitava, että ne siis saattavat olla parannusten ohella myös tuotantoteknisiä yksinkertaistuksia. Ja jostain syystä T-90A:n vuosimallien kohdalla venäläiset käyttävät "obr." (obrazets/образец) ohella myös "mod." -lyhennettä vuosimalleista (2004, 2005 ja 2006) puhuessaan, ilmeisesti kyseessä oli silloin tehtaan vientipyrkimyksiin liittyvää sanastoa.
Veikkaan, että kyse on siitä että saadaan nopeammin tavaraa pihalle. Tietynlaisesta high-low mixistä. UVZ valmistaa uusiotuotantona pitkälti T-90MS:ää, joka on kylläkin (venäläiseksi vaunuksi) kohtalaisen kehittynyt malli, mutta samalla myös kallis. Jos T-80 valmistus vaan onnistuu, niin se lienee halvempaa kuin koittaa varustaa kaikki T-90MS:llä.
MS on vientimalli, M venäläisten sotamalli.
Aika näyttää, miten tässä käy. UVZ oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen se tehdas joka kilpaili muut hengiltä ja se on ollut hyvin pitkään Venäjän ainoa "oikea panssarivaunutehdas". He eivät varmasti halua kilpailijaa, eikä Venäjän talous välttämättä kestä sellaista - paitsi jos saadaan vientimenestystä sitten joskus sodan jälkeen. On siis hyvin mahdollista että koko tämä "T-80 uustuotannon aloittaminen" on poliittisesti motivoitunut kuvio, joka kuolee viimeistään siinä vaiheessa mikäli sille ei löydy riittävästi rahaa. UVZ mahdollisesti kampittaisi tätä kuviota koko ajan.
UVZ hallinnoi myös Omsktransmashia nykyään, kun Omsktransmash meni konkurssiin ja UVZ osti sen pois kuleksimasta (tai pikemminkin Venäjän valtionhallinto pakotti ottamaan sen UVZ:n vastuulle).
Minä näen Venäjän nykytilanteen sellaisena, että uudelleenvarustautuminen tämän sodan jälkeen vaatii kaksi rinnakkaista panssarivaunujen tuotantolinjaa. Historiallisesti T-80 ja T-72 perheiden vaunuilla ei ole ollut mitään yhteistä, eli samat varaosat eivät kelpaa. Nyt heillä olisi tilaisuus korjata tätä asetelmaa edes vähäsen, JOS T-80 perheen vaunujen aito uustuotanto todellakin aloitetaan Omsktransmashilla.
Yhteistä voisi kenties olla kaikki muu paitsi moottori + vaihdelaatikko (ja muut voimalinjan komponentit). Omsktransmash ei ole ollut oikea panssarivaunutehdas hyvin pitkään aikaan ja oma suunnittelutoimistokin hajaantui pitkin maata tehtaan toiminnan päätyttyä. En usko että heillä on resursseja kehittää oikeaa uutta panssarivaunua. Tällä logiikalla "uusi T-80" olisi pitkälti "T-90M mutta kaasuturbiinimoottorilla + APU-moottori". Varmasti tämä ei ole ihan niin yksinkertaista, koska voimapakettien koko on hyvin erilainen ja komponenttien sijoittelu rungon sisällä menee sen takia osaksi uusiksi. Tuotannon kannalta olisi kuitenkin loogista pitää mahdollisimman moni komponentti samoina.
Omsktransmash on tehnyt kuitenkin vaunujen uustuotannon lakkaamisesta huolimatta T-80-perheen päivitykset, siis ainakin ukrainalaisten mielestä itävaunuista parhaan T-80BVM:n, olemassaoleviin T-80B:n runkoihin. Konekanta siellä on olemassa, ja runkojen valmistusta lukuunottamatta ollut myös käytössä, ja varusteluosaaminen on olemassa.
Käytännössä tästä voitaneen olettaa - jos siis Omsktransmash aloittaa oikeasti uusien runkojen valmistamisen - että aihiot ovat loppuneet, ja jäljelläolevat UD:t eivät kelpaa aihioiksi. UD:ien osaltahan oli jo teoretisointia, että niistä on tornit otettu pois.
Omsktransmashilla oli myös T-80:n huomattava uudistusprojekti prototyyppiasteella, eli siis kokonaan uusi "Burlak"-torni, jossa olisi luovuttu T-64:n peruja olevasta ammuskarusellista, ja torniin olisi asennettu ammusvarasto taakse länsivaunujen tapaan, ja automaattilatain, joka ottaisi ammukset sieltä. Burlak-tornia pidettiin kuitenkin liian kalliina, ja asevoimat valitsi mieluummin T-80BVM:n.
Näissä ryssän uutisissa pitää aina olettaa olevan jotain valhetta mukana. T-80:sen runkoja on todistettvasti olemassa ja niitä ei ole siinämäärin tuhottu Ukrainassa että olisivat loppu. Eiköhän kyseessä ole nyt varikon loppuromujen kierrätys. Eli kaikki osat irti ja runko hiekkapuhallukseen on se mitä oikeasti tehdään. Irrotetut osat sitten kiertää joko kunnostuksen tai sulaton kautta. Tällä menetelmällä tulee periaatteessa kalliita vaunuja koska työmäärä on iso. Mutta ryssällä on vatnikkia kyllä olemassa ja ne tekee ruplilla töitä. Joten mikä tahansa materiaalisäästö on se pointti ja sitä tuo täyskunnostus tuo.
Eiköhän ne "uudet" T-80 ole uudelleen rakennettuja, ei täysin uustuotantoa. Näinhän ne uudet Abramssitkin syntyy jenkeissä, eli vaunu puretaan atomeiksi, osa osista lähtee tehdaskunnostukseen ja osa on sitten uustuotantoa. Mutta rungot on aina kierrätettyjä vaikka uuten myydäänkin.
Ne OSINT-listaajien mainitsemat jäljelläolevat rungot ovat ymmärtääkseni varastoidut T-80UD:t, siis ukrainalaisvalmisteista vastaiskumäntämoottoria käyttäviä. Voi olla, että nekin on kannattavaa muokata kaasuturbiinimoottorille, sotakoneiden kaasuturbiinien valmistus Kalugassahan alkoi uudelleen jo hyvän aikaa sitten. Se on kuitenkin hidasta ja kallista työtä, kun venäläiset tekevät sitä tavanomaisesta tavastansa poiketen yllättävän saksalaistyyppisenä artesaanihommana osaavien työntekijöiden huomattavan työvoimaintensiivisellä panoksella.
Kalugan kaasuturbiinitehdashan on ollut vähän ongelmissa rauhan aikana, kun sen ensisijainen tarkoitus oli kuitenkin valmistaa kaasuturbiineita sotakoneisiin, ja kun niiden tilauksia ei tullut, niin venäläisethän laittoivat kaasuturbiineita vähän yhteen jos toiseenkin työkoneeseen, mm. dumppereihin. Muistelen lukeneeni, että yksi GTD-1250-kaasuturbiini maksaa kymmenen kertaa T-72-sarjalaisten V-92-mäntämoottorin verran.
Sikäli taas pidän epätodennäköisenä, että vanhoista rungoista tehtävää modernisointia yritettäisiin nyt brändätä uudeksi tuotannoksi, koska vanhojen runkojen perusteellista modernisointia on Omskissa tehty ainakin vuodesta 2017 lähtien.
