Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Ukraina ei kyennyt hallitsemaan aluetta, koska sillä ei ollut käytössään tarpeeksi joukkoja. Ja vastassa oli separatistit ja Venäjä.

Käytössä olevat joukot olisivat riittäneet kiilaamaan vastustajan pahaankin asemaan. Mutta joukkoja ei riittänyt omiin sivustoihin eikä edes tilapäisiin hallussapitoihin. Joukkojen huoltoon oli varattu käsittääkseni puolet tarpeellisesta väestä. Oli huutava pula reservistä. Valmistelutöihin ei ollut populaa. Jne.

Käsitääkseni Ukraina pani käyntiin lkp:n kolmeen kertaan saadakseen asevelvollisia ATOon. Ei vaan toiminut. Porukka ei joko tullut paikalle lainkaan tai jos tuli, oli erittäin huonosti motivoitunut taisteluihin osallistumaan. Tämä on muuten asevelvollisuuden "feature" eikä "bug", eli asevelvollisten paneminen omia kansalaisia ampumaan on yleensä epäonnistumaan tuomittu. Vapaaehtoisilta omien ampuminen onnistuu jostain syystä aina helpommin. Paras demonstraatio tästä on 1990-vaihteen tienoilta, kun ensin 1989 vapaaehtoinen Kiinan kansanarmeija puhdisti Tiananmenin opiskelijoista käyttäen rajuja otteita ja sitten 1991 NL:n Gorbatshovin syrjäyttänyt vallankaappaus kaatui siihen, että Moskovaan lähetetyt asevelvolliset eivät ryhtyneet ampumaan vallankaappausta vastustavia kansalaisia. Jeltsinin puhe BTR:n kannella ja sen jälkeen sotilaiden kättely on tästä kaikkien mieliin jäänyt kuva. Itse kannatin asevelvollisuutta pitkään juuri tästä syystä. Mutta tällaisten tilanteiden relevanssi toimiville avoimien länsimaisten demokratioiden kannalta on kyllä aika etäinen. Kaikkien EU-maiden demokratiat toimivat ihan yhtä hyvin kuin Suomenkin, vaikkei niissä Kreikkaa lukuunottamatta olekaan asevelvollisuutta.

Voit liittää ylläolevan keskusteluun varusmiespalveluksesta ja sen mielekkyydestä Suomelle. Venäjän temppuja vastaan ei vaan vittu riitä mitkään puoliksi miehitetyt pataljoonat ja rykmentit.

Ja miten siis Venäjän temppuja vastaan toimi se, että Ukraina mobilisoi reserviläisiään kolmeen kertaan?

Olen odottanut sorjo suorana, että joku SUOMALAINENKIN sotilashenkilö ottaisi aiheen framille, mutta en pidätä hengitystäni.

Olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla oikeiden ammattilaisten kommentteja siitä, miten Ukrainan liikekannallepannut reserviläiset pärjäsivät esim. vapaaehtoistapataljooniin verrattuna. Tämän toukokuisen http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-27247428 uutisen mukaan Ukrainalla on n. miljoonan miehen asevelvollisten reservi. Kyse ei siis ainakaan ollut siitä, etteikö olisi ollut tarpeeksi porukkaa, joka oli varusmiespalvelun käynyt.
 
Hmm, antautuminen on aika raju ilmaisu tässä sille, että Ukraina ei onnistunut alistamaan tahtoonsa koko sitä aluetta, jonka separatistit olivat kaapanneet itselleen. Tällä logiikalla NL antautui Suomelle 1940.

Torjuntavoiton sumea logiikka siinä onkin, mutta ei istu paralleelin toinen pää tänne. Sloviansk meni mutta perkele Donetsk jäi. Sanelurauhan tekee kuitenkin altavastaajan suuri seläntakainen tuki...

Venäjä hoiti homman siihen pisteeseen, missä se on nyt - ja onnistui "hämäämään" länttä, joka ei ollut näkevinään. Tämä on se oppi.

Asevelvollisuudesta sinällään en Ukrainan perusteella liikoja johtopäätöksiä tee. Se on yhteiskuntana jo niin erilainen. Sen kuitenkin haluan, että meillä menee koko otanta eivätkä vain asehullut (pardon me, boys). Ammattiarmeija ei ole uskollinen kansalle vaan vallanpitäjille ja palkanmaksajalle.
 
s91. Siis kyllähän Ukrainalla on hirmuinen reservi, mutta lkp tavoitti liian vähän porukkaa. Eli sitä sotapopulaa oli liian vähän. Venäjää vastaan ei voi taistella muutamalla pataljoonalla tms. tai voihan sitä, mutta loimeenhan tulee.

Menestyksellinen operointi venäläistä vastaan kysyy myös sitä parjattua lukumäärää. Ei tästä nyt pääse mihinkään. Meillä sitä lukumäärää on ja siitä kiitos yleisen asevelvollisuuden.

Humaanius on vänkä asia. Rauhan oloissa on helppo patsastella ja aimiloida erilaisten velvollisuuksien negatiivisten puolien parissa. On humaania ja fantsua puolustaa nuorukaisten oikeuksia. Kumpa niiden ei tarvis käydä orjapalvelusta, sitten olisi ihanaa. Pahassa paikassa nämä samat humaanit ajatukset toimivat siten, että nämä nuorukaiset pannaan tuleen lähes kouluttamattomina.......todellinen palvelus nuorisolle. Koska niinhän siinä käy, jos pahasti kattila kärähtää ja vainoojaa yritetään torjua muutamalla vapaaehtoispataljoonalla. Suomiäiti joutuu heittämään kymmenet nuorukaispataljoonat kouluttamattomina tuleen.....hieno ja humaani päämäärä.
 
Taas pitää kompata Vonkaa. Ja Baikalia.

Mun usko suomalaiseen asevelvollisuuteen nousi taas muutamalla pykälällä, kun Ukrainan sodan alkuvaiheessa eräskin tuttu passiivireserviläinen, nykyinen parivuotiaan vesselin isukki ja luuloni mukaan maanpuolustukseen lähinnä välinpitämättömästi suhtautuva, otti tuosta vaan puheeksi että mitähän kamaa kannattaisi varata valmiiksi jos tässä vaikka pilliin vihelletään. Liekö hällä sijoitustakaan enää, en tiedä. Todettiin siinä että kengät kannattaa olla kunnossa, ja ehkä ostaisin merinovillaisen alusasun. Sekä erinäistä pikkukampetta. Kaveri meni ja osti. Kengät oli jo valmiiksi.

Eikä tämä ole yksittäistapaus. Tämmöistä samansuuntaista olen nuoremmaltakin polvelta jatkuvasti kuullut. Niin hirmuisen erilaista joidenkin Ukrainan vapaaehtoisplutoonien uhosta. Tyypillisesti pelkkää hiljaista varautumista, enintäänkin yksinkertaista ja hiljaista toteamista, että ei me haluta sotia. Mutta jos naapuri ihan välttämättä haluaa, niin voihan se tulla koittamaan. Ukit ja isoukit pärjäsi aikanaan sekä suhteellisesti että absoluuttisesti helvetin paljon kehnommalla varusteella, miksi ei me.

Suomalaisesta on helevetin kaukana kaikki juhlapuheet malliin "me tiedämme minkä puolesta taistelemme." Ja meillä on paljon äänekkäitä ölisijöitä, joita ei LKP:ssä näkyisi. Mutta sikäli mikäli minä kanssaihmisiäni tunnen, niin suurimmalla osalla se kyllä siellä takaraivossa on, lujana kuin Tornion teräs. Ja luulisi olevan eräänkin sotapäällikön sanomana tunnettua, että sodassa moraalinen on materiaaliseen yhtä kuin kolmen suhde yhteen.

Sitten kun on nähnyt joitain itteäni 5-15 vuotta nuorempien suoritteita erinäisissä simulaatioharjoituksissa, niin kyllä siinä on tippa linssissä todennut, että vaikka eivät ehkä maailman ikiaikain paraita supersotilaita olekaan, niin keneltä hyvänsä ne ottaisivat senkkaa nenästä ihan tosissaan. En lähtis ihan mielelläni kovilla kisailemaan vaikkapa nyt kotiutuneiden tiedustelijoiden kanssa, sen verran hyvin ne pirulaiset toimivat ja ampuivat. Selvästi paremmin kuin itte viistoista vuotta sitten, ja mekin luulimme olevamme aika hyviä.
 
Viimeksi muokattu:
Ukraina ei kyennyt hallitsemaan aluetta, koska sillä ei ollut käytössään tarpeeksi joukkoja. Ja vastassa oli separatistit ja Venäjä.
Joukkojen tasokin on hieman vaikuttanut asiaan.
Ukrainan armeijassa taitaa olla sekä asevelvollisuus armeijan että palkka-armeijan huonot puolet mutta ei kummankaan hyviä puolia.
 
Joukkojen tasokin on hieman vaikuttanut asiaan.
Ukrainan armeijassa taitaa olla sekä asevelvollisuus armeijan että palkka-armeijan huonot puolet mutta ei kummankaan hyviä puolia.

Laatuasiaa en osaa arvioida. Mutta jo tilannehuoneen kartalla pystyi näkemään ihan siviilipohjilta, että käytössä oli liian vähän joukkoja. Nimenomaan Ukrainalla. Ne eivät voineet operoida ilman sivustoja ja tarpeellisia tukielimiä. Eli joukot olivat toimintakykyä ja -mahdollisuuksia ajatellen kategorisia.

Sanokaa sanoneen, suomalaisarmeijalla on pirusti vahvuuksia, jotka puuttuvat näiltä itäisiltä vastineilta, Venäjä mukaanlukien.
 
s91. Siis kyllähän Ukrainalla on hirmuinen reservi, mutta lkp tavoitti liian vähän porukkaa. Eli sitä sotapopulaa oli liian vähän. Venäjää vastaan ei voi taistella muutamalla pataljoonalla tms. tai voihan sitä, mutta loimeenhan tulee. Menestyksellinen operointi venäläistä vastaan kysyy myös sitä parjattua lukumäärää. Ei tästä nyt pääse mihinkään. Meillä sitä lukumäärää on ja siitä kiitos yleisen asevelvollisuuden.
Sodanajan joukkojen pudottaminen 720000 sotilaasta 230000 sotilaaseen varmasti parantaa tätä tilanne oikein hyvin. Meillähän onkin tosi paljon lukumäärää. Noista 230000 sotilaasta sitten varmaan kolmasosa on vempassa tai jo sairaseläkkkeellä ja kolmasosaa ei voida ottaa palvelukseen tai siviiliyhteyskunta pysähtyy. Jäähän siitä sitten ehkä 80000 sotilasta. Voihan sillä jotain tehdä, vaikka puolustaa kehä3 sisäpuolista aluetta ja lennättää Hornetteja. Muuhun se ei riitä.

Voisi olla realitycheckin paikka Suomessakin. Mutta parempi laittaa pää pensaaseen niin ei tarvitse nähdä ikäviä tosiasioita. Vähän kuten Ukraina teki 23 vuotta.
 
Sodanajan joukkojen pudottaminen 720000 sotilaasta 230000 sotilaaseen varmasti parantaa tätä tilanne oikein hyvin. Meillähän onkin tosi paljon lukumäärää. Noista 230000 sotilaasta sitten varmaan kolmasosa on vempassa tai jo sairaseläkkkeellä ja kolmasosaa ei voida ottaa palvelukseen tai siviiliyhteyskunta pysähtyy. Jäähän siitä sitten ehkä 80000 sotilasta. Voihan sillä jotain tehdä, vaikka puolustaa kehä3 sisäpuolista aluetta ja lennättää Hornetteja. Muuhun se ei riitä.

Voisi olla realitycheckin paikka Suomessakin. Mutta parempi laittaa pää pensaaseen niin ei tarvitse nähdä ikäviä tosiasioita. Vähän kuten Ukraina teki 23 vuotta.

Sikäli kun tiedän, niin nuo 230 000 ukkoa on ne mitä voidaan varustaa. Reserviläisiä mistä voidaan nuo ukot valita on sitten paljon enemmän. Tietenkään kaikkia ei olla kunnolla kertautettu, mutta se on tiedossa oleva ongelma. Ovatpahan kuitenkin koulutettuja, toisin kuin Ukrainassa.
 
s91. Siis kyllähän Ukrainalla on hirmuinen reservi, mutta lkp tavoitti liian vähän porukkaa. Eli sitä sotapopulaa oli liian vähän. Venäjää vastaan ei voi taistella muutamalla pataljoonalla tms. tai voihan sitä, mutta loimeenhan tulee.

Oletko miettinyt sitä, miksi lkp meni niin persiilleen kuin meni? Minusta vastaus on selvä. Ukrainalaisia ei kiinnostanut lähteä a) sotaan ylipäänsä eikä b) tappamaan oman maan kansalaisia. Ja nekin, jotka tulivat, olivat taistelumoraaliltaan huonompia kuin vapaaehtoiset. Tämä tässä on oleellista huomata. Vaikka pakolla on ehkä mahdollista saada joukkoja kokoon, taistelutahtoa sillä ei voi tyhjästä luoda.

Menestyksellinen operointi venäläistä vastaan kysyy myös sitä parjattua lukumäärää. Ei tästä nyt pääse mihinkään. Meillä sitä lukumäärää on ja siitä kiitos yleisen asevelvollisuuden.

Kuten jo sanoin, Ukrainalla olisi lukumäärää koulutetussa reservissä jopa enemmän kuin Suomella. Siitä ei asia ainakaan siis kiikastanut.

Humaanius on vänkä asia. Rauhan oloissa on helppo patsastella ja aimiloida erilaisten velvollisuuksien negatiivisten puolien parissa. On humaania ja fantsua puolustaa nuorukaisten oikeuksia. Kumpa niiden ei tarvis käydä orjapalvelusta, sitten olisi ihanaa. Pahassa paikassa nämä samat humaanit ajatukset toimivat siten, että nämä nuorukaiset pannaan tuleen lähes kouluttamattomina.......todellinen palvelus nuorisolle. Koska niinhän siinä käy, jos pahasti kattila kärähtää ja vainoojaa yritetään torjua muutamalla vapaaehtoispataljoonalla. Suomiäiti joutuu heittämään kymmenet nuorukaispataljoonat kouluttamattomina tuleen.....hieno ja humaani päämäärä.

Pakkoon perustuva asevelvollisuus johtaa lähes aina siihen, että korvataan lihalla rautaa. Tämä siksi, että se liha on intille "ilmaista", vaikka tietenkin muulle yhteiskunnalle paljon maksaakin, kun taas rauta näkyy raakoina numeroina budjetissa. Tästä seuraus taas on se, että luodaan joukkoja, jotka ovat surkeasti aseistettuja ja siten tykinruokaa siinä vaiheessa, kun pilliin vihelletään. Nyt sentään ne kaikkein huonoiten varustetut joukot on tarkoitus lakkauttaa ja siis laskea kenttäarmeijan vahvuutta 100 000:lla. Tämä porukka olisi sitä, jota olisi tullut jalat edellä takaisin joukoittain, jos se olisi heitetty taisteluun. Humaanius on juuri sitä, että ne sotajoukot, jotka lähetämme sotimaan puolestamme, me sitten edes varustamme niin hyvin, etteivät he kärsi massiivisia tappoioita siksi, että heille ei ole ollut antaa kuin malli-Kajanderia. Siirtyminen vapaaehtoiseen systeemiin johtaa todennäköisesti juuri siihen, että lihaa korvataan raudalla. Se napsaisee Suomiäidin kukkaroa nyt, mutta on sen arvoinen sitten, kun pilliin vihellettään.

Jostain syystä täällä (tai siis siinä asevelvollisuuskeskustelussa) haihatellaan sillä ajatuksella, että kun sodan uhka kasvaa, niin sitten yhtäkkiä satsaamme armeijan varusteisiin ja sitten ne kaikki joukot on maagisesti varustettu tip-top-varustein, vaikka nyt heille ei kunnon varusteita olekaan. Missähän tähänkin on todisteet? Kuinka paljon esim. Ukraina on onnistunut viimeisen puolen vuoden aikana (ei siis sodan uhan vallitessa, vaan siis jo sodan oikeasti ollessa käynnissä) hankkia itselleen lisää aseita ja varustaa sillä uusia joukkoja siitä miljoonan koulutetun miehen reservistään?
 
Taas pitää kompata Vonkaa. Ja Baikalia.

Mun usko suomalaiseen asevelvollisuuteen nousi taas muutamalla pykälällä, kun Ukrainan sodan alkuvaiheessa eräskin tuttu passiivireserviläinen, nykyinen parivuotiaan vesselin isukki ja luuloni mukaan maanpuolustukseen lähinnä välinpitämättömästi suhtautuva, otti tuosta vaan puheeksi että mitähän kamaa kannattaisi varata valmiiksi jos tässä vaikka pilliin vihelletään. Liekö hällä sijoitustakaan enää, en tiedä. Todettiin siinä että kengät kannattaa olla kunnossa, ja ehkä ostaisin merinovillaisen alusasun. Sekä erinäistä pikkukampetta. Kaveri meni ja osti. Kengät oli jo valmiiksi.

Siis, menikö hän ostamaan ne varusteensa siksi, ettei usko Suomen Armeijan vaatekaapeista löytyvän edes vermeitä hänelle siinä vaiheessa, kun samainen Suomen Armeija vankilalla uhaten vaatii häntä astumaan palveluun? Vaiko siksi, että vaikka häntä ei vankilalla uhattaisikaan, niin hän olisi valmis panemaan henkensä alttiiksi Suomea puolustaakseen? Jos edellisestä, niin se kertoo aika surullista tarinaa koko asevelvollisuudesta. Jos jälkimmäisestä, niin hän olisi sitten todennäköisesti käynyt intinkin, vaikka se olisi ollut vapaaehtoinen etenkin, jos siitä olisi vielä maksettu kunnon taloudellinen korvaus.

Eikä tämä ole yksittäistapaus. Tämmöistä samansuuntaista olen nuoremmaltakin polvelta jatkuvasti kuullut. Niin hirmuisen erilaista joidenkin Ukrainan vapaaehtoisplutoonien uhosta. Tyypillisesti pelkkää hiljaista varautumista, enintäänkin yksinkertaista ja hiljaista toteamista, että ei me haluta sotia. Mutta jos naapuri ihan välttämättä haluaa, niin voihan se tulla koittamaan. Ukit ja isoukit pärjäsi aikanaan sekä suhteellisesti että absoluuttisesti helvetin paljon kehnommalla varusteella, miksi ei me.

Eli oltaisiin valmiita sotimaan, eli oman hengen vaaraan panemiseen, muttei siihen, että satsattaisiin lisää rahaa armeijalle, jotta ei tarvitsisi sitten sotia suhteellisesti "helvetin paljon kehnommalla varusteella" kuin vastustaja? Ja etenkin siis näiden "sijoittamattomien" kohdalla tuollainen uho on vähän turhaa, koska heitähän ei tuleen oltaisi heittämässä, jos sota syttyisi. Jos he siis oikeasti olisivat tosissaan sen suhteen, että olisivat valmiita oman elämänsä uhrauksiin sen puolesta, ettei Suomi häviäisi mahdollista sotaansa, niin he ennemminkin kannattaisivat armeijan määrärahojen korotusta (vaikkapa niiden saamiensa lapsilisiensä kustannuksella), jotta se armeija, joka sotaan olisi lähettää, olisi kunnolla varustettu.

Suomalaisesta on helevetin kaukana kaikki juhlapuheet malliin "me tiedämme minkä puolesta taistelemme." Ja meillä on paljon äänekkäitä ölisijöitä, joita ei LKP:ssä näkyisi. Mutta sikäli mikäli minä kanssaihmisiäni tunnen, niin suurimmalla osalla se kyllä siellä takaraivossa on, lujana kuin Tornion teräs. Ja luulisi olevan eräänkin sotapäällikön sanomana tunnettua, että sodassa moraalinen on materiaaliseen yhtä kuin kolmen suhde yhteen.
Ensinnäkin hieman epäilen tuota. Mitäs niille joillekin Ukrainan vapaaehtoispataljoonille kävi Ilovaiskissa, kun materiaa tuli vastaan?

Toiseksi, saadaanko sinusta tuota moraalista puolta nostettua vankilalla uhkaamisen pakolla vai olisikohan se sittenkin korkeammalla, jos kyse olisi vapaaehtoisesta touhusta? Itselläni intin loppuajan varusmiehet olivat huonoiten motivoitu porukka, jonka kanssa olen koko elämässäni ollut tekemisissä.
 
Huonosti koulutettu joukko ei pärjää materialle, vaikka moraali olisikin kova. Hyvin koulutettu ja hyvän taistelutahdon omaava porukka venyy hämmentäviin suorituksiin ilman varusteitakin.

Varusmiespalveluksen loppuvaiheen palvelusmotivaatiosta en lähtisi vetämään johtopäätöksiä joukon henkeen taistelutilanteessa. Sitäpaitsi kaikki joukot eivät gonahda TJ0:ssakaan.
 
Huonosti koulutettu joukko ei pärjää materialle, vaikka moraali olisikin kova. Hyvin koulutettu ja hyvän taistelutahdon omaava porukka venyy hämmentäviin suorituksiin ilman varusteitakin.

Pääasiassahan Venäjä pistää hyökkäyssotiinsa juuri näitä täysin kouluttamattomia ja huonosti varustettuja joukkoja. Niitähän me listitään ihan hiipimällä hiljaa selän taakse ja "hapettamalla".

Sanoisin näin veli Wnaheckin inspiroimana, että leikataan armeijan varustelukustannuksista puolet, lisätään taistelutahtokoulutusta 15%, ja ostetaan kasa ninjantähtiä per taistelija. Sitten lisätään reservin määrää 500t, ja puolustetaan "koko valtakuntaa". Koska ainoastaan reservin koolla ja tahdolla on merkitystä.

t. ninja&pullamössösukupolven edustaja.
 
Pääasiassahan Venäjä pistää hyökkäyssotiinsa juuri näitä täysin kouluttamattomia ja huonosti varustettuja joukkoja. Niitähän me listitään ihan hiipimällä hiljaa selän taakse ja "hapettamalla".

Sanoisin näin veli Wnaheckin inspiroimana, että leikataan armeijan varustelukustannuksista puolet, lisätään taistelutahtokoulutusta 15%, ja ostetaan kasa ninjantähtiä per taistelija. Sitten lisätään reservin määrää 500t, ja puolustetaan "koko valtakuntaa". Koska ainoastaan reservin koolla ja tahdolla on merkitystä.

t. ninja&pullamössösukupolven edustaja.

En tajunnut, t: Entajuu-mies

Oma kommenttini oli tarkoitettu vastaukseksi näihin:

Mitäs niille joillekin Ukrainan vapaaehtoispataljoonille kävi Ilovaiskissa, kun materiaa tuli vastaan?

Itselläni intin loppuajan varusmiehet olivat huonoiten motivoitu porukka, jonka kanssa olen koko elämässäni ollut tekemisissä.

----

Jos kompastuisin rahasäkkeihin joka askeleella ja olisin päättävässä asemassa, triplaisin PV:n varustelukustannukset, nelinkertaistaisin taistelukoulutuksen määrän ja järkevöittäisin urasotilaiden koulutusta. Sitten voisi hetken hengähtää ja miettiä mitä tekisi iltapäivän aikana. Omia fantasioitani Puolustusvoimien rakenteesta voin selventää jossain muussa keskustelussa. Se kuitenkin perustuu kolmioon taito-tahto-väline, joiden kaikkien on oltava kunnossa. Muuten miestä kylmenee.
 
@Wnaheck: Lähinnä juuri tuota kolminaisuutta (T-T-V) etsin viestistäsi. Pitää olla tietty tasapaino. Yhdenkin puuttuminen vesittää sotilasoperaation alkuunsa. Yhdenkin ylikorostaminen kahden muun kustannuksella ajaa samaan ansaan.

edit: Sen takia en kovin suurella ilolla seuraa keskustelua lähinnä kuuskakkosella (ase ja/tai puku) varustetuista yksiköistä. Pidän sitä lähinnä sotafiilistelijöiden rinkirunkkauksena, jonka toimeenpanon seurauksena saadaan aikaiseksi lihamylly. Asia, joka opittiin mm. Ukrainassa.

Näen, että 1. prioriteettimme koskien puolustusvoimia täytyy olla sotilaallisen huoltovarmuuden varmistaminen heti kun tilanne sen sallii. Tämänkin voi halutessaan oppia Ukrainasta.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: s91
Taistelutasan sotatyötä tekee koko ajan suhteellisesti laskeva osa joukosta. Jos kuuskakkos-laardipallojen poistaminen tukitehtävistä tietää sitä, että toimintakykyisen taistelevan osan määrä tai toimintakyky laskee, niin... Mutta kevyt jalkaväki Mviimevuosituhat ottamassa tasaisella matsia taistelupanssarivaunujen kanssa on tosiaan huono idea.
 
Hesari uutisoi aamulla PV:n suunnitelmista perustaa uusia erikoisjoukkoja puolustuksen teräväksi kärjeksi.

Kyseessä olisi muutaman tuhannen hengen joukko eri aselajien ammattilaisia ja reserviläisiä.

Ukraina opettaa.
 
Siis, menikö hän ostamaan ne varusteensa siksi, ettei usko Suomen Armeijan vaatekaapeista löytyvän edes vermeitä hänelle siinä vaiheessa, kun samainen Suomen Armeija vankilalla uhaten vaatii häntä astumaan palveluun? Vaiko siksi, että vaikka häntä ei vankilalla uhattaisikaan, niin hän olisi valmis panemaan henkensä alttiiksi Suomea puolustaakseen? Jos edellisestä, niin se kertoo aika surullista tarinaa koko asevelvollisuudesta. Jos jälkimmäisestä, niin hän olisi sitten todennäköisesti käynyt intinkin, vaikka se olisi ollut vapaaehtoinen etenkin, jos siitä olisi vielä maksettu kunnon taloudellinen korvaus.

Kyseisen tyypin lukioajoilta saakka tuntien satun tietämään että miestä ei olisi 99% varmuudella ruodussa näkynyt jos se ei olisi ollut velvollisuus. Mutta kun se oli velvollisuus, niin hän suoritti sen asiallisesti. Ja jotain ehkä ajattelussa muuttui.

Itse olin vapaaehtoisessa joukkoyksikössä, ja myöhemmin rauhanturvaajanakin. Mutta jos vaihtoehtona tosiaan olisi ollut opiskelijaelämän aloittaminen vuotta aikaisemmin, todennäköisyys sotaväkeen menemiselle olisi ollut enintäänkin 30%. Luultavasti pienempi. Ja jos sotaväki olisi ollut vapaaehtoinen, ainoa posti jota olisin edes harkinnut olisi ollut upseerinvakanssi. Siihen olisin muuten ollut huono: en ole johtajatyyppiä.

Joukkueessani (kaikki siis vapaaehtoisia) olisi oman arvioni mukaan ollut täysin vapaaehtoisia ta palkan perässä palvelukseen hakeutuvia enintäänkin neljännes, luultavasti vähemmän. Tämäkin olettaa, että asevelvollisuuden suorittamatta jättämisellä ei olisi ollut sitä stigmaa, mitä sillä vielä vuosituhannen vaihteessa oli. Jos asevelvollisuudesta tulee täysin vapaaehtoista, tämä sosiaalinen paine katoaa hyvin nopeasti.

Korrelaatiota vapaaehtoisuuden ja sotilaallisten taitojen välillä ei juuri ollut. Tosin sillä, että kaikki halusivat olla juuri siinä yksikössä, oli kyllä selvä vaikutus suorituskykyyn.

Nämä on vähän monimutkaisempia juttuja kuin simplistinen, bastardoitu kahden muuttujan taloustiede antaa ymmärtää. Vertauskohtana voisi olla vaikka autokoulu: jos 18-vee jullilta kysytään, haluaako hän maksaa tonneja ajokortista vai voisiko ajokoulu perustua vapaaehtoisuuteen, niin arvatkaapa mitä vastattaisiin?

Siltikin kannatan lisää rahaa puolustusvoimille ja päivärahojen tuntuvaa korotusta. En vain usko, että kaikki haluamani menee läpi.
 
Hesari uutisoi aamulla PV:n suunnitelmista perustaa uusia erikoisjoukkoja puolustuksen teräväksi kärjeksi.

Kyseessä olisi muutaman tuhannen hengen joukko eri aselajien ammattilaisia ja reserviläisiä.

Ukraina opettaa.

Voisko vähän tarkentaa kun ei tota HS tule luettua tai jos löytyy juttu netistä linkkikin kelpaa. RA/SA? Erikoisjoukkoja?
 
Toiseksi, saadaanko sinusta tuota moraalista puolta nostettua vankilalla uhkaamisen pakolla vai olisikohan se sittenkin korkeammalla, jos kyse olisi vapaaehtoisesta touhusta? Itselläni intin loppuajan varusmiehet olivat huonoiten motivoitu porukka, jonka kanssa olen koko elämässäni ollut tekemisissä.

Ai niin. Tästä vähän huokuu, ettei sulla ehkä ole kokemusta vapaaehtoisuuteen pohjaavien armeijoiden kuraportaan kanssa työskentelystä. Minulla on. Siihen saakka olin meinaan itsekin aika samoilla linjoilla kuin sinä.

Homma toimi hyvin just niin kauan kun tehtiin yksinkertaisia ja moneen kertaan harjoiteltuja asioita ja kersantti jaksoi huutaa sekä silmä kovana seurata aivan kaikkea. Sitten, ei ihan niin hyvin.

Semmoista se teettää kun miehistöaines on hyvin suurelta osalta sitä, millä vaihtoehdot ovat armeija, sillanalus, tai parhaimmillaankin peräkammari. Siinä ei paljon lämmitä se, että jotkut on ihan fiksujakin, kun se kriittinen massa kretiinejä täyttyy ja niinsanotusti määrää tahdin.
 
Back
Top